kirjoitanko oikeaan paikkaan, mutta kumminkin tänne kirjoitan.
olen kohta vuoden verran sairastellut vaikeita vatsavaivoja, niistä jo pitkään sairaslomalla. useaan otteeseen ollut sairaalassa ja on tutkittu ja hutkittu mutta mitään ei löydy, vaikka oire kirjo on todella laaja.
moneltä eri lääkäriltä on tullut vaan kommenttia että päässä taitaa olla vikaa ja teen itselleni vaan kaikki oireet. nyt viimeisellä kerralla pyysin päästä psykologille kun mua aina vaan haukutaan ja ei oteta todesta.
myt mulla on sitten aika kahden viikon päästä ja jotenkin mua pelottaa mennä sinnekin. varmaan johtuu siitä kun mua ei kukaan muukaan lääkäri ole uskonut ja vaan haukkunut. niin pelkään millaista kohtelua psykologilta saa. en ole siis koskaan aikaisemmin ollut.
kertokaa ihmeessä millaisia kokemuksia teillä on ollut psykologeista? pitääkö mun itse alkaa kertomaan terinaani vai auttaako ne mua kysymyksillä?
olen kohta vuoden verran sairastellut vaikeita vatsavaivoja, niistä jo pitkään sairaslomalla. useaan otteeseen ollut sairaalassa ja on tutkittu ja hutkittu mutta mitään ei löydy, vaikka oire kirjo on todella laaja.
moneltä eri lääkäriltä on tullut vaan kommenttia että päässä taitaa olla vikaa ja teen itselleni vaan kaikki oireet. nyt viimeisellä kerralla pyysin päästä psykologille kun mua aina vaan haukutaan ja ei oteta todesta.
myt mulla on sitten aika kahden viikon päästä ja jotenkin mua pelottaa mennä sinnekin. varmaan johtuu siitä kun mua ei kukaan muukaan lääkäri ole uskonut ja vaan haukkunut. niin pelkään millaista kohtelua psykologilta saa. en ole siis koskaan aikaisemmin ollut.
kertokaa ihmeessä millaisia kokemuksia teillä on ollut psykologeista? pitääkö mun itse alkaa kertomaan terinaani vai auttaako ne mua kysymyksillä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla on sekä hyvä että huonoja kokemuksia psykologeista.
Kyse on sekä ammattitaidosta että ns. henkilökemiasta.
Kyllä hän auttaa kysymällä.
on viikko odottamista että pääsee spykologin juttusille.
öitä en saa enää nukutuksi ja kokoajan vaan itkettää. jaksaminen on ihan nollassa. ei jaksaisi eden yöpaitaa vaihtaa päältä pois.
ahdistaa tää niin paljon. lapsi kysyy päivittäin miksi äiti itkee. yritän aina lapsen ollessa paikalla tsempata mahdollisemman hyvin mutta se ei aina onnistu.
hyvät ihmiset kuinka pian tellä tää piina on loppunut kun olette saanut ammattiapua?
Älä masennus, kaikki tulee vielä hyväksi. Saat lääkäriltä jotain "rentouttavaa" ja pian tulee parempi olo. Yritä nyt miettiä vaikka jotain kivaa televisio-ohjelmaa, saisit muuta ajateltavaa.
Monet masennukset ja lääkärit käynnyt. Jos oikein vaikeaa, rukoule ääneen pahaolosi.
on ollut mitä kaamein päivä.ahdistaa ja on niin huono olo ettei tiedä miten päin olisi.itkenyt olen koko päivän. tuntuu ettei kukaan lähimmäinen jolle yritän puhua niin ymmärrä tai sitten ne ei vaan osaa auttaa. kaikki sanoo vaan että mene lepämään ja koita nukkua. lepään ja lepään ja silti olo ei parannu. olen kohta levännyt useamman kuukauden ja olo vaan pahenee.
välillä tuntuu niin väärältä ja ahdistavalta se miten onkaan päästänyt itsensä niin huonoon jamaan. miksi ei ole hakenut apua aikaisemmin. ihminen varmaan vaan luulee että pärjää omillaan ja antaa asioiden valua todella alas.
