Miten pääsen tästä yli...en millaan hyväksy miesystäväni tytärtä! Itselläni on 2 alle kouluikäistä lasta ja miesystävällä yksi alle kouluikäinen tytär. Minulle tytär on toinen nainen jonka kanss joudun jakamaan huomion. Oksettaa ja sydäntä vihloo kun he halaavat, etenkin silloin kun tytär tunkee meidän halailun väliin! Tyttö on ihan mukava minua kohtaan enkä näytä inhoa hänelle, silloin kun hän on käymässä, tulemme ihan hyvin toimeen mutta en vaan voi hyväksyä häntä perheenjäseneksi. Hän on miesystäväni ja hänen entisen naisen rakkauden hedelmä ja osa heidän perhettä, ei minun. Miksi minun pitäisi tykätä lapsesta joka on mieheni ja jonkun toisen naisen seksielämän tulos!? YÖK!
Ottaa päähän olla näin lapsellinen ja oikukas ja järjellä tiedän ettei minulla ole oikeutta näin kiukutella koska onhan itsellänikin lapsia toisen miehen kanssa....en vaan mahda tunteilleni mitään. Harmittaa tosi paljon. Ihan vaoimesti ollaan tästä miehen kanssa juteltu ja hän ymäärtää ja tukee minua mutta en vaan pääse asian yli enkä enää viitsisi puhua asiasta enempää miehen kanssa koska pakostikin tästä aiheesta tulee hänelle paha mieli.
Olen kai niin huomionkipeä etten voi sietää ajatusta että joku toinen "nainen" menee aina minun edelle, en voi koskaan olla miehelleni se maailamn tärkein. Sairasat ja lapsellista ehkä mutta mitenkäs tämän tilanteen saisi muutettua....
En hyväksy puolisoni lasta
459
22124
Vastaukset
- tittidiitiitii
kuinka kauan olette seurustelleet? Itselläni on mieheni kanssa lapsi ja miehellä entisestä suhteesta 2. aluksi tykkäsin lapsista ja pidin heistä todella paljon. teimme kaikkea yhdessä. Sitten yritin hienotunteisesti miehelle snoa että olisi ihanaa viettää aikaa kahden kesken.. kuitenkin sitä ei tähän päivään mennnessä ole tapahtunut kuin kerran 2v aikana. Vähitellen minua alkoi ärsyttää kun paljaana juoksentelevat lapset hyppäävät isänsä syliin ja änkeää aamulla PALJAANA Viereemme.. joka yö!! Pidän lapsista ja tahdon olla ja viettää aikaa heidän kanssaan mutta ärsyttää että kaikki pysähtyyy kun lapsi napsauttaa sormia.
Eräänä iltana olin laittanut romanttista päälleni ja olimme menossa sänkyyn ja sytytelty kynttilöitä.. tytär 7v heräsi vessaan ja sanoi haluavansa isänsä viereen .. isä siihen että tottakai!
Sillon VITUTTI!! koska meidän pientä yhteistä lastammekin ohjataan omaan sänkyyn..
etoo minuakin mutta ne ovat miehelle rakkaimpia ja sinun on hyväksyttävä lapsi jos haluat miehen kanssa olla.. et voi valita tai hajoittaa miehen la hänen lapsensa välejä.. jokaisella on menneisyys., halusit sinä sitä tai et. Nyt meni hieman ohi että mikä sinun todellinen ongelmatilanne siis on? Se että miehelläsi on lapsia?? sopeutuminen vie aikaa mutta älä näytä sitä miehelle saatikka lapselle koska se ei tee kuin vaikeaksi teidän elämää. sinullakin on lapsia joten voit ajatella miltä sinusta tuntuisi jos miehesi ei välittäisi lapsistasi tai hän ei hyväksyisi heitä.. äitinä et olisi sellaisen miehen kanssa.
Anna ajan kulua löydätte keskitien ja joo lapset ovat ykkösiä ja miehet eivät tahdo pahoittaa lastensa mieliä niinkuin ei äiditkään.. Ole aikuinen ja mieti näitä asioita hieman laajemmin kuin ainoastaan miltä sinusta tuntuu..
en kirjoittanut pahalla vaan annan neuvon mitä itse joudun usein käyttämään.
Tsemppiä ja jaksuja!!- väsynyt tähän
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt..... - ....................
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....okei.. meillä kanssa tosiaan 1 yhteinen. Musta tuntuu että mieheni pitää vanhempia lapsia jumalina jne.. oksettaa välillä ja vituttaa että tukka lähtee päästä! Olen monesti ajatellu et kyllä tää tästä.. Lapset tosiaan saavat haistatella mulle jne.. mistä päin muuten olet.. mulla on täysin samanlaisia tuntemuksia ja ollaan eron partaalla.. olis kiva saada kohtalotovereita kenen kanssa keskustella asiasta..
tässä mun sähköposti: [email protected]
vertaistukee tarvitaan!!! - Keskustelun aloittan
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla. - Kesk. aloittaja
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Sun tilanne kuulostaa kyllä jopa vielä pahemmalta kun mun. Tsemppiä, tottakai sun pitää pitää omien lastes puolia ja puolustaa heitä. Toivottavasti miehesi osaa komentaa omaa lastaan. Luulisi että osaisi pistää lapsensa kuriin.
Minun miehen tytär kyllä tulee toimeen minun lasten kanssa mutta kasvatuksissa on eroja. Miehen tyttö on hemmoteltu ja tekoitkulla saa aina tahtonsa läpi ja lapsi on kyllästetty kaikella roinalla ja äärimmileen hemmoteltu. Omat lapset taas elää melkoisessa kurissa ja he on kasvatettu niin että raha ei kasva puissa ja en ole oikeastaa koskaan ostanut heille mitään muuta kuin tarpeellisia vaatteita. Lelut on kaikki peräisin kummeilta yms ja isovanhemmat on ostaneet tarpeelliset sukeset ja luistimet yms. Tässä tulee ristiriita kun toinen saa aina kaiken ja omat lapset eivät koskaan mitään. Epäreilua omia lapsiani kohtaan... - Hoh-hoijakkaa
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Älkää vaan ruvetko pukkaamaan lisää lapsia maailmaan kun tilanne on tuollainen.
Sähän käyttäydyt kuin pahainen mustasukkainen teini. - Vituttaa tämmöset
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Aina mollataan miestä et miehen edellisestä suhteesta oleva lapsi on semmonen ja iljettää kun tekee semmosta.. Menkee SAATANA itteenne ja miettikää et mies voi aatella samanlailla myös teidän edellisestä suhteesta pyöräytettyyn lapseen!! Jos ei kestä niin painukoon vittuun sit miehen ja sen lapsen elämästä! (Ei tietenkään mee sit nuin jos on sit vielä yht. lapsi) Isä varmasti on aina onnessaan kun lapsensa (ei teidän yht.) tulee käymään viikonloppuisin tai silloin tällöin koska rakastaa lastaan niin siinä ei ole mitään sanomista naisella et vihaa/ärsyyntyy/ei kestä miehensä lasta.. Ajattele että näkisit edellisestä suhteesta olevaaa lastasi silloin tällöin niin miten reagoisit??? Kylmänä ja tylynä tietty oisit?
- Voi hyvänen aika
Vituttaa tämmöset kirjoitti:
Aina mollataan miestä et miehen edellisestä suhteesta oleva lapsi on semmonen ja iljettää kun tekee semmosta.. Menkee SAATANA itteenne ja miettikää et mies voi aatella samanlailla myös teidän edellisestä suhteesta pyöräytettyyn lapseen!! Jos ei kestä niin painukoon vittuun sit miehen ja sen lapsen elämästä! (Ei tietenkään mee sit nuin jos on sit vielä yht. lapsi) Isä varmasti on aina onnessaan kun lapsensa (ei teidän yht.) tulee käymään viikonloppuisin tai silloin tällöin koska rakastaa lastaan niin siinä ei ole mitään sanomista naisella et vihaa/ärsyyntyy/ei kestä miehensä lasta.. Ajattele että näkisit edellisestä suhteesta olevaaa lastasi silloin tällöin niin miten reagoisit??? Kylmänä ja tylynä tietty oisit?
Johan oli asiallista tekstiä.
Taitaa kirjoittaja olla juuri ohittanut puberteetti-iän. - heeii
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Olet mustakuinen niin voimakkaasti et sulle noita tuntemuksia ajan kanssa kaikki järjestyy. jaksamista
- Ei korvike Koskaan
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Kuinkahan teidän moraali riittää syyttelemään miestä, kuin ent. naisystävää. Kuulostaa oudolta,kun molemmilla entisestä suhteesta lapsia. Ei suinkaan ole lasten vika, että on on tulleet maailmaan. Syy on sinussa itsessäsi. Näen punaista!!! Tiesithän näistä lapsista ,kun aloititte yhteisen elämän.
Olisi syytä olla yksinhuoltaja ja hoitaa oma lapsi . Ei oltisi x.än lapsia silloin pakko katsella.
Järki käteen ja erotkaa, ennenkuin lapset itsekkyydestänne kärsii.
Ja hommatkaa steriloitu mies, jolla ei ole entuudestaan lapsia. Siltä osin sinunkin tyytyväisyys taattu! - mk
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Miehesi lapselle kunnon selkäsauna ja teet sille selväksi kuka on pomo ja jos ei kerralla opi niin tarpeeksi montakertaa ja pistät jäähylle ja hänen lelut pois pariksi päiväksi ja sanot miehellesi että opetappa lapses iottamaan muut huomioon ja älä anna periksi lapselle vaan pidät kannastasi kiinni niin lapsi rupeaa totelemaan. Jos miehsi ei usko niin laitappa salaa video tai tíetokoneen kamera kuvaamaan mitä se miehesi poika tekee niin miehesi rupeaa puuttumaan asiaan. Jos käytös ei muutu niin sano että mies tekee jossain muualla poikansa kanssa jos se ei opi tavoille.
- mk
Että lapset nukkuu omassa sängyssä ja varsinkin kun on naisensa kanssa muuta tekemistä niin lapset nukkuvat omassa sängyssään ei häiritse vanhenpiaan ja tämä tapa kannattaa opetta heti lapsesta saakka pienille lapsille että nukutaan omassa sängyssä. Lapsi oppii kun se yöllä haluaa tulla viereen niin se lapasi mennään nukuttamaan sinne omaan sankyyn ja kun se nukahtaa niin sitten voi jatkaa niin muita hommia.
- nainen .....
Vituttaa tämmöset kirjoitti:
Aina mollataan miestä et miehen edellisestä suhteesta oleva lapsi on semmonen ja iljettää kun tekee semmosta.. Menkee SAATANA itteenne ja miettikää et mies voi aatella samanlailla myös teidän edellisestä suhteesta pyöräytettyyn lapseen!! Jos ei kestä niin painukoon vittuun sit miehen ja sen lapsen elämästä! (Ei tietenkään mee sit nuin jos on sit vielä yht. lapsi) Isä varmasti on aina onnessaan kun lapsensa (ei teidän yht.) tulee käymään viikonloppuisin tai silloin tällöin koska rakastaa lastaan niin siinä ei ole mitään sanomista naisella et vihaa/ärsyyntyy/ei kestä miehensä lasta.. Ajattele että näkisit edellisestä suhteesta olevaaa lastasi silloin tällöin niin miten reagoisit??? Kylmänä ja tylynä tietty oisit?
mieltä, niin minuakin vituttaa. Aivan uskomattoman kylmä ja itsekäs nainen. Ja jos tilanne tosiaankin olisi toisinpäin, niin mies olisi pelkkä paska. En naisena tajua yhtään ap kirjoittajaa.
- !
Vittu aika sairas ihminen olet jos noin mietit..ja itselläsi jo kaksi lasta edellisestä suhteesta..: DD
No varmaan kannattaisi alkaa miettimään asiaa hieman eri kantilta tai lähteä lätkimään..Minäkin olen mustasukkainen mutta että noin mustasukkainen..
Välillä täällä kirjoittaa ihmiset kyllä niin läppiä juttuja että..: DD
Ja kai se nyt oma lapsi saa vanhempansa viereen tulla!!!!!!!!!!
Voi helvetti sentäään!!!!!!!!!!!!!!!!!! - vittuuntunut
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....VOI JUMALAUTA!!!
.."minulla on lapsi ja en kestä hänen lastaan.."Kannattasko kaikkien lopettaa se äpäröitten vääntäminen..tää koko paskasuomi on täynnä yksinhuoltajia!!! ..ja äijät maksaa ruokkoja äpäröistään!!!
Minäkin maksan kahdesta ja yllätys..eukko lähti toisen matkaan!!!..kadun molempien lasteni maailmaan saattamista ja piste. - Miehinen mies
nainen ..... kirjoitti:
mieltä, niin minuakin vituttaa. Aivan uskomattoman kylmä ja itsekäs nainen. Ja jos tilanne tosiaankin olisi toisinpäin, niin mies olisi pelkkä paska. En naisena tajua yhtään ap kirjoittajaa.
kirjoittanut ei ole ottanut huomioon, että miehen lapset ovat rakkaita ja toivottuja lapsia koska mies rakastaa niitä ja huomioi, kirjoittaneiden naisten lapset ovat selvästikin huorien lapsia, niin kylmätunteisia akkoja he tuntuvat olevan. Eikä siinä kaikki. Myös tunne-elämän ja mielenterveysongelmat paistavat kirjoituksista läpi niin että paukkuu. Olen myös mieltä, minkä perkeleen tähden te olette menneet parisuhteeseen, mutta sen selittää nuo teidän mielenterveysongelmat; olette hajonneet edellisen liiton jälkimainingeissa ja ottaneet korvikkeen kunhan jonkun saa.
PAREMMINKIN ihmettelen teidän uusia miehiänne, ovatko he niin sokeita, että elävät noin sairaiden ämmien kanssa! Toivottavasti he vihaavat kahta kauheammin teidän mukuloitanne, en paremmin sano.
JOKAINEN parisuhde on myös PAKETTI ja siihen kuuluu erilaisia sisältöjä kuten LAPSIA. Ja silloin lapset on huomioitava ensimmäisenä. Parisuhde toimii siinä samassa "rytäkässä" aivan itsestään jos sen haluaa toimivan tai pistää toimimaan.
Voi helevetti että miehenä yököttikin lukea moisia vuodatuksia, ei todellakaan terveiden ihmisten päistä lähtöisin.
Itse olen seurustellut muutaman kerran naisten kanssa joilla on ollut lapsia. Kyllä olen ensimmäisenä huomioinut ja kunnioittanut niiden lapsien etuja ja siinä ohella parisuhdetta. Mutta se olikin ennen aikaan 80 ja 90 luvuilla. Nykysuhteissa kaikki ylimääräinen tuntuu olevan rasite. - miehen mielipide
Vituttaa tämmöset kirjoitti:
Aina mollataan miestä et miehen edellisestä suhteesta oleva lapsi on semmonen ja iljettää kun tekee semmosta.. Menkee SAATANA itteenne ja miettikää et mies voi aatella samanlailla myös teidän edellisestä suhteesta pyöräytettyyn lapseen!! Jos ei kestä niin painukoon vittuun sit miehen ja sen lapsen elämästä! (Ei tietenkään mee sit nuin jos on sit vielä yht. lapsi) Isä varmasti on aina onnessaan kun lapsensa (ei teidän yht.) tulee käymään viikonloppuisin tai silloin tällöin koska rakastaa lastaan niin siinä ei ole mitään sanomista naisella et vihaa/ärsyyntyy/ei kestä miehensä lasta.. Ajattele että näkisit edellisestä suhteesta olevaaa lastasi silloin tällöin niin miten reagoisit??? Kylmänä ja tylynä tietty oisit?
Suosittelen aloittajaa hankkimaan ammattiapua. Pitää olla kerta kaikkiaan sairas jos kilpailee miehensä huomiosta tämän TYTTÄREN kanssa! Mikä vittu teitä naisia oikein vaivaa? YH-äidit itkevät nettipalstoilla päivästä toiseen miesten perään ja kyllä näitä miehiä vaan löytyy jotka hyväksyvät nämä heidän lapsensa vaikka eivät omia olekaan. Totta kai mies rakastaa myös lastansa. Sinua tuskin rakastaisi jos tietäisit millainen olet...
- jkjkj
.................... kirjoitti:
okei.. meillä kanssa tosiaan 1 yhteinen. Musta tuntuu että mieheni pitää vanhempia lapsia jumalina jne.. oksettaa välillä ja vituttaa että tukka lähtee päästä! Olen monesti ajatellu et kyllä tää tästä.. Lapset tosiaan saavat haistatella mulle jne.. mistä päin muuten olet.. mulla on täysin samanlaisia tuntemuksia ja ollaan eron partaalla.. olis kiva saada kohtalotovereita kenen kanssa keskustella asiasta..
tässä mun sähköposti: [email protected]
vertaistukee tarvitaan!!!Hyvä! Erotkaa vaan, jos on näin voimakkaita tuntemuksia miehen lasta kohtaan. HUH,HUH!
Ja hankkikaa se lapseton mies!!!!!!!! - mk
! kirjoitti:
Vittu aika sairas ihminen olet jos noin mietit..ja itselläsi jo kaksi lasta edellisestä suhteesta..: DD
No varmaan kannattaisi alkaa miettimään asiaa hieman eri kantilta tai lähteä lätkimään..Minäkin olen mustasukkainen mutta että noin mustasukkainen..
Välillä täällä kirjoittaa ihmiset kyllä niin läppiä juttuja että..: DD
Ja kai se nyt oma lapsi saa vanhempansa viereen tulla!!!!!!!!!!
Voi helvetti sentäään!!!!!!!!!!!!!!!!!!Nukkumaan ksoka lapsellakin on oma sänky. Itselläni ja on naiseni kanssa yksi yhteinen lapsi ja pienenä halusi tulla meidän sankyyn nukkumaan yöllä kun heräsi mitta huoneessa tulee kuuma ja lapsen pitää oppia nukkumaan omassa sängyssä ja vanhemmat nukkuvat omassansa sängyssä myös nämä ovat elämän perussääntöja ja ne pitää opetta lapsille että nukuttaa kakki omissa sangyissämme niin hyvää tulee.
- häh???
jkjkj kirjoitti:
Hyvä! Erotkaa vaan, jos on näin voimakkaita tuntemuksia miehen lasta kohtaan. HUH,HUH!
Ja hankkikaa se lapseton mies!!!!!!!!täysin samaa mieltä, mitä ottaa mies jolla lapsia ennestään jos ei kestä sitä, miksi lapsi pitäisi kärsiä "äitipuolen" tunteista häntä kohtaan... oottekos kattoneet lumikkia, heh...
ja mieskin hyväksyy sinun lapset entisestä rakkaudestasi ja tietääpä tuo varmaan miten lapsia tehdään..
tuttavapiirissä kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja äitipuolesta, eikä kukaan osapuoli ollut tyytyväinen siihen suhteeseen ja erohan siinä tuli vaikka heilläkkin syntyi yhteinen lapsi...
lapsi PITÄÄ olla vanhemmalle tärkein elämässä, miksi lapsia hankkia jos sitten hylkää ne kun uusi puoliso ei pidä lapsista...?!? - oottajaaaaa
mk kirjoitti:
Että lapset nukkuu omassa sängyssä ja varsinkin kun on naisensa kanssa muuta tekemistä niin lapset nukkuvat omassa sängyssään ei häiritse vanhenpiaan ja tämä tapa kannattaa opetta heti lapsesta saakka pienille lapsille että nukutaan omassa sängyssä. Lapsi oppii kun se yöllä haluaa tulla viereen niin se lapasi mennään nukuttamaan sinne omaan sankyyn ja kun se nukahtaa niin sitten voi jatkaa niin muita hommia.
minä aikoinaan vein lasta omaan sänkyyn mut kun se tuli aina vaan ja itki lohduttomasti kun kiellettiin... lopulta päätin ottaa lasta sänkyyn kun haluaa. näin on parempi. lapsi tulee yön aikana sitten väliin nukkumaan ja tottavie hänellä on oikeus näin tehdä!! lapsi tarvii läheisyyttä ja miksi pitäisi nukkua yksin huoneessa??? seksi meillä harrastetaan siinä vaiheessa kun lapsi vielä nukkuu omassa sängyssään ja ihan hienosti toimii. sänkyä meillä on levennetty yön ajaksi lisäkappaleella, että kaikki mahtuu hyvin nukkumaan.
surullista, että ihmiset ajattelevat lapsista noin pahasti... minä toivoisin kovasti, että mieheni lapsi olisi enemmän meillä :/ olenkin aina pitänyt lapsista ja jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja välittämistä sekä turvallisuudentunteen. meillä on molemmilla yksi aikaisemmista liitoista ja pian on tulossa yhteinen. kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita, ei meillä eritellä... lapsetkin vaistoaa yllättävän paljon, ja pelkät ajatuksetkin näkyvät aikuisen käytöksessä, se saattaa johtaa edellä kuvailtuihin ongelmiin pitkälti... - Vuaari_vuaan
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Nyt olen itte jo faari. Meitin äitte jäi 32:n vanhana viien kakaran kans leskeksi. Kaikki kulmakunnan karjut pyöri kuin kiimaiset kollit nurkissa riiuu-aikana. Sit muori "nappasi" yhden tyrännin siitä kollilaumasta. Itte olin kymmenen ja velipoika muutaman vuoden vanhempi.
Ikunaan ei ole oltu tyränkin kans sovussa, eikä tulla olemaan! Sorsinut on, paska, koko ikänsä toisen mukulia! Muorilla on yks "hellantelttu" muorin kans. Ja muorin omat aina on saanut olla tässä sikaiskärsääjinä! Sa mun sanoneen: Sama kohtalo on tulevaisuudessa jommin-kummin-puolin toisen kakaroilla! Harkita kantsis ihan oikeesti, onko järkee vai ei........
Jossain välissä menöö "uusiokäyttäjillä" suxet ritsiin ja siit se sit soppa on valamis! Jokka uusiomamma sortaa taikka uusioäijä sortaa toisen omia. pahimmoillaan kumpakin hoitelee toisen mukulia. Net onvat sit sijaiskärsijöitä. Yhdessä roikutaan, kun niiiin "rakastetaan". Ja kun paappisimmeinen on lorunsa uuvelleen molemmille lukenut. Wanhasta muistista on tahottu, vaikkei kirvestä edes ole loppuun taottu!
No. Tyränkin kupsahtaissa ei meikäpoikaa hauteisisa näy.. Ottaa niiin syvämmestä, että pittää ihan levätä sänkysä niien kemujen ajan.. - phineas
.................... kirjoitti:
okei.. meillä kanssa tosiaan 1 yhteinen. Musta tuntuu että mieheni pitää vanhempia lapsia jumalina jne.. oksettaa välillä ja vituttaa että tukka lähtee päästä! Olen monesti ajatellu et kyllä tää tästä.. Lapset tosiaan saavat haistatella mulle jne.. mistä päin muuten olet.. mulla on täysin samanlaisia tuntemuksia ja ollaan eron partaalla.. olis kiva saada kohtalotovereita kenen kanssa keskustella asiasta..
tässä mun sähköposti: [email protected]
vertaistukee tarvitaan!!!Jos toista ihmistä oikeasti rakastaa, ei ole hevon vitun väliä minkälaista sirkusta toinen perässään vetää.
- mk
oottajaaaaa kirjoitti:
minä aikoinaan vein lasta omaan sänkyyn mut kun se tuli aina vaan ja itki lohduttomasti kun kiellettiin... lopulta päätin ottaa lasta sänkyyn kun haluaa. näin on parempi. lapsi tulee yön aikana sitten väliin nukkumaan ja tottavie hänellä on oikeus näin tehdä!! lapsi tarvii läheisyyttä ja miksi pitäisi nukkua yksin huoneessa??? seksi meillä harrastetaan siinä vaiheessa kun lapsi vielä nukkuu omassa sängyssään ja ihan hienosti toimii. sänkyä meillä on levennetty yön ajaksi lisäkappaleella, että kaikki mahtuu hyvin nukkumaan.
surullista, että ihmiset ajattelevat lapsista noin pahasti... minä toivoisin kovasti, että mieheni lapsi olisi enemmän meillä :/ olenkin aina pitänyt lapsista ja jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja välittämistä sekä turvallisuudentunteen. meillä on molemmilla yksi aikaisemmista liitoista ja pian on tulossa yhteinen. kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita, ei meillä eritellä... lapsetkin vaistoaa yllättävän paljon, ja pelkät ajatuksetkin näkyvät aikuisen käytöksessä, se saattaa johtaa edellä kuvailtuihin ongelmiin pitkälti...Lapsen viereen lapsen omaan sänkyyn ja ole siella siihen saakka kun lapsi nukkuu ja sitten siirryt omaan sänkyyn jos et ole nukahtanut lapsen viereen koska meillä ei puolison kanssa ole kuin normaali parisänky ja siinä on ahdasta nukku kolmen kun itsellä mitat 204cm/120 naiseni kun vielä 180cm niin ei siihen paljon lapsia mahdu. Kyllä se meilläkin lapsi tuli viereen nukkumaan kun puolisoni tekee vuorötöitä mutta on jo niin iso että nukku omassa sängyssään. Hyvä komprimissa pelastaa tilanteen ja taytyy ottaa lapsi huomioon pienenä jos vaikka pelkää pimeää mutta tilanteen mukaan.
- Jani K. K. L.
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Se on vaan lapsi, joka haluaa hakea turvaa siitä ainoasta välittävästä aikuisesta läheisestään joka asuu kotona; ilkeän äitipuolen kanssa.
Sehän sille lapselle hirveä paikka, jos joutuu siihen tilanteeseen, että jos vaikka yöllä herää johonkin painajaiseen ja pelottaa, niin ei voi mennä edes oman isän viereen hakemaan turvaa, kun siellä nukkuu tuollainen akka.
Hirveää on myös tuon lapsen osalle myös se, että jos isä joutuu antamaan tuollaiselle akalle sellaisia lupauksia mitä lapsi ei voi käsittää, vaan kokee tulevansa isänsä hyljeksimäksi sen lisäksi että tuollainen akkakin hyljeksii. - tilanne////
vittuuntunut kirjoitti:
VOI JUMALAUTA!!!
.."minulla on lapsi ja en kestä hänen lastaan.."Kannattasko kaikkien lopettaa se äpäröitten vääntäminen..tää koko paskasuomi on täynnä yksinhuoltajia!!! ..ja äijät maksaa ruokkoja äpäröistään!!!
Minäkin maksan kahdesta ja yllätys..eukko lähti toisen matkaan!!!..kadun molempien lasteni maailmaan saattamista ja piste.Jos nainen haluaa heti lapsia löydettyään jonkun helppo heikin mitä rahastaa. Alku hekuma kestää ensimmäiset kaksi vuotta ja sen jälkeen voi saatuaan omat tarpeensa tyydytytteyään häipyä ja lyödä laskun perään jätetylle idiootille. Kannattaisi ehkäisyä käyttää ettei tule kusetetuksi. Koko maa on täynnä yksinhuoltajia kun luonnehäiriöinen nainen pärjää paremmin lapsia tekemällä, tukien varassa kuin yksin eläessä. Luonnehäiriöinen ei kykene parisuhteessa elämään ja onkin helpompaa elämää manipuloida kakaroita kuin aikuista kumppaniaan. Lapset eivät tajua valittaa sairaasta vanhemmastaan vaan ovat lojaaleja. Olen itse holhonnut päästään sairasta yksinhuoltaja äitiäni koko elämäni ajan jolle ei kukaan mies ollut tarpeeksi hyvä jos jonkun helppo heikin sattuikin joskus saamaan. Kouluja käymätön tyhmä ihminen vaati kumppaniltaan ihme sivistystä vaikkei itsellään ollut mitään. Ja tietenkään miehellä ei saanut olla kakaroita entisestään kilpailemasta suosiosta.
Ruokkorahoja kahdesta maksaessasi en ihmettele katkeruuttasi. Tuskin kelpaat kenellekkään enään köyhänä edes kakarantekoon kun noin vajaa älyinen olet että olet suostunut hyväksikäytettäväksi. - arlen
! kirjoitti:
Vittu aika sairas ihminen olet jos noin mietit..ja itselläsi jo kaksi lasta edellisestä suhteesta..: DD
No varmaan kannattaisi alkaa miettimään asiaa hieman eri kantilta tai lähteä lätkimään..Minäkin olen mustasukkainen mutta että noin mustasukkainen..
Välillä täällä kirjoittaa ihmiset kyllä niin läppiä juttuja että..: DD
Ja kai se nyt oma lapsi saa vanhempansa viereen tulla!!!!!!!!!!
Voi helvetti sentäään!!!!!!!!!!!!!!!!!!Ei voi muuta sanoa.Älkää nyt vaan ruvetko yhteisiä muksuja väsäämään..Tilanne aivan varmasti pahenee!Vähän aikaa ne lapset ovat pieniä ja kaipaavat toki isänsä/äitinsä turvaa ja huolenpitoa.Ei pidä näin itsekkäästi ajatella.Tiesit jo ottaessasi miehen,mitä paketissa saat!Onkohan sulla ollut lapsuudessa tämän tapaisia kokemuksia ja siitä jäänyt traumoja.
häh??? kirjoitti:
täysin samaa mieltä, mitä ottaa mies jolla lapsia ennestään jos ei kestä sitä, miksi lapsi pitäisi kärsiä "äitipuolen" tunteista häntä kohtaan... oottekos kattoneet lumikkia, heh...
ja mieskin hyväksyy sinun lapset entisestä rakkaudestasi ja tietääpä tuo varmaan miten lapsia tehdään..
tuttavapiirissä kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja äitipuolesta, eikä kukaan osapuoli ollut tyytyväinen siihen suhteeseen ja erohan siinä tuli vaikka heilläkkin syntyi yhteinen lapsi...
lapsi PITÄÄ olla vanhemmalle tärkein elämässä, miksi lapsia hankkia jos sitten hylkää ne kun uusi puoliso ei pidä lapsista...?!?Hyvä pointti tuo viimeinen "häh???":in kommentti! ;o)
- olet oikeassa
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Sä olet aidosti ja toivottomasti mielenvikainen. Mä luulen, että jos sä nyt kuolisit vaikkapa oman kätesi kautta niin lähiympäristösi selviäisi aika vähillä ongelmilla tulevina aikoina. Vain todella mieleltään sairas ihminen voi ajatella näin:
" illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan".
Lapset kaipaavat aikuisien hellyyttä, hyväksyntää ja huomiota. Myös sitä, että välillä voi tulla isin tai äidin turvalliseen kainaloon tuhisemaan kun se sängyn alla oleva mörkö alkaa vaivaamaan mielikuvitusta. - Lapsellinen mies
miehen mielipide kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa hankkimaan ammattiapua. Pitää olla kerta kaikkiaan sairas jos kilpailee miehensä huomiosta tämän TYTTÄREN kanssa! Mikä vittu teitä naisia oikein vaivaa? YH-äidit itkevät nettipalstoilla päivästä toiseen miesten perään ja kyllä näitä miehiä vaan löytyy jotka hyväksyvät nämä heidän lapsensa vaikka eivät omia olekaan. Totta kai mies rakastaa myös lastansa. Sinua tuskin rakastaisi jos tietäisit millainen olet...
Ei hyvää päivää !!!! Eroa ja ole joko ikisinkku tai hanki lapseton mies. Miehesi jos tietäisi niinvoi sitä keskustelun määrää.....
- ripa3
nainen ..... kirjoitti:
mieltä, niin minuakin vituttaa. Aivan uskomattoman kylmä ja itsekäs nainen. Ja jos tilanne tosiaankin olisi toisinpäin, niin mies olisi pelkkä paska. En naisena tajua yhtään ap kirjoittajaa.
Siis saatana, onko tuollaisia naisia oikeesti olemassa. Toivottavasti miehet tajuavat ajoissa pakata tavaransa ja lapsensa tuollaisilta omien haisevien paskojensa kanssa hurskastelevilta akoilta. Puistattaa. Onneksi ei omalla kohdalla tuollaisia samassa asumuksessa, vaan kahdesta avioliitosta mulla muksut ja nykyisen vaimoni ja lasteni kimppa ihanin ja toimivin!
- LapsetoN23
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.vuodessa ehdittä näkemään ja tuntemaan toisianne? Olisi syytä miettiä, sillä mikään ei toimi hetkessä tai itsestään. Rakkaus sotkee pään (sokea itsestään, tunteiden vanki), koeta pitää jalat maassa, sillä rakkaudessa on joskus monta pettymyksen hetkeä, jotka joskus palkitaan, jos palkitaan. Mihinkään ei ole kiire. Puolivuotta on lyhyt aika ihmisen kokonaiselämisen ajasta.
On myös fiksua sanoa miehelle et esim. "minua halittaa". "saisinko suudelman?", "Olen ajatellut et viettäisimme illan kahdestaan, koska sopisi "Sylvesteri"?"
Lapsien teko on oltava pitkään harkittua ja yhteisvastuullista, sillä kumpikin on lapsissaan kiinni sen 20v syntymästä, riippuen siitä milloin lapsi itsenäistyy.
IDEA: Voisitta tehä hauskat hellyyskorit ja laitatte omat hellyystoiveenne ristiin, sie miehen koriin ja mies siun koriin. Päivän mittaan nostatte 1-3 lappua kumpikin ja toteutatte lappusessa lukevan hellyystoiveen. Tästä voi tulla hauskaakin. Semmosia toiveita joita voi lasten nähe tehdä. - Kokemusta on
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....kaikki tuo ilkeys toivottavasti tulee korkojen kanssa takaisin omaa itseänne vastaan jotka tällaista tekstiä suollatte tulemaan.
Teillä on pahasti päässä vikaa. Menkää hoitoon. - ripraptop?
Miehinen mies kirjoitti:
kirjoittanut ei ole ottanut huomioon, että miehen lapset ovat rakkaita ja toivottuja lapsia koska mies rakastaa niitä ja huomioi, kirjoittaneiden naisten lapset ovat selvästikin huorien lapsia, niin kylmätunteisia akkoja he tuntuvat olevan. Eikä siinä kaikki. Myös tunne-elämän ja mielenterveysongelmat paistavat kirjoituksista läpi niin että paukkuu. Olen myös mieltä, minkä perkeleen tähden te olette menneet parisuhteeseen, mutta sen selittää nuo teidän mielenterveysongelmat; olette hajonneet edellisen liiton jälkimainingeissa ja ottaneet korvikkeen kunhan jonkun saa.
PAREMMINKIN ihmettelen teidän uusia miehiänne, ovatko he niin sokeita, että elävät noin sairaiden ämmien kanssa! Toivottavasti he vihaavat kahta kauheammin teidän mukuloitanne, en paremmin sano.
JOKAINEN parisuhde on myös PAKETTI ja siihen kuuluu erilaisia sisältöjä kuten LAPSIA. Ja silloin lapset on huomioitava ensimmäisenä. Parisuhde toimii siinä samassa "rytäkässä" aivan itsestään jos sen haluaa toimivan tai pistää toimimaan.
Voi helevetti että miehenä yököttikin lukea moisia vuodatuksia, ei todellakaan terveiden ihmisten päistä lähtöisin.
Itse olen seurustellut muutaman kerran naisten kanssa joilla on ollut lapsia. Kyllä olen ensimmäisenä huomioinut ja kunnioittanut niiden lapsien etuja ja siinä ohella parisuhdetta. Mutta se olikin ennen aikaan 80 ja 90 luvuilla. Nykysuhteissa kaikki ylimääräinen tuntuu olevan rasite.Itse en omaa yhtään ns. Täydellistä sisarusta, eli isä ja äiti on sama (Ei, äitini ei ole huora. Jokaisella lapsella on ikäeroa suhteellisen paljon, paitsi nuorimmaisilla jotka ovat täysiä). Koko elämäni ajan kaikki sisarukseni ovat olleet minulle ihan täydellisiä siskoja ja veljiä. Myös parisuhteissa muodostuneet uudet sisarukset.
En tajua ihmistä, joka kertoo rakastavansa ja välittävänsä lapsista. Sitten samaan hengenvetoon toteaa, että miehen lapsi on epätäydellinen, ei soveltuva ja etova? Kyseinen mies on tehnyt valintansa ja se on oikea sekä oikeudenmukainen. Hänellä on oikeus tavata biologista lastaan ja mikä helvetti kukaan akka on tätä sabotoimaan. Kehtaa mennä miehelle sanomaan, että ei voi hyväksyä lasta.
Lapsi ei ole sinun, eikä sinun koskaan tarvitse häntä kutsua omaksi lapseksi. Mutta ei ole tervettä edes ajatella, että lapsi olisi etova. Lapsi, joka näkee hänelle tärkeimpiä henkilöitä (Isä tai äiti) harvoin, haluaa ja ansaitsee vanhempansa täyden huomion ja rakkauden. Jos sitä et kestä, niin miten voit odottaa miehen kestävänsä sinun irtosuhteissa muodostunutta lastasi, tai edellisestä avo/avioliitosta.
Pahin petos parisuhteessa, joka menee pettämisen edelle on oikeasti tuntea kateutta/vihaa/etoa lasta kohtaan, joka oikeasti ansaitsee oman isänsä/äitinsä seuraa.
Moni muu kertonut, että heidän oma lapsi/parisuhteen uusi lapsi, on aina PAREMMIN kasvatettu kuin edellisestä parisuhteesta...Hassua, että juuri nämä henkilöt valittavat, miten miehen lapsi on ihan perseestä, kasvatettu huonosti...Näinköhän on.
Lapsuudessani näin isääni keksimäärin kerran vuodessa, viikonlopun ajan. (HUOM keskimäärin, olin joskus viikon, joskus en kolmeenvuoteen)...Lapsenmieli kun toimi, niin halusin isältäni sitä menetettyä aikaa takaisin (Tietäen nykyään, miten kyseinen liitto josta minä olin ainut tulos päättyi, voin sanoa että molemmat osapuolet antoivat paljon periksi omasta selkärangastaan, jotta voisivat tässä asiassa toimia yhdessä), joten kamppailin sisareni kanssa huomiosta. Silloiselle äitipuolelle tietysti siskoni oli kaikkein tärkein ja niin myös isälleni. Tyttö oli vauvana ja minä kouluiässä, mutta ainakin tytön äiti suhtautui minuun...Ei omana lapsenaan, mutta ainakin hyväksyi sen, että olen muutakin kun rojut rännissä.
Konsultoikaa terapeutteja ja katsokaa oikeasti vähän avarakatseisemmin...Ei se oma lapsi ole koskaan täydellinen, paitsi oman silmän alla...Eikä muiden lapset ole epätäydellisiä, vaikka eivät teidän odotuksianne vastaakkaan...Ne ovat vain lapsia ja ansaitsevat vanhempanne. Jos tätä ette voi hyväksyä, niin ette ansaitse edes omia lapsianne. Huutakaa/Vittuilkaa/Avautukaa rauhassa, kunhan teette sen tänne ja lupaatte säästää ne syyttömät lapset ja avo/aviomiehenne turhalta paskaltanne. - EUR
mk kirjoitti:
Miehesi lapselle kunnon selkäsauna ja teet sille selväksi kuka on pomo ja jos ei kerralla opi niin tarpeeksi montakertaa ja pistät jäähylle ja hänen lelut pois pariksi päiväksi ja sanot miehellesi että opetappa lapses iottamaan muut huomioon ja älä anna periksi lapselle vaan pidät kannastasi kiinni niin lapsi rupeaa totelemaan. Jos miehsi ei usko niin laitappa salaa video tai tíetokoneen kamera kuvaamaan mitä se miehesi poika tekee niin miehesi rupeaa puuttumaan asiaan. Jos käytös ei muutu niin sano että mies tekee jossain muualla poikansa kanssa jos se ei opi tavoille.
Lopuksi viellä varmaan voi vapaasti potkia lasta, heitellä pitkin seiniä ja lyödä puukolla. Viillellä pientä lasta raajoista ja näyttää, että tämä lapsi on oikeasti henkisesti sairas.
Sitten kuvata lasta alasti ja laittaa nettiin, syyttää miestä että hänhän on oikeasti pedofiili...Huostaanotattaa lapsi. Silläköhän se hoituu?
Mitä jos mies tekee samoin, leipoo naista turpaan niin kauan että ne hänen lapseen kohdistuvat mielipiteet muuttu? Tätäkö siis oikeasti ehdotat?
"KUKA ON POMO"
Vittu LAPSI on aina se ketä talossa tahdin määrää, tämä on heille suotu oikeus joka muuttuu siinä kohtaan, kun lapsi on oikeudellisesti ja henkisesti tarpeeksi kasvanut huolehtimaan itsestään ja kenties vanhempiensa lapsenlapsista. Vanhemmat tukevat lasta läpi hänen elämänsä, pitävät huolen että lapsi selviytyy tässä maailmassa ja oppii antamaan sitä rakkautta omalle puolisolleen ja lapsilleen, mitä hän on saanut vanhemmiltaan.
Jos itse näkisin omaa lastani lyötävän tai kuritettavan ilman, että hän on ansainnut sen (Sallin lapselle tehtävän rangaistuksen vain puhumalla, en väkivallalla) niin voipi olla, että siinä kohtaa nainen hyppää sorkat suorana kadun asfalttiin ja kengät perässä. Lasta ei saatana kuriteta, vain koska tunnet itsesi uhatuksi. - 422424242
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Ei voi antaa edes säälipojoja. Et anna lapsen tulla hänelle tärkeän ihmisen kainaloon, kun oikeasti haluaa vain halata ja nukkua rakkaan vieressä? Käsketkö oman lapsesikin helvettiin huoneesta jos tulee silloin kun sinä nukut?
- 5252525525
mk kirjoitti:
Lapsen viereen lapsen omaan sänkyyn ja ole siella siihen saakka kun lapsi nukkuu ja sitten siirryt omaan sänkyyn jos et ole nukahtanut lapsen viereen koska meillä ei puolison kanssa ole kuin normaali parisänky ja siinä on ahdasta nukku kolmen kun itsellä mitat 204cm/120 naiseni kun vielä 180cm niin ei siihen paljon lapsia mahdu. Kyllä se meilläkin lapsi tuli viereen nukkumaan kun puolisoni tekee vuorötöitä mutta on jo niin iso että nukku omassa sängyssään. Hyvä komprimissa pelastaa tilanteen ja taytyy ottaa lapsi huomioon pienenä jos vaikka pelkää pimeää mutta tilanteen mukaan.
Nukutteko poikittain sängyssä? Hanki isompi sänky tai mene dieetille, jokainen itseään kunnioittava vanhempi tekee lapsensa eteen monia asioita, jotta lapsella olisi hyvä olla.
Se, että ilmoitat mitat ei kerro oikeastaan mitään...Jos ei ole varaa ostaa isompi sänky, niin siinä kohtaan mietityttää, miksi edes tehdä lapsia jos ei varaa elättää heitä ja osamaksulla hommaa vähän isompi sänky. - Ninako1
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Viestisi tosiaan uhkuu vihaa ja halveksuntaa miehesi lasta kohtaan, nostattaa ihan "karvat pystyyn", mistä sinun kaltaisiasi sikiää????
Miltä tuntuisi jos miehesi vihaisi sinun lastasi ja sanoisi hän ettei saa asua teidän kanssa???
