Ex-mieheni on ollut erittäin väkivaltainen ja kiusannut minua ja lastani jo 11 vuotta. Olen sairastunut jatkuvan vainon kohteena olemisen takia masennukseen ja paniikkihäiriöön. Isä ei ole tavannut lastaan kunnes keksi lapsen ollessa 8 vuotta (nyt hän on 9v) haluta alkaa tapailemaan.
Lähistölleni muutti toisesta kaupungista äiti samanikäisen lapsensa kanssa kuin omani ja hänen lapsi tuli vieläpä samalle luokalle oman lapseni kanssa. Ystävystyin tuon naisen kanssa ja lopulta olimme parhaat ystävät. Itkin monena iltana ystävälleni sitä kuinka kamala exäni on ollut ja kuinka en pääse hänen kiusanteostaan eroon.
Eräänä perjantaina lapseni lähti sitten exäni luo ja jäin yksin kotiin. Ystäväni soitti minulle ja itki, että hänen miesystävänsä oli jättänyt hänet ja hän oli aivan murtunut. Hän kysyi voisiko tulla luokseni ja tietenkin suostuin siihen. Kävin hakemassa meille valkoviiniä ja syötävää. Ystäväni tuli luokseni ja itki eroaan ja minä vuorostani lohdutin häntä kuten hän minua monta kertaa oman exäni takia. Exäni soitti minulle kesken illan että lapsi ei enää halua olla hänen luonaan ja sanoi että tuo lapsen takaisin kotiin. Ystäväni sanoi minulle että hän on halunnut tavata tuon narsistin ja saada mielikuvilleen kasvot millainen mies mahtaa olla niin raaka kuin olen kertonut. Ehkäpä nousuhumalastani johtuen päästin exäni kahvilla käymään. Hän joi kupillisen ja lähti. Heti kun ovi oli mennyt kiinni, meni ystäväni eteiseen ja laittoi äkkiä kengät jalkaansa eikä ehtinyt edes nauhojaan solmia ja sanoi että hän menee pian käymään "tuolla" ja lähti. Ystäväni oli juossut parkkipaikalle exäni perään ja meni viettämään viikonlopun hänen luokseen. Siellä hän kertoi exälleni kaiken mitä olin hänestä ystävälleni kertonut ja he olivat naureskelleet siellä minulle. Lisäksi ystäväni oli sanonut exälleni että olen kelvoton äiti ja ystäväni tiesi varsin hyvin että exäni oli tehnyt lapsestani jo monia perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Kun soitin ystävälleni silloin perjantai-iltana, hän ei vastannut puhelimeen mutta exäni vastasi ja sain ystäväni puhelimen päähän. Olin tietenkin vihainen ja irtisanoin ystävyytemme. Tuon puhelun jälkeen, ystäväni oli soittanut päivystävään lastensuojelupuhelimeen vähän ennen klo 12 yöllä ja sanonut että olen humalassa kotona lapsen kanssa ja että tilanne vaatii akuuttia puuttumista. Lastensuojelu ei kuitenkaan tullut käymään.
Tuon viikonlopun jälkeen, ystäväni on alkanut keräämään lapseni kavereita viikonloppuisin luokseen ja kertoo siellä perättömiä tarinoita sekä minusta että lapsestani. Hän haukkuu lastani ja puhuu että meille ei kannata tulla koska olen aina humalassa. Viimeksi hän oli haukkunut lapseni huonosti kasvatetuksi ja muutenkin, ja sen jälkeen tarjonnut kättä lapsille ja kysynyt että "oletteko tässä mukana?". Toisinsanoen hän koittaa manipuloida lapseni kaverit häntä vastaan ja saada lapseni koulukiusatuksi. Hän on juossut opettajalla ja rehtorilla puhumassa myös pahaa lapsestani. Yhteydenottoa koulun suunnalta en ole koskaan saanut, lapseni kaverit ovat kertoneet lapselleni, että tuo ystäväni on kertonut näin toimineen.
Alan olla aikalailla väsynyt tähän taisteluun. Päätin olla huomioimatta ystäväni riidanhaastamista lasten kautta mitenkään - ajattelin että kun en häntä huomioi, hän lopettaa. Mitä minun teidän mielestänne kannattaisi tehdä? Miten itse suhtautuisit jos lapsesi tulisi yökylästä kotiin ja kertoisi että jonkun äiti on mustamaalannut tuollalailla hänen toista kaveriaan ja kaverin äitiä?