Tämä on varmasti ihan hyvä paikka purkaa tuntoja, vaikka täälläkin löytyy niitä ääliöitä, jotka vain arvostelevat. Mutta enemmistö on kuitenkin sitä porukkaa, jotka ymmärtävät. =) Onhan meillä kaikilla yksi yhteinen tekijä, masennus. Läheisten on vaikea oikeastaan ymmärtääkään tätä sairautta, harva ehkä osaa masennusta sairaudeksi edes ajatella. Tekihän tuo itsellekin aika kovaa sanoa ääneen, että "olen sairas"...
Mutta toivottavasti saat pian apua, ehkä tänne kirjoittaminen edes vähän lievittää ahdistusta. Jaksamista sulle!
... psykologilla käyminen on ihan vastaavanlainen kuin lääkärillä käynti. Se ero vain, että hän ei sinua mitenkään fyysisesti tutki, tiedät. Istut pakeilleen ja kyllä hän varmaankin aloittaa tai olemuksensa sillai "kutsuva", että sinun on helppo kertoilla asiasi. Ei, ei hän sinua hauku! Miksi pitäisi?
Tietenkin voit kerätä valmiiksi mieleesi jotenkin pääkohdat siitä, miksi menet luokseen ja mitä kaikkea haluat valittaa. Vaikka tuonkin kaiken kerrot, millä aloitit tämän ketjun. - Älä niistä lääkäreistä loukkaantuneesti välitä, jos "epäilevät päässä vikaa". Meillä, tiedäthän, monella onkin "päässä vikaa". En pidä tuommoisesta ilmaisusta, ei ole nykyaikaa! Parempi on kertoa, että voi olla psyykkisiä ristiriitoja ja saattaapi ihminen oireilla sitten fyysisestikin niitä. Itselläni on aina ollut paljon fyysisiä oireita psyyken ristiriitojen ja tuskien pohjalta. Minulle on itsestään selvää, että nämä puolet ovat käsi kädessä, psyyke ja fysiikka, fysiologia yms. Me ollaan kokonaisuus! Itselläni ollut aina paljonkin vatsavaivoja elämäni aikana ja olen oppinut huomaamaan niiden yhteyden psyykkiseen vointiini, kuten ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen, jännittämiseen! Tässä ei ole mitään hävettävää, viisautta osoittaa, ken näin osaa yhdistää. Myös mun mahavaivat ovat elimellisiä, molempia löytyy!
Tärkeintä ollee nyt sulkea asioita (sairauksia, vikoja) pois, kuten varmaan lääkärit ovatkin yrittäneet tehdä, kun sinut on tutkittu kertomasi mukaan useamman kerran. Se on hyvä ja just oikea lähtökohta mun ymmärtääkseni. Onko kaikki harvinaisemmat ja vakavat asiat myös suljettu pois niin, että jäljelle seuraavaksi on jäänyt tämä, josko psyyken vaivat purkautuvat noin? Todella tuttua minulle, sanon vielä. Ei kukaan sinua aliarvioi oikeasti.
Menet sinne psykologille ihan kuin menisit kenen tutun (on myöhemmin sun tuttu) luo tahansa. Ajattele niin, että se hetki on sinun oma, saat puhua itsestäsi ja varmasti tuo ammattiauttaja osaa auttaa sinua puhumisessa ja ihan missä vain. Käynteä tarvitaan useampia. Kyllä, hän varmaan myös kyselee. Teitin tarvii ensin tutustua toisiinne, myöhemmin selviää, miten tulette toimeen. Yleensä itselläni tämmöiset asiat menneet hyvin. Luotat vain nyt ensiksi. Tsau.
rohkaisivista sanoista. huomenna pääsenkin jo juttelemaan ja jännittää jo hiukan. vatsaani todella on tutkittu ja välillä epäilty crohnin tautia, välillä kasvainta ja välillä mitä ihmeellisempiä asioita. mistään ei kuitenkaan tullut selvyyttä, vaikka kaikissa kokeissa arvot ovat olleet vähän pielessä tai jotain pieniä löytöjä on ollutkin.