Oletko miettinyt sitä että miehesi lapsi saattaa olla sinun lapsellesi kateellinen, koska saa olla hänen isänsä kanssa koko ajan??
Ei, et ole ajatellut sitä, koska sinun viestisi uhkuu sanomaa "minä, minä, minä ja vielä kerran minä".
Parasta että jatkat elämääsi yksin lastesi kanssa jos et löydä lapsetonta miestä, mutta muista että siinäkin tapauksessa se lapseton mies joutuu sietämään SINUN lapsiasi ja voin hyvin kuvitella että pidät asiaa itsestään selvyytenä, jolloin roolit saattavat pyörähtää toisinpäin =D - ARKA
Hoh-hoijakkaa kirjoitti:
Älkää vaan ruvetko pukkaamaan lisää lapsia maailmaan kun tilanne on tuollainen.
Sähän käyttäydyt kuin pahainen mustasukkainen teini.Kuulostaa todella sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, itse elän niin, itselläni kaksi koulu ikäistä lasta ja näemme vain viikonloppuisin, hänellä tyttö 18v.veli nuorempi. Olenhan itsekin joskus tuntenut mustasukkaisuutta kun mies vain puhuu lapsistaan ja entisestään, mutta näinä viiden vuoden aikoina olen ymmärtänyt että pitää jokainen pitää välinsä hyvänä, kuten omien lapseni isien. Tytär jolla on jo kihlattu saattaa olla mustis minulle hänen isänsä naiselle vielä tämän viiden vuoden jälkeenkin. En ole ollut paha ja ennemmin ollut aina huolissani missä miehen tytär liikkuu, ja tietysti isänsä, kaikkahan jotka lapsistaan välittää , pitäisi olla huoli missä lapsi liikkuu tai viipyy. Sinull on vaikeaa ja tälle tytölle mutta aika näyttää, ei kehenkään voi heti tykästyä, elikkä tarkoitan kun tulet huomaamaan ja tuntemaan tämän tyttären, luulen että hän on se kenen kanssa on mukavaa. HEI HYVÄ KUN LAITOIT TUON VIESTIN, YMMÄRRÄN TODELLAKIN PALJON TUOSTA JA TOIVON ENEMMÄN SAMANLAISIA TILANTEITA, HUOM. ONKO MIESPUOLISIA JOTKA OVAT JOUTUNEET SAMAAN TILANTEESEEN?
- MIES 43
.................... kirjoitti:
okei.. meillä kanssa tosiaan 1 yhteinen. Musta tuntuu että mieheni pitää vanhempia lapsia jumalina jne.. oksettaa välillä ja vituttaa että tukka lähtee päästä! Olen monesti ajatellu et kyllä tää tästä.. Lapset tosiaan saavat haistatella mulle jne.. mistä päin muuten olet.. mulla on täysin samanlaisia tuntemuksia ja ollaan eron partaalla.. olis kiva saada kohtalotovereita kenen kanssa keskustella asiasta..
tässä mun sähköposti: [email protected]
vertaistukee tarvitaan!!!HU HU ! KYLLÄ ON RASKASTA MITÄS MENITTE KIMPPAAN JOS TIESITTE , ETTÄ MIEHILLÄ ON PENSKOJA MUIDEN KANSSA KATSOKAA PEILIIN TAKAS KOULUN PENKILLE.............................
- Arjen rakkaus...
häh??? kirjoitti:
täysin samaa mieltä, mitä ottaa mies jolla lapsia ennestään jos ei kestä sitä, miksi lapsi pitäisi kärsiä "äitipuolen" tunteista häntä kohtaan... oottekos kattoneet lumikkia, heh...
ja mieskin hyväksyy sinun lapset entisestä rakkaudestasi ja tietääpä tuo varmaan miten lapsia tehdään..
tuttavapiirissä kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja äitipuolesta, eikä kukaan osapuoli ollut tyytyväinen siihen suhteeseen ja erohan siinä tuli vaikka heilläkkin syntyi yhteinen lapsi...
lapsi PITÄÄ olla vanhemmalle tärkein elämässä, miksi lapsia hankkia jos sitten hylkää ne kun uusi puoliso ei pidä lapsista...?!?Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan häh??? kanssa.
Aloittaja ja muutama muukin tuntuu todella pitävän itseään maailman napana! Siitä huolimatta että teillä on omiakin lapsia (joiden isä mies ei ole), katsotte silti olevanne eri asemassa oikeutettuja jopa vihaamaan miestenne lapsia! Kuka äiti (tai isä) haluaisi uuden puolison joka VIHAA tämän lapsia? Tulee väistämättä mieleen rakastavatko nämä äidit omia lapsiaankaan täysin pyyteettömästi, vai onko se oma napa aina kaikessa tärkein?
Olette tietoisesti valinneet miehen jolla on lapsi, ja aivan kuten teidänkin tapauksessa, se lapsi ja mies on pakettiratkaisu. Kyllä, lapset voivat olla hankalia etenkin tietyissä kasvun vaiheissa, mutta lasta ei saa vihata tai olla rakastamatta sen mukaan miten kiltti tai tuhma tämä on. Lapsi tarvitsee rakastavia, huolehtivia aikuisia ympärilleen, ei naista joka asettaa itsensä samalle viivalle lapsen kanssa ja kilpailee tämän kanssa huomiosta.
Lapset ovat pieniä vain pienen ajan, ja on hienoa että isä/äiti haluaa viettää heidän kanssa aikaa ja halailla. Järkyttävää että aikuinen ihminen voi kadehtia tällaista asiaa lapselta!
Mikäli ette ole valmis jakamaan huomiota puolison lasten kanssa, ei pitäisi sellaiseen suhteeseen edes lähteä. Lapsen hyvinvoinnin tulee aina mennä edelle. Rakkaus puolisoon taas on aivan erillinen asia, eikä terveessä suhteessa puoliso voi ajatella ajan lapsen kanssa olevan keneltäkään pois.
Jos ketjun aloittaja ei pysty hyväksymään miehensä aiempia lapsia, ja olemaan heille välittävä ja turvallinen äitipuoli, jättäköön suhteen. Sekä mies että lapsi ansaitsee parempaa.
Kirjoittajan tekstistä saa sen kuvan että hänen olisi ehkä ollut parempi elää lapsettomana miehen kanssa joka ajattelee samoin. Silloin on aikaa toiselle eikä tarvitse kilpailla lasten kanssa huomiosta. Itsekkyys on sairaus kun se menee noin äärimmäisyyksiin...
Itsekin olen avoliitossa miehen kanssa jolla on entisestä liitostaan kaksi lasta. Se että miehellä on historia ei häiritse minua. Niinhän minullakin on. Enkä ajattele että lapset ovat "entisen rakkauden hedelmä", kuten aloittaja ilmaisi. Lapset ovat miehelleni rakkaita ja hänen elämänsä kiintopisteet. Rakastan miestäni ja myös hänen lapsiaan, tulemme toimeen erittäin hyvin ja koen että olemme yhdessä perhe. Näin sen kuuluu mennä jos toista rakastaa....ei mieheni rakkaus lapsiinsa ole minulta pois. - 16+19
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Vihaat vierasta lasta, tämä on tilanne joka ei helpotu oman lapsen saannin myötä. Jos se on kerran päässyt alkamaan. Neuvoni: jos miehen lapsi ei voi asua äidillään (edellyttäen että siellä hänen olisi hyvä) niin eroa.
Kokemksesta sanon, että todennäköisesti menee vain pahemmaksi. Entäpä jos parin vuorokauden vauvan takia valvoneena purat kaiken miehen lapseen?
Usein miehet eivät ymmärrä koko kuviota ollenkaan. Kyse on tavallaan myös uuden naisen turvallisuudentunteesta, jota miehen olisi hyvä kohentaa, omaa lastaan unohtamatta. - äippäpuoli
Arjen rakkaus... kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan häh??? kanssa.
Aloittaja ja muutama muukin tuntuu todella pitävän itseään maailman napana! Siitä huolimatta että teillä on omiakin lapsia (joiden isä mies ei ole), katsotte silti olevanne eri asemassa oikeutettuja jopa vihaamaan miestenne lapsia! Kuka äiti (tai isä) haluaisi uuden puolison joka VIHAA tämän lapsia? Tulee väistämättä mieleen rakastavatko nämä äidit omia lapsiaankaan täysin pyyteettömästi, vai onko se oma napa aina kaikessa tärkein?
Olette tietoisesti valinneet miehen jolla on lapsi, ja aivan kuten teidänkin tapauksessa, se lapsi ja mies on pakettiratkaisu. Kyllä, lapset voivat olla hankalia etenkin tietyissä kasvun vaiheissa, mutta lasta ei saa vihata tai olla rakastamatta sen mukaan miten kiltti tai tuhma tämä on. Lapsi tarvitsee rakastavia, huolehtivia aikuisia ympärilleen, ei naista joka asettaa itsensä samalle viivalle lapsen kanssa ja kilpailee tämän kanssa huomiosta.
Lapset ovat pieniä vain pienen ajan, ja on hienoa että isä/äiti haluaa viettää heidän kanssa aikaa ja halailla. Järkyttävää että aikuinen ihminen voi kadehtia tällaista asiaa lapselta!
Mikäli ette ole valmis jakamaan huomiota puolison lasten kanssa, ei pitäisi sellaiseen suhteeseen edes lähteä. Lapsen hyvinvoinnin tulee aina mennä edelle. Rakkaus puolisoon taas on aivan erillinen asia, eikä terveessä suhteessa puoliso voi ajatella ajan lapsen kanssa olevan keneltäkään pois.
Jos ketjun aloittaja ei pysty hyväksymään miehensä aiempia lapsia, ja olemaan heille välittävä ja turvallinen äitipuoli, jättäköön suhteen. Sekä mies että lapsi ansaitsee parempaa.
Kirjoittajan tekstistä saa sen kuvan että hänen olisi ehkä ollut parempi elää lapsettomana miehen kanssa joka ajattelee samoin. Silloin on aikaa toiselle eikä tarvitse kilpailla lasten kanssa huomiosta. Itsekkyys on sairaus kun se menee noin äärimmäisyyksiin...
Itsekin olen avoliitossa miehen kanssa jolla on entisestä liitostaan kaksi lasta. Se että miehellä on historia ei häiritse minua. Niinhän minullakin on. Enkä ajattele että lapset ovat "entisen rakkauden hedelmä", kuten aloittaja ilmaisi. Lapset ovat miehelleni rakkaita ja hänen elämänsä kiintopisteet. Rakastan miestäni ja myös hänen lapsiaan, tulemme toimeen erittäin hyvin ja koen että olemme yhdessä perhe. Näin sen kuuluu mennä jos toista rakastaa....ei mieheni rakkaus lapsiinsa ole minulta pois.Todella sääli, että sinä ketjun aloittaja ja nämä perässähiihtäjät seuraavina ovat saaneet lapsia. Sääli siksi, että tunnutte olevan henkisesti murrosikäisiä "mulle, mulle ja vain mulle"- porukkaa.
Tuollainen mustasukkaisuus on kypsymätöntä, osoittaa huonoa itsetuntoa. Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia miehen lasten tai hänen exänsä kanssa. Ja yhteinenkin on. Ei lapsi ole syypää syntymäänsä, olemassaoloonsa eikä vanhempiensa välirikkoon. Niin simppeliä se on. Joten mistä tuollainen viha?
Hävetkää, jos hävetä osaatte! - Roosamaaria
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Että on noin masentavan kusipäisiä ihmisiä. En kertakaikkiaan voi ymmärtää tollasta oksettavaa itsekkyyttä. Käskisin hypätä teidän miehenne ja sen ilman omaa syytään tänne tulleen lapsen housuihin, mutta siinä se vitsaus onkin, että te ette siihen kykene, koska maailma on teitä varten, yksin ja ainoastaan. Sairailla ajatuksillane mädännytätte itsenne ja kaikkien ympärillä olevien elämän. Lopettakaa naurettava itsesääli ja hävetkää jos osaatte! Teidän ongelmanne on se, ettei tässä maailmassa tunnu mitään tärkeämpää olevan kuin teidän tyhjänpäiväiset tunteenne. Kuulkaa, maailma ei pyöri vain ja ainoastaan teidän ympärillänne, se on vain valitettava tosiasia. Jos jonkun lapset ovat noin vastenmielisiä, olkaa yksin, kukaan miespolo ei ansaitse noin kylmää narttua, parempi lilluttaa sukukalleuksiaan vaikka lämpimässä vedessä.
- Minttu19
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Minulla ei ole lainkaan kokemusta tuollaisesta tilanteesta ja annankin mielipiteeni "ulkopuolisena"
Olen 37v ja kahden tytön äiti, töissä päiväkodissa.
Sinulla on tosiaan paha olla! ajatuksesi luettuani, millä tavalla olosi helpottuu jos jäät yksin kolmen lapsen kanssa ja he ovat kahdelle eri miehelle? Harva yksin elävä mies ymmärtää kauniita teoria sanoja pidemmälle elämää lasten kanssa. Toivon että käyt edelleen psykologilla juttelemassa, se on fiksua.
Toinen asia, kaikki asiat mitä miehesi lapsi tekee, on normaalia lapsen käytöstä.. hänelläkin voi olla paha olla, kiusaa ihan ikänsä puolesta, myös mustasukkaisuuden, tuntee olonsa jostain syystä eriarvoiseksi, Lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla kun hakee huomiota, myös kielteistä.. eikö sinusta tunnu yhtään pahalta tämän lapsen puolesta, joka haluaa isältää huomiota? Leiki vaik amielikuva leikkiä, olisit itse se pieni tyttö..
En ymmärrä yhtään kuin voi vihata pientä lasta.
Tuossa olen samaa mieltä kanssasi, jos toisetkin lapset ohjataan omiin sänkyihin, tarvitsee sama sääntö olla myös tällä tytöllä.
Tehkää yhteiset säännöt jotka koskevat kaikki lapsia tasavertaisesti!
Toivon sinulle hankalassa vaiheessa paljon voimia, voitatte yhdessä tämän ikävän ajan, ei varmasti tule olemaan helppoa.. johdonmukaisesti toimittuna, lapsi löytää rajansa ja sit voi keskittyä itse elämiseen! - renkooli
.................... kirjoitti:
okei.. meillä kanssa tosiaan 1 yhteinen. Musta tuntuu että mieheni pitää vanhempia lapsia jumalina jne.. oksettaa välillä ja vituttaa että tukka lähtee päästä! Olen monesti ajatellu et kyllä tää tästä.. Lapset tosiaan saavat haistatella mulle jne.. mistä päin muuten olet.. mulla on täysin samanlaisia tuntemuksia ja ollaan eron partaalla.. olis kiva saada kohtalotovereita kenen kanssa keskustella asiasta..
tässä mun sähköposti: [email protected]
vertaistukee tarvitaan!!!Voi teitä raukkoja kun "jäätte" lapsen varjoon! Olette itsekkäitä paskiaisia.Miehen pitäisi huomioida VAIN SINUT, unohtaa oma/omat lapsi. Kuinka edes kehtaatte kirjoittaa tuollaista roskaa.Olette ns. itseänne täynnä olevia "toisia naisia",nimenomaan toisia naisia,jotka olette rikkoneet miehenne edellisen liiton.Nyt te mokomat vaaditte huomiota ja miehen pitäisi hyväksyä ilman muuta teidän rakkauden hedelmänne edellisestä suhteesta. Suosittelen,katsokaa peiliin ja tarkkaan.Yksi vaihoehto on mennä PÄÄKALLONKUTISTAJALLE. Jos ette hyväksy miehenne lapsia, huomaatte pian olevanne yksin lapsenne kanssa.Ei normaali järkinen mies tuollaista hyväksy.Olkaa onnellisia,että kaikki ovat terveitä (paitsi te kakkosakat). Nauttikaa elämästänne sellaisena kun se on teille annettu. Kukaan ei jaksa katsoa marisevaa,
mustasukkaista, itsekästä naista. Se on henkisesti rasittavaa olla "kahden tulen välissä". - vähä sitä
Kokemusta on kirjoitti:
kaikki tuo ilkeys toivottavasti tulee korkojen kanssa takaisin omaa itseänne vastaan jotka tällaista tekstiä suollatte tulemaan.
Teillä on pahasti päässä vikaa. Menkää hoitoon.Kun ihmiset ei osaa keskustella asioista asioiden oikeilla nimillä,sopia miten toimitaan ja otetaan kaikki perheenjäsenet tasapuolisesti huomioon.Olen nainen,mulla on ollut pari suhdetta,joissa miehillä oli lapsi edellisestä liitosta;mitä sitten?Kaikissa parisuhteissa täytyy luovia ja tehdä kompromisseja,lapset kasvavat kovaa vauhtia,kyllä sitä aikaa on suhteelle kun lapset ovat isoja ja heillä omat menonsa.Kyllä olen samaa mieltä,että asiat tuppaa kostautumaan,helvetin itsekästä porukkaa täällä(kin).
Joo,ja joka toisen teini-ikäsen kainalossa lapsi,korvasssa kännykkä ja rööki hampaissa..hyi hoo. - tälle
phineas kirjoitti:
Jos toista ihmistä oikeasti rakastaa, ei ole hevon vitun väliä minkälaista sirkusta toinen perässään vetää.
kommentille... pitemmälle ei tarviikkaan lukee.
- minävaantäällä
EUR kirjoitti:
Lopuksi viellä varmaan voi vapaasti potkia lasta, heitellä pitkin seiniä ja lyödä puukolla. Viillellä pientä lasta raajoista ja näyttää, että tämä lapsi on oikeasti henkisesti sairas.
Sitten kuvata lasta alasti ja laittaa nettiin, syyttää miestä että hänhän on oikeasti pedofiili...Huostaanotattaa lapsi. Silläköhän se hoituu?
Mitä jos mies tekee samoin, leipoo naista turpaan niin kauan että ne hänen lapseen kohdistuvat mielipiteet muuttu? Tätäkö siis oikeasti ehdotat?
"KUKA ON POMO"
Vittu LAPSI on aina se ketä talossa tahdin määrää, tämä on heille suotu oikeus joka muuttuu siinä kohtaan, kun lapsi on oikeudellisesti ja henkisesti tarpeeksi kasvanut huolehtimaan itsestään ja kenties vanhempiensa lapsenlapsista. Vanhemmat tukevat lasta läpi hänen elämänsä, pitävät huolen että lapsi selviytyy tässä maailmassa ja oppii antamaan sitä rakkautta omalle puolisolleen ja lapsilleen, mitä hän on saanut vanhemmiltaan.
Jos itse näkisin omaa lastani lyötävän tai kuritettavan ilman, että hän on ansainnut sen (Sallin lapselle tehtävän rangaistuksen vain puhumalla, en väkivallalla) niin voipi olla, että siinä kohtaa nainen hyppää sorkat suorana kadun asfalttiin ja kengät perässä. Lasta ei saatana kuriteta, vain koska tunnet itsesi uhatuksi.Muuten olen suurimman osan kirjoittajista kanssa samaa mieltä että olisi vähän kannattanut ensin miettiä.
Mutta että "LAPSI on aina se ketä talossa tahdin määrää, tämä on heille suotu oikeus". Jos annatte lapsen määrätä mitä tehdään, tulee muuten aivan hirveitä kakaroita! Kyllä se on se aikuinen joka pitää sen kurin. Ei mitään hakkaamista ymsyms. MUTTA lapsen ei tarvitse saada tehdä mitä haluaa ja aikuiset eivät saa mennä ja vikistä perässä. Tietyt rajat pitää lapsella olla! - EUR
minävaantäällä kirjoitti:
Muuten olen suurimman osan kirjoittajista kanssa samaa mieltä että olisi vähän kannattanut ensin miettiä.
Mutta että "LAPSI on aina se ketä talossa tahdin määrää, tämä on heille suotu oikeus". Jos annatte lapsen määrätä mitä tehdään, tulee muuten aivan hirveitä kakaroita! Kyllä se on se aikuinen joka pitää sen kurin. Ei mitään hakkaamista ymsyms. MUTTA lapsen ei tarvitse saada tehdä mitä haluaa ja aikuiset eivät saa mennä ja vikistä perässä. Tietyt rajat pitää lapsella olla!Pahoittelen, jos jossain kohti tekstiäni (Oletan, että minulle olet suunnannut) tahalliset ylilyönnit ja provoaminen antoi ymmärtää, että ikenet veressä koko tekstin väänsin.
Ilmeisesti sinä ymmärsit täysin väärin, että lapsesta tulee talon oikea isäntä, joka halinnoi jokaista osa-aluetta kuten talon budjettia ja sen käyttötarkoitusta.
Totta olet sanonut, että tietyt rajat täytyy olla. Mutta fyysisesti hankittu valta (Tässä tapauksessa lievä väkivalta) ja henkiset barrikaadit eivät kasvata lasta kunnolliseksi. Yleensä vaikutus on täysin päinvastainen, mutta ilmaantuu myöhemmässä elämässä, jolloin lapsi on laillisesti itse vastuussa.
Mutta kumosit koko väitteeni, joka oli lyhyesti niin että lapsi kun tulee perheeseen. Niin enemmän tai vähemmän (Yksilöistä riippuvana) se kyseinen perhe muuttaa omia tapojaan lapsen edunmukaisesti. Eli kaupasta ei kanneta vastasyntyneelle Pornoa, makkaraa ja kaljaa, ylilyhyitä t-paitoja ja sitten katsota formuloita ja raavitaan palleja. Lähinnä se talo pyörii lapsen ympärillä, kun lapsi laitetaan nukkumaan niin silloin yleensä harjoitetaan niitä asioita, mitä ei lapsen läsnäollessa pysty/kerkeä.
Tuliko se nyt mitenkään ymmärretävästi pihalle, vai laitetaanko taas uusiksi? - Teuski1
Minttu19 kirjoitti:
Minulla ei ole lainkaan kokemusta tuollaisesta tilanteesta ja annankin mielipiteeni "ulkopuolisena"
Olen 37v ja kahden tytön äiti, töissä päiväkodissa.
Sinulla on tosiaan paha olla! ajatuksesi luettuani, millä tavalla olosi helpottuu jos jäät yksin kolmen lapsen kanssa ja he ovat kahdelle eri miehelle? Harva yksin elävä mies ymmärtää kauniita teoria sanoja pidemmälle elämää lasten kanssa. Toivon että käyt edelleen psykologilla juttelemassa, se on fiksua.
Toinen asia, kaikki asiat mitä miehesi lapsi tekee, on normaalia lapsen käytöstä.. hänelläkin voi olla paha olla, kiusaa ihan ikänsä puolesta, myös mustasukkaisuuden, tuntee olonsa jostain syystä eriarvoiseksi, Lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla kun hakee huomiota, myös kielteistä.. eikö sinusta tunnu yhtään pahalta tämän lapsen puolesta, joka haluaa isältää huomiota? Leiki vaik amielikuva leikkiä, olisit itse se pieni tyttö..
En ymmärrä yhtään kuin voi vihata pientä lasta.
Tuossa olen samaa mieltä kanssasi, jos toisetkin lapset ohjataan omiin sänkyihin, tarvitsee sama sääntö olla myös tällä tytöllä.
Tehkää yhteiset säännöt jotka koskevat kaikki lapsia tasavertaisesti!
Toivon sinulle hankalassa vaiheessa paljon voimia, voitatte yhdessä tämän ikävän ajan, ei varmasti tule olemaan helppoa.. johdonmukaisesti toimittuna, lapsi löytää rajansa ja sit voi keskittyä itse elämiseen!Kyllä jos ammattiapua noitten asioitten takia tarvii hakea, kannattaa kyllä käydä vähän pidemmät keskustelut ihan yleisellä tasolla.- -ei oo kaikkii himassa...
- pääpää
lähtekää sitten heti menemään kaikki valittajat,olette peeestä tyhmiä!
- kuuskymppinen
Arjen rakkaus... kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan häh??? kanssa.
Aloittaja ja muutama muukin tuntuu todella pitävän itseään maailman napana! Siitä huolimatta että teillä on omiakin lapsia (joiden isä mies ei ole), katsotte silti olevanne eri asemassa oikeutettuja jopa vihaamaan miestenne lapsia! Kuka äiti (tai isä) haluaisi uuden puolison joka VIHAA tämän lapsia? Tulee väistämättä mieleen rakastavatko nämä äidit omia lapsiaankaan täysin pyyteettömästi, vai onko se oma napa aina kaikessa tärkein?
Olette tietoisesti valinneet miehen jolla on lapsi, ja aivan kuten teidänkin tapauksessa, se lapsi ja mies on pakettiratkaisu. Kyllä, lapset voivat olla hankalia etenkin tietyissä kasvun vaiheissa, mutta lasta ei saa vihata tai olla rakastamatta sen mukaan miten kiltti tai tuhma tämä on. Lapsi tarvitsee rakastavia, huolehtivia aikuisia ympärilleen, ei naista joka asettaa itsensä samalle viivalle lapsen kanssa ja kilpailee tämän kanssa huomiosta.
Lapset ovat pieniä vain pienen ajan, ja on hienoa että isä/äiti haluaa viettää heidän kanssa aikaa ja halailla. Järkyttävää että aikuinen ihminen voi kadehtia tällaista asiaa lapselta!
Mikäli ette ole valmis jakamaan huomiota puolison lasten kanssa, ei pitäisi sellaiseen suhteeseen edes lähteä. Lapsen hyvinvoinnin tulee aina mennä edelle. Rakkaus puolisoon taas on aivan erillinen asia, eikä terveessä suhteessa puoliso voi ajatella ajan lapsen kanssa olevan keneltäkään pois.
Jos ketjun aloittaja ei pysty hyväksymään miehensä aiempia lapsia, ja olemaan heille välittävä ja turvallinen äitipuoli, jättäköön suhteen. Sekä mies että lapsi ansaitsee parempaa.
Kirjoittajan tekstistä saa sen kuvan että hänen olisi ehkä ollut parempi elää lapsettomana miehen kanssa joka ajattelee samoin. Silloin on aikaa toiselle eikä tarvitse kilpailla lasten kanssa huomiosta. Itsekkyys on sairaus kun se menee noin äärimmäisyyksiin...
Itsekin olen avoliitossa miehen kanssa jolla on entisestä liitostaan kaksi lasta. Se että miehellä on historia ei häiritse minua. Niinhän minullakin on. Enkä ajattele että lapset ovat "entisen rakkauden hedelmä", kuten aloittaja ilmaisi. Lapset ovat miehelleni rakkaita ja hänen elämänsä kiintopisteet. Rakastan miestäni ja myös hänen lapsiaan, tulemme toimeen erittäin hyvin ja koen että olemme yhdessä perhe. Näin sen kuuluu mennä jos toista rakastaa....ei mieheni rakkaus lapsiinsa ole minulta pois.Kyllähän se lapsi on syytön aikuisten ratkaisuihin ja häntä pitäisi kaikkien osapuolien ymmärtää ja tukea. Pieni ihminen kun ei voi millään järjellä miettiä miksi omat vanhemmat eivät voi elää yhdessä. Paljon on hyviä kommentteja mutta kyllä jossakin asiassa olen eri mieltä. Nimittäin, kyllä sitä uutta suhdetta pitää hoitaa, eivät lapset aina voi mennä kaiken edelle kuten monet näissä kirjoituksissa sanovat. Lapselle pitää näyttää, että nyt on aikuisten aika olla yhdessä ja silloin ei tungeta väliin. Se on aikuisen kyvyttömyyttä ja omaa syyllisyyden tuomaa liikasallivuutta jos lapsi tunkee parisuhteen jokaiseen hetkeen. Rakkautta ja rajoja lapsille, omille ja vieraille!
Aviosuhde tai avosuhde on aikuisten kahdenkeskinen aika ja siihen ei lapsia päästetä. Jos tätä aikaa ei ole, suhde on tuomittu tuhoon. Oen jo kuusikymppinen ja kokenut sekä nuorena samoja tunteita vieraita lapsia kohtaan, siis mieheni entisiä, mutta mieheni osasi laittaa minut ja lapsensa järjestykseen ja kaikki saivat rakkautta ja aikaa. Mutta takaan, että kyllä jonkinlainen hiertäminen jatkuu aikuisikään asti kun ei olla "samaa sukua". Toinen asia on myös ne ex-puolisot jotka työntävät nokkansa joka asiaan ja eivät ehkä elä omaa elämäänsä. Mutta elämä on! - Kriis.
5252525525 kirjoitti:
Nukutteko poikittain sängyssä? Hanki isompi sänky tai mene dieetille, jokainen itseään kunnioittava vanhempi tekee lapsensa eteen monia asioita, jotta lapsella olisi hyvä olla.
Se, että ilmoitat mitat ei kerro oikeastaan mitään...Jos ei ole varaa ostaa isompi sänky, niin siinä kohtaan mietityttää, miksi edes tehdä lapsia jos ei varaa elättää heitä ja osamaksulla hommaa vähän isompi sänky.Ei jumalauta.. "Mene dieetille", "mitat ei kerro oikeastaan mitään". Kenties hieman ristiriitaista yhden henkilön mielipiteessä? Ja aivan turhaa ostaa sen takia isompaa sänkyä, että kakarakin sinne mahtuu, tuskin se rahasta on kiinni. Lapsella on oma sänky. Piste.
- Olli -72
renkooli kirjoitti:
Voi teitä raukkoja kun "jäätte" lapsen varjoon! Olette itsekkäitä paskiaisia.Miehen pitäisi huomioida VAIN SINUT, unohtaa oma/omat lapsi. Kuinka edes kehtaatte kirjoittaa tuollaista roskaa.Olette ns. itseänne täynnä olevia "toisia naisia",nimenomaan toisia naisia,jotka olette rikkoneet miehenne edellisen liiton.Nyt te mokomat vaaditte huomiota ja miehen pitäisi hyväksyä ilman muuta teidän rakkauden hedelmänne edellisestä suhteesta. Suosittelen,katsokaa peiliin ja tarkkaan.Yksi vaihoehto on mennä PÄÄKALLONKUTISTAJALLE. Jos ette hyväksy miehenne lapsia, huomaatte pian olevanne yksin lapsenne kanssa.Ei normaali järkinen mies tuollaista hyväksy.Olkaa onnellisia,että kaikki ovat terveitä (paitsi te kakkosakat). Nauttikaa elämästänne sellaisena kun se on teille annettu. Kukaan ei jaksa katsoa marisevaa,
mustasukkaista, itsekästä naista. Se on henkisesti rasittavaa olla "kahden tulen välissä".Täysin samaa mieltä. Kehtaatte vuodattaa PASKAANNE täällä, Menkää Muuaalle.
- Hyi häppeetä
mk kirjoitti:
Miehesi lapselle kunnon selkäsauna ja teet sille selväksi kuka on pomo ja jos ei kerralla opi niin tarpeeksi montakertaa ja pistät jäähylle ja hänen lelut pois pariksi päiväksi ja sanot miehellesi että opetappa lapses iottamaan muut huomioon ja älä anna periksi lapselle vaan pidät kannastasi kiinni niin lapsi rupeaa totelemaan. Jos miehsi ei usko niin laitappa salaa video tai tíetokoneen kamera kuvaamaan mitä se miehesi poika tekee niin miehesi rupeaa puuttumaan asiaan. Jos käytös ei muutu niin sano että mies tekee jossain muualla poikansa kanssa jos se ei opi tavoille.
ONPAS SULLA NEUVOT ! Haista nyt pitkä .....tu ! Painu suolle säähän oot ihan bimbo.
KUis se mies on voinut sekaantua tuollaiseen ?
Sitä saa mitä tilaa ! - Ei melaa mekkoon,jos
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....Tuki tuubasi (= munatorvet)ja LOPULLISESTI !
- cccccccccccccccs
Keskustelun aloittan kirjoitti:
Kiitos vastauksesta...olemme vasta seurustelleet alle puoli vuotta joten voihan olla että totun asiaan ajan kanssa. Kysyit että mikä minun ongelma oikeastaan on, ja kai se vain on oma mielenvikaisuus ja se huomionkipeys, en hyväksy miehen lasta tai siis sitä että hän on toisen naisen kanssa pukannut lapsen, oksettaa ajatuskin ja tiedän tosiaan ettei tämä ole ehkä normaalin ihmisen ajatustoimintaa mutta kai minulla on joitain ongelmia pään sisällä ja ajatusmaailmassani.
Toivotaan että ajan myötä helpottaa...ja jos joskus meille tulisi yhteinen lapsi niin ehkä sekin sitten helpottaa tilannetta mutta sellaista ei vielä parrin vuoteen ole suunnitteilla. Itsekään en anna omien lasten tulla meidän sänkyyn muuta kun esim. aamulla kun ollaa jo miehen kanssa herätty, illalla ja yöllä lapsilla ei ole sänkyyn asiaa. kerran miehen tytär änki aamuyöstä sänkyyn ja mies otti tytön viereen, meinasin lähtä sohvalle nukkumaan kun tunsin olevani ylimääräinen siellä sängyssä. Mies huomasi kyllä suuttumukseni ja sanoi ettei tilanne tule koskaan enää toistumaan. Että siitä kiitos miehelle, todella ymmärtäväinen jaksaa olla.Minusta on hienoa että tiedostat tunteesi jotta asiat voi parantua..minusta sinulla on oikeus ja velvollisuus puuttua miehesi lapsen kasvatukseen eli voitte miettiä mikä sallitaan ja mikä ei. Silloin koet itsekin olevasi enemmän perhettä ja miehen lapsi kanssa. Älä tee lapsia lisää ennenkuin teillä on oikeasti asiat tasapainossa.
Ja hyvä kun keskustelet avoimesti ulkopuolisen ihmisen kanssa.
uskoisin että saat asian reilaan jos haluat mutta silloin sinun pitää alkaa ottaa tytön kasvatus sydämmen asiaksi. Jos miehesi ei hyväksy kasvatustasi niin asiat ei tule toimimaan. Keksi jokin yhteinen harrastus tytön kanssa. silloin saat yhteyden paremmaksi..kun tunneside tulee hyväksi et koe tyttöä uhkana..suhteellenne - lasken kymmeneen
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....vai oletko ihan oikeasti täysin persoonallisuushäiriöinen ihminen??? Kannattaa todellakin miettiä sitä eroa!
- Kaikenlaista sitä
EUR kirjoitti:
Lopuksi viellä varmaan voi vapaasti potkia lasta, heitellä pitkin seiniä ja lyödä puukolla. Viillellä pientä lasta raajoista ja näyttää, että tämä lapsi on oikeasti henkisesti sairas.
Sitten kuvata lasta alasti ja laittaa nettiin, syyttää miestä että hänhän on oikeasti pedofiili...Huostaanotattaa lapsi. Silläköhän se hoituu?
Mitä jos mies tekee samoin, leipoo naista turpaan niin kauan että ne hänen lapseen kohdistuvat mielipiteet muuttu? Tätäkö siis oikeasti ehdotat?
"KUKA ON POMO"
Vittu LAPSI on aina se ketä talossa tahdin määrää, tämä on heille suotu oikeus joka muuttuu siinä kohtaan, kun lapsi on oikeudellisesti ja henkisesti tarpeeksi kasvanut huolehtimaan itsestään ja kenties vanhempiensa lapsenlapsista. Vanhemmat tukevat lasta läpi hänen elämänsä, pitävät huolen että lapsi selviytyy tässä maailmassa ja oppii antamaan sitä rakkautta omalle puolisolleen ja lapsilleen, mitä hän on saanut vanhemmiltaan.
Jos itse näkisin omaa lastani lyötävän tai kuritettavan ilman, että hän on ansainnut sen (Sallin lapselle tehtävän rangaistuksen vain puhumalla, en väkivallalla) niin voipi olla, että siinä kohtaa nainen hyppää sorkat suorana kadun asfalttiin ja kengät perässä. Lasta ei saatana kuriteta, vain koska tunnet itsesi uhatuksi.Eiköhän ne aikuiset ole pomoja perheessä.
Vai tekee teillä penskat päätökset perheessä.
Sitten on häirikköä kasvamassa... - mina taas
te naiset olette, kun ette voi kestaa pienia lapsia jotka tarvitsevat aikuista!
- OnnellinenÄippäpuoli
renkooli kirjoitti:
Voi teitä raukkoja kun "jäätte" lapsen varjoon! Olette itsekkäitä paskiaisia.Miehen pitäisi huomioida VAIN SINUT, unohtaa oma/omat lapsi. Kuinka edes kehtaatte kirjoittaa tuollaista roskaa.Olette ns. itseänne täynnä olevia "toisia naisia",nimenomaan toisia naisia,jotka olette rikkoneet miehenne edellisen liiton.Nyt te mokomat vaaditte huomiota ja miehen pitäisi hyväksyä ilman muuta teidän rakkauden hedelmänne edellisestä suhteesta. Suosittelen,katsokaa peiliin ja tarkkaan.Yksi vaihoehto on mennä PÄÄKALLONKUTISTAJALLE. Jos ette hyväksy miehenne lapsia, huomaatte pian olevanne yksin lapsenne kanssa.Ei normaali järkinen mies tuollaista hyväksy.Olkaa onnellisia,että kaikki ovat terveitä (paitsi te kakkosakat). Nauttikaa elämästänne sellaisena kun se on teille annettu. Kukaan ei jaksa katsoa marisevaa,
mustasukkaista, itsekästä naista. Se on henkisesti rasittavaa olla "kahden tulen välissä".Tähän on pakko vastata...
Mistä ihmeestä päättelet, että kirjoittajat ovat rikkoneet miehen edellisen liiton????
Nimenomaan tällaiset tekstit on sitä huvittavaa roskaa.
Ei muuta. - Onnellinen Äitipuoli
kuuskymppinen kirjoitti:
Kyllähän se lapsi on syytön aikuisten ratkaisuihin ja häntä pitäisi kaikkien osapuolien ymmärtää ja tukea. Pieni ihminen kun ei voi millään järjellä miettiä miksi omat vanhemmat eivät voi elää yhdessä. Paljon on hyviä kommentteja mutta kyllä jossakin asiassa olen eri mieltä. Nimittäin, kyllä sitä uutta suhdetta pitää hoitaa, eivät lapset aina voi mennä kaiken edelle kuten monet näissä kirjoituksissa sanovat. Lapselle pitää näyttää, että nyt on aikuisten aika olla yhdessä ja silloin ei tungeta väliin. Se on aikuisen kyvyttömyyttä ja omaa syyllisyyden tuomaa liikasallivuutta jos lapsi tunkee parisuhteen jokaiseen hetkeen. Rakkautta ja rajoja lapsille, omille ja vieraille!
Aviosuhde tai avosuhde on aikuisten kahdenkeskinen aika ja siihen ei lapsia päästetä. Jos tätä aikaa ei ole, suhde on tuomittu tuhoon. Oen jo kuusikymppinen ja kokenut sekä nuorena samoja tunteita vieraita lapsia kohtaan, siis mieheni entisiä, mutta mieheni osasi laittaa minut ja lapsensa järjestykseen ja kaikki saivat rakkautta ja aikaa. Mutta takaan, että kyllä jonkinlainen hiertäminen jatkuu aikuisikään asti kun ei olla "samaa sukua". Toinen asia on myös ne ex-puolisot jotka työntävät nokkansa joka asiaan ja eivät ehkä elä omaa elämäänsä. Mutta elämä on!Elän uusperheessä ja kokenut moisia tunteita, mutta ehkä kovin paljon lievemmässä muodossa, koska pääsin asiasta yli. Mielestäni nuo tunteet on jossain määrin luonnollisia, mutta jos ne menevät noin pitkälle, on tosiaan haettava apua. Ja ehkä yksi keino purkaa tuntoja on niiden kirjoittaminen, niinkuin ketjun aloittaja onkin tehnyt.
Toisaalta tällaiselle palstalle, missä voi pysyä anonyyminä hakeutuu myös kaikki ahdasmieliset ja "täydelliset" sormella osoittelijat, joten seurauksena voi olla vain lisää pahaa mieltä ja entistä syyllisempi olo omista tunteistaan. Ehkä osalta porukasta jäi huomaamatta, että olet tiedostanut tunteiden olevan lapsellisia ja yrität niitä työstää, etkäå ole kohdistanut niitä kuitenkaan lapseen! Ja sehän tässä on kaikista tärkeintä!
Mieheni on ollut aivan loistava ja on osannut antaa aikaa niin minulle kuin omalle lapselleenkin ja myös yhdessä olemme nauttineet aikaa perheenä. Siksipä uskonkin, että meidän perhe on löytänyt "rauhan".
"Kuuskymppinen" kirjoittaa täyttä asiaa siitä, että parisuhteelle on annettava aikaa ja tilaa myös! Vaikka kyseessä olisi ihan omat biologiset lapset, ei niiden kuulu viedä kaikkea huomiota! Sehän vasta sairasta ja kieroutunutta olisi. Meillä on mieheni kanssa kaksi yhteistä lasta ja en voisi kuvitellakaan, että pomppisimme heidän tai mieheni lapsen pillin mukaan uhraten yhteisen hellyytemme. Aikuisilla TÄYTYY olla kahdenkeskistä aikaa, aikaa harrastaa seksiä ja muuten vain olla lähekkäin rauhassa.. IHAN KAIKISSA PARISUHTEISSA, ydin-, uus-, multi-, culti-, suur- ja missä tahansa perheissä!!!! - Aiheesta piiskattu
EUR kirjoitti:
Lopuksi viellä varmaan voi vapaasti potkia lasta, heitellä pitkin seiniä ja lyödä puukolla. Viillellä pientä lasta raajoista ja näyttää, että tämä lapsi on oikeasti henkisesti sairas.
Sitten kuvata lasta alasti ja laittaa nettiin, syyttää miestä että hänhän on oikeasti pedofiili...Huostaanotattaa lapsi. Silläköhän se hoituu?
Mitä jos mies tekee samoin, leipoo naista turpaan niin kauan että ne hänen lapseen kohdistuvat mielipiteet muuttu? Tätäkö siis oikeasti ehdotat?
"KUKA ON POMO"
Vittu LAPSI on aina se ketä talossa tahdin määrää, tämä on heille suotu oikeus joka muuttuu siinä kohtaan, kun lapsi on oikeudellisesti ja henkisesti tarpeeksi kasvanut huolehtimaan itsestään ja kenties vanhempiensa lapsenlapsista. Vanhemmat tukevat lasta läpi hänen elämänsä, pitävät huolen että lapsi selviytyy tässä maailmassa ja oppii antamaan sitä rakkautta omalle puolisolleen ja lapsilleen, mitä hän on saanut vanhemmiltaan.
Jos itse näkisin omaa lastani lyötävän tai kuritettavan ilman, että hän on ansainnut sen (Sallin lapselle tehtävän rangaistuksen vain puhumalla, en väkivallalla) niin voipi olla, että siinä kohtaa nainen hyppää sorkat suorana kadun asfalttiin ja kengät perässä. Lasta ei saatana kuriteta, vain koska tunnet itsesi uhatuksi.Höpö höpö ! Kyllä kaikki liha kurin tuntee , myös pienten manipuloijien liha . On eri asia vitsalla ripata kintuille kuin puukolla lyödä , josta sinä raivopää puhut . Vanhemmalla on oikeus kurittaa kohtuudella jos ei lapsi muuten tottele . Miten perhe voi pysyä pystyssä tuollaisessa lasten anarkiassa ilman rajoja ? Vaaleanpunaiset silmälasit pois , että näette lastenne teot . On parempi , että vanhemmat asettavat rajat , ei poliisi , vankila tai aikuisten puukkohippasilla olo asematunnelissa ..