Kiitos.
Lähistölleni muutti toisesta kaupungista äiti samanikäisen lapsensa kanssa kuin omani ja hänen lapsi tuli vieläpä samalle luokalle oman lapseni kanssa. Ystävystyin tuon naisen kanssa ja lopulta olimme parhaat ystävät. Itkin monena iltana ystävälleni sitä kuinka kamala exäni on ollut ja kuinka en pääse hänen kiusanteostaan eroon.
Eräänä perjantaina lapseni lähti sitten exäni luo ja jäin yksin kotiin. Ystäväni soitti minulle ja itki, että hänen miesystävänsä oli jättänyt hänet ja hän oli aivan murtunut. Hän kysyi voisiko tulla luokseni ja tietenkin suostuin siihen. Kävin hakemassa meille valkoviiniä ja syötävää. Ystäväni tuli luokseni ja itki eroaan ja minä vuorostani lohdutin häntä kuten hän minua monta kertaa oman exäni takia. Exäni soitti minulle kesken illan että lapsi ei enää halua olla hänen luonaan ja sanoi että tuo lapsen takaisin kotiin. Ystäväni sanoi minulle että hän on halunnut tavata tuon narsistin ja saada mielikuvilleen kasvot millainen mies mahtaa olla niin raaka kuin olen kertonut. Ehkäpä nousuhumalastani johtuen päästin exäni kahvilla käymään. Hän joi kupillisen ja lähti. Heti kun ovi oli mennyt kiinni, meni ystäväni eteiseen ja laittoi äkkiä kengät jalkaansa eikä ehtinyt edes nauhojaan solmia ja sanoi että hän menee pian käymään "tuolla" ja lähti. Ystäväni oli juossut parkkipaikalle exäni perään ja meni viettämään viikonlopun hänen luokseen. Siellä hän kertoi exälleni kaiken mitä olin hänestä ystävälleni kertonut ja he olivat naureskelleet siellä minulle. Lisäksi ystäväni oli sanonut exälleni että olen kelvoton äiti ja ystäväni tiesi varsin hyvin että exäni oli tehnyt lapsestani jo monia perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Kun soitin ystävälleni silloin perjantai-iltana, hän ei vastannut puhelimeen mutta exäni vastasi ja sain ystäväni puhelimen päähän. Olin tietenkin vihainen ja irtisanoin ystävyytemme. Tuon puhelun jälkeen, ystäväni oli soittanut päivystävään lastensuojelupuhelimeen vähän ennen klo 12 yöllä ja sanonut että olen humalassa kotona lapsen kanssa ja että tilanne vaatii akuuttia puuttumista. Lastensuojelu ei kuitenkaan tullut käymään.
Tuon viikonlopun jälkeen, ystäväni on alkanut keräämään lapseni kavereita viikonloppuisin luokseen ja kertoo siellä perättömiä tarinoita sekä minusta että lapsestani. Hän haukkuu lastani ja puhuu että meille ei kannata tulla koska olen aina humalassa. Viimeksi hän oli haukkunut lapseni huonosti kasvatetuksi ja muutenkin, ja sen jälkeen tarjonnut kättä lapsille ja kysynyt että "oletteko tässä mukana?". Toisinsanoen hän koittaa manipuloida lapseni kaverit häntä vastaan ja saada lapseni koulukiusatuksi. Hän on juossut opettajalla ja rehtorilla puhumassa myös pahaa lapsestani. Yhteydenottoa koulun suunnalta en ole koskaan saanut, lapseni kaverit ovat kertoneet lapselleni, että tuo ystäväni on kertonut näin toimineen.
Alan olla aikalailla väsynyt tähän taisteluun. Päätin olla huomioimatta ystäväni riidanhaastamista lasten kautta mitenkään - ajattelin että kun en häntä huomioi, hän lopettaa. Mitä minun teidän mielestänne kannattaisi tehdä? Miten itse suhtautuisit jos lapsesi tulisi yökylästä kotiin ja kertoisi että jonkun äiti on mustamaalannut tuollalailla hänen toista kaveriaan ja kaverin äitiä?
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi sentään, voimaa ja halausta sinulle!!!
Mieheni on narsisti, joten tiedän mistä puhut.
Nyt kun kyseessä on myös lapsesi mielenterveys, ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa mahdollisimman kauas naapurista (ehdottomasti toinen kaupunki).