todettiin vaan ärtyneeksi suoleksi vaikkakin olen oksentanut kohta puoli vuotta melkein päivittäin ja ärtyneeseen suoleen ei edes kuulu oksentelu. ja ne kivut mitä on ovat kaameita. ei mitään hetkellisiä kourituksia vaan kipu voi jatkua useita päiviä putkeen ilman taukoja ja särkylääkkeet, vahvatkin antaa vaan hetkellisen avun. ja se pahaolo mikä velloo sisuksissa on kokoaikaista.
jos tosiaan mieleni on mennyt jo niin kieroon ja aiheuttaa tälläisiä oireita niin toivottavasti ne kieroudet saadaan auki ja elämä voisi jatkua taas sellaisena kun se ennen oli.
kyllä sen myönnän että kun on jo näin kauan sairastanut niin omaa kehoa tulee tarkasteltua vähän liikaakin ja heti kiinnittää huomiota mitä pienempäänkin oireeseen ja se helposti paisuu mielessä tosi isoksi.
Hei, olitkin kommentoinut, kiitos. Höh, ompa pahoja oireita!? Ihme juttu, ettei ole syy selvinnyt. Kuitenkin, näin ollen, käy nyt puhumassa tästä vyyhdestäsi sille psykologille, eiköhän häneltäkin jokin kanta asiaan löydy? Sitten voinet taas palata fyysisten asioiden lääkärillekin, jollei tilanteesi ala rauhoittua.
Kyllähän ihmisen hermostokin teettää happovikoja, ärtynyttä ruokatorvea, närästystä, vatsahaavaa, mutta on siinä elimellinenkin puoli, kai. Itselläni on löytynyt väljä mahanportti, eli happoa pääsee ylöspäin mahalaukkuun ja makuuasennossa ruokatorveen ja aina kurkkuunkin asti. Alunperin nuorena pidin 'vatsakatarriani' jännittämisoireena, mutten enää olekaan ihan varma, onko niin. Tarviiko sitä edes tietää, kunhan diagnoosit saat sinäkin sekä, varsinkin, avun!
Tästä vatsahappojutusta ja/tai jännitysmahasta sitten seuraa se, että paksusuoli ärtyy ja se on kurjan tuntuinen; koko suolistosysteemistä tulee epäsäännöllisesti toimiva ja kipuileva. Näin kävi mulle nuorempana, mutta nyt tilanne vuosikymmenet taas ok (oon jo vanhempi). - Onkohan sulla suolistotulehdus, krooninen? Helikobakteeri? - En tiä, mutta toivon, että selvyys löytyy! Löytyy kyllä. Kärsivällisyyttä kehiin sinulle.
ole helikobakteeria. tutkittu kolmekertaa. tähystetty mahalaukku viimeisen vuoden aikana 2 kertaa ja siellä ei mitään erikoista. suolisto tähystetty ja sieltä löydettiin jotain tulehdussolua, mutta lääkärit ei tiennyt mitä eikä sille tehdä mitään?!?! ohutsuolen magneettitutkimuksessa oli suolen seinämät paksuuntuneet mikä viittaa crohnin tautiin, joka on krooninen suolitulehdus, mutta sillekään ei tehdä mitään?!? on lääkärin mielestä epästafiililöydös!? ei ymmärrä noista mitään!
olen itse31.v ja nää kaikki oireet alkoi vuosi sitten yhden vatsataudin ,jossa koko perhe oltiin viikko, niin sen jälkeen.
kyllä tää sairastelukin on saanut mielen masentumaan ja pois tolaltaan. sillä ennen tota mulla ei ollut mitään oireita ja olin energinen ja kävin töissä ja harrastelin. nyt vaan en yksinkertaisesti pysty/ jaksa tehdä enää mitään. lapsen hoitaminenkin tuntuu välillä raskaalta, mutta olen sen pystynyt viellä hoitaa. jätän itseni vähemmälle ja suuntaan kaikki energiani lapseen. hän on kuitenkin kaikki kaikessa.
toivottavasti ulkopuoliselle puhuminen auttaa tähän henkiseen tuskaan ja ahdistukseen. ja jostain löytyis myös se lääkäri joka osaisi auttaa mua vatsa ja suolisto oireiden kanssa.