- Pöpö85
Kesk. aloittaja kirjoitti:
Sun tilanne kuulostaa kyllä jopa vielä pahemmalta kun mun. Tsemppiä, tottakai sun pitää pitää omien lastes puolia ja puolustaa heitä. Toivottavasti miehesi osaa komentaa omaa lastaan. Luulisi että osaisi pistää lapsensa kuriin.
Minun miehen tytär kyllä tulee toimeen minun lasten kanssa mutta kasvatuksissa on eroja. Miehen tyttö on hemmoteltu ja tekoitkulla saa aina tahtonsa läpi ja lapsi on kyllästetty kaikella roinalla ja äärimmileen hemmoteltu. Omat lapset taas elää melkoisessa kurissa ja he on kasvatettu niin että raha ei kasva puissa ja en ole oikeastaa koskaan ostanut heille mitään muuta kuin tarpeellisia vaatteita. Lelut on kaikki peräisin kummeilta yms ja isovanhemmat on ostaneet tarpeelliset sukeset ja luistimet yms. Tässä tulee ristiriita kun toinen saa aina kaiken ja omat lapset eivät koskaan mitään. Epäreilua omia lapsiani kohtaan...Siinä taas yksi tekopyhä paska! "Minun lapset on niin hyvin kasvatettu ja miehen lapsi lellitty piloille" Huh huh! Tuosta paistaa niin läpi kateus ja mustasukkaisuus! Omapahan on valintas jos et osta lapsillesi muuta kuin just ja just tarpeelliset vaatteet! Ei se silti tarkoita, että vanhempi on lellinyt lapsensa piloille jos haluaa ostaa tälle joskus jotain muutakin kuin sen pakollisen/tarpeellisen! Vaikuttaa siltä, ettet itse vaan ole kykeneväinen näkemään omissa lapsissasi mitään virheitä, mutta miehesi lasta kyttäät silmä kovana ja etsit vikoja! Eiköhän ne omatkin kakarasi osaa sitä tekoitkua ihan samalla tavalla vääntää ja eiköhän se miehesikin näe SINUN täydellisesti kasvatetuissa lapsissasi jotain "ärsyttävää" ja virheitä SINUN kasvatustyylissäsi! Ja jos se miehesi tyttären "kaiken saaminen" on niin vitun epäreilua niin ostappa joskus itekkin omille lapsillesi ihan vaan kivana yllärinä jotain kivaa, ihan vaan ilahduttaaksesi pienen ihmisen mieltä..EI SE VÄÄRIN OLE! Totta vitussa sitä haluaa lapselleen parasta jos siihen on mahdollisuus ja joskus on ihana ostaa omalle jälkikasvulle jotain mukavaa ilman mitään erityistä syytä (synttärit tms) Etkö itse koe sellaisesta iloa? et ilmeisestikkään kun et pysty sitä ymmärtämään!!!
- pöpö85
Miehinen mies kirjoitti:
kirjoittanut ei ole ottanut huomioon, että miehen lapset ovat rakkaita ja toivottuja lapsia koska mies rakastaa niitä ja huomioi, kirjoittaneiden naisten lapset ovat selvästikin huorien lapsia, niin kylmätunteisia akkoja he tuntuvat olevan. Eikä siinä kaikki. Myös tunne-elämän ja mielenterveysongelmat paistavat kirjoituksista läpi niin että paukkuu. Olen myös mieltä, minkä perkeleen tähden te olette menneet parisuhteeseen, mutta sen selittää nuo teidän mielenterveysongelmat; olette hajonneet edellisen liiton jälkimainingeissa ja ottaneet korvikkeen kunhan jonkun saa.
PAREMMINKIN ihmettelen teidän uusia miehiänne, ovatko he niin sokeita, että elävät noin sairaiden ämmien kanssa! Toivottavasti he vihaavat kahta kauheammin teidän mukuloitanne, en paremmin sano.
JOKAINEN parisuhde on myös PAKETTI ja siihen kuuluu erilaisia sisältöjä kuten LAPSIA. Ja silloin lapset on huomioitava ensimmäisenä. Parisuhde toimii siinä samassa "rytäkässä" aivan itsestään jos sen haluaa toimivan tai pistää toimimaan.
Voi helevetti että miehenä yököttikin lukea moisia vuodatuksia, ei todellakaan terveiden ihmisten päistä lähtöisin.
Itse olen seurustellut muutaman kerran naisten kanssa joilla on ollut lapsia. Kyllä olen ensimmäisenä huomioinut ja kunnioittanut niiden lapsien etuja ja siinä ohella parisuhdetta. Mutta se olikin ennen aikaan 80 ja 90 luvuilla. Nykysuhteissa kaikki ylimääräinen tuntuu olevan rasite.Täysin samaa mieltä! Et olis paremmin voinut asiaa ilmaista! Tollaset akat, ei ansaitse edes niitä omia lapsia! Ja jos on noin pahasti lantussa vikaa niin luulenpa, että tollaset akat kyllä keksis jonku yhtä sairaan "syyn" olla mustasukkasia vaikka mitään lapsia ei edes olis!! Nehän olis loppuviimein mustasukkasia siitä että mies käyttää mikroaaltouunia useemmin ku nusasee niitä!! Ei muuta ku päätohtorille tollaset skitsot!!!
- lastentarha
Itselläni oli hetken aikaa miesystävä, jonka jo kotoa muuttaneet aikuiset pojat saattoivat milloin vain -myös yöllä- marssia taloon sisään aina makuuhuoneseen saakka.. kun pillastuin asiasta, niin "lasten" isä puolusteli poikiaan, että kun talo oli heidän LAPSUUDEN KOTINSA, niin ei heitä voi vaatia ilmoittelemaan tulemisistaan --sittemmin kyseinen isähenkilö myös kuskasi aina autolla kolmekymppisen poikansa töihin ja tämän avovaimon kouluun..
Ja niimpä kyseisestä isähenkilöstä sitten tulikin ex. - annaaaaa
Aiheesta piiskattu kirjoitti:
Höpö höpö ! Kyllä kaikki liha kurin tuntee , myös pienten manipuloijien liha . On eri asia vitsalla ripata kintuille kuin puukolla lyödä , josta sinä raivopää puhut . Vanhemmalla on oikeus kurittaa kohtuudella jos ei lapsi muuten tottele . Miten perhe voi pysyä pystyssä tuollaisessa lasten anarkiassa ilman rajoja ? Vaaleanpunaiset silmälasit pois , että näette lastenne teot . On parempi , että vanhemmat asettavat rajat , ei poliisi , vankila tai aikuisten puukkohippasilla olo asematunnelissa ..
Onko se vaikea ymmärtää että EUR ilmeisesti tarkoitti, että lapsi on etusijalla, määrää siinä määrin tahdin, että kaikki tapahtuu lapsen ehdoilla. Lapsi ei määrää, että mitä tehdään, mutta lapsi on se tärkein, jota kasvatetaan ja kasvatuksessa pitää huomioida esim lapsen temperamentti yms.... siis kaikki tapahtuu näin lapsen ehdoilla, mutta tottakai aikuisen johtamana. You know? Esim lapsi määrää tahdin, kuinka nopeasti uskaltaa tutustua äitipuoleen jne. Kuri ja pyyteetön rakkaus, yhdessäolo ja tukena oleminen. Positiivisen elämänasenteen opettaminen. Nää on aika hyvät eväät lapselle. :)
Mun lähisuvus ei oo lainkaan käytetty väkivaltaa rangaistuksissa, ja me kaikki olemme korkeasti koulutettuja ja sosiaalisesti huomaavaisia yms. Kuka oikeesti voi vielä väittää että lapsen fyysisessä kurituksessa on jtn hyvää. Hei haloo, jos lasta esim hakataan jonkun jutun takia mitä se teki väärin, niin ei se parin vuoden päästä muista ollenkaa et miks sitä hakattiin. Se vaan muistaa että kipeää se otti. Mutta jos asiasta keskustellaan ja osotetaan että rakas äiti tai isä on hyvin pettyny lapsen käytökseen(käytökseen! ei lapseen itsessään, vaan siihen käytökseen), niin kyllä lapsi oppii. Mut on ainakin opetettu siihen että pitää olla toiselle hyvä, pitää miellyttää itseä ja vanhempia(siis tottakai omaakin tahtoa pitää olla). Lyödä ei saa ketään, ja asiat käydään läpi ehkä "rajusti" ja niin että tunteet tulee esille, mutta aina demokraattisesti. - mistermen
Olli -72 kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Kehtaatte vuodattaa PASKAANNE täällä, Menkää Muuaalle.
komppaan edellistää, säälittävää...mutta surullista lapsen vuoksi :-(
- älä lyö
väsynyt tähän kirjoitti:
siis meillä tulossa näinä päivinä yhteinen lapsi. molemmilla edellisestä suhteesta yksi lapsi ja en kertakaikkiaan kestä miehen lasta.
Lapsi on mielestäni huonokäytöksinen ja hemmetin itsekäs pentu! Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin tuntuu että vihaan lasta päivä päivältä enemmän!!!! Olen yrittänyt ajatella niin ja näin ja koittaa kestää mutta päässä alkaa viirata kohta kun vihan tune alkaa olla niin suuri..
Miehen lapsi käy hermoille varsinkin koska kiusaa ja mollaa paljon omaa lastani joka on pari vuotta nuorempi kuin miehen lapsi. Joka asiassa omalle lapselleni että "olet huono, et osaa sitä ja tätä, et saa koskee mun leluihin ku rikot yms" ja siis tämä miehen lapsi on niin lellitelty leluilla ja roinalla että itse pokkana joka kerta varmaan täällä ollessaan rikkoo jopa tahallaan oman lapseni leluja! Aina kun selän kääntää haukkuu tai kiusaa tai jotenkin tekee pahaa nuoremmalle ja osaa tehdä sen niin ettei vaan ainakaan oma isä nää!!
olen useamman kerran jo miettinyt lähteväni suhteesta vain siksi että en jaksa sitä lasta vaan ollenkaan!!!! Ja nyt parin viikon päästä syntyy yhteien lapsemme ja ootas kun vauvalle kerran tekee pahaa niin varmaan sanon et voi pakata kamansa ja lähtee lopullisesti... mutta mites sanot miehelle että vihaan sun lasta en haluu et se koskaa tulee tänne!!!??
ainut ratkasu on kai miettiä sit eroa koska mielenterveyteni ei kestä lasta jota en pysty vain pitämään omana perheenä nyt ja tuskin koskaan!!! Ja olen jopa psykologilla jutellut asiasta koska masennuin ja stressaannuin niin pahasti tästä ahdistuksesta etten töihin edes pystynyt.....halloo! minkä takia olet hankkimassa yhteistä lasta ? yksi lisää kärsimään ? olet aikuinen mutta käytöksesi täysin kypsymätöntä. voin ymmärtää tunteeesi siihen miten tämä lapsi kohtelee lastasi jne. se on kasvatusongelma.
laittakaa yhteiset pelisäännöt joita noudatetaan. jos ette itse selviä hakekaa apua.
lapsi oppii äkkiä säännöt kun huomaa että niistä ei tingitä. ihan hullua aikuisilta ihmisltä hankkia lapsia ja sitten valitetaan. oisitte ensin totutelleet seurusteleen ja katsoneet mitä tapahtuu, onhan sinun täytynyt huomata jo aikaisemmin tämän lapsen käytös.
- dknvxc lm
Hmmm...Olen siitä ihmeissäni, että näet tytön NAISENA. Se minusta tässä on outoa ettet näe häntä lapsena.
Onko itselläsi sisarkateutta omassa lapsuusperhe kuviossa?
Mutta muuten olen alkanut epäillä, että se, että ei pysty täysin hyväksymään toisen lapsia on biologista....biologinen etu on ajaa omaa geeniperimää eikä toisen.
Sivistyneellä tasolla jos pystyy pysymään aikuisena kykenee ohittamaan tuon biologisen puolen. Mutta jos itse jotenkin heikoilla ja kokee omien lastensa aseman uhatuksi niin silloin biologinen kilpailu tulee esiin.
Toivotko miehestä isää omille lapsille?- Kypsähtänyt uusio
Samaistuin tähän ketjuun. meillä mieheni kanssa yhteinen lapsi joka tykkää hirveästi isostaveljestään, mutta tämä toivoo vain aikaa isänsä kanssa. Hän oli ennen kaiken keskipiste, mutta nyt isänsä huomio on yhteisessä lapsessamme.
Itse toivoisin sellaisat tasapuolisuutta, että pojan täällä meillä ollessa hän saisi oman osansa huomiosta, mutta reilussa hengessä. Toivoisin, että osan ajasta lapset olisisvat isänsä kanssa yhdessä ja näin onkin ja ainakin meidän yhteisestä lapsesta on olo kivaa. Mutta kun mies antaa huomionsa tälle vanhemmalle lapselle muttuu tämä heti ilkeäksi pientä kohtaan. Hän ikäänkuin kokoajan yrittää palata menneeseen ja liittoutua isänsä kanssa. Tähän liittoutumiseen kuuluu toisen lapsen ohittaminen.
Tuntuu rasittavalta yrittää saada poikaa ymmärtämään, että hän ei voi enää palat menneeseen. Tämän pojan ja isän yhteinen aika ei ärsyttäisi ellei poika alkaisi heti ylimieliseksi. Suojelen omaa lastani tietenkin ja konflikti on valmis. Poika varmaan kokee, että minä olen vienyt häneltä isän eikä tajua, että toinen lapsi on aina myös isänsä lapsi. Jotenkaan sellaista toimivaa kokonaisuutta ei saa kasaan millään. Isänsä on osittain kyllä itse syypää tuohon tyyliin miten poika toimii..
Viime tapaamisen jälkeen koin jo, että nyt riitti, en jaksa kärsiä toisten pentujen takia...en yrittää luoda yhteishenkeä. Sen tiedän, että en anna omaa lastani kiusattavaksi jos tuo toinen lapsi kokee sen huonona niin kokekoon. Tässä tosiaan huomaa, että asiat ei ole yksinkertaisia, vaikka lapsi on lapsi tuo hän oman historiansa mukanaan. Tuota poikaa auttaisi se, että kykenisi tajuamaan, että ei saa koskaan enää erityisasemaa vaan hänen on jaettava isänsä toisen lapsen kanssa. Luulen, että ydinperheissäkin on mustasukkaisuutta, mutta uusioperheissä tilanne on hankala koska siinä tosiaankin on kuin eri kulttuurien törmäys. Asiaa ei auta jos siellä on tilannetta hämmentämässä etälapsen vanhempi. - ....................
Kypsähtänyt uusio kirjoitti:
Samaistuin tähän ketjuun. meillä mieheni kanssa yhteinen lapsi joka tykkää hirveästi isostaveljestään, mutta tämä toivoo vain aikaa isänsä kanssa. Hän oli ennen kaiken keskipiste, mutta nyt isänsä huomio on yhteisessä lapsessamme.
Itse toivoisin sellaisat tasapuolisuutta, että pojan täällä meillä ollessa hän saisi oman osansa huomiosta, mutta reilussa hengessä. Toivoisin, että osan ajasta lapset olisisvat isänsä kanssa yhdessä ja näin onkin ja ainakin meidän yhteisestä lapsesta on olo kivaa. Mutta kun mies antaa huomionsa tälle vanhemmalle lapselle muttuu tämä heti ilkeäksi pientä kohtaan. Hän ikäänkuin kokoajan yrittää palata menneeseen ja liittoutua isänsä kanssa. Tähän liittoutumiseen kuuluu toisen lapsen ohittaminen.
Tuntuu rasittavalta yrittää saada poikaa ymmärtämään, että hän ei voi enää palat menneeseen. Tämän pojan ja isän yhteinen aika ei ärsyttäisi ellei poika alkaisi heti ylimieliseksi. Suojelen omaa lastani tietenkin ja konflikti on valmis. Poika varmaan kokee, että minä olen vienyt häneltä isän eikä tajua, että toinen lapsi on aina myös isänsä lapsi. Jotenkaan sellaista toimivaa kokonaisuutta ei saa kasaan millään. Isänsä on osittain kyllä itse syypää tuohon tyyliin miten poika toimii..
Viime tapaamisen jälkeen koin jo, että nyt riitti, en jaksa kärsiä toisten pentujen takia...en yrittää luoda yhteishenkeä. Sen tiedän, että en anna omaa lastani kiusattavaksi jos tuo toinen lapsi kokee sen huonona niin kokekoon. Tässä tosiaan huomaa, että asiat ei ole yksinkertaisia, vaikka lapsi on lapsi tuo hän oman historiansa mukanaan. Tuota poikaa auttaisi se, että kykenisi tajuamaan, että ei saa koskaan enää erityisasemaa vaan hänen on jaettava isänsä toisen lapsen kanssa. Luulen, että ydinperheissäkin on mustasukkaisuutta, mutta uusioperheissä tilanne on hankala koska siinä tosiaankin on kuin eri kulttuurien törmäys. Asiaa ei auta jos siellä on tilannetta hämmentämässä etälapsen vanhempi.meillä sama homma.. exä antelee jatuvaa neuvoa ja valittaa jokaikisestä asiasta.. parisuhde siinä pisteessä että sukset eri suuntiin..
- Keskustelun aloitt.
Itseänikin kummastuttaa miten koen lapsen toisena naisena. Jos miehellä olisi poikalapsi, tällaista ongelmaa ei olisi. En tiedä liittyykö tähän mikään lapsuudenkodin juttu, minulla on ollut onnellinen lapsuus ja ihanat sisarukset yms. Omilla lapsillani on hyvä isä joten nykyiseltä mieheltä toivon vain kaverisuhdetta omiin lapsiini, tulevaisuudessa toivo´n että saisimme myös yhetisen lapsen.
- oma erosi?
Keskustelun aloitt. kirjoitti:
Itseänikin kummastuttaa miten koen lapsen toisena naisena. Jos miehellä olisi poikalapsi, tällaista ongelmaa ei olisi. En tiedä liittyykö tähän mikään lapsuudenkodin juttu, minulla on ollut onnellinen lapsuus ja ihanat sisarukset yms. Omilla lapsillani on hyvä isä joten nykyiseltä mieheltä toivon vain kaverisuhdetta omiin lapsiini, tulevaisuudessa toivo´n että saisimme myös yhetisen lapsen.
Minkälaiset tunteet sinulla on lapsiesi isään? Minulle tulee jotenkin sellainen tunne, ettet ole käsitellyt sitä eroa loppuun.
Haikailetko hänen peräänsä ja siten myös oletat nykyisen miehesi haikailevan lapsensa äidin perään. Samaistat ilmeisesti miehesi tyttären miehesi ex-vaimoon.
Ei varmaankaan olisi pahitteeksi käydä jossain keskustelemassa(terveyskeskus/perheneuvola) tuosta asiasta, koska ei tuo ihan normaalin mustasukkaisuuden piikkiin mene. - fb
Keskustelun aloitt. kirjoitti:
Itseänikin kummastuttaa miten koen lapsen toisena naisena. Jos miehellä olisi poikalapsi, tällaista ongelmaa ei olisi. En tiedä liittyykö tähän mikään lapsuudenkodin juttu, minulla on ollut onnellinen lapsuus ja ihanat sisarukset yms. Omilla lapsillani on hyvä isä joten nykyiseltä mieheltä toivon vain kaverisuhdetta omiin lapsiini, tulevaisuudessa toivo´n että saisimme myös yhetisen lapsen.
Minusta et ole niin toivoton tapaus kuin monet tämän ketjun kirjoittajat antavat ymmärtää, rehellinen ihminen myöntää rehellisesti negatiivisetkin tunteet. Olen nähnyt runsaasti ihmisiä jotka ovat pahempia, mutta osaavat peitellä itseltäänkin tekojensa motiivit.
Jollakin tavalla kuitenkin koet tilanteessa olevasi heikoilla koska lapsen teot vaikuttavat vahvasti. ja tässä on turha päivitellä ihmisten joilla ei ole kokemusta uusioperheen vaikeista tunteista koska tosiaan elämä voi yllättää ja omat idealistiset kuvitelmat omasta erinomaisesta käytöksestä murtua.
Mutta siis minulle tuli mieleen kuten jollekkin toisellekkin, että josko samaistaisit tytön äitiinsä?
Lapsi on lapsi ja hakee huomiota..mutta, mutta
Tuohon yöllä viereen tulosta...on ihan hyvä, että on jotkut rajat jotta lapsi ei lennähdä kesken aikuisten sekstailun huoneeseen. - riettauden palkka
.................... kirjoitti:
meillä sama homma.. exä antelee jatuvaa neuvoa ja valittaa jokaikisestä asiasta.. parisuhde siinä pisteessä että sukset eri suuntiin..
Kaikki osoittaa, että ihminen on YKSIAVIOINEN ja PISTE ! Eipä muuten tällaisia ongelmia olisi.
Kun reva levällään kuljetaan ei muuta voi odottaakaan. Sitä todella saa mitä tilaa !
- yökkäily ei auta
monet muutkin tälle palstalle kirjoittelevat olet haukannut liian ison palan. Sinusta ei ole vaimoksi miehelle, jolla on ennestään lapsi. Huomaat sen itsekin. Ei kaikista ole.
Juuri niin, lapsi on seurausta isänsä ja äitinsä rakkaudesta tai ainakin rakastelusta. He harrastivat sitä taatusti useammin kuin sen yhden kerran, jolloin lapsi sai alkunsa. Se sinun täytyy uskoa ja ymmärtää. Sinusta ei koskaan tule miehesi ensimmäistä seksikokemusta. Tosin voi olla niinkin, että miehelläsi on ollut muitakin naissuhteita, mutta muista ei ole syntynyt lasta.
Sinun täytyy ymmärtää myös se, että tytär on miehelle aina numero yksi. Hän menee sinun edellesi ja jää sinun jälkeesi. Se on luonnon laki. Et voi koskaan olla miehellesi se maailman tärkein. Joko hyväksyt sen ja jäät suhteeseen, et hyväksy sitä mutta jäät suhteeseen, jolloin te kaikki olette onnettomia, tai et hyväksy sitä ja poistut. Oikeastaan sinulla on paljon valinnanvaraa.- Yksiavioinen
Tiedoksesi, olet "miehesi" second hand-puoliso. Miehen tytär on hänen ESIKOISENSA, RAKKAUDEN HEDELMÄ ENSIMMÄISESTÄ LIITOSTA ! Sun kersat ovat SINUN esikoisesi ja liittonne on second hand kuin myös yhteiset kersanne. Sillä siisti ! EHTA ON EHTA, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Nää "uusioperheet " ovat ihan perseestä. Näkeehän ja TUNTEEHAN sen.
- valoEnkeli33
Hienoa, että pystyt avoimesti kertomaan miltä sinusta tuntuu. Kaikki me olemme ihmisiä ja meillä on elämässämme kasvettavaa. Meillä kaikilla on oma menneisyytemme, jossa olemme kokeneet erilaisia asioita. Meillä on haavoja. Olemme jääneet ilman jotain mitä olisimme lapsena tarvinneet. Sitä mitä emme ole saaneet lapsena, se on jäänyt elämään meihin yhä odottaen täyttymystään.
Ero on lapsille aina tosi raskas asia. Lapsen tärkein elämänpohja hajoaa. Hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset ovat isä ja äiti. Lapsi rakastaa aina kumpaakin vanhempaansa olivatpa he sitten millaisia tahansa. Kun vanhemmille tulee ero, niin lapsi syyllistää siitä itsensä. On hyvin tärkeää kertoa lapsille perin juurin, ettei ero ole heidän syytään ja että erosta huolimatta sekä isä, että äiti rakastavat lasta. Lapsen täytyy saada kokea myös eron jälkeen, että vanhempien rakkaus lapseen on samanlainen kuin ennen.
Sinulla on nyt suuri kasvunpaikka. Yritäpä asettua tämän pienen ihmisen asemaan. Lapsen elinehto on se, että hän saa turvaa ja rakkautta vanhemmiltaan. Sinulla ei ole minkaanlaista oikeutta yrittää evätä tätä lapselta. Sinulla ei ole myöskään minkaanlaista oikeutta kohdistaa vihaasi ja tuskaisia tunteitasi lapseen, ei edes ajatustasolla. Sinun ongelmasi eivät ole tämänn lapsen syytä. Tämä lapsi tuo pintaa sinun tärkeän kasvunpaikkasi, joka porautuu ilmeisesti sinun lapsuuteesi asti. Onko niin, että sisälläsi oleva pieni tyttö kilpailee tämän toisen tytön kanssa "isän" rakkaudesta? Parisuhde on suhde, jossa tulee esiin kaikki meidän keskeneräiset puolet. Kohtaamme kumppanin sekä aikuisen miehen ja naisen tasolla, sekä sisällämme oleva pieni lapsi tyttö ja poika tulevat esiin tässä suhteessa.
Miehesi pieni tyttö saa sinussa esiin ne alueet, jossa sinun tulee kasvaa. Pakenet vastuuta, jos kuvittelet, että tämä pieni tyttö on syypää sinun tunteisiisi ja käytökseesi. Sinä olet oikukas, lapsellinen ja erittäin itsekäs. Sinä taidat pelätä, että miehesi rakastaa omaa lastaan enemmän kuin sinua? Kumppani ja oma lapsi ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta jos ihmisen tulee valita näiden kahden väliltä, niin aikuisen tulee aina valita oma lapsensa. Lapsen täytyy saada kokea, ettei häntä hylätä missään tilanteessa.
Sinä ja miehesi olette perheenne aikuiset ja teidän tehtävänne on luoda perheelle säännöt, joilla toimitte. Laittakaa lapset ajoissa nukkumaan, niin saatte omaa aikaa. Lähtekää silloin tällöin yhdessä jonnekin, niin saatte olla yhdessä. Kun lapset kokevat olonsa turvalliseksi, niin he leikkivät myös yhdessä ja saatte olla rauhassa kahdenkin.
Ehkä sinun kannattaisi lainata kirjastosta joku henkisen kasvun kirja, jotta alkaisit ymmärtämään syvemmin itseäsi ja toimimaan kypsemmin. Aikuisella tulee olla halu kasvaa ja kehittyä. Uusperhe voi vaatia vielä tavallista enemmän kypsyyttä ja henkistä älyä. Toivon, ettet sallia itsesi jatkaa samalla tavalla kuin ennen.- a
erittäin hienosti vastattu,Valonenkeli 33.Miten selkeä jä ymmärretty.Itsekkin kirjoittajan suhtautumista miehen lapseen ihmettelen ja säälin lapsi parkaa.Kirjoittajan lapset saavat ymmärtääkseni asua äidin luona koko ajan ja miehen vain käy joskus,vai olenko ymmärtänyt väärin.
Jos lapsi tapaa isäänsä harvoin,tai viikonloppuisin,onhan selvää että lapsi haluaa isästään kaiken irti,leikkiä ja halia ja vaikka nukkua vieressä,miksei saisi onhan se lapsen oikeus.
Jäähän sitä toki viikot sitten hoitaa parisuhdetta vaikka kuinka paljon.
Eikä lapsi voi olla toinen NAINEN.Onhan se kirjoittajakin tosiaan puuhastellu miehenkanssa kun lapsiakin on,eihän siinä mitään pahaa ole,mutta se että yökkää kun nykyinsen miehen rakkaudenhedelmän näkee menee jo aikaöveriksi.Toivottavasti ei noin kypsymätön(vielä) hanksi lapsia,vaan kasvaa ensin aikuiseksi naiseksi ja oppii näkeen itsensä Naisena miehelleen ja antaa isän olla isä lapselle,ja isälle oikeuden lapseen.Mitäpä jos tuo mies alkaan näkemään ja ajattelemaan että tämä nainen on ollut vaikka exänsä rakastajatar ja saanut lapsia ja alkaa kanssa yökätä ja vihata hänen lapsiaan,miltähän se äidistä tuntuisi,ei varmaan hyvältä,ja kyllähän lapset aikuisen vihan vaistoaa,ei lapset tyhmiä ole.On selvää että miehen tyttö on mustasukkanenkin,isällä kun on toinen nainen ja lapsia.
Ei ole pienelle lapsellekkaan helppoa yht äkkiä ( lapselta mitään kysymättä ) tottua isän uuteeen kaveriin ja tämän lapsiin,ei se niin vain kädenkäänteessä käy,antakaa aikaa teille kaikille varsinkin lapsille.
On ihmeellistä miksi lapsilta vaaditaan niin paljon sopeutumista.Vanhemmat jos eivät tule keskenään toimeen yleensä eroavat,alkaakseen uuden elämän ja ottavat uuden kaverin,niin vanhemmat etsivät omia etujaan,omia mieltymyksiään,täyttävät omia halujaan ja tarpeitaan,MUTTA MINNE JÄÄKÄÄN LAPSET.JOO JUURI NIIN NIIDEN ON SEURATTAVA MUKANA JA HYVÄKSYTTÄVÄ ISÄN TAI ÄIDIN UUSI RAKAS,HALUS LAPSI SITÄ TAI EI.Ajatelkaa ihmiset lapsianne,sitä mitä vaaditte niiiltä mennessänne uuteen parisuhteeseen.Tehkää pelisäännöt selväksi ja ottakaa ennenkaikkea lapsenne mukaan niitä laatiessanne.
- Äitipuoli minäkin
Miksi otat sellaisen miehen jolla on lapsi/lapsia, jollet voi toisen lapsia sietää? Pitäähän tämän miehenkin hyväksyä sinun lapsia. Ei nekään mistään omenan siemenestä ole tulleet.
Vai meinaatko, että miehen on hyväksyttävä sinun lapset, mutta sinun ei tarvitse hyväksyä miehen lapsia.
Melkein sanoisin miehellesi, että lähde lipettiin tuollaisesta suhteesta, sillä tuollainen ei tule onnistumaan ja lapset on kyllä hyviä vaistoamaan, että et pidä heistä.- Joka sorttia
kuin sen miehen, ei lapsista ole kyse. Ja miksi pitäisi toisen lapsia sietää omassa kodissaan. Minusta tärkeintä on se että mies hyväksyy naisen lapset, koska he ovat jääneet erossa äidille, joten ei nainen voi heitä ulos ajaa, omia lapsiaan. Hoitakoot äiti ajatellaan ja tässä tapauksessa uusi nainen hoitaakin omat lapset, hoitakoot miehen ex vaimo myös omat lapsensa. Usein he jättävät lapsensa uuden naisen kasvatettavaksi, eikä se ole tarkoitus.
Jos ihmiselle alkaa uusi ja parempi elämä, niin en minäkään ottaisi riesaksi toisten lapsia.
Noh herne nokkaan tulee joka tapauksessa, mutta suorat sanat on parasta ja tarkoituksenmukaista. - Näin on !
Joka sorttia kirjoitti:
kuin sen miehen, ei lapsista ole kyse. Ja miksi pitäisi toisen lapsia sietää omassa kodissaan. Minusta tärkeintä on se että mies hyväksyy naisen lapset, koska he ovat jääneet erossa äidille, joten ei nainen voi heitä ulos ajaa, omia lapsiaan. Hoitakoot äiti ajatellaan ja tässä tapauksessa uusi nainen hoitaakin omat lapset, hoitakoot miehen ex vaimo myös omat lapsensa. Usein he jättävät lapsensa uuden naisen kasvatettavaksi, eikä se ole tarkoitus.
Jos ihmiselle alkaa uusi ja parempi elämä, niin en minäkään ottaisi riesaksi toisten lapsia.
Noh herne nokkaan tulee joka tapauksessa, mutta suorat sanat on parasta ja tarkoituksenmukaista.olet itsekäs sairas paska
joka vielä huomaa jäävänäs ilman miestä... vai ootko jo. - Dingeltangel
Näin on ! kirjoitti:
olet itsekäs sairas paska
joka vielä huomaa jäävänäs ilman miestä... vai ootko jo.omia lapsiaan kohtaan katoavat eron myötä? Sitten heitetäänl apset exmiehen uuden puolison hoitoon kuin hän olisi ilmainen piika? Sitä minä en ymmärrä.
Monet äidit ovat itseään täynnä, ja unohtavat lapset, vaikka ovat aikanansa ne halunneet.
Ei tarvi kenenkään olla sairas, vaan äidit laiskistuu eikä ota omistaan vastuuta, ja uudet naiset joutuvat paikkaamaan ja kasvattamaan vieraita lapsia, kyllä se saattaa ärsyttää.
Eikö olisi selvempää, että omat äidit jatkavat olemalla äiti kuin ennenkin, ja ex mies jatkaa omaa elämää.
Tämä oli mun mielipide, ja ei ollut yleistys, mutta oli ylestys muodossa kirjoitettu, tarkoituksella. - laiskuutta korville
Dingeltangel kirjoitti:
omia lapsiaan kohtaan katoavat eron myötä? Sitten heitetäänl apset exmiehen uuden puolison hoitoon kuin hän olisi ilmainen piika? Sitä minä en ymmärrä.
Monet äidit ovat itseään täynnä, ja unohtavat lapset, vaikka ovat aikanansa ne halunneet.
Ei tarvi kenenkään olla sairas, vaan äidit laiskistuu eikä ota omistaan vastuuta, ja uudet naiset joutuvat paikkaamaan ja kasvattamaan vieraita lapsia, kyllä se saattaa ärsyttää.
Eikö olisi selvempää, että omat äidit jatkavat olemalla äiti kuin ennenkin, ja ex mies jatkaa omaa elämää.
Tämä oli mun mielipide, ja ei ollut yleistys, mutta oli ylestys muodossa kirjoitettu, tarkoituksella.vielä selvempää, että äidit ja jatkavat olemalla äitejä kuin ennenkin, ja isät jatkavat olemalla isiä kuin ennenkin?
Jos uusi nainen ei tähän kuvioon mahdu, niin sitten ei mahdu. usein ei tunnu mahtuvan.
Onhan niitä tietysti sellaisiakin miehiä, jotka laiskistuvat ja jättävät lapsensa kuin koira paskansa, mutta sellaiset kannattaa kiertää kaukaa. - yksi avioero lapsi
laiskuutta korville kirjoitti:
vielä selvempää, että äidit ja jatkavat olemalla äitejä kuin ennenkin, ja isät jatkavat olemalla isiä kuin ennenkin?
Jos uusi nainen ei tähän kuvioon mahdu, niin sitten ei mahdu. usein ei tunnu mahtuvan.
Onhan niitä tietysti sellaisiakin miehiä, jotka laiskistuvat ja jättävät lapsensa kuin koira paskansa, mutta sellaiset kannattaa kiertää kaukaa.muistakaa myös että lapset saattavat myös kiusata sen takia yhteistä lastanne koska teillä on vielä yhteinen perhe ja heillä ei! ja yhteiset lapsenne ja miehesi lapset ovat siskoksia eli sukua.
- jihuuupuhuu
Dingeltangel kirjoitti:
omia lapsiaan kohtaan katoavat eron myötä? Sitten heitetäänl apset exmiehen uuden puolison hoitoon kuin hän olisi ilmainen piika? Sitä minä en ymmärrä.
Monet äidit ovat itseään täynnä, ja unohtavat lapset, vaikka ovat aikanansa ne halunneet.
Ei tarvi kenenkään olla sairas, vaan äidit laiskistuu eikä ota omistaan vastuuta, ja uudet naiset joutuvat paikkaamaan ja kasvattamaan vieraita lapsia, kyllä se saattaa ärsyttää.
Eikö olisi selvempää, että omat äidit jatkavat olemalla äiti kuin ennenkin, ja ex mies jatkaa omaa elämää.
Tämä oli mun mielipide, ja ei ollut yleistys, mutta oli ylestys muodossa kirjoitettu, tarkoituksella.mä olen samaa mieltä täysin. jokaisen äidin tulisi ymmärtää yksi lähtemätön asia: lapset tehdään itselle. jos esim. yhden illan jutusta tulee jälkeläisiä niin kyllä se on äidin tehtävä pitää niistä huolta. en ymmärrä että aborttia pidetään itsekkäänä tekona, mutta se on monista ihan ok, että pienet lapset ravaavat viikoittain eri kodeissa ym. sekä äitiensä ja isiensä perheissä, kun lapsia tehdään tuntemattomien kanssa. musta on itsekästä se että lapselle ei tarjota mahdollisuutta olla toivottu ja haluttu.
- -81äippä
Dingeltangel kirjoitti:
omia lapsiaan kohtaan katoavat eron myötä? Sitten heitetäänl apset exmiehen uuden puolison hoitoon kuin hän olisi ilmainen piika? Sitä minä en ymmärrä.
Monet äidit ovat itseään täynnä, ja unohtavat lapset, vaikka ovat aikanansa ne halunneet.
Ei tarvi kenenkään olla sairas, vaan äidit laiskistuu eikä ota omistaan vastuuta, ja uudet naiset joutuvat paikkaamaan ja kasvattamaan vieraita lapsia, kyllä se saattaa ärsyttää.
Eikö olisi selvempää, että omat äidit jatkavat olemalla äiti kuin ennenkin, ja ex mies jatkaa omaa elämää.
Tämä oli mun mielipide, ja ei ollut yleistys, mutta oli ylestys muodossa kirjoitettu, tarkoituksella.ex-mies jatkaa omaa elämää,eli hylkää lapsensa ja jatkaa uuteen suhteeseen ns. puhtaalta pöydältä,niinkö.toivottavasti sutkin jätetään sit selviimään lastes kanssa yksinään jos ja kun erootte.
yleensä kyllä se oma lapsi on maailman tärkein,siinä rinnalla ei entiset,nykyset eikä tulevat puolisot ole todellakaan niin tärkeitä.en ole äitipuoli,mutta lapsi meillä on ja kyllä se niin vain on että poika on mulle (ja miehelleni myös) maailman tärkein ihminen,siinä jää puoliso toiseksi,vaikka häntäkin rakastaa. - mk
-81äippä kirjoitti:
ex-mies jatkaa omaa elämää,eli hylkää lapsensa ja jatkaa uuteen suhteeseen ns. puhtaalta pöydältä,niinkö.toivottavasti sutkin jätetään sit selviimään lastes kanssa yksinään jos ja kun erootte.
yleensä kyllä se oma lapsi on maailman tärkein,siinä rinnalla ei entiset,nykyset eikä tulevat puolisot ole todellakaan niin tärkeitä.en ole äitipuoli,mutta lapsi meillä on ja kyllä se niin vain on että poika on mulle (ja miehelleni myös) maailman tärkein ihminen,siinä jää puoliso toiseksi,vaikka häntäkin rakastaa.On tärkeämpi kuin lapsi ainakin itselleni koska puoliso oli ennen kuin lapsi mutta kun on lapsia saanut niin ne pitää myös hoitaa ja kasvattaa. Siitähän ne monet erot johtuvat kun liikaa leskitytään siihen lapseen tai lapsii ja parisuhde jää retuperälle ja jos toinen löytää uuden ja huomattaan että sitten onkin yksinhuoltaja kun jäi se puoliso muutaman vuoden huomioimatta. Jos haluaa kunnon parisuhtee ja lapsia niin parisuhdekkin pitää kunnossa ettei pääse erotilastoihin ja kakki ei osaa ja elää perhe-elämää koska sehän sitoutumista moneen asiaan yhdessä.
- no huhhuh
Joka sorttia kirjoitti:
kuin sen miehen, ei lapsista ole kyse. Ja miksi pitäisi toisen lapsia sietää omassa kodissaan. Minusta tärkeintä on se että mies hyväksyy naisen lapset, koska he ovat jääneet erossa äidille, joten ei nainen voi heitä ulos ajaa, omia lapsiaan. Hoitakoot äiti ajatellaan ja tässä tapauksessa uusi nainen hoitaakin omat lapset, hoitakoot miehen ex vaimo myös omat lapsensa. Usein he jättävät lapsensa uuden naisen kasvatettavaksi, eikä se ole tarkoitus.
Jos ihmiselle alkaa uusi ja parempi elämä, niin en minäkään ottaisi riesaksi toisten lapsia.
Noh herne nokkaan tulee joka tapauksessa, mutta suorat sanat on parasta ja tarkoituksenmukaista.HUH HUH JOOPA JOO..... voi muuta sanoa
- Nähty jo
mk kirjoitti:
On tärkeämpi kuin lapsi ainakin itselleni koska puoliso oli ennen kuin lapsi mutta kun on lapsia saanut niin ne pitää myös hoitaa ja kasvattaa. Siitähän ne monet erot johtuvat kun liikaa leskitytään siihen lapseen tai lapsii ja parisuhde jää retuperälle ja jos toinen löytää uuden ja huomattaan että sitten onkin yksinhuoltaja kun jäi se puoliso muutaman vuoden huomioimatta. Jos haluaa kunnon parisuhtee ja lapsia niin parisuhdekkin pitää kunnossa ettei pääse erotilastoihin ja kakki ei osaa ja elää perhe-elämää koska sehän sitoutumista moneen asiaan yhdessä.
Kirjoitti herra, nimimerkillä seurustelen ensimmäistä kertaa ja kolmas kuukausi tulossa täyteen.
- hyihyi
Joka sorttia kirjoitti:
kuin sen miehen, ei lapsista ole kyse. Ja miksi pitäisi toisen lapsia sietää omassa kodissaan. Minusta tärkeintä on se että mies hyväksyy naisen lapset, koska he ovat jääneet erossa äidille, joten ei nainen voi heitä ulos ajaa, omia lapsiaan. Hoitakoot äiti ajatellaan ja tässä tapauksessa uusi nainen hoitaakin omat lapset, hoitakoot miehen ex vaimo myös omat lapsensa. Usein he jättävät lapsensa uuden naisen kasvatettavaksi, eikä se ole tarkoitus.
Jos ihmiselle alkaa uusi ja parempi elämä, niin en minäkään ottaisi riesaksi toisten lapsia.
Noh herne nokkaan tulee joka tapauksessa, mutta suorat sanat on parasta ja tarkoituksenmukaista.No hohhoijaa sun mielipitees, että miehen pitäis niellä kaikki paska ? Haista kuule sinä ..tu. Kuis helvetissä naisen ölapsilla olisi etuoikeus ! Mokoma isänryöstäjä ! Olet vain kakkonen. Miehelläsi on ENSIHELDELMÄT ja niitä(olkoonkin äidillään) ei mies halua eikä saakaan unohtaa. No, eikähän sun asenteellas mies ota ja lähde ja hae uuden paremman suhteen, jossa hänen lapsillaan on samat oikeudet. Silloin sinä jäät YKSIN LAPSINESI, kuten olet halunnut toisille käyvän.
- %&?/&&&
Koska olette kuulleet ettei mies olisi hyväksynyt naisensa lasta tai olisi tälle mustasukkainen.
tähän kykenee vain itsekkäät naiset.
Itselläni on lapsi ja miehelläni niitä on kaksi, ja lapset tulevat aina ensimmäisenä.
Se aika kun ollaan kahdestaan (lapset toisen vanhempansa luona) on meidän laatuaikaa.