Sinulta kysytään nyt voimia jaksaa. Jos alat taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, niin että otat viranomaisiin yhteyttä ja kerrot panettelusta ja kiusaamisesta, ei noita narsisteja voi koskaan voittaa. Viranomaiset ovat kykenemättömiä heidän edessään. Koko prosessi veisi sinulta viimeisetkin voimat ja kun on vielä lapsikin, niin ei hyvää seuraa.
Raskas, mutta pienempi paha on kerätä kiireen vilkkaan kipsut ja kampsut ja aloittaa uusi elämä muualla. En odottaisi edes keväseen, että koulut loppuu. Oletko vieraillut narsistien uhrien tuki -sivuilla? Itse olen saanut paljon voimaa sieltä.
Meille narsistien uhreille on tyypillistä luottaa vilpittömästi ihmisiin. Luottamustamme käytetään häikäilemättömästi hyväksi, jos tielle osuu sellainen ihminen. Emme voi koskaan, siis KOSKAAN, ennalta tietää kuka on luotettava ja kuka ei. Siksi on täysin turhaa syyllistää itseään ja harmitella jälkeenpäin, että itse olisi tehnyt jotain väärin ja mokannut. Me olemme uhreja ja meitä on käytetty hyväksi. Emme ole millään tavalla syyllisiä muiden ihmisten törkeään käytökseen.
Lähde kertomatta siitä kenellekään, muuta tietosi salaiseksi ja vaikka vaihda nimeä. Olethan yksinhuoltaja? Jos olet, niin ei tarvitse ilmoittaa uutta osoitetta exälle. Jos täytyy, tee poliisille ilmoitus tämänhetkisestä tilanteestasi ja kerro tämä samainen juttu, jos olisi mahdollista saada lähestymiskielto näille häiriköille.
Täältä tukea:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Voimaa ja lämmin halaus vielä!
exääni pakoon entisestä asunnosta pian, eikä minulla ollut varaa maksaa vuokraa sekä entiseen että uuteen asuntoon joten vuokra meni ulosottoon ja sain luottotieto-merkinnän. Asunto johon muutin lapseni kanssa pakoon oli aivan liian pieni ja toimi tilapäisasuntona. Kuin ihmeen kaupalla sain aivan mahtavan hienon ja tilavan kolmion paikalta, josta eniten kaupungissani pidän kohtuullisella vuokralla luottotietomerkinnästäni huolimatta. Joten jos nyt joudun taas lähtemään menee kauan että joku minulle suostuu asuntoa tarjoamaan tai jos saan, niin en koskaan enää näin hienoa. Toki lapseni on etusijalla joten mikäli tilanne menee pahaksi niin pakkohan sitä on sitten lähteä, mutta ymmärrät varmaan että meidän on hyvin vaikea päästä tästä pois.
Vaikka sinulla on luottotieto merkintä, voit saada kunnaltasi asunnon. Jos ex-ystäväsi on narsisti et pääse hänestä muutoin eroon kuin vaihtamalla asuinpaikkaa; hän ei jätä sinua rauhaan. Siis mieti, iso asunto ja yhä vaikeampi tilanne ja olosuhteet vai ehkä pienempi asunto mutta rauha maassa, suurin piirtein.
Lapsen etu on aina tärkein. AIkuiset voi tapella keskenään, mutta lapsia ei pidä ottaa siihen mukaan.
Vastaavassa, tosin ei noin räikeässä tilanteessa, olen sanonut lapselle ettei järkevät aikuiset hauku toisiaan selän takana. Seurasin jonkun aikaa tarkemmin missä lapset liikkuvat, kenen kanssa ja mitä tekevät ja totesin puheiden olleen perättömiä.
on tarua ihmeellisempää, mutta joku tässä aloituksessa saa epäuskoiseksi.
Ystäväsi on kuullut tarinoita ex-miehestä ja kahvitteluhetken perusteella juoksee tämän perään viettääkseen viikonlopun kyseisen miehen luona?!
Kerrot että ex-miehesi on kiusannut sinua ja lastasi jo 11 vuotta. Yhteinen lapsenne on nyt 9v. vanha. Miten tämä on matemaattisesti mahdollista? Vai teittekö vielä eronne ja sinuun kohdistuvan kiusanteon jo alettua vielä yhteisen lapsen?
Jotenkin en nyt osaa enkä halua lähteä syyttelemään tai puolustelemaan tarinassasi ketään. Mietin vain lapsen kasvuolosuhteita, ei ihan tunnu vakailta, sori nyt vaan.