Oletko käynyt yksityislääkärillä? Käy, jos mahdollista! Se maksaa kyllä, mutta terveyskeskuksen lääkärien vastaanotot on ihan tyhjän kanssa! Itsellenikin on käynyt niin, että monta kertaa olen käynyt jotain vaivaa valittamassa terveyskeskuksessa ja siellä sanotaan, ettei sua mikään vaivaa ja sitten kun menee yksityispuolelle ja vielä alan erikoislääkärille niin se on heti löytänyt vakavampaakin vikaa. Esim. mun korvasta oli puhjennut tärykalvo ja monta kertaa kävin terv. keskuksessa eikä kuulemma mitään ja sitten korvalääkäri totes heti, että täähän on ihan rikki ja tulehtunut. Että juupa juu. :-D
Maksaa kyllä ittensä takas nopeesti, jos hyvään lääkäriin pistää rahaa! (Ja tosiaan asiakaspalvelukin ihan eri luokkaa...)
Hiukan outoa? Älä luovuta, hei! Vaadi, että diagnoosi on tultava ja tarkasti. Sairas olet ja sinun olisi alettava saamaan jo nyt apua. Esim. jos vaikka tulehdustilaa siellä, niin siihen lääkitys. Älä hyväksy tuommosia vastauksia, ettei tehdä mitään, on ehkä viitteitä siitä ja tästä, on epäspesifiä (ei tarkkaan määriteltyä)...
Mielestäni nyt kun ajattelen, niin kärsit liikaa fyysisesti. Tuossa tänään joku jo kysyi,missä olet lääkäreillä käynyt. Jos kunnallisella, niin ehkä kunnan pitää säästää eikä ehkä ole indikaatioita (syitä) sääntöjensä mukaan riittävästi lähettää sinua yliopistosairaalan poliklinikalle erikoislääkärille. Onko näin?, kun puuttuu se varma diagnoosi. Ei kai siitä voi ketään syyttää. Yksityiselle kun menet, niin menee rahaa, mutta voisit mennä sen verran vain, että kysyt, saisitko lähetteen yliopistosairaalaan. Veisit tähänastiset tutkimuspaperit sinne ja kysyisit mielipidettä, vähintään! Jos vain jaksat, ota vielä selvää. Mitenhän saisit 'sen' toisen lääkärin/tahon mielipiteen ja mieluiten varman diagnoosin plus lääkityksen ja hoidon. - Okay, emme me vaadi ihmeitä ja diagnoosia, jollei sitä selvästi löydy, mutta jos olisin lekuri, en jättäisi sinua tilaan "jäädään odottamaan, ei tehdä mitään". Et kai sinä sillai ennallesi tule? Jokin juttu sinussa on, eikö. Aika paha on, kun oksennuksiakin.
Jos löydät netistä, niin on olemassa myös jokin suolistosairaiden potilasyhdistys, sieltäkin voisit kysellä. Sieltä löytyisi itseoppinoita mahantuntijoita? En oikein nyt tiedä, millä nimellä yhdistys olikaan... Jospa löytäisit jonkin keskustelupalstan sieltä lähemmin kysyäksesi. Entä, oletko käynyt Suomi24:n sisätautipalstalla tai missä nyt onkaan nämä terveydenhoidon suolistoasiat? - Jaksamista toivon. Menet psykologille nyt joka tapauksessa!
Tässä linkki suolistopuolelle, jos sinulla aikaa kirjoitella joskus:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3884
on psykologilla käyty ja en saanut mitään lääkkeitä, en tiedä haluaisinkokaan, mutta tää ahdistus on vaan kaamea. ensi maanantaina uudelleen keskustelee ja katotaan eteenpäin siitä sitten. jotenkin siellä oli tosi helppoa olla ja oli vapautunut fiilis mutta kun tuli kotiin alkoi taas vaan ahdistaa niin paljon. toivottavasti suunta olisi vaan oikea ja apua alkais saamaan.