Sanoisin näille naisille (jotka mitä ilmeisemmin ovat vielä nuoria) jotka käyttävät en voi sietää mieheni lasta / vihaa mieheni lasta.
Tuo kun miehellenne selviää niin arvatkaapa mitä tapahtuu.
Suhde lapsiin säilyy, naisen löytää aina uuden.
Teidän täytyy tajuta että TE olelle aikuisia ja lapset on lapsia. Lapset voi käyttäytyä lapsellisesti mutta te ette. Lapsille isä on maailman paras isä, ja on selvä että varsinkin etälapsi haluaa viettää isänsä kanssa aikaa kun harvoin tapaa.
Meillä miehen lapset ovat esim puolet kesästä meillä, ja joka kesä tehdään reissuja yhdessä, mies tekee omiensa kanssa ja minä omani ja me miehen kanssa kahden.
Näin kaikki saa eikä kukaan jää ilman.
Lopettakaa itsekkyys ja hyväksyvää miehen lapset, tai huomaatte hyvin pian olevanne ilman miestä.- jouamaanjou
siinäpä oli hyvä! kiitos päivän piristämisestä.
hyvä on miehenä lukea tällaisia älyttömyyksiä. nyt tytärtä hakemaan koulusta ja nykyistä eukkoa morjestamaan samalla - järkyttynyt
Tässä tämä taas nähdään miehelle ei sais olla omia lapsia mutta akalla saa olla ja niitä pitää sit hoitaa ja rakastaa kuin omiaan. tämän mies monesti tekeekin naiselle se taas on ylitsepääsemätön tehtävä. ei jeesus.... akat on perkele tyhmiä (ei ihan kaikki). miehen omat lapset on kuin vihollisia miksi ihmeessä? tivolit on tivoileita pellet vaan vaihtuu!!!!! onneksi oma perheeni hyvin alkuperäisessä muodossaan ja tätä ketjua kun lukee en missään nimessä tilannetta aio/halua edes muuttaa.
- hölmöilyä
Sehän on todella tavallista, etteivät miehetkään hyväksy naistensa aikaisemmista suhteista syntyneitä lapsia. Useinhan näissä uusioperheissä isäpuolet pahoinpitelevät näitä ns "vieraita" lapsia. Suomi pullollaan näitä surullisia tapauksia. Tottahan se on, että se on biologista. Omaa perimää suojellaan. Ihminen kuitenkin pystyy halutessaan nousemaan eläintasosta ylemmäs.
Kyllä pitäisi ihmisten ajatella hieman sitä mihin ryhtyvät, jos ei kantti kerran kestä. - yx-äiti
järkyttynyt kirjoitti:
Tässä tämä taas nähdään miehelle ei sais olla omia lapsia mutta akalla saa olla ja niitä pitää sit hoitaa ja rakastaa kuin omiaan. tämän mies monesti tekeekin naiselle se taas on ylitsepääsemätön tehtävä. ei jeesus.... akat on perkele tyhmiä (ei ihan kaikki). miehen omat lapset on kuin vihollisia miksi ihmeessä? tivolit on tivoileita pellet vaan vaihtuu!!!!! onneksi oma perheeni hyvin alkuperäisessä muodossaan ja tätä ketjua kun lukee en missään nimessä tilannetta aio/halua edes muuttaa.
Minulla on kolme lasta,olen aina rakastanut lapsia,on ne kenen tahansa.Lapsesta 8-buotiaasta alkaen,hoidin toisten lapsia.Ex-miehelläni oli myös pojat,pidin niitä kuin omiani ja meillä oli läheiset välit,läheisemmät kuin isänsä kanssa,isälleen ne huusivat ja haukkuivat.Toinen vihasi äitiään,koska äitinsä joi joka päivä ja petti isäänsä jne...Minä keskustelin kaikesta poikien kanssa ja sain puhuttua pojille niin,että suostuivat jälleen hyväksymään äistinsä.Eivät haukkuneet äitiään enää juoppo-huoraksi.Suostuivat juttelemaan käymäänkin äidillään,tosin äitinsä menee kiinni poikiinsa ja välit sen myötä heillä taas on huonot,pojat ovat nyt jo aikuisia mutta käyvät minua katsomassa,vaikka erosin heidän isästään.Kyllä he huomasivat olevansa rakkaita minnulle ja tulivat kysymään minulta neuvoja asioissa,jopa tyttöjen suhteen,miten toimia jne...Koulu papereihin halusivat minun allekirjoituksen jne...Mielestäni sillä ei ole merkitystä kenen lapsi on.Tärkeintä on se että,välittää ja rakastaa lapsia ja luo turvallisuuden tunteen ja lapset huomaa että,heitä rakastetaan,sellaisina kuin ovat.Yx missä moni tekee virheen,en se että,alkaa
haukkua lapselle,toista vanhempaa,niin ei pidä tehdä,on toinen vanhemmista,millainen tahansa.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa,eikä tule kasvattaa lasta toista vanhempaa vastaan.
Ei myöskään pidä pitää lasta kiistakapulana jos ero tulee.Siitä kärsii aina lapset. - Kiitos :)
yx-äiti kirjoitti:
Minulla on kolme lasta,olen aina rakastanut lapsia,on ne kenen tahansa.Lapsesta 8-buotiaasta alkaen,hoidin toisten lapsia.Ex-miehelläni oli myös pojat,pidin niitä kuin omiani ja meillä oli läheiset välit,läheisemmät kuin isänsä kanssa,isälleen ne huusivat ja haukkuivat.Toinen vihasi äitiään,koska äitinsä joi joka päivä ja petti isäänsä jne...Minä keskustelin kaikesta poikien kanssa ja sain puhuttua pojille niin,että suostuivat jälleen hyväksymään äistinsä.Eivät haukkuneet äitiään enää juoppo-huoraksi.Suostuivat juttelemaan käymäänkin äidillään,tosin äitinsä menee kiinni poikiinsa ja välit sen myötä heillä taas on huonot,pojat ovat nyt jo aikuisia mutta käyvät minua katsomassa,vaikka erosin heidän isästään.Kyllä he huomasivat olevansa rakkaita minnulle ja tulivat kysymään minulta neuvoja asioissa,jopa tyttöjen suhteen,miten toimia jne...Koulu papereihin halusivat minun allekirjoituksen jne...Mielestäni sillä ei ole merkitystä kenen lapsi on.Tärkeintä on se että,välittää ja rakastaa lapsia ja luo turvallisuuden tunteen ja lapset huomaa että,heitä rakastetaan,sellaisina kuin ovat.Yx missä moni tekee virheen,en se että,alkaa
haukkua lapselle,toista vanhempaa,niin ei pidä tehdä,on toinen vanhemmista,millainen tahansa.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa,eikä tule kasvattaa lasta toista vanhempaa vastaan.
Ei myöskään pidä pitää lasta kiistakapulana jos ero tulee.Siitä kärsii aina lapset.Näin miehenä, että olet kyllä ainut palstan tähän asti pläräämistäni ihmisistä, jota voi kutsua oikeasti äidiksi.
Tosin jokainen nainen näkee muiden lapset, jotka hänen elämässään on omalla tavallaan. Harva nainen pystyy sinunlaillasi oppia olemaan tuki ja turva toisille lapsille, oli ne entisen miehen tai kenen tahansa. On aina hienoa lukea, että kyseiset pojat ovat nyt maailmassa ja heillä on aina joku tuttu ihminen, jolta löytyy heille tilaa kahvipöydässä ja saavat apua ongelma tilanteisiin.
Olet oikeassa, lopussa. Lapsi ei saisi olla koskaan syy omiin ongelmiin.
Ilmeisesti tämä on nyky-yhteiskunta ja ketju toimikoot tietysti omana sananaan meille lapsettomille nuorille, jotka lapsia harkitsevat. Moni ei tiedä, että on paljon tärkeimpiä asioita kun oma perse. Valitettavasti. - Jepssss
hölmöilyä kirjoitti:
Sehän on todella tavallista, etteivät miehetkään hyväksy naistensa aikaisemmista suhteista syntyneitä lapsia. Useinhan näissä uusioperheissä isäpuolet pahoinpitelevät näitä ns "vieraita" lapsia. Suomi pullollaan näitä surullisia tapauksia. Tottahan se on, että se on biologista. Omaa perimää suojellaan. Ihminen kuitenkin pystyy halutessaan nousemaan eläintasosta ylemmäs.
Kyllä pitäisi ihmisten ajatella hieman sitä mihin ryhtyvät, jos ei kantti kerran kestä.Tämä siis liittyy ketjuun miten? Haluat vain ilmoittaa, että myös löytyy isäpuolia, jotka tätä tekevät?
Eli siis syyllisyyden osoittaminen toiseen suuntaan ratkaisee aloittajan ongelman ja nähtävästi 4-5 muun naisen ongelman, eli lempataan kaikki omat kierot mielikuvat sen miehen, jolla lapsi on niskaan.
Perheväkivaltaa tapahtuu, se myönnettäköön. Tilastoja en tarkasti tiedä, mutta faktana tiedottakoon, että sitä valitettavasti tapahtuu lapsiinkin kohdisutavan sekä miehen, että naisen kädenkautta. Se ei ole kenellekkään uutinen ja se on yksilöllistä. Myös erittäin harmillista.
Ei ole niiden rehellisten, kunniallisten isien vika, että tässä maassa on toisenlaisia miehiä, jotka sortuvat väkivaltaan lapsia/Vaimoa kohtaan. Moni nainen yhtälailla kohtelee kaltoin. Yksinhuoltaja äiti saattaa paineen alla sortua ja tarpeettomasti kurittaa lastaan...Syyttely ei auta ketään, vaan tämän asian hoitaminen.
Älä tule tänne huutamaan ja yrittämään kääntää keskustelua ympäri. Ilmoittamasi asiat ovat varmasti totta, mutta edelleenkin. Nämä ovat yksillöllisiä. Feministit yleensä tommoseen sortuu, syytetään aina miestä, vaikka itse puretaan tunteita aluksi. - JaaPeppi
Kiitos :) kirjoitti:
Näin miehenä, että olet kyllä ainut palstan tähän asti pläräämistäni ihmisistä, jota voi kutsua oikeasti äidiksi.
Tosin jokainen nainen näkee muiden lapset, jotka hänen elämässään on omalla tavallaan. Harva nainen pystyy sinunlaillasi oppia olemaan tuki ja turva toisille lapsille, oli ne entisen miehen tai kenen tahansa. On aina hienoa lukea, että kyseiset pojat ovat nyt maailmassa ja heillä on aina joku tuttu ihminen, jolta löytyy heille tilaa kahvipöydässä ja saavat apua ongelma tilanteisiin.
Olet oikeassa, lopussa. Lapsi ei saisi olla koskaan syy omiin ongelmiin.
Ilmeisesti tämä on nyky-yhteiskunta ja ketju toimikoot tietysti omana sananaan meille lapsettomille nuorille, jotka lapsia harkitsevat. Moni ei tiedä, että on paljon tärkeimpiä asioita kun oma perse. Valitettavasti.Edelleen olemme yhteydessä, paljon on puhuttu ja tullaan puhumaan!!! Myös alkuun oli käytösongelmia ja "kauhukakaran" käytöstä, mutta kun lapsi huomasi minun välittävän oikeasti, niin ne pikkuhiljaa laantuivat... En todellakaan ajatellut kyllä VIHAAVANI LASTA, tai olevan TOINEN NAINEN! Tuleepa tuosta mieleen, että mikä tuon alottajan pienessä maailman kuvassa mahtaa olla vikana, jos lapset noin nähdään...
Omalla lapsellani on huono isä... Tosin en hänelle sitä ole sanonut taikka tule sanomaan, ellei aikuisempana kysy, mutta siinä syy, miksi välit lapseni siskoon ovatkin niin hyvät. olin se aikuinen, jolta sai tukea ja hellyyttä! Mutta näin yh-äitinä, en todellakaan huolisi äijää, joka tulisi mäkättämään minulle lapsestani (Siis rajat ja rakkaus on hyvä, mutta lapsellinen vouhotus on HUH HUH!) Enkä myöskään huolisi äijää, joka ei välittäisi omasta lapsestaan pelätessään nykyisen emännän suuttuvan!!!! Siinä olisi jo molemmissa puolissa sekopäisyyttä ja miehessä jopa munattomuutta!!!
Aloittajalle sanoisin, että juokse pian pois... Tuosta ei seuraa mitään hyvää!!! Vaikka et näytä lapselle inhoasi, hän vaistoaa sen.. Lapset ovat loistavia vaistoamaan asioita... Ja tuollaisella ominaisuudella sinä aiheutat vain harmia ja vahingoa lapsen kehitykselle... Hankkikaa vaikka 2 asuntoa, jotta saat omine lapsinesi olla pois ne pienet lomanpätkät ja viikonloput, jotka lapsi SAA viettää ISÄNSÄ kanssa... Olisit enemmin onnellinen, että "miehesi" haluaa olla lapsensa kanssa ja kantaa vastuunsa... Lainausmerkit sille, että edes ajattelee mainitsemassasi tilanteissa sinua ja sinun tunteitasi... Mitä, jos lapsi esim. heräsi (jopa pahaan uneen) eikä tuntenut oloaan muualla turvalliseksi?!?!?!
MUTTA ÄLÄ HANKI ENÄÄ LAPSIA!!!!!! Ainakaan ennen kuin olet saanut terapiasi suoritettua loppuun ja kasvettua aikuiseksi!!!!!! - kroohk
Sinulla noin, ei kaikilla. Miten toimitaan jos on yhteinen lapsi ja sitten etälapsi...kesälomalla kumpikin haluaa olla isänsä kanssa. Jos kummallakin lapset toisten ihmisten kanssa niin järjestely helppoa.
- bxcfbvfxb
Jepssss kirjoitti:
Tämä siis liittyy ketjuun miten? Haluat vain ilmoittaa, että myös löytyy isäpuolia, jotka tätä tekevät?
Eli siis syyllisyyden osoittaminen toiseen suuntaan ratkaisee aloittajan ongelman ja nähtävästi 4-5 muun naisen ongelman, eli lempataan kaikki omat kierot mielikuvat sen miehen, jolla lapsi on niskaan.
Perheväkivaltaa tapahtuu, se myönnettäköön. Tilastoja en tarkasti tiedä, mutta faktana tiedottakoon, että sitä valitettavasti tapahtuu lapsiinkin kohdisutavan sekä miehen, että naisen kädenkautta. Se ei ole kenellekkään uutinen ja se on yksilöllistä. Myös erittäin harmillista.
Ei ole niiden rehellisten, kunniallisten isien vika, että tässä maassa on toisenlaisia miehiä, jotka sortuvat väkivaltaan lapsia/Vaimoa kohtaan. Moni nainen yhtälailla kohtelee kaltoin. Yksinhuoltaja äiti saattaa paineen alla sortua ja tarpeettomasti kurittaa lastaan...Syyttely ei auta ketään, vaan tämän asian hoitaminen.
Älä tule tänne huutamaan ja yrittämään kääntää keskustelua ympäri. Ilmoittamasi asiat ovat varmasti totta, mutta edelleenkin. Nämä ovat yksillöllisiä. Feministit yleensä tommoseen sortuu, syytetään aina miestä, vaikka itse puretaan tunteita aluksi.Eikun täällä joku tuli heittämään jutun pelkäksi naisten ongelmaksi. Itsekkin seurustelin nuorena kundin kanssa jonka isäpuoli oli ollut todella sadistinen. Äitinsä oli tämä rikkaan ukon takia laittanut lapsensa lastenkotiinkin...elikkä aika tossu oli ollut se äiti---tässä vain sitä, että ei voi tehdä tätä juttua pelkäksi naisten ongelmaksi kuten joku yritti.
- filou
Minäkään en hyväksy omani lasta, en vieläkään monen vuoden jälkeen. Se on biologista varmaan, naisen on vaikeampi hyväksyä toisen naisen lasta kuin mitä miehen toisen miehen lasta. Ja lapsi on huomionkipeä ja siksi kamala kun puolustaa hirveydellään osaansa isänsä huomiosta ja isä antaa kaiken periksi kun yrittää typeryyttään hyvitellä kaikkea sitä pahaa mitä kaikki uudet tilanteet on kersalle tuoneet.
minusta toisen lapsesta ei tarvitse pitää eikä sen tarvitse olla hirvittävä salaisuus ja taakka. Kertoa saa ja pitää kunhan ei väkisin joka välissä iske sillä naamaan. Hienovaraisuutta ja keskustelua. Itse en ole näyttänyt lapselle ikinä inhoani, mutta olen myös välttänyt ylenmääräistä kanssa käymistä sen kanssa koska jossain välissä se varmasti muuten näkyis. Ja muuten AIVAN SAMALTA TUNTUU kuin mitä kuvailit, toinen menee sinun edelle ja sanokaa mitä sanotte mutta lapsi ei saa olla se tärkein ja paapotuin perheessä, silloin menee avioliitto päin helvettiä, lapsi kasvaa kieroon ja vaikkei kasvaisikaan niin ei se onnellisin ole kun näkee ettei vanhemmilla mee hyvin. Lasta pitäis pitää lähempänä rakastettua koiraa kuin kreikkalaista jumalaa. Senkin pitää tietää että vanhempi johtaa.
Ja minulla toisen lapsi joka ei asu meillä ei ole osa minun perhettä se lapsikin näkee oman perhekäsityksensä eri lailla, niin saan minäkin nähdä omani.
Ja kannattaa muuten käydä perheneuvolassa jos ei omin päin onnistu keskustelu ja muu tai ongelmia kerääntyy tuon asian kanssa. Ja lapsi ei sais minun mielestä tunkea sinun ja miehesi halailun väliin. Lapsen pitää minusta nähdä, että myös sinä olet hänelle rakas eikä vain tytär. Kyllä sen sen verran pitää oppia ja kestää.
Ärsyttää kun nykyään pidetään lapsia kuin pienoisjumalia, ilmankos menevät piloille!
Tsemiä sulle, mä oon kauhee kaakattamaan kun oikeen alan.- Keskustelun aloittaj
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa... - Hyi hitto
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...hanki itsellesi apua, sä todella tarvitset sitä.
vai näetkö miehesi pedofiilina ja hänen suhteensa lapseen insestinä.
Sairas on sun mieli.
Ja sitten vielä lisää lapsia tuohon tilanteeseen....JUST
Voi ihmisen tyhmyyttä ! - 1712
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...Mies varmaan toivoo, että hänen rakkaimmat ihmisensä: sinä ja tytär, tulisivat keskenään toimeen ja pitäisivätkin toisistaan? Voisitko nähdä tytössäkin sitä rakastamaasi miestä, puolet geeneistä on isältä kuitenkin. Olisiko tilanne eri, jos tyttö olisi orpo eikä hänellä olisi biologista äitiä enää olemassa? Olisitko sittenkin mustasukkainen hänelle? Kuittaatko kuitenkin tytön kautta kalavelkoja miehen eksälle? Sanot, että tilanne olisi ihan eri, jos hän olisi poika. Mieti sitä, miksi. Lapsihan hän on!
Oletko kateellinen omien lapsiesi takia? He ovat olleet kurissa ja ilman liikoja leluja ja vertaat tyttöön, joka on kuin "parempi prinsessa", lellitty jne. Entä jos hellittäisit vähän omiesikin kanssa? Osta heille leluja, jos se siitä on kiinni. Anna periksi välillä. Ja samassa kodissa kaikilla lapsilla on hyvä olla samat säännöt, puhukaa niistä yhdessä miehesi kanssa, millaiset yhdessä sovitut pelisäännöt teillä on, mikä on sopivan tiukkaa, mutta ei liian. Lapsi oppii kyllä, että isällä tehdään näin ja äidillä näin, ei siihen tarvitse vedota, että äidillä saa muka kaiken mahdollisen.
Menneisyyttä et voi muuttaa, lapsi on tehty ja on olemassa, miehellä kuten sinullakin on menneisyytensä, entiset seksisuhteet jne. Et voi muuttaa toisen menneisyyttä, mutta miehesi haluaa nyt olla sinun kanssasi, ei eksänsä, te olette pari. Keskittykää nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Sinulla ja miehelläsi on oma suhteenne, miehellä ja tyttärellä omansa. Kummankaan rakkaus ei ole toiselta pois, se on eri sarjasta kokonaan. Ja rakkaus se vaan lisääntyy käytössä. - vittuuntunut
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...Hei olet kyllä hoidon tarpeessa. Sääliksi käy myös, mutta en voi vittu ymmärttä tuollaista ajattelutapaa. minulta saisit kunolla turpaasi, eikä sen jälkeen nähtäisi.
- a
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...mee ihmisparka hoitoon.Anna miehelles vapaus hakea itselleen sellainen nainen joka rakastaa myöskin miehen lastakin,sillä onhan lapsi osa miestä isäänsä.
Kuinka voi rakastaa miestä jollei rakasta miehen lasta.Kasvakaa aikuiseks te naiset haloo.
Vanha sanonta kuuluu...Lähes jokainen mies pystyy lapsen siittämään,mutta harva mies joka lapsensa hoitaa.Olkaa kiitollisia jos jollakin on sellainen mies joka hoitaa omia lapsiaan ja vielä kumppaninsakkin lapsia,heitä on harvassa uskokaa vaan,olkaa onnellisia jos olette sellaisen helmen elämäänne löytänyt.On oikein että jos mies lapsen laittaa,hän myös sen hoitaa - hoitoonhoitoon
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...et ole ollenkaan vakaalla pohjalla. Miten voit nähdä lapsen toisena naisena? Kerro se muillekin kun minä tyhmä en ainakaan tajua. Lapsi on lapsi ja hänellä on oikeus viettää aikaansa isänsä kanssa niin paljon ja usein kuin mahdollista. Se ei ole sinulta pois. Oikeesti toivon, että miehesi asettaisi lapsensa sinun edellesi ja jättäisi sinut.
Olen itse eronnut ja jos joskus hyvän miehen löydän, olisin onnellinen, jos hänellä olisi lapsia. En todellakaan ajattelisi noin sairaasti ja vertaisi omia lapsiani hänen lapsiinsa. Pipi olet päästäsi. - miikkulix
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...Heippa!
Ensiksikin, olet todellakin pitkän terapiahoidon tarpeessa.
Toiseksi, alistat miestäsi, jos hän hyväksyy asenteesi. Mieti, jos miehesi ajattelisi samoin sinun lapsistasi.
Kolmanneksi, lue hyvin tarkkaan valonenkeli33 vastaus, kun olet sen lukenut, lue uudestaan ja uudestaan. Siinä on todella viisas ihminen.
En ymmärrä sinua ollenkaan, koska oma suhtautumiseni mieheni lapseen on täysin päinvastainen. Rakastan hänen tytärtään, kuin omaani, joskus tuntuu, että jopa enemmän, kuin omaani. Odotan kuin kuuta nousevaa niitä viikonloppuja, jolloin hän meille tulee. Halaan ja pussaan häntä varmasti enemmän, kuin hänen isänsä häntä. Heillä on isänsä kanssa ihana suhde, mutta niin on minulla ja hänelläkin aivan loistava. Nyt jo tiedän, että tapahtuipa meidän avioliitollemme mitä tahansa näissä maailman myrskyissä, hänen tyttärensä on ja pysyy minun elämässäni aina, niin kauan kuin elän. Meistä on tullut elinikäiset ystävät.
Toisilla on toisin. Toivottavsti pystyt rakastamaan edes omia lapsiasi pyyteetömästi ja epäitsekkäästi. Sääliksi käy sitä viikonlopputyttöä.
Hae ystävä apua pian. - ei jaksa
Keskustelun aloittaj kirjoitti:
Sain paljon hyviä vastauksia. Eikö sellainen suhde sitten onnistuisi jos mies viettäisi aina sellaiset viikonloput kun tytär on hänellä, omassa kodissaan!? Näin minun ei tarvitsisi olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapsikin saisi isänsä täyden huomion. Tosin silloinkin keittäisi päässä kun miettisin että miten mies viettää aikaa toisen naisen kanssa, halailee pussailee, koska sellaisena hänen tyttären näen.
Jos minua kerran ahdistaa asia niin paljon, että miehen tytär tulee minun kotiin joka toinen viikonloppu, niin eikö voisi tehdä niin että sellaisina viikonloppuina kun tytär on isäällään, he menisivät miehen kotiin? Vai onko tämä tuhoontuomittu suunnitelma? Vaikea asia. Ikinä ei olla asiasta riidelty ja parisuhde on vakaalla pohjalla mutta tämä yksi asia rassaa...jospa aika parantaa...Et usko miten helpotii lukea tuota..Meillä riidellään ja paljon tästä asiasta. En tiedä miksi olen mieheni kanssa en tiedä!!!
Minulla ei ole omia lapsia...miehelläni yksi aivan ihana lapsi..mutta tämä toinen lapsi jota mieheni pitää kuin omaansa ei olekkaan mieheni biologinen vaan mieheni eksän pano!!
Niin se penska tallustaa tänne joka toinen viikonloppu lomat ja sille ostellaan pensselit ja vehkeet aivan kuin omalle..En pysty millään enkä koskaan varmaan käsittämään, miksi ihminen passaa eksän vanhaa panoa..lapsi on vahinko ja siltä se näyttää ja onkin!! Itse käyn terapiassa asian takia...se helpotti hiukan, mutta tunne...se vihan tunne ei katoa, eikä varmasti koskaan katoa!
- Näin on !
Kukaan ei voi olla noin tyhmä.
Tää on pelkkää provooooo. - mielipide tähän
Ehkä jollain tasolla on biologista puolustaa aina omaa lastaan.Itse huomaan aina välillä kommentoivani mieheni lasten tekemisiä,syystäkin välillä,mutta samalla muistuttelen itselleni omien lasteni huonommista ominaisuuksista,joita myöskin löytyy.Näin säilyy jonkinlainen realismi aiheeseen.
Sinun onnesi on se,että tunnistat ja tunnustat omat ongelmasi tilanteeseen,koska noinhan ei asioiden todellakaan kuuluisi olla.Jotain on pielessä,jos olet noin mustasukkainen alle kouluikäiselle tytölle.Entä jos miehesi näkisi omat poikasi samassa valossa?Miettisi kuinka sinä olet harrastanut seksiä exäsi kanssa ja pojathan varmaan ainakin jonkin verran muistuttavat isäänsä.Ja näkisi pienois-exän halailemassa sinua jos poikasi tulisivat sinua halittelemaan?
Varmaan tosi tärkeätä olisi käydä läpi ajatusta,että miehellä on oma menneisyytensä johon kuuluu ex ja lapsi.Sitä asiaa ei voi muuttaa ja sen hyväksyminen on koko asian ydin.Toinen asia on se,että rakkaus omaan lapseen ja naisystävään on ihan eri asia.Kummallekin kuuluu oma ja ihan erilainen rakkaus eikä se ole siltä toiselta rakkaudelta pois.On vaan julmaa kadehtia lapselta oman vanhempansa rakkautta,johon hän on oikeutettu.
Onnea ponnisteluissa tämän asian kanssa.- tämän kokenut
Värssykirjasta: " Lämmin on paita liinainenkin, OMAN ÄIDIN ompelema, vilu on vaippa villainenkin, vaimon vierahan tekemä!" Omaa isää lähentelevä nainen herättää myös lapsen vihan ja yökötyksen!
- Paremmat lapset
ja pelkoa, sillä uusio pelkää että menettää sen isketyn miehen lapselle ja ex vaimolle uudestaan. Se rikkoo itsetuntoa ja uskoa että on parepi kuin entiset, ja sitähän ei saa tapahtua.
Mutta lapselle kuuluu isä, hyväksyy senuusikkko tai ei. Sille hän ei ei voi mitään.
Meillä miehen naiset manipuloi miehen lapsiaan vastaan, joten lapset eivät ole isää nähneet vuskausiin, mutta ei haittaa, nyt ainakin tietää, ettei mies ole koskaan lapsiaan rakastanutkaan. - Hieno värssy
tämän kokenut kirjoitti:
Värssykirjasta: " Lämmin on paita liinainenkin, OMAN ÄIDIN ompelema, vilu on vaippa villainenkin, vaimon vierahan tekemä!" Omaa isää lähentelevä nainen herättää myös lapsen vihan ja yökötyksen!
niin totta kuin vain voi olla. Kiitos.
- 5890+
Paremmat lapset kirjoitti:
ja pelkoa, sillä uusio pelkää että menettää sen isketyn miehen lapselle ja ex vaimolle uudestaan. Se rikkoo itsetuntoa ja uskoa että on parepi kuin entiset, ja sitähän ei saa tapahtua.
Mutta lapselle kuuluu isä, hyväksyy senuusikkko tai ei. Sille hän ei ei voi mitään.
Meillä miehen naiset manipuloi miehen lapsiaan vastaan, joten lapset eivät ole isää nähneet vuskausiin, mutta ei haittaa, nyt ainakin tietää, ettei mies ole koskaan lapsiaan rakastanutkaan.Et oo sitten vieläkään saanut lääkkeitä otettua.
- 34780y
tämän kokenut kirjoitti:
Värssykirjasta: " Lämmin on paita liinainenkin, OMAN ÄIDIN ompelema, vilu on vaippa villainenkin, vaimon vierahan tekemä!" Omaa isää lähentelevä nainen herättää myös lapsen vihan ja yökötyksen!
No värssykirjahan se totuuden kertookin.
Mulle riittää se, että miehen lapset halaa aina kun nähdään ja tulee viereen (syliin ei enää kun ovat jo sen verran isoja). Viesteihin kirjoitetaan aina että rakastan teitä...juu eikä teitittele isäänsä joten siis rakastavat myös minua.
Äitiään arvostelee isälleen joka tapaamisella, minä en niitä juttuja edes halua kuulla, mutta välillä on pakko.
Joten se niistä liinoista ! - provoja pukkaa
34780y kirjoitti:
No värssykirjahan se totuuden kertookin.
Mulle riittää se, että miehen lapset halaa aina kun nähdään ja tulee viereen (syliin ei enää kun ovat jo sen verran isoja). Viesteihin kirjoitetaan aina että rakastan teitä...juu eikä teitittele isäänsä joten siis rakastavat myös minua.
Äitiään arvostelee isälleen joka tapaamisella, minä en niitä juttuja edes halua kuulla, mutta välillä on pakko.
Joten se niistä liinoista !väänsit katkeruuksissasi! Onhan se hyvä nähdä unia, muta kun heräät, totuus onkin toinen... Hei älä nyt viitsi naurattaa... vai että lapset halaa.... heh heeeee...
- 49´+05
provoja pukkaa kirjoitti:
väänsit katkeruuksissasi! Onhan se hyvä nähdä unia, muta kun heräät, totuus onkin toinen... Hei älä nyt viitsi naurattaa... vai että lapset halaa.... heh heeeee...
Sun elämäs on silkkaa pahaa oloa ja kateellisuutta.
Sä voit tukehtua pahaan oloosi ihan rauhassa, mulla on hyvä näin.
Mulla on ihana mies, ihana lapsi ja ihanat miehen lapset.
Meillä on rakkautta ja välittämistä.
Muistatko sä edes mille tuntuu kun joku rakastaa ja rakastaa takaisin....vai onko
sua kukaan edes koskaan rakastanut.
- Mies
Miehelläsi on kestämistä lasten lisäksi, naisystäväkin on lapsi. Tsemppiä hänelle!
- "#¤%&/(=?
Näinpä tässä näyttää asian laita olevan.
- Kuntoon
Kanna vastuu käytöksestäsi sillä elämää ei eletä siten että VAIN OMAT tunteet ovat tärkeät vaan toisille tulee tarjota ja huolehtia heidän tunteistaan ja hyvinvoinnista.
Katkeran ja mustasukkaisen naisen hoivaaminen on mahdoton juttu ja sen voi vain itse hoitaa laittamalla päänsä vastuukuntoon. Tai toinen vaihto ehto elää elämäns yksin ja olla ikuin lapsi.- drhfas
Se on ihan OK että muijalla on pari lasta entisestä suhteesta mutta kun miehellä on myös yksi niin se on aivan väärin?? Ehkä tää keskustelu kannattaa jatkaa www.demi.fi kun siellä tuntuu olevan teidän tasoista seuraa (10-16v)
- Needja
Ajattelin vaan, että kuvittelitko miehesi jättävän lapsensa sinun takia. Eiköhän se ole niin, että sitä otetaan koko paketti. Miksi rupesit seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on ollut elämää ennen sinua, jos et sitä kestä?
- Herätys, haloooo
Tosiaankin! Miksi sitten ihminen lähtee mukaan tuollaiseen suhteeseen, jos ei halua hyväksyä toisen menneisyyttä, johon voi kuulua myös lapsia. Halooo, miltä tuntuisi jos miehesi kohtelisi sun lapsia huonosti ja ei sietäisi niitä?
Itsellä yksi lapsi edellisestä suhteesta ja miehellä 2 lasta edellisestä suhteesta, mutta molemmat kunnioitetaan toistamme ja lapsiamme. Kumpikin saa viettää aikaa omien lastensa ka. Sillä pitää aina ajatella myös lasten kannalta. Me aikuiset pärjäämme ja kyllä ehditään myös viettää kahden keskistä aikaa.
- terra35
miksi mies pitää hyväksyä sinun rakkauden hedelmät?halooo?
TILANNE VOIT ITSE MUUTTUA!
yritä olla hänen housuissa ja mieti mitä se ajattele lapsestasi.
lapset eivät kysy luvan kun ne tule maailmaan, ei niitä kannta syylistää.
voi, parka tyttö käy hänta saaliksi, että joudu olemaan kaltaisesi kanssa.
häpeäisit! - hghfghf
Vaikutat aivan käsittämättömän itsekeskeiseltä ihmiseltä.Ja sinulle on siis vielä itselläsikin lapsia TOISEN MIEHEN kanssa.Olisiko sinusta kiva kuulla että sinun lapsesi oksettavat miesystävääsi?Unohda että miehesi tytär on toisen naisen.Se ei todellakaan ole lapsen vika eikä se tee lapsesta ällöttävää jos se ei ole SINUN lapsi.Etkö voi unohtaa ennakkoluuloja ja muita pinnallisia ja itsekeskeisiä asioita ja pyrkiä rakastamaan teidän perheen JOKAISTA KOLMEA lasta tasavertaisesti.Maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset rakastaisivat toisiaan.
- uuuuuuuuuuuuuuu
Mielestäni lapset ovat aina ensisijalla. Heillä on oikeus vanhempien rakkauteen.
Se että tunnistat nuo negatiiviset tunteen on jo eteenpäin. Niiden näyttäminen lapselle on rikollista. Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttää perheneuvolaan tai uusperheneuvojaan. Tai sitten pskologiin.
Jos sinusta tuntuu, ettet hallitse tilannetta ja pysty rakastamaan miehesi lapsia, kuten omiasi, jätä mies. Älä vahingoita lasta. siihen sinulla ei ole oikeutta. - hirveä äitipuoli
vaikka kuinka yrittäisit. Ei oma eikä toisen. Jos aiot jatkaa suhteessa, se on vain ymmärrettävä.
Oman puolisoni lapset ovat jo aikuisiässä, mutta se ei muuta asioita mihinkään. Kun joku on päättänyt olla täys toope, niin ei se ikä sitä muuksi muuta. Puolisoni ja hänen exänsä mukaan "ei mahda mitään", jos heidän yhteiset lapsensa eivät minusta pidä. Vuosia kuuntelin tätä jankutusta ja koitin olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, kun he joskus harvoin kotiimme tulivat. Kuitenkin aina vain tuli tökeröä käytöstä minua kohtaan. Sitten ilmoitin puolisolleni, että "Sanoit, että ei mahda mitään, jos lapsesi eivät pidä minusta. Nyt minä sanon, että et myöskään sinä eikä jälkikasvusi mahda mitään sille, etten minä pidä heistä, joten nyt loppuivat minun apuni, passaamiseni ja ymmärrykseni heidän suhteensa. Tikkuakaan en laita enää ristiin heidän vuokseen tästä päivästä alkaen".
Katkerat exäthän saavat aina lisävoimaa ja sairasta nautintoa siitä, jos voivat jollain tavalla aiheuttaa riitaa, kateutta tai jopa välirikon entisen puolisonsa uuteen suhteeseen. Niin tämä minunkin puolisoni ex. Eromme olisi hänelle ja heidän jälkikasvulleen riemun päivä.
Parhaiten siis teet, kun kokoat itsesi ja näytät, että sinulle on yhdentekevää exän ja puolisosi rakkauden hedelmät, jos kerran mätiä ovat. Samaten, jos osoitat, ettei mahdollisesti yhtä mätä ex ole mikään uhka sinulle tai suhteellesi.
Oma exäni ei vaivaa minua eikä uutta puolisoani tai muutakaan millään tavalla, puolisoni ex lapsineen taas vaivaavat minua joka tavalla. Meitä on moneen junaan. - The_Evil_Of_Silence
Koskaan ei ole lasten vika, vaikka monet heistä kokevat syyllisyyden tunteita. Todelliset syylliset ovat aikuisten ajattelemattomuus! Tuollaisissa tilanteissa ei pidä mennä sekoittamaan pakat tuolla tavoin! Siitä kärsii kaikki ikäihmiset, aikuisetkin!
- Ol Playa
Kyllähän puolison pitäisi aina olla se tärkein vaikka olisi lapsia miten monta hyvänsä.
Mutta kenenkään ei myöskään pitäisi erota ja perustaa kierrätysperheitä. - kaikenlaisia..
Jos pieni lapsi on sinulle jonkun väärän rakkauden hedelmä, olet itse vihannes.
Toivottavasti miehelläsi on sen verran ymmärrystä elämästä että osaa asettaa lapsen, ja kokonaisen ihmiselämän tuollaisen kypsymättömän itsetunnon puutteen edelle. Kehtaat syyllistää lapsen, joka varmasti tarvitsee niitä halauksia ja lämpimiä katseita kipeämmin kuin sinä. Hänellä on elämä vielä edessä päin, ja se on helposti pilattavissa äitipuolen kylmillä silmäyksillä. - äitipuoli itsekin
rakastaa puolisosi lasta, mutta hyväksyä kylläkin, jos meinaat miehesi kanssa avioliitossa olla. Se ei ole koskaan lapsen vika, jos vanhemmat eroavat ja meidän aikuisten vaan pitää käyttäytyä hyvin ja kunnioittavasti kaikkia lapsia kohtaan, olipa tunteet mitkä hyvänsä. Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta niitäkin voi oppia ymmärtämään ja miettiä, mistä johtuvat/tulevat.
Aina pitäisi muistaa että lapset on lapsia ja aikuiset aikuisia, ja lapsia pitää aina kohdella tasaveroisina. Uskon, että kyse on pitkälti oman egon pönkittämisestä, ts. näkee omat lapsensa itsensä peilikuvana ja näin ollen ymmärtää heitä paremmin kuin 'senexän' lapsia.
Kuten joku täällä sanoi, sinulla on nyt hyvä kasvun paikka. Mieti tuntojasi ja ajattele asiaa myös lapsen kannalta. Sitä paitsi kaikki lapset ovat maailmankaikkeuden lapsia syntyperästään huolimatta. - adrg
jos vaikka lähtisit kuule lätkimään siitä suhteesta ja menisit hoitoon.. ei ne lapset oo sulle mitään tehny ja mikä helvetin pakko sun vinkua kun oot ittes siihen tilanteeseen ajanut.. ihme porukkaa!!!!!
- äiti-
olis kannattanut miettiä, ennen kuin alkaa suhteeseen jossa toisella ennestään lapsi. ei ole lapsen syy että hänen vanhempansa ovat eronneet! mitä pitäisi miehesi tehdä? hylätä lapsensa. se, joka oikeasti, siis OIKEASTI on sitä mieltä voi mielestäni astua peilin eteen ja miettiä' hieman itseään. ei ole tarkoitus että sinun pitäisi olla äiti tälle lapselle mutta sinun on hyväksyttävä lapsi lapsena eikä todellakaan toisena naisena! voin sanoa, että jäät kakkoseksi jos alat taistella miehesi huomiosta hänen lapsensa kanssa. valitan, mutta en tunne minkäänlaista myötätuntoa sinua kohtaan. ainoastaan säälin miten joku voi olla noin itsekäs.
jos minulle ja miehelleni tulee ero, toivon että lapseni hyväksyvät mahdollisen uuden puolison ja toisinpäin. - -Zapata-
Moi
Minun pieni tyttäreni vieraili joka toinen vkl yhden yön uuden perheeni luona.
Aluksi kaikki meni hyvin, sitten huomasin tiettyä vihamielisyyttä tytärtäni kohtaan.
Ensin pidin itseäni luulotautisena, olihan avovaimollani oma tytär jonka kanssa asuimme yhdessä ja tyttäreni vieraili luonani harvoin.
Lopulta tyttäreeni sovellettiin aivan eri sääntöjä kuin muihin. Pari kertaa lapseni alkoi itkemään kun olimme menossa isin kotiin.
Lopputuloshan oli selvä, pakkomuutto tuli eteen.
Hämmästelen ihmisen suvaitsemattomuutta, avovaimoni pyysi minua aikanaan muuttamaan heidän kanssaan samaan talouteen. Varoittelin monta kertaa että asia ei ole näin yksinkertainen.
Miten on niin vaikeaa asettua toisen asemaan, varsinkin kun kyseessä on lapsi??????
Ehkä tämä kertoo vain meidän "minä minä"-kulttuurista. - yksi äiti
Tilanne on erittäin ikävä lapselle. Varsinkin perheissä, joissa äidillä ja isällä on molemmilla uudet puolisot ja näiden kanssa lapsia, jäävät erolapset henkisesti heitteille. He ovat usein ulkopuolisia molemmissa perheissä.
Ei anna kovinkaan turvallista kasvualustaa ja se näkyy myöhemmässä elämässä.
Tässä tapauksessa, kun lapsi on vain joskus viikonloppuisin käymässä, hän hakee isän hellyyttä ja kosketusta niiden välissä olevien päivienkin ajalta. Lapset vaistoavat herkästi perheen tunnelmaa, vaikka sanoja ei käytettäisikään. Tästä syystä tyttö saattaa tukeutua entistä enemmän isään. Tämä kun on uusperheessä ainoa hänen turvansa. Huomiota haetaan kaikin tavoin. Näille lapsille tulee tunne, että rakkaus täytyy ansaita. Kun teen sitä tai tätä, niin sitten minua rakastetaan. Varsinkin tyttöjen kohdalla tilanne saattaa muuttua vaaralliseksikin iän karttuessa, kun hyväksyntää ja läheisyyttä haetaan kaikin keinoin. Hyväksikäytön riski on suuri.
Lapsella on vain yhdet vanhemmat. Puolisoja voi vaihtaa ja etsiä uusia.
- Nainen 33v.
Mistä sun kaltasias ihmisiä sikiää? Lapsi on lapsi ja täysin syytön aikuisten tekemille elämänvalinnoille. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempiensa hellyyden, rakkauden ja läheisyyden ja siihen ei pidä olla uusilla kumppaneilla ja puolisoilla nokan koputtamista.
Erittäin lapsellista toimintaa ja ajattelumallia. Nyt peiliin katsomista ja aikuistumista tässä asiassa. Olet valinnut kumppanin jolla on jo lapsia. Siihen pakettiin kuuluu lapset. Joko hyväksyt koko paketin tai sitten jätät siihen. Tyypillistä nykyajan rusinat pullasta -meininkiä.
Minä, minä, minä ja minun haluni ja tunteeni. Kyllä aikuisen pitää osata laittaa lasten, myös muiden kuin omien lasten, tarpeet omien tarpeidensa edelle.- sivullinen ohittaja
Olen täysin samaa mieltä! On se kauheeta ajatella millaisten ihmisten kynsiin uusperheissä, tilanteeseen aivan syyttömät lapset joutuu. Lapset on lapsia, oli ne minun, hänen, yhteisiä, naapurin tai kenen. Lapsia pitää yhdessä aikuisten ihmisten kasvattaa, suojella ja turvata lapsuus. On kyllä vaikeeta ymmärtää miten julmia, itsekeskeisiä ja hävyttömiä aikuset ihmiset voi olla lapsille siis ylipäätänsäkin oli kyse omista tai toisten lapsista. Käsittämätöntä kilpailla lapsen kanssa vanhemman huomiosta! Kannattaa hakeutua kyllä jonnekin juttelemaan ammattiauttajan kanssa tämän ketjun aloittajan, ennenkuin pilaa kenekään elämän omaa tollouttaan.
- Shittiä
Kaikenlaista shittiä täällä netissä voi kirjoittaa...eikö tälläiset ongelmat pitäisi ratkaista keskenään,ilman meifän muiden reikäpäiden neuvoja..Ei me voida aina olla neuvomassa teitä,ja tästä ongelmasta olisi teidän hyvä aloittaa sovittelu..jos ei voi olla sovussa niin sitten erilleen,luulis jo teidän tietävän nämäkin asiat kun teillä on jo entinen elämä takana,ettei voi väkisin onnistua..Eli ongelma reilusti esille..
- 6915
miehesi on ilmeisesti tyhmä koska ei jätä tuollaista sairasta muijaa kuin sinä.
- paha mieli
Todella nousi valtava vastenmielisyys SINUA kohtaan.
Aikuinen nainen, oikea häpeäpilkku naisten ja äitien maailmassa. Kohtelet miestäsi ja hänen lastaan todella kuin pikkuinen, kaikessa epäonnistunut lapsi. HÄPEÄ ITSEÄSI.
On oma vikasi, mikäli koet miehesi edellisestä liitosta syntyneen lapsen uhkana itsellesi ja asemallesi
perheessä.
Aivan sairasta on sinun touhusi. Tämän lapsen parasta olisi, että hän ei ikinä edes haluaisi tulla saman katon alle kanssasi. Lapsen isän pitäisi ottaa ohjat käsiin ja järjestää tapaamiset aivan muualla, mutta koska selvästi olet mustasukkainen tälle lapselle, niin sellainen järjestely ei varmaan olisi viisasta.
Ajattele edes hieman tätä lasta, mitä hän on jo menettänyt ym.
Sanot häntä 'miehesi ja hänen exänsä rakkauden hedelmäksi'. Ei välttämättä ollenkaan. Tänäänkin lapset
saavat alkunsa ihan vahingossa, ilman perhesuunnittelua. Poikkeuksetta heistä onneksi kasvaa lapsia, joilla on paikka ainakin kahden ihmisen sydämessä, heitä rakastetaan.
Mutta joutuessaan edes ajoittain sinunlaisesi, unelmien murskaajan, lapsuuden tappajan hoteisiin, niin siinä toivoo isälle selkärankaa, joka panee ruotuun vaimonsa ja osoittaa kaikille lapsilleen, että isi rakastaa
teitä kaikkia ja haluaa, että he ovat kaikki lähellä, myös tämä 'ruma ankanpoikanen' silloin kuin vain mahdollista.
Rakkaus ei vähene, kun sitä jakaa, päinvastoin sen määrä suurenee. Se tarttuu ihmisestä toiseen.
Ole kiitollinen, että sinulla on useampi ihminen, joille osoittaa rakkautta ja lämpöä, jota tämä ex:n lapsikin kaipaa ja tarvitsee kasvakseen terveeksi aikuiseksi. Ei hän itse osaansa valinnut.- xrdtcfgvybhjuk
äiti saisi tietoonsa tämän. Luultavasti vaatisi tapaamisia eri paikassa... Itse en todellakaan haluaisi oman lapseni joutuvan kärsimään moisesta "äitipuolesta"... Todella itsetuntoa alentavaa käytöstä
Olisikohan kannattanut tarkastella tilannetta vähän ennen kuin yhteen piti nopeesti mennä!!!!
- viu2
Kauheeta luettavaa! Kannattaa aina muistaa, että yleensä lapset ovat aina ensimmäisinä ja sitten vasta tulee puoliso. Jos sinä et tuota pientä tyttöä hyväksy niin sinulla on todella tekemistä itsesi kanssa. Jokaisellahan on menneisyys ja saa ollakin. Mitä sitten. Tai sitten etsi itsellesi mies jolla ei ole lapsia entuudestaan. Se on paketti jonka olet valinnut. Lapsella kuuluu olla isä ja se suotakoon hänelle. Ajattele miten kurjaa olisi toisinpäin, jos hän ei pitäisi sinun lapsistasi...ei olisi kivaa ei!
Olen itse eronnut ja ex mieheni uusi vaimo joutuu "kaitsemaan" minun lapsiani aina vuoro viikoin. Ovat kyllä jo teinejä mutta nostan hattua hänelle kuinka hänkin kantaa huolta ja pitää jöötä tarpeen vaatiessa. Jos isä ei ole puhelimen päässä niin joskus on tullut puhelu, että voikohan lapsi tehdä näin ja näin kun sanoo, että saanut luvan mutta häntä itseään on epäilyttänyt. Nyt heille tulee oma lapsi ja olen todella iloinen heidän puolestaan ja mielellään otan pienokaisen hoitoonikin jos tarvitsevat omaa aikaa. Tämähän on elämää! Miksi tuhlata energiaa mitä ihmeelisimpiin ahdinkoihin... Tosin se vaatii henkistä kypsyyttä! Toivottavasti saat omat ongelmasi kuntoon!- äiti ja äitipuoli
sentään kirjoittajien joukossa. Ensinnäkin: nostan hattua niille kunnollisille, hyville isille, jotka jaksavat lasten ja uusionsa välissä. Ja jollain muotoahan se exäkin on aina kuvioissa mukana. Kypsät ihmiset pystyvät näistä tilanteista selviämään ja ymmärtävät, etteivät lapset ja aikuiset kilpaile keskenään. On turha puhua mitään lapsi menee edelle lööperiä, TOTTAKAI menee edelle, viattomiahan he mihinkään eroihin ja kohtaloonsa ovat. Jos aikuinen nainen kokee rakkaudessa jäävänsä toiseksi lapselle, tai huomiossa, ei hän ole miehensä arvoinen. Hävettää!
Itselläni on lapsi ja tuntui lapsen puolesta kamalalta, kun exälläni oli monta vuotta naisystävä (lapseton), joka ei lastani halunnut heidän kotiinsa. Lapsi luuli, ettei isäkään ole kiinnostunut. Onneksi ei ko nainen enää kuvioissa ja lapsen ja isän välit nykyään erinomaiset. Muutaman vuoden olen seurustellut kahden eri miehen kanssa ja kummastakin erottuani harmitti, kun välit heidän lapsiinsakin katkesi. Olisin kovasti toivonut, että ainokaisellani olisi edes uusiosisaruksia ja nämä lapset olivat aina tervetulleita kotiini. Ihania pieniä ihmisiä, ja yhteydenpidon heidän äiteihinsäkin, itsekin äitinä, ymmärrsin. Nyt seurustelen lapsettoman miehen kanssa ja olisi kamalaa, jos hän ei hyväksyisi lastani. Onneksi heillä on erinomaiset välit ja alusta asti ollut selvää, ettei isäpuoleksi tarvitse ryhtyä, kunhan ystävystyvät. Nyt tyytyväisenä jään monta kertaa "toiseksi".
- kukkiva-tölli
Ootko jo täyttänyt 14vee, käyttäydyt kuin teinityttö, sun muksut on OK äijän muksut hyi saatana. Ota kahvikuppi ja lusikka ja mee tekeen lumikakkuja kun hiekat on jäässä.
- totuuden torvi
näillä kaikilla akoilla on todella huono itsetunto. Todennäköisesti exä on parempi äitinä jne..tai jotain, koska sen tietää alitajunnassa ja alkaa haukkua sitä.
No, ei siinä mitään, mutta ei se niiden lasten vika ole että olette kaikki tuollaisia. Vain tälläinen uusioperhe mikä onkaan onnistuu jos naisella on tarpeeksi järkeä päässään ja itsetunto kohdallaan.
Muuten heidän kannattaisi vain hankkia mies jolla ei ole lapsia.
Arvatkaa näkeekö se miehenne tuon epävarmuuden? Ihan tiedoksi vain että jos miehen täytyy valita jälkeläisen ja naisen välillä, hän valitsee AINA omat lapsensa, ja haluaa sen myös heille näyttää. Myös nainen tekee näin. Tai kysykää itseltänne, kumpi, mies vai oma lapsenne?
He ovat jokatapauksessa tärkeimpiä, joten ihan vain sopeutukaa, tai lähtekää lätkimään.- hitaasti toipuva 20v
Ikävä kyllä se mies ei valitse aina lapsiaan. Ei minunkaan isäni.
- myrkytetty
hitaasti toipuva 20v kirjoitti:
Ikävä kyllä se mies ei valitse aina lapsiaan. Ei minunkaan isäni.
sama täällä, isä teki valintansa. ei sattunut tyttären kohdalle. ymmärtääkseni nämä valinnat aika usein tapahtuu uuden puolison hyväksi. eli sitkeesti vaan lasta simputtamaan ja potkimaan. mies kun luonnostaan on siihen loveen lankeavaa.
- jp
Olisi varmaan kannatanu ottaa huomioon ennen kun otit kyseisen miehen että hänellä on ennestään tytär.
Olisit etsinyt lapsettoman miehen. Et voi syyttää lasta asiasta , ja se on ollut miehellä ENNEN SINUA.- tirppa
Näitä tekstejä kun lukee niin kyllä huomaa miten eri tavalla naiset ja miehet ajattelevat tästä asiasta. Tai ainakin suurin osa. Minullakin tällä hetkellä tilanne, jossa koen itseni olevan lapsen jälkeen toisena. Tai niinhän se luonnollisesti onkin, että lapsi menee edelle kaikesta, tai ainakin pitäisi mennä. Onhan oma tyttärenikin minulle se maailman suurin asia, hänellä kun ei ole isääkään. Mutta ainakin itse olen niin huomionkipeä, että kaipaan mieheltä lisää huomiota. Liekö se sitten väärin, tiedä häntä. Meidän lapset tulevat todella hyvin toimeen keskenään, ja myös miun lapsi ja tämä mies pitävät toisistaan, mutta itselleen haluaisi vähän enemmän...
- What the f**k??
Luin tuon viestiketjun läpi mutta vastaan tähän aloitukseen.
Mustasukkainen lapselle?? Puolison tytär koetaan NAISENA?? Pikkusen tuli mieleen että on provosoinnin makua osassa kirjoutuksia...Siis haloo, kuka siinä suhteessa on aikuinen?
Itse en edes huolisi lapsetonta miestä, sellainen kun harvemmin ymmärtää mitä arki lapsen/lasten kanssa oikeasti on.
Omasta ystäväpiiristä on kyllä kokemusta tuollaisista naisista, jotka ovat mustasukkaisia nykyisen lapsista. Käsittämätöntä! Tottakai lapsi haluaa isänsä jakamattoman huomion kun tätä harvoin tapaa ja saattaa olla jopa mustasukkainen isän uudesta naisystävästä, ja SE on NORMAALIA. Mutta tämä ystäväni on loukkaantunut siitä että isä pitää lastaan sylissään eikä koko ajan ole hänta huomioimassa. Ja lapsihan on huonotapainen, jos tämä ystäväni vie heille pizzaa eikä lapsi pidä pizzassa olevista herkkusienistä...Tai jos ei neljän vanhana jaksa kiinnostua synttärilahjaksi saadusta Aku Ankan taskukirjasta...
Kyllä on naisilla peiliin katsomisen paikka. - marja81L
Se vaan on niin, että lapset ja lasten hyvinvointi tulee AINA ensimmäisenä. Lapsi on viaton, EIKÄ OLE KOSKAAN SYYLLINEN aikuisten ongelmiin. Miksi sitten teette lapsia? Miksi otatte kumppaniksi ihmisen jolla on lapsia? Miettikääpä isän/äidin tunteita, kun joutuu olemaan erossa rakkaasta lapsesta välillä pitkiäkin aikoja. Mikä huoli ja syyllisyys etävanhempia saattaa vaivata. Ja miettikää kuinka paljon erolapset kärsii!!! Te itsekkäät lehmät ette sitä näköjään ymmärrä. Lapsilla ON OIKEUS molempiin vanhempiin ja teillä aikuisilla on VELVOLLISUUS pitää huolta ja rakastaa lapsia EHDOITTA oli ne omia tai ei. OKSETTAA tämä itsekkyys ja valittaminen. Ihmisillä on aina valinnan mahdollisuus, maailma on täynnä ihmisiä joilla jälkikasvua ei ole. Tuskin on kyseessä aito rakkaus jos ei kumppanin entistä elämää pysty hyväksymään ja elämään uusioperheessä. HÄVETKÄÄ!!!! Mua hävettää teidän puolesta... Menkää töihin ja hankkikaa elämä niin ei tartte keskustelupalstoilla pohtia, "että vituttaa kun ei seksiäkään saa harrastettua kun miehen lapset haluaa nukkua välissä". Voi tsiisus, olkaa onnellisia, että ne haluaa nukkua välissä. Seksiä voi harrastaa muuallakin ja järjestäkää sitä aikuisten kahdenkeskistä aikaa muulloin. Voi vittu ku te ootte tyhmiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Isivainaan-tyttö
Kasva aikuiseksi ja hyvin äkäisen äkkiä. Tiesit ottaessasi kylkiäisestä. Rakkaus lapseen on ehdotonta ja kokonaisvaltaista. Jos joku nainen tulee siihen väliin negatiivisella asenteella, lupaan että muija häviää. Jos mies siis on kohtuullisen terveellä tunne-elämällä varuustettu. Lapatossut voivat vain ihmetellä, kuka käveli just mun naamalla.
Mulla on kaksi tytärtä ja niiden isät on osoittauneet melkoisiksi pelkureiksi. Siis moraali-eettinen kasvatus on ollut mun vastuulla. Vaikka toisen äijän kanssa olen joutunut tekemään lapsen nyrkin uhalla. Ja nyt se jätkä on ihan kateissa murrosikäisen tyttärensä kanssa.
Onneksi tyttö haluaa olla mun luona enimmäkseen ja kokee isin luokse menemisen rangaistukseksi. Kun se uusi akka on täysin vittumainen. Ja päissään joka jumalan ilta. Ja nyt isi taas ilmoitti, että tytön pitää tulla niille kahdeksi viikoksi. Tiedän jo etukäteen kuinka siinä käy. Hyvin pian meidän ovessa rapisee tytön kotiavain.- HUH!!???
Oletko oikeasti päästämässä tyttäresi sellaiseen paikkaan? Tiesitkö, ettei sinun ole pakko? Lasta ei tarvitse antaa olla paikassa, jossa on juoppoja tai humaltuneita ihmisiä. ja kahdeksi viikoksi?!! Ja sinä suostut?? Onko teillä joku VIRALLINEN sopimus, että 2 viikkoa? Sovi tyttäresi kanssa, että soittaa sinulle tai poliisille heti, jos talossa joku alkaa juopotella. Aika pian lastensuojeluviranomaiset kieltää tytön isällä käymiset, elleivät osaa tehdä olosuhteita lapsiystävällisemmiksi. Oletko puhunut juomisongelmasta lapsen isän kanssa? Soita heille paikalle poliisi tai lastensuojeluviranomainen, ja sano, että epäilet, että siellä lapsi joutuu olemaan humalaisten seurassa.
- Isivainaan-tyttö
HUH!!??? kirjoitti:
Oletko oikeasti päästämässä tyttäresi sellaiseen paikkaan? Tiesitkö, ettei sinun ole pakko? Lasta ei tarvitse antaa olla paikassa, jossa on juoppoja tai humaltuneita ihmisiä. ja kahdeksi viikoksi?!! Ja sinä suostut?? Onko teillä joku VIRALLINEN sopimus, että 2 viikkoa? Sovi tyttäresi kanssa, että soittaa sinulle tai poliisille heti, jos talossa joku alkaa juopotella. Aika pian lastensuojeluviranomaiset kieltää tytön isällä käymiset, elleivät osaa tehdä olosuhteita lapsiystävällisemmiksi. Oletko puhunut juomisongelmasta lapsen isän kanssa? Soita heille paikalle poliisi tai lastensuojeluviranomainen, ja sano, että epäilet, että siellä lapsi joutuu olemaan humalaisten seurassa.
Huoltajuussopimuksessa lukee jotta puokkin. Tosin tyttö oli puoli vuotta putkeen mun kanssa. Eikä penniäkään isiltä. Kiva työttömänä kustantaa kaikki. Mutta tärkeintä on se, että meillä on likan kanssa riidat ja sovut. Järisyttävää, kun en ollut todellakaan ajatellut enää 36-vuotiaana synnyttää. Nyt tämä huumorintaju ja lahjakkuus on jokapäiväinen ilonaihe.
Minä rakastan ja lapsi tietää/tuntee sen. Mutta kokee isänsä hylänneen hänet sen akan takia.
Olemme jo lastensuojelun asiakkaita, kun neiti purki pahaa oloaan kyseenalaisin keinoin. Kiva saada soitto sairaalasta keskellä yötä. Lapsen piti olla isänsä luona!
Ja jätkä tulee kyllä tapaamisiin sossun kanssa, mutta puuskahtaa heti kun päästään ulos: "Saatana, onneksi se loppui. Olisi tässä parempaakin tekemistä."
Taitaa meillä olla arvojärjestys hieman erilainen. Jos mun lapsella on jotain hätää, lähden duunista sillä siunaamalla sekunnilla. Vaikka tulisi potkut. Priorisointia. Nääs.
Miksi yleeensä menin naimisiin sen kanssa??? Koska se oli rakastunut ja kosi.
Kyllä tiesin jo silloin, että ei taida olla tampiosta kovin parempi. Mutta kiltti kun mikäkin. Vahasi ensitöikseen mun lattiat. Kiltti ja kiltti, kunnes yritti tappaa mut. Lapsi oli silloin puolivuotias.
En halua enää muistaa sitä.
Ja nämä sossut ovat päättäneet omissa pikku mielissään, että koska yritin selvitä nilkkamurtumasta juomalla puoli pulloa viinaa, olen sopimaton äiti. Kipu oli helvetilllinen ja en todellakaan uskonut että kassin päälle astuminen voisi nyt sentään aiheuttaa murtuman. Eli vasta seuraavana päivänä soitin ambulanssin. Isä oli Mäntyharjulla kännissä ja mun isä ei voinut ottaa tyttöä, kun jouduin sairaalaan ja leikkaukseen. Mun kaverit on jälkeenpäin sanonut, että olin idiootti kun en järjestänyt tyttöä niiden luokse. Mutta ei se ajatus oikein toimi, kun jalkaterä on irti säärestä.
- sannuskainen1
ei kannata varmaan tuhlata pidempään teidän molempien aikaa ja antaa viattoman lapsenkin tykästyä sinuun kerran olet tuollainen mustasukkainen LAPSELLE!!!!!!
Otappa kohdallesi että te eroatte ja teidän yhteinen lapsi menee isän uuteen perheeseen.. tuntuisiko sinusta kivalta miettiä kuinka paljon miehen uusi inhoaa teidän lasta?????
Minulla on suhteesta 2 lasta ja yksi yhteinen ja mies kohtelee kaikkia kolme lasta tasapuolisesti eikä todellakaan koe että koko perheellä vietetty aika olisi häneltä pois vaan että se on meidän perheen aikaa.
Aikoinaan kun itse mietin miehen suhtautumista lapsiin suhteen alussa, asiasta keskusteltiin ja mies sanoi ettei hän halua pelkästää minua vaan koko paketin lapsineen koska lapset tulevat aina olemaan osa vanhempaansa. Paina se mieleesi, miehesi ei ole vain sinun mies vaan on myös isä lapsilleen mikä on lapsen kehitykselle ja minäkuvalle tärkeää. - empatiaa lapselle!
Opettele näkemään lapsi lapsena. Oli naapurin tai oma tai puolet miehesi perimää omaava tyttö, hän on lapsi. Hyvä, että itse tajuat ajattelutapasi olevan väärin. Ajan kanssa ehkä opit elämään väärien tunteittesi kanssa, tai sitten asiat menevät huonommaksi ja te eroatte. Mutta hyvä tietenkin olisi jos kykenisit jossain vaiheessa aikuistumaan ja hyväksymän asiat, näkemään eri kantilta. Hän on seksin tuote, mutta hän ei ole itse seksi. Miehesi ei ajattele exäänsä tytärtään pussaillessaan, eikä ikävöi exäänsä siksi, että heillä on tytär. Ajattele tilannetta, jossa miehesi olisi tunnekylmä OMAA TYTÄRTÄÄN kohtaan. Ei halaisi, ei pussaisi, käyttäytyisi kylmän asiallisesti ja tunteettomasti. Minä en arvostaisi sellaista miestä tippaakaan. Silloin hän ei saisi sinua mustasukkaiseksi, Mutta silloin hän ei myöskän olisi se mies, joka hän on: hellä, tunteellinen ja rakastava. Hän olisi silloin kylmä myös sinua kohtaan. Jokatapauksessa lapsi on jo kärsinyt vanhempiensa erosta, joten on täysin oikein, että hän saa vähän extrahellyyttä. Keskity omiin lapsiisi! Anna heille huomiota, aikaa, hellyyttä ja rakkautta! Luulen, että olet mustasukkainen siksi, että et itse ole osannut omille lapsillesi antaa yhtä paljon, eivätkä he kenties olekaan yhtä onnellisia kuin miehesi tytär? Ehkä itse et omalta isältäsi ole ikinä saanut kokea vastaavaa hellyyttä, kun et osaa kuvitella kyseisen hellyyden luonnetta seksuaalittomaksi? Vai oletko pedofiilin uhri? Ehkä sinun pitäisi ammattiauttajan turvallisessa seurassa käydä lävitse tunteitasi ja menneisyyttäsi?
- onnetonorpo(((
Usein on niin, kuin ainakin omalta osaltani, että meitä lapsia ei todellakaan edes kuultu tai edes ajateltu,
kun kaksi aikuista ihmistä vain oli niin niin rakastuneita, että kaikki tärkeät asiat UNOHTUIVAT, juuri lapset
unohdettiin kokonaan siinä lemmenleikissä ja ikää unohtajilla oli ihan tarpeeksi ja ammatitkin jo,
mutta vaikka sanotaan alkurakkauden olevan niin kovin ihanaa, se kuitenkin loppuu arjen myötä ja
samoin se toisen lapsista minkäänlainen pitäminen, näistä tulee riidan aiheet ja riidan osapuoliset
kärsijät, jotka sitten manipuloidaan monenlaisten asiain syyosapuoliksi, jo pienet lapset kerrotaan
suvuille ja tutuille omia lapsia heikommiksi ja ilkeämmiksi lapsiksi ja näin saadaa riitaa sukuihin ja
tuttuihin toisen päälle ja hänen lastensa päälle, perhe on näin ollen riitelyn ja phoinvoinnin tyyssija, jossa kaikki kärsivät, näin alkaa kiristys jättämisestä useinkin naisen ja hänen sukunsa puolelta, näin
sukukin sotkettuna sotkuun lisätään perheen paineita olla ja tehdä suunnitelmia vain perheen kesken
vaikeutuu.
Todella rankkaa on hajonnutta perhettä totuuden mukaisesti saada ehjäksi näillä surkeilla uusperhe
yrityksilläkään, joissa ehkä vähän pidemmäksi aikaa saadaan edellisen opin kautta parempaa tuöosta,
mutta särkyneitä sydämmiä ja asioita ei millään voi muuttaa ja voidaan mennä vain ojasta allikkoon.
Äitiyttä ei voi ostaa ei korvata millään, se on yksilön oma kokemus ja napanuora on ollut vain
alussa lapsella ja äidillä, varaäitejä voidaan nimin keksiä vaikka kuinka paljon, mutta nainen ei koskaan
voi olla oma äiti toiselle, aina on välissä jotain vierasta, kilttinä voi olla kuka vain ja "ammatillisesti"
osaava hoidossa, mutta se jokin puuttuu ja silloin kaikki voi revetä hajalle ihan pienestäkin asiasta
ja syystä.
Kokeneena orpona tiedän kuinka surkeaa äitipuolen ja isäpuolen omistaminen voikaan lapselle olla,
mieliommin vaikka yksin kuin katsellen tätä repimistä ja manipulointia sinne sun tänne, vasta isompana
sen tuntee vieläkin rankemmin, lapsi vain tietämättömänä alitajuisesti henkisten voimavarojensa
puitteissa kärsii ja kärsii, ehkä osaamatta tai peläten kertoakin rehellisesti asioista tai käskyjen mukaan
kertoen. En suosittele lapsille äiti- enkä isäpuolia enkä tarhamaista kotielämää kuin pakkotilanteissa
en parinvaihtotilanteissa ollenkaan.
puutuu ja se myös tuo monenlaiset pulmat mukanaan
- Kokemusta on..
Tilannetta et mun käsityksen mukaan saa mitenkään muutettua muitten taholta.
Olen keski-ikäinen "lapsellinen" eronnut mies ja olen joutunut yhden suhteen katkaisemaan sen takia että minun olisi pitänyt omat lapset hylätä.Jos on vähänkään tunnollinen isä niin ei omia lapsia voi noin vaan hylätä.Kyllä ne tulee marssijärjestyksessä aina ennen uutta tyttökaveria.
Samoinhan on naisella että sen lapset on sille tärkeämpiä kuin uusi poikakaveri.Samoin jos naisella on lemmikkejä niin nekin tulee ennen poikakaveria ja se on vaan hyväksyttävä sellaisenaan eikä ruveta liikaa tunteilemaan. - Tutustu siihen
ei saisi antaa lapsen häiritä sinun mieltäsi. koska ei se lapsi sille voi mitään jotta sen oikee äiti ja isä sen silloin maailmaan halusivat saattaa. tässä tärkeempää on ajatella miehen ajatus maailma ja sen lapsen äitin ajatukset. jos ne kakasi saa taas vanhan kipinän niin sillo se on menoo. ei lapsi sitä tilanttetta tajua. vietä kahestaan aikaa sen lapsen kanssa. mene sen kanssa vaikka pihalle. opi tuntemaan vain se lapsi. uskon jotta se lapsi haluaa yhtälailla huomiotasi kuin muutkin. jos nykyaikana alkaa ettiin uutta miestä niin takuuvarmasti on silleen jot jokaisella on se lapsi.
itselläni kävi juurikin sillä lailla jot asuin itte nuon 100 km säteel miehestäni. ja sen entinen muija asui tuolla jossain hesassapäin ja niillä oli lapsi. sitten kun ukkoni oli kova pilehile. nin ne oli sitten sen lapsen mutsin kanssa nähneet samassa paarissa jossa ukkoni käy(kanta paikka) sitten kun soittelin sille jot miten ilta mennyt. kuulin taustalla naisen puhumista. ja kysyin silt kuka sie on. se sano jot lapsensa mutsi. olivat menossa sinne sen kotio jatkoille. ja olivat nukkuneet vierekkäi ja tehny vaikka ja mitä. ja uskon syyn olleen siin jot en kerennyt näkemään kyseisen miehen lasta. ja lienekkö sillee jot se nainen ei halunnu minun näkevänkää sitä. jot kai siin sitten vanhasuola janotti. toki eivät ole yhessä tälläkään hetkellä vaan on ihan erit kuviot - hukka perii
Et rakasta miestäsi, jollet hyväksy hänen lastaan, joka on osa häntä. Näkisit tytön enemmän isänsä toisena ilmentymänä, kuin vieraana naisena!
- J
Itse päätin jo ajat sitten, että EN ota miestä, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Tiedän, että en voisi ikinä hyväksyä niitä. Mielestäni tämä valinta on todella järkevää, sillä mitä järkeä on kiduttaa itseään.
En usko, että miehet oikeasti tykkäävät lapsista, jotka eivät ole omia. Ne varmasti jollain tasolla häiritsevät, mutta miehet eivät tuo sitä esille, niin paljon kuin naiset. Osaavat varmaankin ajatella asian eri tavalla, kuin naiset. Varmasti poikkeuksiakin löytyy, koska jotkut ovat onnellisia, että löysivät ylipäätään jonkun naisen.
Kyllähän se "pisteitä" laskee, jos miehellä/naisella on lapsia edellisestä suhteesta.
Vaikeampaa on varmasti löytää kumppani.
Pointtini on se, että ymmärrän tätä ap:ta oikein hyvin. Ihmettelen silti miksi olet ottanut miehen, jolla on lapsia, jos et voi hyväksyä niitä? Ne lapset ovat aina miehelle etusijalla. Et voi muuttaa sitä ikinä.- tolkkua valintoihin
ihmiset, jotka tietävät, etteivät voi sulatta toisen lapsia, tekevätkin viisaasti, kun eivät sellaisiin sekoa. Ap kirjoittajalla on kuitenkin lapsia itsellään ja on tietoisesti valinnut kumppanin, jolla myös on lapsia. Silloin en voi ymmärtää. Keskusteluapu perheneuvojan kanssa tarpeen, jos haluaa palettinsa saada koossa pysymään. Harmittaa, jos ap:n asenne yleitetään.
- Hannes 43
huippupee olet. Olisit hakenut äijän luostarin muurien sisäpuolelta jos et nykyisen historiaa kestä. Mitäs jos se ukkos alkaa suhtautua sun tenaviis kuin Anttilan kamaa, palautusoikeuden kera??? Todellakin sairas ja lapsellinen.
Provona heikko suoritus. - tiamat
Lyhyesti mene hoitoon... toivottavasti tämä oli joku sairas pila täällä... en todellakaan ymmärrä... omalla miehellä entisestä suhteesta 10v tytär ja itsellä 6v entisestä suhteesta... eikä ikinä käynyt mielessäkään tommosia asioita...
- JooJooJepulis
Sairasta ja lapsellista tuo todellakin on. Tietenkin ymmärrän, että jos lapsi on muuten ärsyttävä, huonokäytöksinen ja miehesi vaan katsoo sivusta, se onkin aivan järkevää pitää lasta raivostuttavana, mutta tuollainen mustasukkaisuuden kokeminen miehesi ja hänen lapsen halailuhetkistä on vähintäänkin häiriintynyttä.
Mieti jos miehesi olisi sinulle mustasukkainen sinun lapsistasi ja kiukuttelisi sinulle siitä miten paljon aikaa vietät heidän kanssaan? Koita edes eläytyä vastaavaan tilanteeseen ja sen jälkeen menet katsomaan itseäsi peilistä.
Olisiko viisainta ottaa yhteyttä paikalliseen mielenterveyspalveluihin ja selittää hieman tilannetta? - Äiti
Ihmetyttää tosiaan tuo asia siksi, että myös sinulla on lapsia jotka nykyisen puolisosi tulee hyväksyä. Käännä asia toisinpäin. Entäpä jos puolisosi vihaisi sinun lapsiasi, entäpä jos häntä oksettaisi heidän läsnäolonsa yms.?
Kirjoituksestasi huokuu että puolisosi menneisyys on sinulle kova pala. Koitappa nyt kuitenkin olla kostamatta lapsille, jotka ovat vilpittömiä eivätkä ansaitse moista kohtelua. Itse en ainakaan haluaisi lapsilleni moista äitipuolta. Puolisosi lapsi on yhtä arvokas kuin sinun entisestä suhteestasi olevat jälkeläiset, yritä muistaa se!
Tarkoituksesi ei kai ole erottaa isää lapsestaa, sinun itsekkyytesi takia? Mikäli et voi hyväksyä kumppanisi lasta, suosittelen heidän etunsa mukaan jatkamaan matkaa yksin omien lapsiesi kanssa. Ymmärtänet sen että lapsia ei voi verrata aikuisiin kumppaneihin. Lapsen ja aikuisen rakkautta ei voi verrata muihin ihmissuhteisiin. Sinä et siis kilpaile ykkössijasta kumppanisi lapsen kanssa, vaan olet aivan eri asia ja varmasti omalla paikallasi hänelle ensisijaisen tärkeä. En halua hyökätä, vain avata silmiäsi ja hypätä vaikka kumppanisi housuihin miettimään mitä jos tilanne olisi käänteinen. Haluaisitko sinä elää rakastavana äitinä miehen kanssa, jota sinun lapsesi oksettaisivat? Mietippä sitä :) - yh väkisinkin
Minun ex mies(olimme eronneet jo 3 v aiakaismmin) tapasi naisen netin kautta, naisella oli ensimmäinen vahinko lapsi n. 16 vuotiaana, toiset 2 lasta aviomiehnsä kanssa(aviomies ampui itsensä 2 kk kolmannen lapsen jälkeen)lapsell tehtiin isyystutkimus..kappas vaan olikin rehuntuojan lapseksi sitten isyystestien päätteeksi tullut.ehkäpä syy itsariin. Ex miehelläni ja minulla oli poika 6 v joka oli esikoisemme 7 v avioliitosta.Uusi nainen pamahti raskaaksi 2 kk tutustumisen jälkeen,(tyttö syntyi) jolloin ex mieheni muutti maalaistaloon rengiksi..tulevana isänä.Uusi nainen mustasukkainen, ei saa olla esikoispoikamme kanssa ISÄ MISSÄÄN TEKEMISISSÄ, joten ISÄ HYLKÄSI ESIKOISPOIKANSA.Poikamme on erittäin surullinen lähes päivittäin"miksi isä ei anna puhelinnumeroaan" että, voisi poika soittaa isälleen..ei saa tavata ei missään yhteydessä ja välimatkaa on 300 km Hki -Pohjanmaa välillä.Että näin jotkut miehet hylkää biologisen esikoislapsensa jonkun naisen painostuksesta.Nyt poikamme on 13 v ja ei ole isäänsä nähnyt 4 vuoteen vaikka puhuu lähes päivittäin menneisydestä mitä muistaa tehnensä isänsä kanssa.Yrittää pitää muistikuviaan voimassa.poikamme on lähettänyt isälleen joulukortin,isänpäiväkortin jne valokuvansakkin...johon liittänyt oman puhelinnumeronsa, isä ei soita..surullista mutta totta.
- hylätyt lapset
Meillä isä myös hylännyt lapsensa uuden rakkauden tieltä kun uusi nainen ei pidä lapsista ja on lapseton. Tätä ei myönnetä, muttta miksi muuten isä ei lapsiaan haluaisi nähdä? Minulle hän kertoi ettei he voi ottaa lapsia joka toinen viikonloppu kun he ovat yrittäjiä eivätkä voi järjestää menojaan lasten vuoksi. Uusi nainen on käyttänyt muutenkin taktiikkaa hajoita ja hallitse, sillä exäni välit meni poikki myös hänen omaan äitiinsä. Nyt on elämä helppoa kun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään ja saa mennä ja tulla kuin haluaa. Me ollaan edelleen lasten kanssa tekemisissä miehen ekasta avioliitosta olevan isoveljeen. Mulla on kuitenkin kahdeksan vuoden taival ollu tämänkin pojan kanssa ja en halua häntä pois elämästäni.
Koittakaa ihmiset ajatella niitä lapsia, niissä ihan oikeasti on se meidänkin tulevaisuus!
- miksimiksumuksu
Joo se on tosi asia ,että kun kaksi aikusta tappa toisensa ja perheensä jos kummalkin omasta liitos lapsia tai toisella kouluikänen ja se toisen lapsi alkaa olemaan itsekäs ja kumma ,,mie myös jätin kaverini ainaskin uskon ,koska en siedä miestä ja hänen lasta ja meidän sex elämäkin on ihan epänormaalia ,joten en täs sano kaikkea ,muta kyllä se alkaa ola jo lapsessakin se suhten ristiriita ,että tulee näitä eroja
- entajua
Et hyväksy miehesi lasta ja hänen pitää hyväksyä sinun lapsesi? Toivottavasti oli provo.
- thoni,.
Siis mitä vittua.Itehän sä oot valintas tehnyt kun olet ottanut miehen jolla on lapsi.Ei tullut mieleen silloin??Oot kyl yks idiootti ja saat mut raivon partaalle kun luenkin tätä.Miettisitte asiat ensin ja toimisitte vasta sitten saataran vajaaälyiset hupakot ja tosiaan oot todella lapsellinen tapaus toivottavasti et löydä rakkautta koskaan enää.terveisin 25v lapseton mies
- käytä järkeäs
Ota semmonen jolla ei ole yhään lasta koska oet
pikkusielu joka ei voi toisen lasta hyväksyä. - Milla821
juttu vaikuttaa provolta, mutta kommentoinpahan nyt kuitenkin.
Voi sentään...hyvä että huomaat itsekin, kuinka kypsymätön olet.
Että olet ihan mustasukkainen lapselle? Lapselle?! Kai (itsekin äitinä) ymmärrät, että 7-vuotiaan tytön hellyydenosoitukset isälleen eivät millään muotoa ole verrattavissa miehen sinulta saamaan huomioon. Ja sama päinvastoin. Mitä oikein kuvittelet...
Mies tulee olemaan lapsensa isä aina. Siis aina. Sitä asiaa ei voi mikään muuksi muuttaa. Itsestäänselvänä varmaan oletat, että mies hyväksyy mukisematta sinun edellisen "rakkautesi hedelmät" ? Tiedätkö, että lapsia yritetään hankkia senkin takia, että halutaan oman suvun ja geenien jatkuvan? Ennen vanhaan lapsia tuli, koska ei ollut tehokkaita ehkäisykeinoja. Nykyään lapset melko monen mielestä ikään kuin kuuluvat asiaan, kun halutaan elää yhdessä. Eivät kaikki vanhemmat (äiditkään) ajattele, että KAIKKI lapset on tehty suuresta rakkaudesta puolisoon. Eikä se silti tarkoita sitä, etteikö lasta rakastaisi ja etteikö lapsi olisi vanhemmilleen tärkeä.
Kasva aikuiseksi. Tai vaihda lapsettomaan mieheen - mutta muista että sellainen mies ei välttämättä hyväksy sinun lapsiasi.- ei kuulu mulle.
En koskaan ikinä enää, edes harkitse suhdetta miehen kanssa jolla on valmiiksi lapsi/ lapsia. Minulla on todella karvaat kokemukset muutamista lapsellisista miehistä joiden kanssa olen suhteillut. Molemmissa tapauksissa huomasin huoltavani muiden lapsia kuin omiani.
Sitten toisessa tapauksessa ex-muija eli lasten äiti joka käytti minua ilmaisena piikana kakaroilleen ( Oli tuolloin vielä kiltti tyttönainen, joka oli umpirakastunut) tuli sotkemaan minun ja miehen välejä kuolemattomilla parisuhde neuvoillaan ja lastenhoito vinkeillään , koska hänen kullan nuppunsa, ovat tottuneet tälläisiin ja tälläisiin sääntöihin ja olosuhteisiin.. ( tietenki muija heitti kakarat miehensä ovelle heti ku vain keksi jonkin "syyn", tavallaan lapset asui isällään mutta olivat kirjoilla äidillään.)
Muija alkoi loppu peleissä tuppaan itsekkin kylään , koska "lapset tarvitsevat isän ja äidin joilla on hyvä kaveruussuhde keskenään" . Siinä vaiheessa sisuunnuin ja lähdin suhteesta.
Sydäntä särki sekin että molemmissa jutuissa isukkikaan itse ei kovinkaan piitannut lapsista mutta minun olisi pitänyt kouliintua lapsillensa äidiksi äidin paikalle. Toinen olisi halunnut EHKÄ tulevaisuudessa meidän lapsen toinen ei kuulemma enää halunnut "viljellä siemeniään".
Kolmas geissi oli kundi jonka sisarusten skidit oli joka viikko ainakin päivän kylässä. Sen veli ja sisko raahasi niitä kakaroitaan sinne aina hoitoon. Mitään korvausta ne ei tietenkää maksaneet. En muista kertaakaan saaneeni miehen kanssa kunnollista kahdenkeskistä aikaa, kuoska aina oli jonku sukulaisen mukavat mukulat kylässä.
Tämä mies oisi halunnut lapsia kanssani myös, mutta sukulaisten kakaroiden hyysäämisestä irottautuminen oli miehelle ihan mahdoton tehtävä. Suhde päättyi sitten tästä syystä.
Jos tapaan ihanan miehen mukuloineen joskus jossin toivon hartaasti että mukuloiden mutsi on nakanut veivinsä, se on ainut tilanne jossa voisin ehkä vielä kokeilla.
Siltikin se mutsi tulee paketissa mukana AINA.
En siis mitenkään vihannu niitä lapsosia pidin heistä kaikista, mut aikuisissa oisi ollu paljon toivomisen varaa. - sumpsukka
ei kuulu mulle. kirjoitti:
En koskaan ikinä enää, edes harkitse suhdetta miehen kanssa jolla on valmiiksi lapsi/ lapsia. Minulla on todella karvaat kokemukset muutamista lapsellisista miehistä joiden kanssa olen suhteillut. Molemmissa tapauksissa huomasin huoltavani muiden lapsia kuin omiani.
Sitten toisessa tapauksessa ex-muija eli lasten äiti joka käytti minua ilmaisena piikana kakaroilleen ( Oli tuolloin vielä kiltti tyttönainen, joka oli umpirakastunut) tuli sotkemaan minun ja miehen välejä kuolemattomilla parisuhde neuvoillaan ja lastenhoito vinkeillään , koska hänen kullan nuppunsa, ovat tottuneet tälläisiin ja tälläisiin sääntöihin ja olosuhteisiin.. ( tietenki muija heitti kakarat miehensä ovelle heti ku vain keksi jonkin "syyn", tavallaan lapset asui isällään mutta olivat kirjoilla äidillään.)
Muija alkoi loppu peleissä tuppaan itsekkin kylään , koska "lapset tarvitsevat isän ja äidin joilla on hyvä kaveruussuhde keskenään" . Siinä vaiheessa sisuunnuin ja lähdin suhteesta.
Sydäntä särki sekin että molemmissa jutuissa isukkikaan itse ei kovinkaan piitannut lapsista mutta minun olisi pitänyt kouliintua lapsillensa äidiksi äidin paikalle. Toinen olisi halunnut EHKÄ tulevaisuudessa meidän lapsen toinen ei kuulemma enää halunnut "viljellä siemeniään".
Kolmas geissi oli kundi jonka sisarusten skidit oli joka viikko ainakin päivän kylässä. Sen veli ja sisko raahasi niitä kakaroitaan sinne aina hoitoon. Mitään korvausta ne ei tietenkää maksaneet. En muista kertaakaan saaneeni miehen kanssa kunnollista kahdenkeskistä aikaa, kuoska aina oli jonku sukulaisen mukavat mukulat kylässä.