Ny sinä olet edistynyt, nytkähtänyt kuitenkin eteenpäin, hienoa! Muuten, pyskologi ei ole lääkäri eikä hänellä siten ole mitään lääkkemääräämisoikeuttakaan eikä niistä tietoa, hän ei ole lääketieteen koulutuksen kautta valmistunut ammattiin. Tietenkin hän jotakin lääkkeistä, kuten me kaikki. Unohda lääkeasiat nyt kuitenkin kun käyt siellä.
Ahdistus useinkin voi lisääntyä, kun omia asioita pidetään esillä; ne niinku elää enempi. Älä välitä, ehkä se just on 'selkeitymisen ääntä' se ahistus. Luulenpa ja toivon, että suuntasi on oikea. Silti, ei apu tule nopeasti. Me kukin saadaan apua vain oman itsemme kautta suostuessamme ns. prosessiin, joka sekin voi olla vähän kippeetä. Mutta ei tapa kuitenkaan :-) . - Kiva 'kuulla', että oli 'helppoa olla' ja vapautuneisuutta koit; tämä on hyvä alku, jatkossa saat lisää luottamusta, sitä tarvitaan myös.
tää ehdistus ja itkeminen vaan pahenee tän hoidon alussa niin miten sitä jaksaa. olo on tosi hutera ja vaan maannut viimeiset tunnit peiyon alla. uni ei tule mutta ei voi tehdä mitään. tulee välilläniin voimakas ahdistus kohtaus että tekis mieli juosta johonkin ja kovaa. mutta ei ole mitään pakopaikkaa tai ei edes tiedä mitä ajattelee. pelottaa tosi paljon tää asia.
Kyllä se siitä. Älä nyt hosu ja ennakoi asioita, joista et tiedä. Varmaan järjestystä elämääsi saat, mutta se nyt vie vähän aikaa. Suosittelen (omien kokemusteni kautta), ettet nyt liikaa tarkkailisi itseäsi ja miettisi alvariinsa tätä sairauksiesi aihepiiriä. Ehkö ottais vähän 'lomaa' nyt jollakin tavalla näistä raskaista sairasamisasioista. Nukut jotenskin yön yli ja huomenna ryhdyt johonkin ihan muuhun, tarkoitan yritä vikka väkisin huomiota nyt pois itsestäs. En usko, että syytä mihkään pelkoon, ei kai sulla nyt se kummempaa hätää ole kuin aiemminkaan. Enemmänkin mulle tuli mieleeni, että taisi olla just oikea suositus, että ammattiauttajankin pakeille menit puhelemaan, meinaan se psykologi. Kyllähän sinä kai myös sitten jatkat lääkärisuhteitasi, ainakin myöhemmin. Näin kaikki yhdesä selkeyttää sekä sulle että lääkäreille, missä mennään. - Yksinkö asut. Eikös kukaan nyt voisi aiheuttaa sulle jotakin muuta ajateltavaa! Tekemistä. Okay, tajuan, ettet jaksa,mutta jospa sen puitteissa, mikä vain on mahdollista. Muista mennä lenkillekin. Apua varmaan tarviit, mutta kaikenlaista oma-apuakin voit yrittää jaksaa? Kyllä se siitä, elämä lähtee....
tuli nukuttua levottomasti ja kaikki asiat pyöri mielessä. nyt aamulla noustessa mietiskelin asioita ja totesin että saan olla nyt heikko ja tästä on vaan noustava. jotenkin asiat tulevan järjestymään niin kuin niillä aina on tapana ollut. vaikka se veisi aikaakin. mulla on onneksi mies ja yksi lapsi jotka auttavat mua jaksamaan ja kannustavat kyllä.
siis nokka kohti parempaa huomista ja yritän olla mahdollisemman positiivinen. itku puhdistaa jos se on tullakseen ja sitten taas jatketaan.
ihanaa että täältäkin palstalta saa tukea ja joitain jotka jaksavan vastata ja se antaa kanssa voimaa. kiitos sinulle kuka ikinä oletkin. jatkan tänne mietteiteni kirjoitusta koska tuntuu että sekin auttaa mua purkaamaan omaa oloa.
kaunis kiitos sinulle ja voimia meille kaikille joilla on vaikeaa.