Tämä mies oisi halunnut lapsia kanssani myös, mutta sukulaisten kakaroiden hyysäämisestä irottautuminen oli miehelle ihan mahdoton tehtävä. Suhde päättyi sitten tästä syystä.
Jos tapaan ihanan miehen mukuloineen joskus jossin toivon hartaasti että mukuloiden mutsi on nakanut veivinsä, se on ainut tilanne jossa voisin ehkä vielä kokeilla.
Siltikin se mutsi tulee paketissa mukana AINA.
En siis mitenkään vihannu niitä lapsosia pidin heistä kaikista, mut aikuisissa oisi ollu paljon toivomisen varaa."sisarusten skidit joka viikko ainakin päivän kylässä" "en muista kertaakaan saaneeni miehen kanssa kunnollista kahden keskistä aikaa joska aina oli jonku sukulaisen mukavat mukulat kylässä...."
JUST...... - heheh
ei kuulu mulle. kirjoitti:
En koskaan ikinä enää, edes harkitse suhdetta miehen kanssa jolla on valmiiksi lapsi/ lapsia. Minulla on todella karvaat kokemukset muutamista lapsellisista miehistä joiden kanssa olen suhteillut. Molemmissa tapauksissa huomasin huoltavani muiden lapsia kuin omiani.
Sitten toisessa tapauksessa ex-muija eli lasten äiti joka käytti minua ilmaisena piikana kakaroilleen ( Oli tuolloin vielä kiltti tyttönainen, joka oli umpirakastunut) tuli sotkemaan minun ja miehen välejä kuolemattomilla parisuhde neuvoillaan ja lastenhoito vinkeillään , koska hänen kullan nuppunsa, ovat tottuneet tälläisiin ja tälläisiin sääntöihin ja olosuhteisiin.. ( tietenki muija heitti kakarat miehensä ovelle heti ku vain keksi jonkin "syyn", tavallaan lapset asui isällään mutta olivat kirjoilla äidillään.)
Muija alkoi loppu peleissä tuppaan itsekkin kylään , koska "lapset tarvitsevat isän ja äidin joilla on hyvä kaveruussuhde keskenään" . Siinä vaiheessa sisuunnuin ja lähdin suhteesta.
Sydäntä särki sekin että molemmissa jutuissa isukkikaan itse ei kovinkaan piitannut lapsista mutta minun olisi pitänyt kouliintua lapsillensa äidiksi äidin paikalle. Toinen olisi halunnut EHKÄ tulevaisuudessa meidän lapsen toinen ei kuulemma enää halunnut "viljellä siemeniään".
Kolmas geissi oli kundi jonka sisarusten skidit oli joka viikko ainakin päivän kylässä. Sen veli ja sisko raahasi niitä kakaroitaan sinne aina hoitoon. Mitään korvausta ne ei tietenkää maksaneet. En muista kertaakaan saaneeni miehen kanssa kunnollista kahdenkeskistä aikaa, kuoska aina oli jonku sukulaisen mukavat mukulat kylässä.
Tämä mies oisi halunnut lapsia kanssani myös, mutta sukulaisten kakaroiden hyysäämisestä irottautuminen oli miehelle ihan mahdoton tehtävä. Suhde päättyi sitten tästä syystä.
Jos tapaan ihanan miehen mukuloineen joskus jossin toivon hartaasti että mukuloiden mutsi on nakanut veivinsä, se on ainut tilanne jossa voisin ehkä vielä kokeilla.
Siltikin se mutsi tulee paketissa mukana AINA.
En siis mitenkään vihannu niitä lapsosia pidin heistä kaikista, mut aikuisissa oisi ollu paljon toivomisen varaa.olet :)
- Sama tilanne
Oliskohan syytä mennä terapiaan.. J
- voi.voi
ompa ankeeta elämää...muistakaa että ne lapset määrää teidän hoitopaikan kun olette vanhoja.
- dfh
No ei varmaan auta mikään muu auta kuin päästä eroon tuosta huomionkipeydestä. Lapsi ei oo sulle teheny mitään pahaa ja jos et häntä kestä elämässäsi, ota miehestä ero.
- mmdd
oma lapsi on aina tärkeämpi kuin puoliso oli se sitten edellisestä suhteesta tai ei. Sinun vain pitää olla hyvä äiti. pidä omia lapsiasi tärkeämpinä kuin miestäsi ,mutta omia lapsia saman arvoisena miehesi lapsen kanssa
- heee huu _123
oletko sairaalloisen mustasukkainen tyttö lapselle . mene lääkäriin !!!!
- -elämää-
Eroa ja mene luostariin.
- J
Kirjoittajalle Sama tilanne:
Minunko on mentävä terapiaan, koska olen määrittänyt kriteerit minkälaisen miehen haluan?
Varmaan sitten aika monen olisi syytä mennä...
Jotkut haluaa, että mies on: vaalea, tumma, rikas, akateemisesti koulutettu, ei juo alkoholia yms. kyllähän näitä riittää. (Huom. Nämä oli ESIMERKKEJÄ.)
Esim. Minua EI häiritse, että mieheni juo alkoholia. Jotkut eivät voi kuvitellakaan, että olisivat sellaisen miehen kanssa joka juo alkoholia. Minulle ei ole mitään väliä onko mieheni rikas vai ei. Jotkut taas haluaa ehdottomasti rikkaan miehen. Tunnen muutaman tällaisen naisen. Itseänihän tämä huvittaa, koska minulle se ei ole tärkeä ns. kriteeri. Jotkut taas ei voi olla perusduunarin kanssa.
Jos haluan sellaisen miehen, jolla EI ole lapsia edellisistä suhteista, niin mitä sitten?
Koetko tämän niin, että minun tulisi jotenkin parantua tästä asiasta?
Olenko sairas, jos EN halua miestä, jolla on lapsia?
Joku voi haluta itselleen absolutisti miehen.
Onko tämä ihminen sairas ja tarvitseeko tämäkin terapiaa?
Antakaa kaikkien kukkien kukkia. - voi typeryyttä
J kirjoitti:
Kirjoittajalle Sama tilanne:
Minunko on mentävä terapiaan, koska olen määrittänyt kriteerit minkälaisen miehen haluan?
Varmaan sitten aika monen olisi syytä mennä...
Jotkut haluaa, että mies on: vaalea, tumma, rikas, akateemisesti koulutettu, ei juo alkoholia yms. kyllähän näitä riittää. (Huom. Nämä oli ESIMERKKEJÄ.)
Esim. Minua EI häiritse, että mieheni juo alkoholia. Jotkut eivät voi kuvitellakaan, että olisivat sellaisen miehen kanssa joka juo alkoholia. Minulle ei ole mitään väliä onko mieheni rikas vai ei. Jotkut taas haluaa ehdottomasti rikkaan miehen. Tunnen muutaman tällaisen naisen. Itseänihän tämä huvittaa, koska minulle se ei ole tärkeä ns. kriteeri. Jotkut taas ei voi olla perusduunarin kanssa.
Jos haluan sellaisen miehen, jolla EI ole lapsia edellisistä suhteista, niin mitä sitten?
Koetko tämän niin, että minun tulisi jotenkin parantua tästä asiasta?
Olenko sairas, jos EN halua miestä, jolla on lapsia?
Joku voi haluta itselleen absolutisti miehen.
Onko tämä ihminen sairas ja tarvitseeko tämäkin terapiaa?
Antakaa kaikkien kukkien kukkia.Jos et halua miestä, jolla ei ole lapsia edellisistä suhteista, älä ole sellaisten miesten kanssa. Missä oli ongelma?
- 669933
J kirjoitti:
Kirjoittajalle Sama tilanne:
Minunko on mentävä terapiaan, koska olen määrittänyt kriteerit minkälaisen miehen haluan?
Varmaan sitten aika monen olisi syytä mennä...
Jotkut haluaa, että mies on: vaalea, tumma, rikas, akateemisesti koulutettu, ei juo alkoholia yms. kyllähän näitä riittää. (Huom. Nämä oli ESIMERKKEJÄ.)
Esim. Minua EI häiritse, että mieheni juo alkoholia. Jotkut eivät voi kuvitellakaan, että olisivat sellaisen miehen kanssa joka juo alkoholia. Minulle ei ole mitään väliä onko mieheni rikas vai ei. Jotkut taas haluaa ehdottomasti rikkaan miehen. Tunnen muutaman tällaisen naisen. Itseänihän tämä huvittaa, koska minulle se ei ole tärkeä ns. kriteeri. Jotkut taas ei voi olla perusduunarin kanssa.
Jos haluan sellaisen miehen, jolla EI ole lapsia edellisistä suhteista, niin mitä sitten?
Koetko tämän niin, että minun tulisi jotenkin parantua tästä asiasta?
Olenko sairas, jos EN halua miestä, jolla on lapsia?
Joku voi haluta itselleen absolutisti miehen.
Onko tämä ihminen sairas ja tarvitseeko tämäkin terapiaa?
Antakaa kaikkien kukkien kukkia.ei kai tässä niitä moitita ketkä haluavat lapsettoman miehen????? Vaan tämä asia on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa....ja silti ei osaa olla aikuinen tai äiti tai äitipuoli...Et sinä ole sairas. Mutta jos noin pitkällä jo ollaan kuin aloittaja on niin sillon on vähän myöhästä kitistä tästä asiasta...
- niin se vaan on :))
J kirjoitti:
Kirjoittajalle Sama tilanne:
Minunko on mentävä terapiaan, koska olen määrittänyt kriteerit minkälaisen miehen haluan?
Varmaan sitten aika monen olisi syytä mennä...
Jotkut haluaa, että mies on: vaalea, tumma, rikas, akateemisesti koulutettu, ei juo alkoholia yms. kyllähän näitä riittää. (Huom. Nämä oli ESIMERKKEJÄ.)
Esim. Minua EI häiritse, että mieheni juo alkoholia. Jotkut eivät voi kuvitellakaan, että olisivat sellaisen miehen kanssa joka juo alkoholia. Minulle ei ole mitään väliä onko mieheni rikas vai ei. Jotkut taas haluaa ehdottomasti rikkaan miehen. Tunnen muutaman tällaisen naisen. Itseänihän tämä huvittaa, koska minulle se ei ole tärkeä ns. kriteeri. Jotkut taas ei voi olla perusduunarin kanssa.
Jos haluan sellaisen miehen, jolla EI ole lapsia edellisistä suhteista, niin mitä sitten?
Koetko tämän niin, että minun tulisi jotenkin parantua tästä asiasta?
Olenko sairas, jos EN halua miestä, jolla on lapsia?
Joku voi haluta itselleen absolutisti miehen.
Onko tämä ihminen sairas ja tarvitseeko tämäkin terapiaa?
Antakaa kaikkien kukkien kukkia.täytyy valitettavsti mennä jos on sairaanloisen msutasukkainen mikä valitettavasti olet mutta jos
olet niin itseäsi täynnä oleva paska että et sitä haklua tunnustaa niin .. omapa on asiasi äläkä tänne enää asioitasi kirjoittele jos et apua halua !!!:(()).
- kokemusta on
Jos ei siedä toisen lasta, niin vaihda ehdottomasti mieheen kellä ei ole lapsia edellisestä suhteesta, silloin ei tule tälläisiä ongelmia.
Vaikka et lapselle näytä ihnoasi, niin kyllä hän sen vaistoaa.
Lapselle teet vain hallaa omalla valinnallasi. - ,.R
jos sun omat lapset joutuisivat ,jonkun vieraan naisen silmätikuksi samalla tavalla.
Tämä tyttö tulee kasvamaan aikuiseksi naiseksi ,hänellä on tunteet ja hän vaistoaa kyllä sun tunteet ja käyttäytymisen myös. Älä yritä väkisten mitään ,lopulta tulet vaan särkemään jokaisen sydämen .
Ainnut ratkaisu on ,että hyväksyt että hän on perheesi jäsen siinä missä omatkin lapsesi.
Ei mene pitkä aika ,kun halittelut loppuvat ja tilalle tulee pikku-hirviö ,joten anna lapset halia omia vanhemipa silloin kun ne tuntee tarvetta siihen! - viaton
Ajattele näin, niin on minuakin neuvottu, että ei ole lapsen "syy" ketkä ovat vanhemmat!
- XX
Mene hoitooooon !!!!
- PervoPena
Tämä nyt on vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta kuka nyt valmiiksipantuja huolisikaan nurkkiin pyörimään, vain ja ainoastaan jos jälkikasvulla on tarpeeksi ikää ettei niistä enää ole riesaa, mutta toisaalta niin vanha YH-äiti on sitten jo auttamattomasti yli-ikäinen ja pahasti rupsahtanut, lapset kun eivät ylläpidä naisen hehkeimpiä ominaisuuksia, yleensä päinvastoin...
- MuuMöö
Lapsi saattaa myös olla eron ja muun elämänvaihdoksen myötä peloissaan että viet hänen isänsä. Se on normaalia, koska lapsi kuin lapsi tarvitsee turvallisuuden tunnetta. Jos ja kun uuden suhteen alussa lapset käyttäytyvät "kummallisesti" saattaapa lapsilla hyvinkin olla syynä aivan terve huoli ja mustasukkaisuus. Lapselle pitää selittää tilanne ja jos lapsen ikä ei sitä vielä salli, on muuten osoitettava lapselle että hän on edelleen tärkeä ja turvassa eikä hänen tarvitse käyttäytyä yliomistavasti.
...ihan yllätyksenä, että miehellä onkin lapsi? Vai onko lapsi kenties pantu alulle vasta teidän seurusteluaikana? Näissä tapauksissa suosittelen panemaan äijän pihalle ja hommaat sen jälkeen mieleisen äijän. Sen sijaan jos kumpikaan näistä ei osunut, ei auta muu kuin koittaa saada se oma lattianraossa oleva itsetunto kohoamaan ja hyväksyä tosiasiat. Mistä näitä ämpäripäitä oikein sikiääkään.....
- papuleena
Onpa todella ikävää lukea tällaisisista ongelmista. Se todistaa vai jälleen kerran sitä, miten keskeneräinen ihminen lajina on.
Kaikkien lapset ovat kaikkien lapsia!
Meidän aikuisten pitäisi ymmärtää rakastaa vieraita lapsia, olivatpa ne kumppaneiden, naapureiden , toisen kylän, kaupungin, maan lapsia.
Vuorovaikutustaidoissasi on todella puutteita, myöskään et kykene empatiaan todennäköisesti.
Tutustuessanne toisiinnne, ennen seurustelun aloittamista, teidän olisi pitänyt selvittää nämä lapsikysymykset.
Todennäköisesti teistä kumpikaan ei ole ollut tarpeeksi aikuinen kyetäkseen siihen.
Tilanteessa, jossa nyt olette, hakeutuisin kyllä ammatti-ihmisen luokse apua hakemaan.
Lapsi kärsii, vaikka et "näyttäisikään" hänelle tunteitasi, lapset nimittäin vaistoavat kaiken ja reagoivat tiedostamattomasti hyvin voimakkaasti.
Aiheutat ikuiset traumat sekä puolisosi lapselle, että omillesi.
Sivistymättömät ilmaisusi ( yäk), osoittavat kyllä osaltaan sen, että tiesi tulee olemaan hyvin pitkä tämän lapsen hyväksymisessä ja ehkäpä olisikin viisaampaa lopettaa suhde , kuin aiheuttaa suhteen "ulkopuolisille" ihmisille suhteettoman suurta tuskaa.
Minun mieheni toi minulle aikoinaan 3,5 vuotiaat kaksostytöt, joiden kanssa sain viettää ihanat 17 vuotta. Erosimme syistä, jotka olivat vain meidän kahden aikuisen välisiä ja nyt kun tytöt ovat aikuisia, olen koko ajan heidän kanssaan tiiviisti yhteyksissä.
Omalla kielelläsi sanottuna, kirjoittamasi ongelma aiheutti minussa inhoreaktion sinua kohtaan, onneksi en tunne kaltaisiasi.
YÄK - MuuMöö
siilisimo kirjoitti:
...ihan yllätyksenä, että miehellä onkin lapsi? Vai onko lapsi kenties pantu alulle vasta teidän seurusteluaikana? Näissä tapauksissa suosittelen panemaan äijän pihalle ja hommaat sen jälkeen mieleisen äijän. Sen sijaan jos kumpikaan näistä ei osunut, ei auta muu kuin koittaa saada se oma lattianraossa oleva itsetunto kohoamaan ja hyväksyä tosiasiat. Mistä näitä ämpäripäitä oikein sikiääkään.....
tarkoittanut kommenttiasi minulle, MuuMöölle? Minulla kun ei ole omia eikä lainalapsia. Sorry vaan! Mutta oikeassa olet: tulivatko ne puolison lapset todellakin yllätyksenä vai olettiko, tässä tapauksessa uusi nainen, miehen olevan todellakin niitä miehiä jotka hylkäävät edellisen parisuhteensa lapset ja laittavat vaan uutta putkeen. Naurettavaa "Ämpäripäisyyttä".
- järki käteen
papuleena kirjoitti:
Onpa todella ikävää lukea tällaisisista ongelmista. Se todistaa vai jälleen kerran sitä, miten keskeneräinen ihminen lajina on.
Kaikkien lapset ovat kaikkien lapsia!
Meidän aikuisten pitäisi ymmärtää rakastaa vieraita lapsia, olivatpa ne kumppaneiden, naapureiden , toisen kylän, kaupungin, maan lapsia.
Vuorovaikutustaidoissasi on todella puutteita, myöskään et kykene empatiaan todennäköisesti.
Tutustuessanne toisiinnne, ennen seurustelun aloittamista, teidän olisi pitänyt selvittää nämä lapsikysymykset.
Todennäköisesti teistä kumpikaan ei ole ollut tarpeeksi aikuinen kyetäkseen siihen.
Tilanteessa, jossa nyt olette, hakeutuisin kyllä ammatti-ihmisen luokse apua hakemaan.
Lapsi kärsii, vaikka et "näyttäisikään" hänelle tunteitasi, lapset nimittäin vaistoavat kaiken ja reagoivat tiedostamattomasti hyvin voimakkaasti.
Aiheutat ikuiset traumat sekä puolisosi lapselle, että omillesi.
Sivistymättömät ilmaisusi ( yäk), osoittavat kyllä osaltaan sen, että tiesi tulee olemaan hyvin pitkä tämän lapsen hyväksymisessä ja ehkäpä olisikin viisaampaa lopettaa suhde , kuin aiheuttaa suhteen "ulkopuolisille" ihmisille suhteettoman suurta tuskaa.
Minun mieheni toi minulle aikoinaan 3,5 vuotiaat kaksostytöt, joiden kanssa sain viettää ihanat 17 vuotta. Erosimme syistä, jotka olivat vain meidän kahden aikuisen välisiä ja nyt kun tytöt ovat aikuisia, olen koko ajan heidän kanssaan tiiviisti yhteyksissä.
Omalla kielelläsi sanottuna, kirjoittamasi ongelma aiheutti minussa inhoreaktion sinua kohtaan, onneksi en tunne kaltaisiasi.
YÄKlapset ovat kaikkien lapsia...no ei todella!!!! Herranjumala sentään!
- Yksi pilaa muutkin
nyksä joka tälläistä juttelee, tekee muistakin samanlaisia. Ei tarvi ihmetellä miksi uusikoista ei pidetä, eikä heitä haluta piireihin.
- jumppahuiti
olet sairas, hanki itsellesi apua hyvä ihminen!!!
- *lumi*
Minkähän ikäisiä ihmisiä olette?
Lapset on lapsia, on he minkä ikäisiä tahansa ja syyttömiä vanhempien eroon, tuntevat siitä jopa syyllisyyttä.Lapsilla on oikeus pitää molemmat vanhempansa, lasta auttaa jos hänella on kaksi kotia jossa hänet hyväksytää ja hän tuntee olevansa rakastettu.Mieheni poika piirsi eskarissa kuvan perheestään, siihen kuului kaikki, niin minä kuin äidinkin uusi mies ja hänen lapset.Jos se onnistuu se on rikkautta.Ei se ole isä-tai äitipuolelta pois ja eiköhän jokainen kun on toisen kanssa yhteen mennyt niin, ole ollut tietoinen puolison lapsista? Meillä kaikilla on meinneisyys,ihmis-suhteita, lapsia tai ilman.
Miehelläni on kaksi lasta, tyttö 13v. ja poika 11v.he ovat luonamme jokatoinen viik.loppu ja joskus muulloinkin, itselläni on jo aikuinen poika.Vietämme lomillakin aikaa heidän kanssaan,äidillä on miesystävä jolla on myös lapsia. Tämä toimii todellakin hyvin, lapsilla on kaksi rakastavaa kotia, he ovat tasapainoisia,tietävät että minä rakastan heitä kuin omaa lastani, en todellakaan koe heitä rasitteeksi.Kun olemme kahden mieheni kanssa, silloin voimme viettää niitä romanttisia iltoja,meillä on kyllä aikaa toisillemme.Harmi vaan että niin monet erolapset saavat kärsiä niin isän kuin äidinkin uudesta ystävästä joka ei heistä välitä.Näin se vaan menee että, kun on niitä lapsia edellisestä liitosta niin on myös asiaa sille exsälle lapsen asioista, sou..mitäs se haittaa?Ei niin mitään, hänhän on valinnut sinut.Minä kunnioitan miestäni kun hän välittää lapsistaan, osallistuu heidän elämäänsä.Lapseni isä ei niin ole tehnyt koskaan.
Tiedän tapauksia joissa lasta ei hyväksytä ja se tuntuu todella pahalle, nähdä lapsen kärsivän.Älkää te tehtkö samaa puolisonne lapsille!
Kypsyyttä ja aikuisuutta se todellakin vaatii.- 1991
No voi jeesus.
Itse olen avioeropersheestä, isä lähti toisen naisen matkaan. Muija ei oppinut hyväksymään, oli mustasukkainen minusta. No, saipa mitä halusi, isän kanssa ovat välit tulehtuneet täysin ja äitipuolelni on saanut pitää hänet kokonaan. Nyt niillä on kiva ydinperhe.
Kyllä ilmankin pärjää, mutta olisi se isäkin kiva. Opettele sietämään sitä tyttöä ja keskustele miehesi kanssa asiasta, koska lapselle hylätyksi tuleminen on ylirankka kokemus. Se sattuu, vielä 10 vuodenkin päästä. - Isivainaan-tyttö
1991 kirjoitti:
No voi jeesus.
Itse olen avioeropersheestä, isä lähti toisen naisen matkaan. Muija ei oppinut hyväksymään, oli mustasukkainen minusta. No, saipa mitä halusi, isän kanssa ovat välit tulehtuneet täysin ja äitipuolelni on saanut pitää hänet kokonaan. Nyt niillä on kiva ydinperhe.
Kyllä ilmankin pärjää, mutta olisi se isäkin kiva. Opettele sietämään sitä tyttöä ja keskustele miehesi kanssa asiasta, koska lapselle hylätyksi tuleminen on ylirankka kokemus. Se sattuu, vielä 10 vuodenkin päästä.Kusipäiset isä- ja äitipuolet voivat vahingoittaa pahastikin lasta. Minulla oli isäpuoli, joka opetti hakkaamisellaan ja insesti-jutuillaan minut muuttumaan näkymättömäksi. Jos voin varjella lapasiani moiselta, teen kaikkeni. Esim. kahdeksan vuotta sitten tapahtuneen avioeron jälkeen en ole seurustellut. Koska lapsiraukalla on jo ilkeä äitipuoli. Ja olen luvannut silloin erosta hämmentyneelle 8-vuotiaalle tytölle, että äiti ei katoa, äiti on aina. Kukaan ei vie äitiä pois. Ja äiti rakastaa eikä maailmassa ole sellaista miestä, joka estäisi mua rakastamasta sinua yli kaiken.
Ja anteeksi on annettu, kaikin puolin.
Ihana ajatus, että olisin tiikeriäiti. Puolustaa pentujaan vähän kipakamminkin. MURRR. KRNAUUUU.SSHHEEE
- *ITSEKÄS*
MITENKÄÄN YLI SIITÄ ,UNOHDA JA MENE ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN!
EMPATIAN JA MYÖTÄTUNNON PUUTTUMISTA! - Nuori kasvattaja
Huh, huh mitä naisia, ajattelin kun lukaisin kommentteja. Asiahan on niin että elämä on valintoja. Sinä joko etsit itsellesi parhaiten sopivan kumppanin, tai sitten kestät koko paketin uusperheen kimurantit kiemurat sietäen. Voisin nimittää ja nimitänkin teitä kananaivoisisksi pissisäideiksi, joilla ei ole muuta kuin oma napa, oma etu ajettavana. Toivottavasti kehitystä tapahtuu, kun opitte näkemään, että elämä ei ole mustavalkoista, vaan siihen kuuluu kaikkia värejä, joita teidänkin on opeteltava näkemään, vaikkapa sitten sihdin läpi. :)
Lapset ovat kaikkein tärkeimpiä, ja numero ykkösenä. Aina. Ammattikasvattajana minusta on hirveää kuulla tällaista suhtautumista toisen lapsia kohtaan. Lapsi huomaa jo hyvin pienestä sanomattomatkin tunteet, ja sen, välitetäänkö hänestä oikeasti vai ei. Lapsi näkee näyttelemisen, vaikka yrittäisitte kuinka sitä peittää. Ehdotan nyt teitä uusperheen todellisuuteen astuneita naisia hakeutumaan keskustelemaan tukea antavan ammattiauttajan kanssa. On olemassa myös vertaistukea uusperheellisille, vaikeiden tunteiden kanssa kamppaileville. Tunteet ovat totta, niitä ei voi kieltää, mutta lopulta lapsen ja aikuisen välille kasvaa kuilu, jos asiaa ei käsitellä tarpeeksi varhain. Murrosiässä tulee olemaan vielä suuremmat murheet, kun kuilu muuttuu korjaamattomaksi. Jos lähtee parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on jo perhe entuudestaan, pitää tietää mihin leikkiin lähtee. Fakta on se, että jos kunnioittaa toista, kunnioittaa myös toisen lapsia. Lapsi on syytön teidän kateutenne tunteisiin, jota koette lasta kohtaan. ( Lumikki ja seitsemän kääpiötä) Huh. huh. Tiedän monta onnistunutta uusperhettä, jossa todellakin kunnioitetaan ja hyväksytään miehen/ naisen lapset. Lisäksi on muistettava että he ovat aina ne ensimmäiset, jotka menevät kaiken muun, myös teidän edellenne. Miettikää tarkoin millainen parisuhde soveltuu juuri teille. Ehkä te todella tarvitsette miehen, jolla ei ole perhettä. Mutta voin sanoa, että moni rikastuttava kokemus voi jäädä teiltä kokematta, jollette pääse kielteisten tunteidenne vankilasta. Minulla on itselläni lapsi, sekä mies, jolla ei ole lapsia. Meillä on loistavaa, hän hyväksyy ja rakastaa lapsiani. Mutta hän onkin nähnyt elämää vähän sieltä tosi nurjalta puolelta, joten hän ei olekaan tehty sokerista. Rakastaa ja palvoo lapsiani ja minua, ja olemme onnellisia, sillä hän on elämäni suurin rakkaus. Kasvakaapas nyt. - meehoitoon
älä ole huolissasi sillä kaltaisiasi on paljon, olet tyypillinen suomalainen nainen. et hyväksy miehesi lasta, mutta odotat hänen hyväksyvän omasi.
- sssssffedf
Se on lapsi, ei mikään "toinen nainen".
- 3++18
on ihan itse tekemä ja tiesit että hänellä on lapsi. Olisit jättänyt menemättä sellaisen miehen kanssa yhteen jolla on perhettä entisestä elämästä. Mieti senkin lapsen kannalta tilannetta, vaikka kuinka sanot, että et näytä lapsen nähden..kuitenkin ajanoloon näytät ja lapsi aavistaa tunteesi. Lapsi on viaton!!!!!!!!!!!!!!
Isällä on oikeus lainkin mukaan tavata lastaan sekä velvollisuus huolehtia hänestä, joten kyllä se rakkauden hedelmä pitää hänenkin hoitaa. Onhan sinulla itselläsikin lapsia, onko miehelläsi samanlaiset ajatukset lapsistasi, jos on, erotkaa ihmeessa. Sellainen suhde jossa ei hyväksytä toisen puolison lapsia ei tule toimimaan pitkän päälle ja jos toimii niin mies antaa periksi jonka seurauksena hän kantaa läpi elämänsä huonoa omaatuntoa omista lapsistaan ja niiden tapaamisesta.
Meidän laki on aina suosinut äitejä huoltajana ja isät ovat jääneet sivuun, nyt kun olemme saaneet ns. yhteishuoltajuuden, niin nämä uudet puolisot määräävät tahdin ja pahentavat isän ja lapsen välejä tosi paljon. Olen itsekkin kokenut, miten uusi puoliso ei antanut lapsen isän tavata tytärtään ja siinä menikin sitten 10v lapsuusvuotta isältä näkemättä lastaan. Kuitenkin isä järkiintyi lopultakin ja otti sellaisesta puolisostaan eron ja ovat tyttäreni kanssa nyt tekemisissä ja olen todella ylpeä lapseni isästä kun pystyi tekemään ratkaisunsa tyttären eduksi eikä naisen tahdon mukaan.
Itselläni on neljä lasta ja avopuolisolla on kolme lasta, ja me kaikki sovimme saman pöydän ääreeen. Meillä ei ole sinun lapsia eikä minun lapsia..meillä on lapset. Kaikilla on samat rajat sekä velvoitteet ja homma pelaa. Meillä jokaisella on eletty elämä takana josta voi olla lapsia, siitä elämästä kenenkään ei pitäisi olla mustasukkainen eikä kohdisstaa sitä lapseen eikä puolisoon. - Viisas äiti
Mistä tällaisia itsekkäitä kusipäänaisia oikein tulee?? Lapsi on jokaiselle vanhemmalle ykkösasia - tai ainakin sen ehdottomasti PITÄISI olla. Terve aikuinen osaa järjestellä suhteensa sillä tavalla että lapsi ei kärsi.
Ja terve ihminen ymmärtää toisen kanssa yhteen mennessään mikä tilanne on jos lapsia sillä toisella jo on.
Oman exäni, eli siis lasten isän nykyinen on juuri kuin sinä: inhoaa lasta ja vaikka isä kuinka sanoo lapsen käyttäytyvän hyvin visiiteillä, ei tälle hirviölle riitä mikään.
Jos mä haukkuisin lapsen kavereita samalla tavalla kuin tämä nainen haukkuu lasta, olisi lasten vanhempia jono ovella mua kurittamasssa.
M-E-N-E H-O-I-T-O-O-N !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!- Zagamore
PuertoNuevo_ kirjoitti:
Luulin että tarina ilkeästä äitipuolesta oli satu, mutta kai se olikin dokumentti :-)
Dokumenttipa hyvinkin. Meidän tapauksessa jopa kävi niin että mies = lasten isä sanoi mulle kerran että kyllä hän sen tietää että se on paha äitipuoli mutta minkäs hän voi.
Niinpä. Minkäs sille voi.
Sen voin ainakin minä ettei kyseisellä naisella ole mitään asiaa mun lasten läheisyyteen enää. Isä saa järjestää tapaamiset muualle.
- Annu81
Kuten äitini sanoo veljeni vaimon lapsesta: ei se ole sen lapsen vika. Yhdyn tähän täysin. Itse olen naimisissa ja mieheni on kahden teini-ikäisen tytön viikonloppuisä. Tulemme lasten kanssa toimeen enkä koe heitä kilpailijoina, kuten hekään eivät pidä minua kilpailijana.
Voisit harkita psykologin luona käymistä. Hän osaisi kertoa syyn tunteisiisi ja miten niistä voisi selvitä.
Jaksamista sinulle. - opetusta tarpeeksi
vaikeaa oli hyväksyä ,koska hänen lapset olivat AINA jotenkin paremmat ??
saivat hellyyttä enemmän ja lomat oli aina entIsen ákan päätettävissä.
Joten erosin ,enkä turhaa ,mies rakasti häntä kuitenkin ,oli rakastanut koko elämänsä.
olin sokia ja syytin itseäni ,kuitenkin totuus oli se mitä epäilinkin.sanon vaan joka sellaisen helvetin käy läpi .ymmärtää! - jo on
Hyi oletpa epämielyttävä ihminen. En koskaan haluasi tutustua tuolaiseen ass holeen. Hiton vanhapiika. Se olisi sulle oikein.
En ymmärrä tuolaisia itsekkäitä ihmisiä ollenkaan. - Mummeli hummeli
katkeruutta, pelkoa ja epätoivoa. Myös oma lapsuus aiheuttaa sen jos on eroperheestä, ja näkee läheltä isän ja äidin riidat ja taistelun lapsesta, kun vieras säheltää siinä seassa sotkemassa.
Sitä ottaa mallia omasta lapsuudesta, kierrättää omaa huonoa oloa.
Onhan se pelkoa ja epätoivoa kun lapset ovat aina merkki miehen menneisyydestä ja ex vaimo kuuluu aina miehen elämään aika pitkään, ennenkuin lapset ovat maailmalla.
Katkeruus on paha peikko.- mummupuoli
Syntymäpäivät, rippijuhlat, häät, lastenlapset joille mummi on ex ja pappa on miehesi. Pitkä taival on edessäsi, ja lapset haluavat isän osallistuvan heidän elämäänsä, koko elämän ajan! Mieti kestätkö ? näyttää että et !
- Tosi mikä tosi
ja kun niitä on tehty - kenen kanssa sitten ollaankin - AIKUISTEN on se tajuttava ja otettava huomioon. Sitä aikuisuus ja vanhemmuus edellyttää. Ei lapsia voi lähettää postipakettina jonnekin pois silmistä.
Lapsila on oikeus tulla rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Ei ole lasten vika jos aikuiset ovat jääneet itse murrosikäisen asteelle.
Jos se ei onnistu on paras erota - jolei pysty kasvamaan itse tilanteen tasalle. - uusio2
minäkään hyväksynyt, eikä ole pakkokaan!!!
- Mies x
Onko oikein jos miesystäväsi ajattelee sun penikoista samalla tavalla???
Olet tosiaan kypsymätön kakara itekin - Uncleboy
Pikkasen taitaa äitipuolen henkinen puoli olla ohuissa kantimissa, jos ei toisen lapsia kestä katsella. Säälittävä reppana oot, sulta pitäis ottaa omatkin lapset pois jotta kasvaisit ensin itse aikuiseksi.
- Toivoa on
jos ajattelisi vähän muutakin kuin itseään tässä elämässä, eikä erottaisi heti kun tulee vastoinkäymisiä ja hankita uusioperheitä. Jos perustaa perheen, olisi silloin oltava valmis myös pitämään se perhe koossa, eikä ruvettava etsimään jotain uutta viehätystä muutaman vuoden jälkeen kun arki lapsien kanssa todella tulee vastaan. Tällöin olisi harvemmassa tällaiset perheiden yhteensovittamisongelmat ja lapset olisivat varmasti onnellisimpia kasvaessaan siinä ydinperheessä molempien vanhempien kanssa kuin äiti- tai isäpuolen kanssa.
Jos ei aina ole herkkua avioliitossa monen vuoden jälkeen, ei se varmasti ole yhtään sen herkumpaa uusioperheessäkään vuosien jälkeen. Itse 20 vuotta samassa suhteessa olleena ja pari kertaa melkein eronneena, mutta edelleen toivo elää tämän suhteen kestämisestä loppu elämän. Taistelua elämässä tarvitaan eikä saa helpolla luovuttaa.
- Hitaasti toipuva 20v
Jos sinä et voi hyväksyä miehesi lasta, et ole myöskään hyväksynyt miestäsi kokonaisuudessaan. Minä itse olen saanut kärsiä todella pahasti siitä, että uusi äitipuoli ei hyväksynytkään meitä isän lapsia. Sellainen voi aiheuttaa todella pahoja traumoja lapselle, kuten on minullekin aiheuttanut. Lapsen elämässä aikuiset ovat niitä tukipisteitä, joihin kuuluu turvautua. Ja lapsi kyllä aistii, jos joku ei hänestä pidä. Hylätyksi tulemisen trauma on vaarana tälle lapselle, jota sinä itsekkyydessäsi et voi hyväksyä. Hänen isänsä on jo tavallaan hänet hylännyt, kun on muuttanut pois. Tällaiset asiat vaikuttavat aina! Kyse on tunteista, ei järjen käytöstä.
Jos et edelleenkään kykene hyväksymään lasta, harkitse todella vakavasti lähteväsi pois koko suhteesta. Minä tiedän, että minun lapsuuteni olisi ollut parempi, jos minun äitipuoleni olisi niin tehnyt, tai jos isä olisi hänet pihalle heittänyt. Jos olet liian itsekäs siihen, mene terapiaan, kunnollinen psykoterapeutti saattaa hyvinkin auttaa sinua näkemään missä ongelma oikeasti piilee. ( Arvelisin että pelkäät, että miehelläsi on edelleen tunteita entistä vaimoaan kohtaan, pelkäät itse tulevasi hylätyksi.) Psykologinen vyöhyketerapiakin on hyvä vaihtoehto, ja sellaiselle pääseekin nopeammin. Kunhan hän on opiskellut Kairon-istituutissa, ettei ole mikään huuhaatyyppi!- 20
Äitini oli syntyessäni yksinhuoltaja ja olin kahden vanha kun äiti mennyt uusiin naimisiin uuden miehen kanssa.
Äiti on myöhemmin myöntänyt että isäpuoleni ei ole minua koskaan hyväksynyt ja minä olin hänelle kuulemma"kova pala nieltäväksi kun on todiste toisesta miehestä",oikeasta isästäni ei saanut puhua ja minäkin sain tietää 10-vuotislahjaksi ettei isäpuoleni ole oikea isäni.
Muistan vieläkin sen huojennuksen tunteen:että se raivopäisesti huutava,lyövä ja tukasta repivä mies ei ole oikea isäni.
Kolmea sisarustani,heidän yhteisiä lapsiaan,ei koskaan ole lyöty ja olen iloinen siitä että he ovat saaneet kasvaa vahvoiksi ja rohkeiksi nuoriksi rakastavassa ja välittävässä kodissa,itselläni ei koskaan ollut kuin äitini jolla oli myös kolme muuta hoidettavanaan ja jatkuva tunne että minussa oli jotain väärää kun en kelvannut.
Älkää olko ihmiset noin sekasin että vihaatte toisen lapsia:
ei se lapsi ymmärrä mitään teiän aikuisten juttujen päälle,
lapsen tarpeet on vain olla hyväksytty ja rakastettu ja jos se ei saa kumpaakaan tuntea petaatte sille kivistä polkua aikuiseksi kasvamisen tiellä.
- ubermensch
en ikinä alkais edes seurustelemaan jonkun yh ämmän kanssa, enkä hyysäämään toisten kakaroita. jos ei osaa kumppaniaan valita niin oma moka, pysykää sinkkuina kunnes lapset muuttaneet kotoaan. dildoja ja paristoja löytyy kaupoista.. tarvi vinkua kun ei toisten lapsia siedä, kuka helvetti jaksaa rakastaa 24/7 muita kun omia muksujaan. tosiasia on se että kaikki kakarat on vitun raivostuttavia, omiaan vain pystyy katsomaan erilailla.. ja pitääkö niitä pentuja pukata jo 18 vuotiaana vuoden seurustelun jälkeen, suurin osa suomalaisista pitäisi steriloida ettei näitä vammasia syntyis enempää. kaikilla vähä-älysillä on vähintään kaksi kakaraa alle 25 vuotiaana, näkee meillä töissäkin että mitä tyhmempi, juntimpi, luottotiedottomampi ja köyhempi.. sitä kovempi lisääntymistahti!!!
- samaa mieltä
Kerrankin kaaliin menevää suoraa puhetta ! NÄIN SE JUST ON !
- Juust näin
samaa mieltä kirjoitti:
Kerrankin kaaliin menevää suoraa puhetta ! NÄIN SE JUST ON !
Bravo Uebermensch ! Olen tismalleen samaa mieltä, että sterilointiveistä olisi (ja pitäisi) pitänyt käyttää ja reippaasti !
- 50v sitten kokenut l
Olikohan sinulle yllätys,että miehelläsi oli lapsia toisen naisen kanssa ja niitä ei saa muuten kun seksittelemällä.Lapsilla on isä aina olemassa.Isä vain ei aina ymmärrä kun valitsee toisen naisen että se sattuu lapseen etenkin jos tämä nainen ei hyväksy lasta.Kadutko kun et ottanut miestä millä ei olisi ollut entisiä lapsia.Älä pura sitä lapsiin.Päätä suhteesi niin isä ja lapsi pääsevät rauhaan.ei tämä ole ainoa mies.Sitten sinulla on mahdollisuus ottaa uusi mies joka puolestaan inhoaa sinun entisiä lapsiasi.Näin se menee jos eletään pellossa.
- gafsd
Mistäs se tällainen suvaitsemattomuus johtuu. ei kai ole taas niitä kristinuskoon perustuvan kulttuurin seurausta.
Monissa kulttuureissa lapsia kunnioitetaan ja niistä huolehditaan vaikka ei ole omia.
Myös skandinaviassa ennen kristin uskoa oli suvaitsevainen kulttuuri. - jore222
Vittu että joku voi olla .... Miten joku voi olla noin itsekeskeinen.
Itselläni on kaksi lasta aiemmasta liitosta ja kukaan nainen ei koskaan mene lasteni edelle!!! Joka kerta kun kuulee moisista tapauksista, niin se järkyttää & pöyristyttää - miten osaa aikuinen ihminen olla niin LAPSELLINEN & itsekäs, ettei soisi puolisolleen aikaa tämän aiemmasta suhteesta syntyneille lapsille ja näiden kanssa hyviä & läheisiä välejä!
Aina ei voi olla helppoa tulla "uutena" tilanteeseen, varsinkin jos puolison lapset ovat sua kohtaan viileitä tai suorastaan v-mäisiä, mutta aloittajan kohdalla oli kuitenkin kyse tarhaikäisistä lapsista, eikä kyseessä ollut tällaista tilannetta, jossa lapset "ilkeilee"!
Kummallinen asenne, että tyyliin itselle suodaan menneisyys ja exän kanssa saadut lapset, mutta toiselle ei...! (Itsellä ei lapsia toistaiseksi ole ja sinkku-statukseni voi jonkun mielestä estää objektiivisen katsantokannan tähän tilanteeseen, mutta on mulla sentään rutkasti maalaisjärkeä, jolla pääsee kanssa pitkälle!) Kaikki ihmiset eivät ole lapsirakkaita - eivät ainakaan hevillä avaa sydäntään muille kuin omille lapsilleen, joten ehkä tässä tilanteessa on kyse juuri tästä - who knows! Itse pidän lapsista - kummilapset sisaruksineen ovat "korvikkeena" omien vielä puuttuessa. Mulle ei olisi ongelma, jos tulevaisuudessa olisi mies, jolla on jo entuudestaan lapsia. Toivoisin vaan että mua kohdeltaisiin asiallisesti, enkä todellakaan pahastuisi, jollen jatkuvasti saisi olla yksin liimautuneena miehen kylkeen - tosin en ole takertuvaista sorttia!
Eräästäkin ikävästä tapauksesta olen kuullut, jossa isä oli lapsilleen varmaan äitiä läheisempi kun olivat ihan pieniä, mutta eron ja uuden liiton myötä kaikki muuttui! Ovat tosi suloisia, hyvätapaisia lapsia, mutta isän uusi vaimo on päättänyt, ettei heistä "piittaa", eivätkä kuulu kunnolla heidän perheeseensä - varsinkaan kun heille on yhteinen lapsi tulossa! Tosi kökköä käytöstä tältä naiselta, joka tuijottaa vain omaan napaansa, mutta myös lasten isältä, joka antaa uuden vaimonsa sanella säännöt tässä tilanteessa - joko mies on tossun alla/"aivopesty", tai sitten muuttunut ihmisenä ihan täysin uuden ihmissuhteen myötä!
Ei ole helppoa nykyaikana kaikkien uusioperheiden arjen sovittaminen kaikille mieleiseksi - lähes mahdoton yhtälö!- Isivainaan-tyttö
No, yksinkertaisesti tapa se mukelo. sen jälkeen sulla on halipulaa kokevien lapsien sijasta kiva elinkautinen Hämeenlinnassa. Tolla asenteella saatat saada jopa yksiön, kun kukaan muista vangeista ei voi sietää sinua.
Millaista esimerkkiä näytät omille lapsille? Suvaitsemattomuutta, vihaa..."hei, sä et ole meikäläisiä!"
Saakelin pahvi, ei aina tarvitse rakastaa, mutta aikuisen ihmisen tapoihin kuuluu tulla toimeen toisten kanssa. Kypsyyteen sulla taitaa olla matkaa.....- ohilukija vain kulki
..pitää, riittää kunhan rakastaa:)
En ole eronnut, eikä miehelläni ole liittomme ulkopuolisia lapsia, joten en ole asiantuntija. Sen verran kuitenkin olen vieraiden lasten kanssa vuosikymmenet häslännyt, että tiedän, miten lapset menevät muiden asioiden edelle. En tarkoita, että ehdoitta, sillä soveltaen sääntöihin nojataan. Kun sanoin, että lapset, tarkoitan sillä että kaikki lapset, oli kysy sitten suvun tai naapureiden...keitä tahansa lapsia. Heitä vaan rakastaa ilman biologista sidettä samalla tavalla kuin omiaan. Joskus se rakkaus on sitä, että vastuulla katsoo tarkemmin vieraiden lapsia ulkopuolisena. Ei ole väliä, kuka ne on saattanut maailmaan, niistä vaan on vastuussa sen aikaa, kun he ovat kattosi alla ja alaikäisiä. Omiensa kanssa toimii sanattomammatkin säännöt, väliaikaisten vieraiden kanssa ne omien etuisuudet voidaan sivuutta, jos tilanne sitä vaatii.
Kun parikymmentä vuotta menee, silloin - ja myöhemmin hamaan tulevaan, punnitaan ne asiat, joilla me kasvatimme, olimme likellä, vastuussa ja välittämässä. Silloin ei ole merkitystä sillä, oliko se biologinen lapseni, koska jos hoidat vastuulla ja rakastaen, silloin jaat hyvää. Et saa aina muistamisia ja kiitosta ehkä, mutta koet olleesi se turva, johon oli ohikulkijan helppo nojata.
Usko, että nuoren elämä oman lapsen ja uusiolapsen/lasten kanssa ei ole yhtäkkiä helppoa. Elämässä kaikki ei likikään ole saippuasarjaa, vaan arkea. Siihen kuuluu kasvu. Kuten vanhemmaksikin kasvetaan lasten myötä, niin kasvetaan myös vastuusen ja huolenpitoon muista - kukin voimiemme, taitojemme ja kykymme mukaan, kokemusten myötä. Apua siihen kasvuu on haettava, jos omat vaistot tai muut välineet eivät riitä. En usko, että ulkopuolinen kykenee ammentamaan tuosta vaan Sinulle tai kellekään vippaskonstia selvitä ongelmista, mutta kuitenkin ulkopuolinen apu antaa näkökulmaa ja välineitä selviämiseen.
Tunnut olevan jäljillä ja koet tarvitsevasi neuvoa. Suhtaudut hienosti ja nöyrästikin jopa asiattomiin kommentteihin ja pystyt näkemään ongelman myös omassa käytöksessäsi. Olet siis matkalla:)
Asiasi ei ole helppo. Useimmissa uusioperheissä tilastojen mukaan painiskellaan alustuksesi kaltaisissa ongelmissa. Löytäisitkö niihin apua perheasiain neuvottelukeskuksesta - joko yksin tai yhdessä miehesi kanssa? Asia, vaikkakin vain sinun kokemanasi, on teidän yhteinen. Teidän tulee löytää siihen yhteinen ratkaisu. Mutta yksinkin saat neuvoja ja välineitä arjessasi selviämiseen.
Sinulla on oikeus olla pahoillasi tilanteesta, joka teillä vallitsee. Toivottavasti jonain päivänä oivallat, että teillä jokaisella on omat kasvukipunne, niin myös sillä tyttärellä. Isä haluaa hyvittää ja olla lisäämättä eron jälkeistä pahaa oloa, tytärhän on vielä lapsi ja käytöksensä saattaa olla osin provosointia siinä kuin lapsellista ja oikeutettuakin mustasukkaisuutta. Entä sinä? Sinäkin pelkäät omaa tilaasi. Entä oma lapsesi?
- Ei ole helppoja kuvioita, on vain keinoja selvitä. Se vaatii tahtoa selvitä...Se tahto kannattaa miettiä kaikkien osalta.
- huhhuh.
on miesystäväni ja hänen entisen naisen rakkauden hedelmä ja osa heidän perhettä, ei minun.
Kamalaa miten itsekästä ja kylmää tekstiä. Lapset ovat viattomia ja ansaitsevat kaiken mahdollisen rakkauden ja välittämisen. En pystyisi ikinä suhtautumaan tuolla tavalla lapseen! Olepa nyt jatkossa kypsä aikuinen ihminen ja suhtaudu sen mukaisesti! - 2woman
moni sanoo, että on hyväksyttävä, näinhän ei ole. Varsinkin jos ei ole omia lapsia ennestään.
banaani vai päärynä?
- fasdfawerfaewr
Olen itse se lapsi ketä ei ikinä hyväksytty perheenjäseneksi! Kuinka kehtaat edes olla noin itsekäs, aikuinen ihminen! Lapsi ei ole se joka on tullut perheeseen vaan sinä! Sinä olet se uusi ja sinä olet päättänyt, että haluat olla osa sitä perhettä koska rakastat miestä. Sinun ei ole vaihtoehto!
En ylipäätään ymmärrä miksi joku ihminen menee perheeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehensä/naisensa menneisyyttä ja heidän lapsiaan. Siihen ei vain ole oikeutta koska on etukäteen tienny, että mitkä ovat faktat.
Mene itseesi ja kasva elämään tunteidesi kanssa. Sinulla vain ei ole oikeutta!- 25488
entä se mies? Se isä? Se on nyt irti, silllä on lapsia, muttei "perhettä". Se tulee myös jonnekin ja kahdesta tulee yksi. Nurkan takana on miehen lapset.
- Omat on omat.
Tilanne ei ole mukava . Mietis kun siihen lisätään miehen äiti , sisko , ystävät , ex vaimot ja liuta lapsia ja sitten se ihmis -suhde jossa ollaan(kärvistellään).
Huutelijoille voin sanoa ettei edellä mainituista ollut puhetta suhteen alkaessa ne vaan valui hiljalleen yksi kerrallaan vaatimaan omaa aika meidän suhteesta.
Omat lapset on omia ja toisen lapset toisen , lapset menee muun edelle ja ymmärrän niiden tarpeen miehellenikin .En silti katso olevani pakotetu osallistumaan joka helvetin kissan ristiäisiin mitä äiti , sisko ja ex vaimot järjestää .
Mies osallistuu tuttakai itselleen tärkeiden ihmisten elämään kuin myös minä . Kuten sanoin en tiennyt suhteen alussa "lisä kuormasta" joka sinne valui.
Olen pitänyt pääni ja pidän sen myös en kaipaa uusio perhe idylliä enkä miehen entistä elämää meidän elämään yhtään sen enempää kuin haluan.
Kukin hoitakoon lapsensa minä omat ja ex :t omansa ja mies kuten haluaa.
Ei mielestäni avioliitto miehen kanssa jolla on edellisistä liitoista lapsia tarkoita että heille pitäsi alkaa äidiksi , kukin hoitakoon omat kakaransa itse.- Hitaasti toipuva 20v
Älä yritäkään ruveta äidiksi toisen lapsille! Idiootilta sinä kyllä tosiaan vaikutat. Yritin aikaisemmin olla kohtelias, vaikka oman äitipuoleni haluaisinkin polttaa roviolla. LAPSET ENSIN! Ihan sama tiesitkö aluksi vai et. Ihan sama mitä sinä ajattelet, ihan sama mitä sinä tunnet. Sinä olet aikuinen, sinä olet vastuussa. Ajattele omia lapsiasi, entä jos heille tulisi samanlainen äitipuoli kuin sinulle! Sinun ei myöskään tarvitse osallistua kaikkiin kissanristiäsiin, eikä sinulla ole mitään velvollisuutta olla mukana ex-vaimon elämässä. Miehesi lapsi on kuitenki osa sinunkin perhettäsi, siitä sinä et mihinkään pääse. Uusperheessä sinä olet mukana, halusitpa tai et. Hyväksy tosiasiat ja kasva aikuiseksi. Surullista, kun lapseton kaksikymmentävuotias tajuaa nämä asiat paremmin kuin sinä, itsekin äiti!
Ja nyt valitat jo anopistakin. Kaikilla ihmisillä on muitakin ihmisiä ympärillään, ja kun tutustut uuteen ihmiseen, nämä muut seuraavat mukana. HALUSITPA TAI ET!
Minulla on sinulle diagnoosi, ja turha valittaa kun julkisesti alat asiasta keskustella. Sinä olet läheisriippuvainen. Lue Tommy Hellstenin Elämän lapsi -kirja. Saattaa avata silmät. Jos annat sen avata. Tekisi mieli huutaa perään että parempi olisi! Vaikea kuvailla kuinka vihainen minä olen sinun kommenteistasi. Ajattelen nyt kuitenkin sen lapsen parasta kun en ala tämän enempää haukkumaan sinua typerillä nimillä, vaan yritän neuvoa sinua järkevästi. Sitähän sinä kai halusitkin kun täällä puhut? Ota neuvot vastaan, pyydän. Vaikka omien lastesi takia jos et muuten, kyllä hekin kärsivät sinun vuoksesi tällä hetkellä. - 25486
Hitaasti toipuva 20v kirjoitti:
Älä yritäkään ruveta äidiksi toisen lapsille! Idiootilta sinä kyllä tosiaan vaikutat. Yritin aikaisemmin olla kohtelias, vaikka oman äitipuoleni haluaisinkin polttaa roviolla. LAPSET ENSIN! Ihan sama tiesitkö aluksi vai et. Ihan sama mitä sinä ajattelet, ihan sama mitä sinä tunnet. Sinä olet aikuinen, sinä olet vastuussa. Ajattele omia lapsiasi, entä jos heille tulisi samanlainen äitipuoli kuin sinulle! Sinun ei myöskään tarvitse osallistua kaikkiin kissanristiäsiin, eikä sinulla ole mitään velvollisuutta olla mukana ex-vaimon elämässä. Miehesi lapsi on kuitenki osa sinunkin perhettäsi, siitä sinä et mihinkään pääse. Uusperheessä sinä olet mukana, halusitpa tai et. Hyväksy tosiasiat ja kasva aikuiseksi. Surullista, kun lapseton kaksikymmentävuotias tajuaa nämä asiat paremmin kuin sinä, itsekin äiti!
Ja nyt valitat jo anopistakin. Kaikilla ihmisillä on muitakin ihmisiä ympärillään, ja kun tutustut uuteen ihmiseen, nämä muut seuraavat mukana. HALUSITPA TAI ET!
Minulla on sinulle diagnoosi, ja turha valittaa kun julkisesti alat asiasta keskustella. Sinä olet läheisriippuvainen. Lue Tommy Hellstenin Elämän lapsi -kirja. Saattaa avata silmät. Jos annat sen avata. Tekisi mieli huutaa perään että parempi olisi! Vaikea kuvailla kuinka vihainen minä olen sinun kommenteistasi. Ajattelen nyt kuitenkin sen lapsen parasta kun en ala tämän enempää haukkumaan sinua typerillä nimillä, vaan yritän neuvoa sinua järkevästi. Sitähän sinä kai halusitkin kun täällä puhut? Ota neuvot vastaan, pyydän. Vaikka omien lastesi takia jos et muuten, kyllä hekin kärsivät sinun vuoksesi tällä hetkellä.mene sinäkin hoitoon! Olet vissiin asiantuntija, olenko oikeassa? Miksi arvelet että sinusta tuli psykologisiin ongelmiin perehtynyt henkilö? Koska olet itse sairas etkä pysty kohdata omia ongelmias.
- hitaasti toipuva 20v
25486 kirjoitti:
mene sinäkin hoitoon! Olet vissiin asiantuntija, olenko oikeassa? Miksi arvelet että sinusta tuli psykologisiin ongelmiin perehtynyt henkilö? Koska olet itse sairas etkä pysty kohdata omia ongelmias.
Minä olen terapiassa käynyt kolme vuotta, ja nyt haen sitä lisää. Pystyn kyllä kohtaamaan omat ongelmani, ja teen sitä jatkuvasti. Ongelmia vain on paljon, eikä niitä yhdessä yössä ratkota. Omia ongelmia läpikäydessään oppii myös näkemään muiden ongelmia, ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. En väitä olevani asiantuntija, mutta ymmärrän kyllä asioista enemmän kuin moni muu. En aivan täysin ymmärrä miksi sain osakseni näin vihaisen kommentin? Oletkohan sinä sittenkin se, joka ei kohtaa omia ongelmiaan?
- Eka on aina eka
Omat on omat: Nonnoh ! Olet vokotellut toisen miehen vaimon ja lasten isän. Äläs rupea isottelemaan. Onkos ne sun lapses edellisen miehesi siittämät ? Älähän odottele, että nykyinen miehesi nikottelematta hyväksyisi omat kersasi, jos et hyväksy hänen. Mutta miehesi pitäisi osallistua sinun järjestämiin joka helvetin kissanristiäisiin ? Muista, olet vain se toinen, ja mahdollisesti myös toinen exä.
Taas miehiä sorretaan ..prkl, kustaan silmään minkä keretään. Vaikka inhottaa musliminusko, niin nyt toivoisin teille ämmille muslimimiehet uusiksi puolisoiksi, jo loppuis nikottelut.
- äityli
Kasva aikuiseksi. Helpottaa kummasti.
- nainen,
Minä löysin netistä miehen. jolla ei lapsia. Jumaloi minua ja lapsia. Siis minulla kaksi murrosikäistä lasta. Ainoa huono asia, että minun vanhempani ovat alkoholisteja. Hakekaa peräkammarinpoikia, hyväksyvät lapsetkin.
- merinda
oletpa todella itsekeskeinen onhan sinullakin lapsia toisen miehen kanssa.
ei ole lapsen vika kun on syntynyt tähän maailmaan.olet kyllä lapsen tasolla tai alapuolella.olen itsekin pojan äitipuoli enkä koe häntä uhkaksi mitenkään. - Sari337
Mulla oli ihan samat fiilikset kun mieheni lapset (poika ja tyttö) olivat vielä siinä iässä, että olivat meillä useina viikonloppuina ja lomilla. En voinut sietää heitä, ja se varmasti näkyi käytöksessäni. En ollut ilkeä tai muuta sellaista, mutta en myöskään mukava. Käytökseni muuttui joka kerta jo päiviä aikaisemmin kun tiesin että he on tulossa meille. Minusta tuli ihan ihmeellinen, sillä tilanne oli niin vastenmielinen ettei sitä voi kuvailla. Sitä vain jotenkin selvisi ne muutamat päivät ja yritti käyttäytyä kuin aikuinen ja pysyä tyynenä vaikka sisällä kiehui ja olisi halunnut huutaa ,että painukaa helvettiin mun kotoa ! Nyt meillä on yhteisiä lapsia ja nämä aikaisemmasta liitosta lapset on jo aikusia eivätkä ole enää osa meidän elämää, ihanaa. Mieheni pitää heihin yhteyttä puhelimitse ja joskus harvoin käyvät meillä kahvilla, mutta onneksi ei enää tarvitse niitä siskonpetejä tehdä ympäri asuntoa ja siivota heidän sotkujaan...
Ei tuollainen käytös minusta ole lapsellista, ehkä se on biologinen juttu. Eläinmaailmanssa urokset monesti tappavat toisen uroksen jälkeläiset, siellä ei siedetä toisen geenejä lainkaan. Mikä meistä ihmisistä tekisi yhtään sen ihmellisempiä ?? Vain etiketti ja moraali pakottaa meidät teeskentelemään tuollaisessa tilanteessa fiksua. Ajattele sinä, että se on väliaikaista, ei hän ikuisesti ole siinä iässä että teidän luona on.- paskaa
te inhottavat äitipuolet!!!!!!!!! täällähän teihin saa purkaa kaiken sen paskan,mitä te niille lapsille teette!!!!
Onneksi isäni on eronnut meidän sinun kaltaisestasi paskasta....sinä se oot miehesi ja hänen lasten väliin ängenny, ei vittu ne lapset!!! olisit häipyny aikanaan, kävisit sinä joskus vaan kahvilla ;) - Vain paras lisääntyk
Eläinten maailmassa urokset tappavat HÄVINNEEN(taistelussa) uroksen jälkeläiset (esim.leijona). Vain vahvimmat/älykkäimm'ät jatkavat sukuuaan. Ihmisen kohdalla se ei pidä aivan paikkaansa-VALITETTAVASTI.
Kaikkia kuspäitä pääsee jatkamaan sukuaan seurauksena lisää kuspäitä.....
- kypsymätön
ja lapsellinen. Purat mustasukkaisuutta lapseen, joka on syytön olemassaoloonsa. Jos sinun lapsiasi kohtaan mies käyttäytyisi samoin, niin miltä se tuntuisi. Jos ei kykene hyväksymään, niin on parempi etsiä lapseton mies! terv. aikuiseksi kasvanut lapsi, jota öidin uusi mies kohteli kuin ilmaa.
- örkkidyymikkisiu
Kaikessa pitäisi aina ajatella lasten etua, lapsissa on tulevaisuus. Se pennunläkäre joka kiljuu pihan lasten leikeissä, sottaa ja melskaa voi olla joskus tulevisuudessa SINUN sairaanhoitajasi, mielisairaanhoitajasi, kotiapusi tms. tärkeä henkilö. Kyllä on pikkumaista tuollanen ettei hyväksytä. Säälitti aikoinaan kun naapurissamme oli uusioperhe. Vanhemmilla oli 1 yhteinen lapsi jota paapottiin ja eukon 1 lapsi edellisestä liitosta ja sama homma. Perhe kun oli iso niin asuivat 2 eri asunnossa kerrostalossa. Yläkerrassa asuivat vanhemmat ja nämä 2 ämmän mielestä hyväksyttäviä lapsia. Heillä oli nätit ja siistit vaatteet jne. Alakerran asunnossa asuivat sitten miehen entisestä avioliitosta 2 lasta. Heillä oli nuhjuiset vaatteet, petivaatteet repaleisia ja huonekalut mistälie hommattuja kun taas yläkerrassa oli hieno sisutus ja akikki uudempaa. Lapset vihasivat yli kaiken äitipuoltaan ja äitipuoli heitä. Ihan kaamea akka oli muutenkin muita ihmisiä kohtaan. Mies vaan hissutteli mukana varmaan "laput silmillä" tämän pirttihirmun kanssa. Nämä alakerran lapset olivat selvästi paremmin käyttäytyviä ja hillitympiä koulussa ja kavereiden kanssa. Pahin ja ilkein näistä lapsista oli tämä heidän yhteinen hedelmänsä, todella huonotapainen kuriton pentu, pilalle lellitty. Jos se pentu on toisen naisen vääntämä niin mitä sitten? Avioerolapsena osaan kertoa että miten se on sattunut ja vaikuttanut suht paljon elämääni. Silloin lapset ovat varmasti hellyydenkipeämpiä ja hukassa kun isä ja äiti ovat erillään. Silloin lapset tarvitsevat tukea, en tarkoita turhaa lellimistä ja lässyttämistä. Mitä sinä aloittaja voisit tehdä mikä on minun näkemykseni tällainen; Lähde lätkimään jos se on noin vaikeaa. Tai yritä vaan hyväksyä asia ja käykää miehenne kanssa pariterapiassa aiheesta keskustelemassa. On varmasti keinoja tällaiseen tilanteeseen. Lapsi on kuitenkin syytön avioerotilanteeseen ja aviero on iso asia jossa kaikki tarvitsevat apua ja aikaa sekä rakkautta. Aina saa apua kun osaa pyytää ja vaatia sitä. Tsemppiä sinulle!
- ei auta
Jos et tunteistasi pääse eroon niin harkitsepa vakavasti miehen vaihtamista sellaiseen, jolla ei ole entuudestaan lapsia..
- nyf
Se on nykyään varjopuolena, että ovella lukee jo niin monta sukunimeä, että täytyy kilpeä jatkaa.Sinulle olisi parempi kun asuisit vain omien muksujen kanssa ja hakisit munaa muualta niin paljon kun tarve vaatii.
- äiti
Puoliso on hyväksyttävä karvoineen päivineen. Ei ole mitenkään lapsen syy, että tähän maailmaan on tullut. Puolisosi tyttärellä on oikeus isään ja äitiin. Onhan uudella kumppanillasikin tietysti erilainen suhde omaan tyttäreensä kuin sinun lapsiisi, jotlka hänelle ovat aivan vieraita.Olet aika infantiilinen, ilmeisesti jäänyt rakkaudesta paitsi, kun tämmöiset asiat mieltäsi riipovat. Myös aika itsekäs, jos oikein ajattelet. Jos roikut miehessäsi, suhteenne loppuu kyllä.
- vihainen täti!!!!
Juuri kaltaistesi naisten, ITSEKKÄIDEN MINÄMINÄMINÄMINÄ naisten takia veljeni lapset ovat sijoituksessa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vittu että mua kuvottaa noin itsekkäät paskat akat!!!!!!!!!!!!! HYI VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hakekaa apua, teillä ei oo kaikki muumit laaksossa...remmitkin pikkusen löysällä!!!
Miten joku voi olla mustis, kun kyseessä on esim. lapsen ja isän yhteiset hetket ???????????????????????????????
Säälittävää ja kuvottavaa....- Ylepä uusi vaimo jee
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta. - Haista!!!
Ylepä uusi vaimo jee kirjoitti:
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta.Haista paska.
- vihainentäti
Ylepä uusi vaimo jee kirjoitti:
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta.todella ikävää että miehesi, näiden lasten isä on aikanaan "väkisin maattu" ja pakoitettu isäksi, todella surullista!!! Mutta onneksi hän sai elämäänsä täydellisen MINÄMINÄ.ihmisen ;) sinut!!! onneksi suomessa voi tehdä abortteja, tiedäthän sen..sitten kun "raiskaat" miehesi ja tulet raskaaksi, muista se abortti...niin et sitten tulevaisuudessa pilaa teidän yhteisillä lapsilla miehesi ja varsinkaan hänen tulevan uuden kumppanin elämää ;) tajuatko siis ollenkaan, miltä miehesi exästä voi nyt tuntua, jos hän tietää asenteesi????? tai lapsista/lapsesta????? empatiaa, se on semmoista, että niinku vähänkää tajuaa,miltä toisesta voi tuntua...googleta, niin tiiät!!! ja ainiin....T:edelleen vihainen täti
- saa palkkansa
Ylepä uusi vaimo jee kirjoitti:
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta.Toivottavasti olet joskus yksinhuoltaja, jonka mies on lähtenyt toisen naisen matkaan-taas.
- itsekeskeistä
Ylepä uusi vaimo jee kirjoitti:
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta.Niin,tärkeintähän on että MINULLA on kaikki hyvin...
- Ämmät kuriin
Ylepä uusi vaimo jee kirjoitti:
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta.Vedä se ...ttus päähän. Kehtaatkin kirjoitella tuollaista. Halusit miehen ja viedä lapsilta ISÄN ! Hyi helvetti. No, sullekin tulee vielä eteen, että joku toinen viekin "miehesi" (= ei oikea puoliso, koska "varastettu") ja jäät mahdollisine kersoinesi(lasten takia, toivottavasti et saa yhtään)yksin.
- pöpö85
Ylepä uusi vaimo jee kirjoitti:
en hänen lapsiansa. Heillä on äitinsä luona koti, pysykööt siellä, joka ne on tehnytkin.
Tulin vain miehen elämään liian myöhään, jotta oli kehinnyt ottaa jo vaimon ja tehdä lapsia. Sitähän hän harmittelee, että voi kun emme tavanneet aiemmin.
Ei lapsia ole pakko ottaa, mies voi olla isä muutenkin, ja maksaahan hän suuret elaritkin, eikö se riitä?
Meidän koti on kahden aikuisen koti, tänne ei mahdu lapsia, ei sellaisin, jotka eivät ole edes minun.
Ex vaimo olkoon nyt onnellinen ja löytäähän se varmaan uuden elättäjän itselleen ja lapsille tai sitten ei, oma on hänen valinta.Kuuleppa ne lapset ovat olleet ENNEN SINUA!!!! Sinä olet tunkenut vapaaehtoisesti itsesi siihen tilanteeseen missä nyt olet!!! Sinä olet tunkenut itsesi lasten ja isän väliin!!! Eivät lapset sinun ja ukkosi väliin!! Olet vain katkera siitä, että miehesi on rakastanu lastensa äitiä ja tämä on synnyttänyt miehellesi rakkaita lapsia! Sinä tunnet alemmuutta!!! HAHA! Et todellakaan voi olettaa, että kun miehesi tapasi sinut niin hän tosta noin vaan unohtaa omat rakkaat lapsensa SINUN TAKIASI!! Ja se koti on myös yhtä lailla sinun miehesi koti,jossa hänellä on yhtäläinen oikeus määrätä! Et sinä yksin voi siellä tyrannisoida! Miehesi lapset ovat osa miestäsi, hän on ISÄ etkä sinä ämmä voi sille asialle mitään!!!! Sinä suorastaan kiellät miestäsi olemasta isä ja rakastamasta lapsiaan/olemasta heille isä! Ihan vitun sairas akka sinä olet! Ethän voi mitenkään aidosti edes rakastaa miestäsi, olet teeskentelijä! Toivottavasti miehesi tajuaa sen ja voit pitää ihan itselläsi sen vanhan piian asuntosi!! Jos rakastaisit miestäsi niin hyväksyisit hänet sellaisena kuin hän on! MYÖS SEN ETTÄ HÄN ON ISÄ ja se on osa häntä! Nyt suostut rakastamaan vain osaa tästä miehestä! Lyttäät hänet omaan tahtoosi ja hän sisimmässään kärsii takiasi. Ja lopulta tulee katumaan, että edes otti tuollaisen kahelin akakseen! Sinä teet miehestä onnettoman koska kiellät häneltä hänen elämänsä tärkeimmän asian! Ja kyllä se niin on, että isän koti on myös lasten koti! Jos sinä et sitä tajua niin parasta olisi, että teillä ei todellakaan edes yhteistä kotia olisi ja SINÄ voisit käydä miehelläsi vain kylässä silloin kun lapset eivät ole isällään....korostan JOS LAPSET ANTAVAT SINULLE LUVAN VIERAILLA ISÄNSÄ KODISSA!!! Ja aivan samalla tavalla tämä miehesi on ollut näitä lapsia tekemässä, ei vain lasten äiti!! Jos et sitä tajua niin oot sairaan lisäksi vitun tyhmä!
- Samuli93
Näin nuoren näkökulmasta sanon suoraan että olet itseäs, onhan kyseessä vain lapsi. Kaltaisesi ihmiset ovat aiheuttaneet paljon pahaa perheissä, saaneet oman biologisenkin vanhemman syrjimään lasta. Jos asia ottaa koville, ole ystävällinen ja vain poistu.
- Tosimies3
kyllä kusipää akka. Saatana eikö mahtava lapsi kelpaa. Mee ja tapa ittes, päästään sustakin..
- ullapyy
sinä olet aikuinen ja sinun kuuluu ottaa vastuu läheistesi turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. muista, että lapsi ei ole syyllinen ja sinä voisit hakeutua terapiaan, koska miksi olet lapselle kateellinen- lapsi on lapsi ja mikäli et pysty olemaan luonteva lapsen seurassa - eroa, koska lapsella on tulevaisuus edessään ja haluatko sinä olla aikuinen, joka leimaa lapseen ikuisen tunteen siitä, että hän on jollain lailla huonompi kuin muut - huono-osainen tai syrjäytynyt . ota vastuuta muistakin kuin itsestäsi. rakkaus parantaa- tai sen pitäisi parantaa . ja aikuisen ja aikuisen rakkaus on eri asia kuin aikuisen ja lapsen välinen rakkaus. aikuinen antaa rajat ja turvallisuuden tunteen sekä valinnan vapauden olla juuri sellainen kuin lapsi on. t . ulla
- mieti
Eihän sinulla ole muuta mahdollisuutta,kuin lähteä lätkimään.Miksi sit menit yhteen,kun tiesit hänellä olevan lapsi.
- kul...
Asiallinen kysymys, vastaus kun ei edellinen kelvannut ja kullia täytyy saada.
- kasva
Kysymyshän ei ole toisesta naisesta vaan lapsesta joka tarvitsee vanhempia kasvaakseen täysipainoiseksi naiseksi ja aikuiseksi, olet vääjäämättä esimerkki niin omille kuin miehesi lapselle... kannattaisi laittaa asiat tärkeys järjestykseen ja ruveta miettimään lasta lapsena eikä uhkaavana toisena naisena.
- Ennak...
Totta
- Hitaasti toipuva 20v
Luojan kiitos suurin osa täällä kirjoittavista tajuaa missä oikeasti mennään, ja miten oikeasti kuuluu toimia. Lohduttaa minua suuresti. Kunpa vain olisi tuollaisia ihmisiä sattunut minunkin kohdalleni. Minun äitipuoleni oli vielä pahempi kuin tämä tapaus. Isäpuolesta nyt puhumattakaan.
- vikavika
äitipuolta siitä mistä olet kärsinyt ,jos isäsi on myös hyväksynyt sen!
Hänellä on ollut sama vapaus ottaa ero nykyisestä muijasta , mut miten sit kävikään ,unohtiko ennemmin sut? - hitaasti toipuva 20v
vikavika kirjoitti:
äitipuolta siitä mistä olet kärsinyt ,jos isäsi on myös hyväksynyt sen!
Hänellä on ollut sama vapaus ottaa ero nykyisestä muijasta , mut miten sit kävikään ,unohtiko ennemmin sut?Tiedän että isäni on myös syyllinen tähän, enemmän kuin äitipuoli. Se ei kuitenkaan ole tämän viestiketjun aiheena. Julmaa sanoa tuolla tavalla, että minut olisi unohdettu. Kenties myös totta. Samalla tavalla äitini on syyllinen siihen, mitä kohtelua olen joutunut kestämään isäpuoleltani. Sillä erolla, että se ukko on nyt nakattu pihalle pysyvästi. Äitipuolta ja isäpuolta on helpompi vihata, koska heitä ei rakasta, heistä ei välitä. Omat vanhemmat on aina omat vanhemmat, olivat he kuinka huonoja tahansa. Anteeksi antaminen ei silti tule olemaan helppoa.
- chily
ihan uskomatonta...siis itsellä omia lapsia mutta et voi hyväksyä kumppanisi lasta?samaa hänki voisi ajatella että sun lapset on sinun ja sinun exäsi seksielämän lopputulos yök!vai onkohan nyt kyseessä siitä että olet mustasukkainen miehellesi ja pelkäät että häntä alkaa vanha suola janottaa??kandeis ottaa ero ku on noin pahat tunteet..
- hitaasti toipuva 20v
hitaasti toipuva 20v kirjoitti:
Tiedän että isäni on myös syyllinen tähän, enemmän kuin äitipuoli. Se ei kuitenkaan ole tämän viestiketjun aiheena. Julmaa sanoa tuolla tavalla, että minut olisi unohdettu. Kenties myös totta. Samalla tavalla äitini on syyllinen siihen, mitä kohtelua olen joutunut kestämään isäpuoleltani. Sillä erolla, että se ukko on nyt nakattu pihalle pysyvästi. Äitipuolta ja isäpuolta on helpompi vihata, koska heitä ei rakasta, heistä ei välitä. Omat vanhemmat on aina omat vanhemmat, olivat he kuinka huonoja tahansa. Anteeksi antaminen ei silti tule olemaan helppoa.
Jäi sanomatta, että se ei poista muiden AIKUISTEN vastuuta lasten elämästä.
- -ed
hitaasti toipuva 20v kirjoitti:
Tiedän että isäni on myös syyllinen tähän, enemmän kuin äitipuoli. Se ei kuitenkaan ole tämän viestiketjun aiheena. Julmaa sanoa tuolla tavalla, että minut olisi unohdettu. Kenties myös totta. Samalla tavalla äitini on syyllinen siihen, mitä kohtelua olen joutunut kestämään isäpuoleltani. Sillä erolla, että se ukko on nyt nakattu pihalle pysyvästi. Äitipuolta ja isäpuolta on helpompi vihata, koska heitä ei rakasta, heistä ei välitä. Omat vanhemmat on aina omat vanhemmat, olivat he kuinka huonoja tahansa. Anteeksi antaminen ei silti tule olemaan helppoa.
mitä olet joutunut käymään läpi ,kuitenkin ei ole hyv'ä alkaa yleistämään ,
nykyaika on yhtä helvettiä ,pitäs joku laki löytyä uusperheet pitäs kieltää kokonaan! :)) - hitaasti toipuva 20v
-ed kirjoitti:
mitä olet joutunut käymään läpi ,kuitenkin ei ole hyv'ä alkaa yleistämään ,
nykyaika on yhtä helvettiä ,pitäs joku laki löytyä uusperheet pitäs kieltää kokonaan! :))Uusperhe voi olla myös toimiva, eikä sitä ole kyllä mitään syytä kieltää kokonaan. Kukakohan tässä yleistää?
- 365124
Kyllähän asia on nyt niin että sinun täytyy kasvaa aikuiseksi. Ja älkää nyt hyvä ihminen ainakaan enempää lapsia tehkö, säälittää nämä nykysetkin. Jäävät sinun heikon itsetunnon uhreiksi kaikki. Minulla lapsi on numero 1 ja aviomiehenikin 3 lasta (edellisestä liitosta) ovat hänelle numero 1. Silti rakastamme toisiamme pohjattoman paljon, ymmärrämme toisiamme ja kunnioitamme toisiamme vanhempina. En pysty muuta sanomaan kuin että hanki apua!
- Lunttu
HANKI AMMATTIAPUA ITELLES...SAA SEN KÄSITYKSEN ET INHOOT NIIN PALJON MIEHES TYTÄRTÄ, ETTÄ VOISIT TEHÄ JOTAIN PAHAA SILLE....IHAN SAIRAS OOT VITTU AIKUINEN IHMINEN....JA MIES VIELÄ YMMÄRTÄÄ?????? KAIKENLAISTA SAKKIA LÖYTYY TÄSTÄ MAAILMASTA NÄKÖJÄÄN HELVETTI!!!!!!!!
- .
pitäs kieltää koko lapsien teko!! piste!
- akdkafhfffw
Kuulostat todella lapselliselta ja toisekseen miksi ikinä olet alkanut seurustella miehen kanssa jolla on valmiiksi jo lapsi?Jos et kerran kestä ajatusta että hänelläkin on ollut elämää ennen sinua!Itselläni on asiat hyvin ja voin sanoa että jos joskus alkaisin mikä on aika mahdoton ajatus kohdallani mutta kumminkin seurustella miehen kanssa jolla on valmiiksi lapsi/lapsia niin ottaisin kyllä hänen lapsensa myös yhtä paljon humioon kuin omani.Jos et ikinä ole kuulluut niin nyt sitten kuulet että kyllä lapset vaistoaa kaiken ilman että tarvii ääneen sanoa joten uskon että tämä tyttökin kyllä tietää sen ettet sisimässäsi pidä hänestä.Aiheutat vain huonon itsetunnon tälle tytöllekkin olemuksellasi ja suhteenne tulee menemään huonosti miehesi kanssa vaikka sanookin mieliksesi että ymmärtää asian.Sinun kannattaa tehdä jotain asian eteen ettette joudu kärsimään siitä enenpää koska tämä tyttöhän on viaton tähän sinun pääsi ongelmaan.
- hitaasti toipuva 20v
Jos olet lukenut minun viestini, niin kerro, aiotko lukea sen kirjan? Löytyy kirjastosta.
- masardiminna1
Paljon hyviä bonuksia, MYÖS ILMAISTA PELIRAHAA! http://tinyurl.com/free18bonus
- mielipide tämäkin
jotenkin tuntuu että sulla ei oo elämänkokemusta ollenkaan.. niuhotat ihan turhista ja pikkumaisista asioista.. Jos sinä rakastat sitä miestä.. kestät myös hänen lapsensa.. Ja tiedätkö mitä.. sun pitää näyttää noille lapsille että sä oot parempi äiti kun heidän oma äitinsä..
- koko paketti
Minun ja exäni liitto hajosi kun minun lapset tulivat elämäämme,eivät jokapäiväisesti mutta tiheämpään kuin aluksi,minun lapset silloin 17 ja 18 v.Exä vaan ei ottanut koko pakettia,niinkuin minä tein,hänellä on viisi lasta joista kolme oli kokoajan elämässämme,nuorin silloin 12.Naiset eivät ilmeisesti osaa hyväksyä "toisten"lapsia niin hyvin kuin miehet?
Ota koko paketti,älä marise, tai teille käy kuin meille,tavarat jakoon. - Minjaana
Voi vittu noita uusioämmiä :)miten sä voit olla noin lapsellinen. Oikeesti mene hoitoon jos sä oot mustasukkainen alle kouluikäisestä! Kuulostat ihan mun exän nyxältä. Lapseni tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu ja silloinkin heillä ei ole asiaa isänsä uuteen kotiin. Ex raahaa ne monen kymmen kilometrin päähän minne ei edes tuu vettä saatika ole sisävessaa. Tätä selitetään etteivät mahdu...joo sopu sijaa antaa se kait on selvää jos menee uuteen suhteeseen...yhdellä pennulla on omahuone jne..ja lapsethan voi sen kaks yötä nukkua vaikka samassa sängyssä....kun uusiopari saa olla joka toinen vkl ihan kahdestaan...kun akan pennut isällään....mutlapsieni isä ei taida välittää omistaan, kun uudella useampi ja omia ei voi muulloin tavata vaikka asuvat alle 3km päästä. Tasan ei mee onnen lahjat joten ole ylpeä että miehesi välittää lapsestaan aidosti.
Voi kumpa miehesi tajuaisi ajoissa millainen säälittävä surkuttelija olet! Hanki elämä...eli eroa!!! - miukka84
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Olen tällä hetkellä sinkku ja olen tosi tarkka keiden kanssa hengailen. En huolisi liioin sellaista miestä rinnalleni, jolla on jo entuudestaan lapsi.
- wrsz
todella olet typerä, et tunne kaikkia
- dsfhfkkjhjhjkgjj
Ymmärrettävää, ehkä ajan kuluessa helpottaa?
- Keijokasi
En ymmärrä miksi miehesi tukee sinua, taitaa olla melkoinen tohvelisankari. Normi lastaan rakastava isä taputtelis tollasen akan samantien.
itsekeskeinen idiootti!
- 4+5=?
oot henkisesti sairas... TV olis pitäny sammuttaa ajat sitte kun tollaises realiteetis elät
- Tauno Mato
Kaikki lapset on hyväksyttävä ehdoitta. He ovat sellaisia, kuin vanhemmat ovat kasvattaneet. Miten helvetissä voi lapsi olla uhka aikuiselle? Lapset eivät pysty vaikuttamaan oman elämänsä laatuun. He ovat aivan aikuisten armoilla. Kyllä on niin lapsellisia ja itsekkäitä kirjoituksia täällä. Oma faijani jätti meidät, ennen kuin synnyin. En ole edes nähnyt koko jätkää, silti tuollainen vaikuttaa. Varsinkin kun alkaa itse vanhentua, ja tajuta asioita. Minua ovat sukulaiset vähätelleet, äpäräpoikaa. Yhdellekään lapselle ei selkää saa kääntää oman itsekkyyden takia. Mieluummin suhde poikki, jos ei kestä toisen lapsia.
- Kohta jo ohi...
Sehän on lapsi!!!
Jos aikuinen ei pysty hyväksyy tota, on parempi erota! Ajatteles jos miähes ajattelis samoin sun pennuista? Silloin ku yh:n (sama tarkoittaako yhteishuoltoo tai yksinhuoltoo) kans seukkaa pitää ottaa koko paketti!!!!!!!!!!!!!- Jahuu78
Samaa perhettä eri sukua, lainaa kirjastosta. Auttoi itsellä ymmärtämään ettei tosiaankaan ole ainut maailmassa uusperheen kynsissä. Eikä todellakaan syyllistä puoleen eikä toiseen, suosittelen!
- mies vm. 1958
Siis sulla on itselläsi kaksi tytärtä? Oletpa itsekäs!
Vaimollani on edellisestä avioliitostaan poika ja meillä on yhteiset lapset vaimoni kanssa. meillä ei ole puolikkaita, on vain kokonaisia lapsia. Tein heti suhteemme alusta selväksi, että vaimoni poika on kuvioissa mukana, samoin hänen isänsä. Kaikki ei ole toiminut tosin toivotulla tavalla, mutta se ei ainakaan ole ollut minusta kiinni. Homma on kuitenkin pelittänyt ja vaimoni poika on lapsieni veli, sekä kuuluu perheeseemme yhtä lailla ja samoilla ehdoilla mennään tai on yritetty mennä. Juuri näistä ehdoista oli hieman erimielisyyttä pojan isän kanssa, kun hän ei oikein pysynyt ruodussa ja alkoi puuttumaan meidän perheen asioihin. Pojan isää ei toki ole unohdettu päätöksen teossa asioissa, jotka koskevat poikaa, mutta meidän perhe elää omaa elämää muuten. Lapset tuntuvat viihtyvän hyvin keskenään, kun kaikki ovat tasa-arvoisia. Voi Helvata käsitykseni nykynaisista huononee koko ajan
- -Eveliina-
Minä en tähän muuta sano kuin että hittoako ylipäänsä alatte kimppaan ihmisen kanssa jolla on muksu/muksuja?! Itselläni ei ole lapsia eikä tasan ikinä tulekaan! En todellakaan voisi kuvitella tilannetta, että miehelläni olisi ollut penskoja jonkun entisen heilansa kanssa. Näin ollen kumpikin saa nyt puolison jakamattoman huomion ja piste.
- aikuinen nainen
tulee ekaks mieleen,et kauanko olette seurustelleet?ja minkä ikäinen tämä tytär on?itselläni on edellisestä liitosta kaksi lasta ja nykyisestä liitosta,nyk.mieheni kanssa kaksi alle kouluikäistä lasta.mieheni on alusta asti hyväksynyt lapseni paitsi nyt kun he alkavat olla murkkuikäisiä ymmärrys meinaa loppua mieheltäni kaikkien oikkujen ym. asioiden osalta.eli kysyn miten tyttö "halailee" miestäsi?siis isäänsä?voitko kuvitella itseäsi samaan tilanteeseen siten että sulla olisi poika joka halaisi ja tunkisi teidän väliin?miltä mahtaisi tuntua miehestäsi?jos välität miehestäsi,sinun täytyyy vain opetella elämään tämän asian kanssa.ei tyttöä voi lapsena luokitella toiseksi naiseksi ja/tai uhkana sinulle.uskon ettei tyttö ollenkaan osaa edes ajatella tällä tapaa vain hakee käyttäytymisellään isänsä huomiota.jos asia ahdistaa,ota välimatkaa,sovi miehesi kanssa,että hän tapaa tyttärensä välillä jossakin muualla tai jos sulla mahdollista anna heille siihen aikaa, että saavat EXTRA kahden keskistä aikaa toisilleen.näin et jää paitsioon tai koe että olet jäänyt toiselle sijalle.ei lapsi voi olla isänsä toinen nainen samalla tunnetasolla kuin sinä olet hänelle.tsemppiä sinulle.
- zpgggypiggggyyy
Lapsi on syytön tilanteeseen. Kasva aikuiseksi!! Miehesi rakastaa sinua, ei exäänsä. Joudut "sietämään" asiaa niin kauan, kun olette yhdessä. Joten nosta kytkintä ja hommaa itsellesi lapseton mies, tai elä yksin. LUUSERI!!!!
- neljästi äiti
Miehesi varmasti ajattelee susta juuri samanlailla. Pentusi on sun edellisestä liitosta ja seksinne tulos.
Ihmetyttää vaan miksi olet ottanut miehen jolla lapsia jos olet noin huomionkipeä ja haluat olla koko ajan etusijalla?
Lapset on aina etusijalla, varsinkin omat ja siihen on vaan hyvä tottua.
Häpee nyt edes vähän kun kehtaat sanoa ääneen viattomasta lapsesta jotain noin typerää.- sä sen sanoit,
Pennut on aikaisemman rajun rakkauden tuloksia. Ei kukaan äiti, jolla lapsia, pysty rakastamaan enää yhtä tulisesti ketään muuta kuin lastensa isää aikanaan. Onhan se kiva, että on joku, mutta kyllä sitä jossain tilanteissa fantasioi siitä ainoasta oikeasta, lasten isästä.
- yhteisiä kaikki
Heh.
Tän on pakko olla provo.
Ei kukaan voi ajatella noin ja jos ajattelee niin kyllä on todella sairas.
Mieti jos miehes sanois sulle että sun lapses oksettais ja yököttäis häntä.
Olis varmasti kannattanu jättää lapses tekemättä jos oikeasti noin ajattelet. Ei mitään tervettä.
Itselläni 3 pientä lasta ja miehelläni 2 lasta.
Perheessä yhteensä 5 lasta. 1v,2v 4v, 7v ja 9v ja kaikki erittäin rakkaita oli en omia tai miehen. Nyt eletään samaa perhettä joten lapsetkin yhteisiä.
Meillä tosin kaikki nukkuu omissa huoneissa ja ei oteta viereen. Jos joku yöllä herää niin se mennään takaisin nukuttamaan omaan sänkyyn. Ei kukaan ollut kertaakaan yöllä vieressä koskaan.
Päivisin näytetään hellyyttä ja arvostusta kaikkia kohtaan.
En voi kun ihmetellä. - graavilohi
Ymmärrän hyvin inhon ja kuvotuksen, jota tunnet kyseisiä äpäriä kohtaan. Kehotan sinua kertomaan myös miehesi lapsille avoimesti mitä tunnet ja tee tunteesi selväksi myös teoin eli esimerkiksi oksentamalla heidän päälleen. Ja sen jälkeen käsket miehesi valitsemaan sinun ja entisen lehmänsä kanssa tekemiensä hirviöiden välillä ja jos miehesi valitsee lapset, niin ilmianna mies poliiseille kyseisten mussukoiden seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Moiset avionrikkojat joutavatkin vastuuseen teoistaan.
- ******
En jaksanut lukea tätä ketjua ja varmaan sanon jotain jo sanottua. Tuntuu vain niin turhalta... Miten sinä jaksat olla itsesi kanssa noine ajatuksinesi? Miehesi lapsi on täysin viaton tilanteeseen ja jos joku siinä suhteessa on ulkopuolinen, niin sinä. Hyväksy lapsi ja käyttäydy niinkuin aikuinen, tai tee kaikille palvelus ja poistu kuviosta. Anna mihelle mahdollisuus löytää sellainen nainen, jonka maailmankuva on laaja ja jolta riittää rakkautta myös lapselle.
- mies+5lasta
Huh, Huh vain nainen voi ajatella ja tuntea tällaisessa tilanteessa näin. Kannattaisi lähteä pois suhteesta jos tunnet noin. En ymmärrä kuinka mies jaksaa olla noin ymmärtäväinen. Oletko koskaan ajatellut asiaa siltä kantilta, että myös miehesi tytär joutuu jakamaan isänsä huomiota sinun kanssa. Jos haluat olla miehesi kanssa sinun täytyy hyväksyä että tyttö tulee aina olemaan osaa hänen perhettä/elämää olet sitten kuvioissa tai et. Yksi vaihtoehto on hankkia yksi yhteinen iltatähti!? Yhteinen lapsi yhdistäisi teitä kaikkia, myös muilla lapsilla olisi yhteinen veli/siskopuoli.
- htti
Eroa tuosta miehestä. Hänen lapsensa ei ole missään tapauksessa ansainnut tuollaista "äitipuolta"!. toivon totisesti, että miehesi näkee lävitsesi ja alkaa kohdella samoin sinun lapsiasi, kuin sinä hänen lastaan. Häpeä, sinä itsekeskeinen narsistinen ääliö. sinua ei voi edes äidiksi kutsua. Toivottavasti miehesi jättää sinut hyvin pian.
Hitto, että vihastuin viestistäsi. Olet oikea ääliö. Toivon totisesti sun saavan omalle kohdallesi sitä mitä itse tilaat. - Punakupari
Itse olen lapseton ja erehdyin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli 13 v tytär. Tytär oli yhteishuoltajuudessa eli viikko ja viikko -systeemi. Vaihtopäivä oli maanantai. Tytär oli hemmoteltu prinsessa ja meni puoli vuotta enenkuin isä uskalsi edes kertoa minusta tyttärelleen. Siitä seurasi tyttären puolelta mieletön raivokohtaus. Yritimme sitten väen väkisin tutustua toisiimme, mutta tyttären puolelta käytös oli tunteetonta ja hän halusi aina häipyä tilanteesta ja varmaan mielessään toivotti minut sinne missä pippuri kasvaa.
Tästä seurasi se, että en halunnut mennä sinne silloin, kun tytär oli isänsä luona. Eli olimme lähes kaksi vuotta joka toinen viikko -suhteessa. Etäisyyttä oli vielä lisäksi 100 km, joten pikainen kyläily toistemme luona ei onnistunut. Lisäksi lapsen äiti oli joka päivä puhelinyhteydessä miesystäväni kanssa koskien tyttären asioita ja vaihtopäivänä haki lapsen isänsä luota suoraan sisälle kävellen.Satuin kerran olemaan paikalla ja tyylin oli kuin talon omistajalla.
Kaikki tämä kärjistyi tilanteeseen, että olen tällä hetkellä sinkkuna ollut marraskuusta lähtien. Sen olen päättänyt, että jos vielä miehen otan, jolla on lapsia, niin ne ovat jo kotoa pois muuttaneet tai asuvat äitinsä luona suurimman osan ajasta eikä mitään viikko ja viikko -systeemiä.- niino
eipä ole lapsen vika kuka ne on tehnyt...saatika kasvattanut...
Suvaitsevaisuutta ihmiset!
- Totta tai Ei
sillai. Kun tunteet jyllää niin järki katoaa. MUTTA Julmasti sanoen KASVA ihmisenä ja mieti ulkopuolisen (ammattilaisen) avulla tuota.
Myös sitä että mikä vei teidät yhteen. - ÄitiLeijona
Osaahan olla lapsellinen äitipuoli,taitaa olla itsetunto heikoilla...
Voiko joku oikeasti kilpailla huomiosta miehen ja lapsen välillä, en ymmärrä.
Itse hyväksyn mieheni lapset ja Hän minun lapset, eikä suhteemme olisi edes jatkunut jos näin ei olisi ollut. Herää vaan kysymys miten miehesi voi hyväksyä asian... - paajanenp
Kuinka voit olla noin itsekäs? Pitäähän sinun miehesikin sietää sinun lapsiasi. Tuskin hän sorsii heitä siksi, että he ovat sinun lapsiasi. Pienelle tytölle isä on erityisen tärkeä. Olisit kiitollinen siitä, että hänellä riittää rakkautta kaikille läheisilleen.
Olet todella huomionkipeä. Kasva aikuiseksi ja ymmärrä, että miehesi ensimmäinen lapsi ansaitsee olla isänsä lapsi. Huh, jos olisin tuo lapsi ja tietäisin, mitä tosiasiassa ajattelet. Sitäpaitsi hän varmaan vaistoaakin vihemielisyytesi ja voi saada harteilleen traumoja, jotka eivät koskaan katoa. - äiti ja poika
niille isien ja äitien pienille pilteille pitäsi opettaa, ei miehen lapsen tarvitse teidän väliin ängetä sänkyyn voi nukkua omassaan ja samat ohjeet ja tavat kuin omillakin lapsilla on. tai siis yhteisillä lapsilla. ei isän uusi koti olemikään pes ämissä vai nmellastetaan ja rikotaan sääntöjä. usein isätantaa huomiota ja kaiken periksis koska näkevät lastaan niin harvoin.
- vain lapsi
Suosittelen tuntemuksesi perusteela,MENE PSYKOLOGIN TAI PSYKIATRIN VASTAAN OTOLLE tarvitset sitä todella.EN YMMÄRRÄ ETTÄ EDES RUPESIT MIEHEN KANSSA ASUMAAN,KUN TIESIT,ETTÄ HÄNELLÄ ON MYÖS LAPSI.Kysyppäs mieheltäsi mitä hän tunteee sinun lapsistasi,pyydä olemaan rehellinen.Sitä paitsi luuletkos olevasi muita ylempänä ja lapsi ensin rakkaudelle!
- ahhaaa
Aloittaja on jo selvästi ymmärtänyt, että hänen tunteensa eivät ole oikeutettuja, joten siitä lienee tarpeetonta häntä enää soimata. Oman tulkintani mukaan hän pyytääkin apua näiden tunteiden kanssa selviämiseen. Lapset ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin ja jokaisen persoonallisuuden kanssa ei vain voi tulla sydänystäväksi. Keskustelun aloittaja kuitenkin osoittaa aikuisen kypsyytensä pitämällä tunteensa piilossa lapselta. Eikö miehen lapsen kanssa kahdestaan vietetty aika auttaisi? Pakottaisit itsesi tutustumaan lapseen, ja ehkä lopussa näkisit hänessä muutakin kuin miehesi ja hänen exn "rakkauden hedelmän".
- cugu
Aloittaja teki oikein kertoessaan tunteista, jotka ovat tavallaan kiellettyjä, mutta ymmärrettäviä ja yleisiä. Eri asia on se, tekikö hän oikein kirjoittaessaan juuri nettiin, jossa voi aina odottaa saavansa yksioikoisia ja sairaalloisen aggressiivisia vastauksia mihin tahansa aiheeseen. Ihmiset rakastavat moralisointia. Pidän itse tosiasiana sitä, että muitten mukulat voivat olla hetken verran herttaisia, mutta aina kuitenkin sietämättömiä. Vanhemmuus ja oman lapsen rakastaminen on viettitoimintaa, ja ohjaa toimimaan yli oman mieltymyksen ja tarpeen. Sellaista ei voi kokea toisia lapsia kohtaan, ja sitä paitsi omiaankin kohtaan voi tuntea vihaa. Se on ihan toinen tabu ja aihe. Adoption ymmärrän kyllä, se on vakaumuksellista toimintaa (tästä termistä varmasti moni nettilutkuttaja keksisi kritisoitavaa) ja vakaumuksensa varassa ihminen voi voittaa osittain jopa viettinsä.
Kokonaan toinen asia on se, että mielestäni eroaminen ja uusioperheet sinänsä ovat helvetillisiä, eri toten lapsille. Sellaista vaan ei pitäisi tapahtua. Kysykää vaikka lastenpsykiatreilta ja lapsilta. Toisaalta elämme todellisuudessa, jota kansoittavat alkoholistit, persoonallisuushäiriöiset ja muuten vaan tyhmät ihmiset, joten mitäpä muuta voi odottaa, kuin onnetonta yhteiseloa siellä sun täällä. Eli en rupea muitten eroamisia enempää kritisoimaan tai arvioimaan.
Eli rohkeasti esitetty kokemus ap:lta, ja on hyvin ymmärrettävää. Pitäkää liitoistanne, alkuperäis- ja uudissellaisista huolta!- miettikää hiukan
Minusta tämä aloittaja kertoo rehellisesti tunteistaan mikä ei tarkoita, että hän käytännössä olisi sen kaameampi kuin monet muut aikuiset jotak kätkevät jopa itseltään ajatuksensa.
- Äiti itsekin
Taidat olla itsekin lapsi mieleltäsi. Oletko kännissä kirjoittanut ? Häpeä !
- Hyväksymätön
Mutta huolestuttavaa on se, että et sitten ilmeisesti oikein voi hyväksyä muitakaan ihmisiä.
- Äiti!!!
Katoppa peiliin... Pitääkö miehen siis "tykätä" sinun rakkauden hedelmistäsi?
Aika typerä olet!!! - joo...
on parempi elää yksin. ei tartte kattella kenenkään muitten kakaroita.
- keski-ikäinen akka
... koska menee avoliittoon/avioon tai kenen kanssa hankkii lapsia.
Ihan hienoa, jos rehellisesti pystyt tunnistamaan, ettet siedä miehesi lasta, mutta olet kyllä todella kypsymätön ja vastuuton, että olet lähetynyt parisuhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsi entisestä liitosta.
Mitä pahaa se lapsi on tehnyt sinulle? Olet törkeä sitä lasta kohtaan.
Suhtautuuko miehesi samoin sinun lapsiin?
Hankkikaa elämä tai erotkaa.
Olette todella vastuuttomia. - ole aikuinen
olisit tyytyväinen miehestä joka välittää lapsestaan...jos lapset on tehty niistä on huolehdittava..oletkohan jäänyt lapsena vaille rakkautta ja huomiota, kun vaadit huomiota puolisoltasi lasten kustannuksella...mene juttelemaan tunteistasi ammattiihmisen kanssa
- ARGH!
ole nyt oikeasti hiljaa tai jos noin paljon kiukuttaa niin lähde meneen!! ymmärrän että saattaa ajatus miehestäs jonkun toisen kanssa ällöttää, mutta koita nyt ajatella muitakin kuin itseäs!! itse olet ihan samoin tehnyt, ja varmasti miehestäs tuntuu ihan samalta ja VIIMEISIN ASIA mitä saatat koskaan tehdä on vierittää vihasi syyttömän lapsen niskoille!!! ITSE olen saanut elää sen kanssa että äitipuoleni ei voi sietää minua vaikken ole mitään pahaa tehnyt kellekään ja satun vain rakastamaan isääni ja nähdä tätä. ja kyllä, olen mies. Mutta ei käy ei kun V'TTU ilkeä äitipuoli välittää vain omista pennuistaan jotka nekin ENTISESTÄ suhteesta, niin ei saa edes kylässä käydä!!
KOITA HUVIKSESI MIETTIÄ miltä itsestäs ois tuntunut jos vanhempas ois eronneet kun olit pieni ja isäs ois lähtenyt uuden naisen matkaan joka ei vois sietää sua. pura vihas muualle ja kasva aikuiseksi! Jätät ikuiset arvet pienen ihmisen sydämeen typerällä käytökselläsi! - meidänlapset
voi jessus ! mitä joku suustaan päästää!ehkä sun miehes inhoaa yhtä paljon sun lapsia?ei ihme jos on häiriintyneitä lapsia tässä maassa jos on noin ajatteleva nainen jota kutsutaan äidiksi!kuinka lapsi voi olla kilpailija/"toinen" nainen!sillon pitää olla ilman miestä jos noin ajattelee!huomionkipeä...no sulla tulee oleen vielä paljon ongelmaa ....kannattas ehkä mennä hakeen apua terapeutilta ....
- MiesX.
Jos olisit minun vaimoni tai tyttöystäväni, saisit välittömästi "kenkää". En ymmärrä että joku nainen voisi olla noin sydämetön ja raaka pientä lasta kohtaan.
Jos joku puhuisi ja ajattelisi minun lapsestani noin, hänellä ei olisi minunkaan kanssa mitään tekemistä.
Minä olen kasvattanut lapsen vaimoni aikaisemmasta suhteesta ja en koskaan olisi voinut ajatella noin, hän on nyt aikuinen ja on saman arvoinen kuin omatkin lapseni. - Kaaressa ulos
Oot kateellinen pirun akka, kun tajuat et oot joutunu keskelle todellista, huom. TODELLISTA MAAILMAA! Kun nyt totuus vaan on se, että et ole miehesi ensirakkaus. Mutta jos et sitä kestä, on heitäkin, jotka eivät kestä tällaisia asioita, niin kuule, eikö asia ole aivan YKSINKERTAINEN: vaihda miestä!! Onhan noista kateellisista äitipuolista tarinoita koko maailmansivu; esim. Hannu ja Kerttu, Lumikki jne. Että kyllä tuollaisia ihmisiä ja tunteita on; eri asia on aivan, kuinka ne käsittelet. Oman kantani voin sanoa, että minä henkilökohtaisesti suren lasten tilaa Suomessa, uusperheet voivat todella pilata lapsen elämän. Varsinkin, jos oma äitipuoli on täysi IHMISHIRVIÖ! Olen melko nuori ihminen, mutta voin sanoa, että vaikka omalla äidin miesystävällä oli aikoinaan vaikeus tulla toimeen kanssani, niin kylläpä ukko tottui, ja tänään kertoo jo huolensa minulle kaikkine päivineen.
Niin. Sinä luulet, että elämä on helppoa, mutta uusperheessä se ei mene niin. Sanoisin, että jos haluat päästä helpolla, elää helpompaa ja huolettomampaa elämää, lähde pois suhteesta! Kerran se kirpaisee, mutta löydät uuden ja sellaisen oikean miehen sinulle, jonka kanssa koet sen tulisen kuuman rakkauden, jossa ei ole esteitä, kuten miehen lapset. Teet sitten itse lapsettoman uuden miehen kanssa joskus yhteisen lapsen, niin eiköhän asia hoidu. Siis uusperhe-elämä ei käy sulle. Ja se ei tod. kaikille käy. Ihminen voi kokea kaikkia tunteita maan ja taivaan väliltä, mutta katsokin ettet vaurioita lasta. Kukin meistä joutuu aikanaan tekemään tiliä omista mokistaan. Jos mä olisin sun ukkos, lentäsit niin kaaressa kapsäkkeines hankeen! Odotan innolla, kun itket joskus tällä palstalla miten sinulla on vaikeaa, kun olet viimein se vanha kulahtanut akka, jonka isän murrosikäinen tytär pesee sut sata nolla. :)
- Prkl !
Jos ihminen on noin henkisesti kypsymätön, niin pitäisikö olla ihan yksikseen eikä 'sotata' miesten ja lasten kanssa sikin sokin. Lapsi ei ole tehnyt pahaa, sinä teet koko ajan. Kasva ja kehity ennen kuin järjestät parisuhteita ja lapsia maailmaan. Täällä on paha olla, jos aikuiset ovat kaikki kaltaisiasi.
- Lapset nukkumaan1900
Yrittäkäähän kasvattaa niitä lapsianne yhdessä. Vaikuttaa siltä, että lapset määrää mitä tehdään.
Tukekaa toinen toisianne ja puhukaa asiat selväksi.
Yrittäkää hankkia ensin omaa aikaa ilman puolisoa, Esim Äijien viikonloppu mökillä /reissussa ilman naisia ja toisin päin.
Laittakaa välillä lapset hoitoon ja viettäkää aikaa yhdessä.
Lapset tietysti kannattaa laittaa nukkumaan 20.00-21.00. - yks vaan
Koeta ajattella toisella tunteella, Älä" toisena naisena". Hän kumminki miehen tytär ja lapsi. Ja jos on uusio perhe, niin pitää pystyy hyväksymään myös entinen elämä.opettele rakastamaan tyttöä ja jätä tollaiset ajatukset pois. Se on henkisesti ja perheesi kesken hyvin viisasta. koska tytär ei voi kumminkaa olla miehesi rakastaja vaan on lapsi. sinä olet kumminki se aikuisten rakkauden kohde. ei niitä voi kilpailuttaa. hitaasti, mutta varmasti opit varmaan tuntemaan edes pikkaisen hellyytä lasta kohden
- Onnellinen lapseton
VITTUAKO SAATANAN KESKINKERTAISUUDESSA ELÄVÄT LUUSERIT HANKITTE KAKAROITA!!!!!!
JOS HOMMA EI TOIMI NIIN ITSEÄÄN VOI SYYTTÄÄ KUN KERRAN NIIN TYHMÄ ON ETTÄ NIITÄ HANKKII!!!
NIIN MAKAA KUIN PETAA JA SITÄ NIITTÄÄ MITÄ KYLVÄÄ!!!!! Eikös se jotenkin noin mennyt??- PELOTTAAKO?
Miehen tytär vielä nousee sinua vastaan, kun kasvaa.
- Lapseton=Maanpetturi
Sinullekin pitäsi saada äkki 6 lasta. Olisit huomattavasti onnellisempi. Ei tarvitsisi olla lapseton ja noin äkäinen/onneton.
Oletko muuten normaalistikin tollainen "HELLAHIRMU".
- otus20
Siis itse olen 21-vuotias kohta ja miehelläni on 10-vuotias tytär.
Ja Kohtelen lasta kuin omaani,en voisi mistää hinnasta olla mustasukkainen.
Tuo on minusta lapsellista että et voi lasta hyväksyä vaikka olet asiasta ollut tietoinen ku olette tavanneet.
ajatteleppas miltä sinusta tuntuisi jos miehesi olisi omista lapsistasi samaa mieltä!
Kasvaisity aikuiseksi ja oppisit elämään asioiden kanssa jos se ei onnistu niin vaiahda miestä...! - hyri
Meillä oli samanlainen homma että tyttöystäväni ei hyväksynyt poikaani,petin useasti ja monta kertaa kun ei kuunnellut mua että molempien lapsille samankaltainen kohtelu.Itse vein hänen poikaa harrastuksiin samalla kun omani ja annoin molempien poikien jäädä mun kanssa kun tyttöystäväni meni harrastuksiin jne.Mutta toisinpäin ei käynyt,tein päätöksen että kun satuttaa mua poikani kautta niin teen saman hänelle.Ja petin toista sataak ertaa ennenkuin jäin kiinni.Tyttöystäväni suuttui mutta sanoin että sitä saa mitä tilaa.Eli kerroin rehellisesti että sen takia tein sitä kun ei hyväksynyt poikaani.Ja nyt eros mutta se on pieni hinta siitä että saan pojalleni rauhallisen elämän ja hyväksynnnän.Ottakaa oppia tästä.
Säälittävää, ei voi muuta sanoa...
- lapsirukka.
onhan tämä provo, onhan. Hyvänen aika, jokaisella lapsella on oikeus kunnolliseen lapsuuteen ilman vihaista huoltajaa. Ei voi olla totta, että tällaista saa vielä lukea. Lähde hyvä ihminen lätkimään ja jätä lapsi rauhaan. Lapsi raukka saa ehkä koko elämänsä ajaksi traumat käytöksestäsi, miten voit olla noin julma, pask:pää olet!
- Mies eikä mikkihiiri
kanna vastuusi. Olet juuri sellainen noita-akka, kun tuhkimon äitipuoli. Jos miehesi on yhtään fiksu, pistää sut kiertoon ASAP.
- Tytärpuoli
Itse voisin puuttua asiaan toiselta kantilta.
Vanhempani erosivat kun olin 11v. En tykännyt ajatuksesta enkä hyväksynyt sitä että äiti joutuisi muuttamaan pois. niin kuitenkin kävi.
Välissä ennen uutta avioliittoa isällä oli naisystävä, mutta siitä en ollut mustasukkainen millään tavalla. Hänellä oli kaksi lasta jo ennestään ja mukavia poikia olivatkin. :)
Heille tuli välirikko ja isä löysi uuden naisen paikallisesta, aivan sattumalta.
He tapailivat jonkin aikaa kunnes homma alkoi käymään vakavemmaksi. Muija muutti meille ja pian kuulin heidän olevan jo kihloissa. Aika kului nopeaan ja pidin naista ihan ok tyyppinä. Sitten jo järjesteltiin häitä.. ennen häitä kuitenkin isäni ja "marjatta" (nimi muutettu) tulivat eräänä aamuna keittiöön ja pyysivät kaikki meidät neljä (minä ja sisarukseni) koolle. Sanoivat että heillä on uutisia. Itse olin silloin juuri parhaassa teini-iässä ja akka oli muutenkin jo alkanut käymään kaikkine sääntöineen minun hermoille joten töksäytin ääneen että "älä ny vaan sano että oot paksuna". Muijan silmät lensi selälleen ja sanoi että "kiva kun otat sen noin". Sanoin että "oletko oikeasti tosissasi"? Isä vain kommentoi siihen että olis tulossa sisarus meille. Mua otti niin pannuun. Tuli ensin latelemaan sääntöjä isoon taloon, pysti joskus jopa sanomaan että hän ei tee ruokaa, pese pyykkejä ja siivoa täällä. Että "saatte teki tehä jotain, mä mikää talouden hoitaja ole". Luoja miten pisti ärsyttämään. No, häät meni siinä sivussa ja muija paksuna. Mutta ajatus "kuherrus kuukaudesta" oksetti. Isä ja tuo nainen joka oli odottamassa meille sisarusta, inhotti. Miksi?
Nyt.. olen jo 22v. Minulla on heidän avioliitostaan kaksi ihanaa sisaurusta vaikka alku näytti vittumaiselta suoraan sanoen. Eka on jo 8v ja nuorin 4v :) Rakastan niitä kuin omia sisaruksia. Kuin olisivat omasta isästä ja äidistä tulleita. He ovat minulle todella tärkeitä.
Jos lapsi siis voi hyväksyä vaikeuksien kautta "äitipuolen" niin miksi ihmeessä ei voi aikuinen lasta?? En ymmärrä. Oksettavampaa on tuo "äitipuolen" näkökulma kuin lapsen.
SÄÄLIN omia lapsianne. Ja sitä joka koituu tuon paskan uhriksi. ETTE te aikuiset ole uhreja. Lapsi ei ole tehnyt mitään. Se on vain alku kapinointia "sinua" vastaan joka tulet ns. viemään isän. Kannattaisi miettiä kumpi on se lapsi ja kumpi aikuinen. Naurattaa ihan lukea sinun tekstiä joka tämän sopankin on aloittanut.
Silti helvetin ihanaa elämän jatkoa teille sinne jonnekin.. Ja pitäkää te puolenne jotka ymmärrätte että tuollainen mustasukkaisuus on naurettavaa.- yxäxä
"...etten voi sietää ajatusta että joku toinen "nainen" menee aina minun edelle, en voi koskaan olla miehelleni se maailamn tärkein. Sairasat ja lapsellista ehkä mutta mitenkäs tämän tilanteen saisi muutettua...."
Ja muista viedä omat kullannuppus mennessäs! - dfsf
Monesti "äitipuoli" ja "isäpuoli" ei tiedä etukäteen mitä tunteita tilanne tuo tullessaan. Sitä voi olla hieno käsitys siitä kuinka rakastaa kaikkia lapsia, mutta kun saa osakseen paljon huonoja asioita jotka liittyvät toisen lapseen tunteet voivat muuttua. Itse tietyllälailla pidän miehen lapsesta, mutta en silti jaksa hänen mustasukkaisuuttaan ja arvomaailmaansa.
- Onko enää rakkautta?
Lapsia pitää rakastaa!!! Olivat he kenen hyvänsä. Lasten maailma on muutenkin nykyään tarpeeksi julma.
- 3 + 19
Sinun pitäisi olla se aikuinen.... Ymmärrä hyvä ystävä, ettei se hyvin pääty jos alat taistella tyttären kanssa. Tuntuu kummalta että olet alkanut edes suhteeseen jos olet tiennyt että lapsiakin on ja suhtaudut noin...
Tunnet inhoa... uskotko että sinun sanomattakin tytär vaistoaa sen ja tekee tasantarkkaa sen minkä hoksaa sinua eniten ärsyttävän. Voisin kertoa sinulle paljonkin asiasta omien tyttärieni kautta ja ompa nainen saanut nimenkin " Harakka ". Jos lapsen kanssa lähdet taistelemaan, saat tehdä sen lopun elämäsi. Toivottavasti ymmärrät ettei siinä erossa ole tuhoutunut ainoastaan aikaisempi suhde vaan lapsen elämäkin on muuttunut. Uskotko että lopulta tilanne vaikuttaa myös suhteeseenne. Noin voit tehdä yhteisestä elostanne helvetin.... Kasva hyvä ihminen.. Jos rakastat toista tarpeeksi ei silloin lapset ole taakka. Anteeksi !! varmaan huomaat etten käsitä miten joku voi edes ajatella noin.... - äiti1985/07/09
Olet itsekäs ihminen, on se ihme ettei miehellä saa olla entuudestaan lapsia.. kun itselläsikin on. Suoraan sanoen minua oksettaa tuollaiset ihmiset. Hanki/hankkikaa mies jolla ei ole entuudestaan lapsia ja varmistakaa ettei tuo mies satu vihaamaan teidän lapsia.
Sinä jolle miehesi entiset lapset haistattelevat, HALOO ota ohjat käsiisi ja tee asialle loppu. Olet toinen aikuinen kyseisessä uusioperheessä. Samoin kuin voi sanoa näille jotka valittavat että lapsi rikkoo leluja, kiusaa ym ym.. - x
Aikas oudosti suhtaudut!!! Mitähän hedelmiä noi sun kaksi kersaa on.Itse et voi hyväksyä miehes lasta, mutta vaadit miehesi hyväksymään omat lapsesi!!!!! tuota kutsutaan mustasukkaisuudeksi ja sehän on sairaus.
HAKEUDU HYVÄ IHMINEN HOITOON ENNEN KUIN ON MYÖHÄISTÄ!! - fakta.
Ensinnäkin, Hyvä isä ei KOSKAAN pistä jotakin vitun naista (joka INHOAA hänen lastaan )
lapsensa edelle. JOTEN UNELMOIT TURHAAn.
ainakaan tommosen edelle en pistäis omia lapsiani.
Ja mitäs otit miehen jolla on ennästään lapsi? EIKÖ MUITA LÖYTYNYT?
ja nyt sitten tahdot pilata heidän välinsä sun tyhmillä ajatuksilla?
Tuhoa oma elämäsi mutta ole edes sen verta ihminen että muista olla kiltti sille lapselle.
TOTTAKAI se haluaa haleja omalta isältään, robotiksko sitä luulit?
sanonko kuka on inhottava.
MINÄ olen perheestä jossa olin se ''toisen naisen lapsi'' ja en voi muuta sanoa teille toisen naisen lapsen vihaajille kuin että KYLLÄ,miehenne on orgasmin kautta(joka edellyttää panemista jos aikoo siittää lapsen) siittänyt toisen naisen, JA KYLLÄ tämä merkitsee että hän on NAUTTINUT TOISESTAKIN KUN TEISTÄ VAIN, loppujen lopuksi, ethän sinä ole maailman ainoa haluttava nainen, ja jos oot tommonen niin et varmaan tällä hetkelläkään ole ainut haluttava nainen hänelle (hyvä pointti vaikka itse sanonkin).
Ja vielä sen sanon että sinä ja muut itsesi kaltaiset, on semmonen paikka olemassa kuin valkotakkisten keskus eli mielisairaala,HAKEUDU HOITOON tai ole fiksu ja syö soppas ku oot itse keittänyt.
tai VAIHDA LÄÄKITYSTÄ.
TEE ITELLES JA MAAILMALLE PALVELUS JA TEE ITELLES JOTAÍN KEHITTÄVÄÄ ( esim se lääkityksen vaihtaminen)
KOSKA ON ERITTÄIN LAPSELLISTA VIHATA JA INHOTA TOLLA TAVALLA.
sun teksti oli narsistinen.
''en voi sietää ajatusta että joku toinen ''nainen'' menee MINUN edelle''- Kaarlo-eno
Tere,
Eksyin tänne vahingossa. Aihe liippaa läheltä.
On kokemusta kahden eri puolison kanssa toisen miehen lapsista ja olen asunut
heidän lapsien kanssa yhteensä ainakin 20-vuotta.
Ei se helppoa ole ollut. Mutta olen varmaan kohtuu hyvin onnistunut.
Pitää vain yrittää olla aikuinen. Olen myös alusta asti pitänyt kuria kuin omille
lapsilleni (kohdellut muutenkin kuin omiani). Onneksi puolisot ovat sen kaiken sallineet.
Mutta tärkein neuvo on. Harkitse tarkkaan ennen kuin lähdet tällaiseen elämään.
Harkintakyky ei tosin toimi jos on rakastunut. - yks vaan
..myös että etsit sellaisen miehen, kellä ei lapsia ole. Ja sanon tämän ainoastaan hyvällä, sillä olen ollut itse vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa miehen edellisen suhteen lasten roolit olivat miehelle lähinnä varavaimokkeina toimiminen. Paha siinä on kenenkään naisen tulla väliin, kun lapset ei nähdä lapsina vaan pikkuvaimoina. Ja sekä mies että muu suku olivat myös sitä mieltä, että nämä kyseiset lapset oli pumpulissa kasvatettu. Ei sellaista siedä katsella, kun on itse tottunut RAKASTAMAAN lapsia niin, että SAAVAT sen kurin. Rajoilla lapset kasvatetaan eikä niin, että he hallitsevat ja määräävät miten eletään. Sen vielä jotenkuten siedin, että olivat entisen elämän hedelmiä, mutta en sitä että vanhemmat vihaavat lapsiaan antamalla niin paljon löysää. Kohdistin siis vihan mieheen, enkä lapsiin. Oletko itse miettinyt sitä, että syypää ei ole se lapsi, vaan miehesi heille antama kasvatus? Hänen kuuluisi kuitenkin olla se vastuullinen vanhempi ja pistää lapsi ruotuun sekä osoittaa lapselle paikkansa perheessä.
Mutta, minä tein fiksun valinnan ja lähdin ja tällä hetkellä tapailen lapsetonta miestä ja aion hänestä pitää kynsin ja hampain kiinni! :) - niinpäkinvoiolla
yks vaan kirjoitti:
..myös että etsit sellaisen miehen, kellä ei lapsia ole. Ja sanon tämän ainoastaan hyvällä, sillä olen ollut itse vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa miehen edellisen suhteen lasten roolit olivat miehelle lähinnä varavaimokkeina toimiminen. Paha siinä on kenenkään naisen tulla väliin, kun lapset ei nähdä lapsina vaan pikkuvaimoina. Ja sekä mies että muu suku olivat myös sitä mieltä, että nämä kyseiset lapset oli pumpulissa kasvatettu. Ei sellaista siedä katsella, kun on itse tottunut RAKASTAMAAN lapsia niin, että SAAVAT sen kurin. Rajoilla lapset kasvatetaan eikä niin, että he hallitsevat ja määräävät miten eletään. Sen vielä jotenkuten siedin, että olivat entisen elämän hedelmiä, mutta en sitä että vanhemmat vihaavat lapsiaan antamalla niin paljon löysää. Kohdistin siis vihan mieheen, enkä lapsiin. Oletko itse miettinyt sitä, että syypää ei ole se lapsi, vaan miehesi heille antama kasvatus? Hänen kuuluisi kuitenkin olla se vastuullinen vanhempi ja pistää lapsi ruotuun sekä osoittaa lapselle paikkansa perheessä.
Mutta, minä tein fiksun valinnan ja lähdin ja tällä hetkellä tapailen lapsetonta miestä ja aion hänestä pitää kynsin ja hampain kiinni! :)Niin tapauksesessa voi olla sekin puoli, että mies voi oikeasti pitää tytärtään pikkuvaimona ja rajat sillä mikä on sopivaa hämärtyä. Myös läheisyys voi mennä vnksalleen niin, että lapselle ei laiteta oman syyllisyyden takia rajoja ja lapsi päättää suurinpiirtein kenenkanssa vanhempi seurustelee.
Mielstäni tällöin on kyse syyllisyydestä eikä rakastavasta vanhemmuudesta.
- ....................
Itse olen 2 lapsen äiti ja eronnut lasteni isästä.. Exäni löysi eron jälkeen itselleen uuden naisen, joka eräänä iltana exäni nukkuessa textasi minulle, ettei aijo sietää meidän yhteisiä lapsia (vaikka ei ollut heitä edes viellä tavannut).
Olemme exäni kanssa hyvissä väleissä ja puhumme toisillemme edelleen melkeinpä kaikesta, joten seuraavana päivänä soitin exälleni ja sanoin kyseisestä viestistä. Puhelu loppui kesken asiani ja muutaman tunnin päästä tuli soitto takaisin. Exäni oli sillä samaisella hetkellä, ilmoittanut uudelle naisystävälleen, että hänen rakkautensa olisi riittänyt kaikille kolmelle.. mutta jos hänen täytyy valita, valinta on ilmiselvä ja nainen sai häipyä.
Olkoon tämä varoituksen sana teille, jotka vihaatte puolisonne lapsia. Lapset menevät kaiken edelle ja jos ei mene, ei ole lapsia ansainnut.- Kaarlo-eno
Hieno päätös kahden lapsen isältä.
- exile77
voi, voi... tuo kuulostaa todella tutulta. Mulla oli ihan samanlainen ongelma aluksi ,kun alotimme yhteiselon.Koin ihan tajutonta mustasukkaisuutta mieheni tytärtä kohtaan. Se oli kumminkin mieheni ensimmäinen lapsi ja niillä todella upeen läheiset välit. Koin itseni ulkopuoliseksi ja itselläni ei ollu omaa lasta koin itseni epäonnistuneeksi,kun minun kilpirauhasen vajaatoiminnan takia en voi saada ihan helposti omaa. Koin masennusta sitä ajatustakin kohtaan,kun mieheni oli kokenu ex:nsä kanssa niinkin upeen kokemuksen,kun sen yheisen lapsen syntymän ja pitkän yheiselon. Purin hammasta monesti ,kun tytön suusta tuli aika helposti lauseita,että mun ruoka on pahaa ja se kiehnäsi isän päällä kiipeillen. Jättäydyin jotenkin vaistomaisesti taka alalle ja tein keittiössä jotakin omia siivouksia tai olin omissa oloissa toisessa huoneessa. Olen kanssa huomionkipee. Tosi paljon. Mieheni huomasi nopeesti,että mikä on vialla. Tuli halaamaan ja kerroin avoimesti ,että mulla on paha olo ja se auttoi paljon. Mies nykyään hakee mut kainaloon ja komentaa sen kainaloon , vaikka tyttö onkin tässä. Sanoin silloin alkuaikoina,että miehen pitää sanoo et tyttö on vielä sen numero yksi vaikka asunkin tytön isin kanssa. Se on monelle lapselle tarkeä kuulla. Se helppasi tilannetta mun osalta paljon. Tyttö ei niin paljon hae sitä huomioo isältä ne yheiset hetken on nykyään tasaista ja hyvää eikä mullakaan ole paha olo. Ihme sitten tapahtuikin ja toiveeni toteutui. Nyt odotan meidän yhteistä vauvaa menossa rv 33 ja tunnen, että viimmeinkin saan kokea sen oman rakkaani kanssa enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi vaan osaksi tätä perhettä.
Tytön kanssa olen pitänyt välit kaveri pohjalla en yritä mitään ja olen antanu tytön itse tulla mulla mun juttusille ,kun hänellä semmonen olo. Tyttö sanookin mua sen leikkiäitiksi, mutta en koe sitä oikein vieläkään niin osuvalta muhun.
Mutta joka tapauksessa tiedän miltä sinusta tuntuu...- äippäpuolikas
Itselläni on taas täysin päinvastainen tilanne. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vajaa 3vuotta, hänellä on 9v poika. Tulimme ensi hetkestä asti loistavasti toimeen eikä oikeastaan mitään ongelmia ole ollut. Vähän pienempänä poika jopa toistuvasti sanoi minulle ja muille, että haluaisi minun olevan hänen äitinsä. Se tässä onkin ehkä ongelma, että on pelottavaa rakastaa lasta, joka ei ole oma. Mitä jos tulee ero? (vaikka ei tietenkään ole mitään syytä miksi tulisi mutta ei sitä koskaan kuitenkaan tiedä) minulla ei ole mitään oikeuksia lapseen.
Joskus tunnen mustasukkaisuutta lapsen äitiä kohtaan ja tulee kilpailunhalu, vaikka lapsi on aina tuntunut pitävän minusta enemmän kuin äidistään (voiko tämä olla mahdollista?). Äiti on kuitenkin aina äiti. En voi koskaan olla hänen äitinsä, ja se tuntuu joskus niin kovin surulliselta. Vietän mieluusti paljon aikaa lapsen kanssa. Omia lapsia minulla ei vielä ole. Onko muilla samoja kokemuksia? miten on käynyt esim jos suhteessa on tullut ero? - menee edelle aina
äippäpuolikas kirjoitti:
Itselläni on taas täysin päinvastainen tilanne. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vajaa 3vuotta, hänellä on 9v poika. Tulimme ensi hetkestä asti loistavasti toimeen eikä oikeastaan mitään ongelmia ole ollut. Vähän pienempänä poika jopa toistuvasti sanoi minulle ja muille, että haluaisi minun olevan hänen äitinsä. Se tässä onkin ehkä ongelma, että on pelottavaa rakastaa lasta, joka ei ole oma. Mitä jos tulee ero? (vaikka ei tietenkään ole mitään syytä miksi tulisi mutta ei sitä koskaan kuitenkaan tiedä) minulla ei ole mitään oikeuksia lapseen.
Joskus tunnen mustasukkaisuutta lapsen äitiä kohtaan ja tulee kilpailunhalu, vaikka lapsi on aina tuntunut pitävän minusta enemmän kuin äidistään (voiko tämä olla mahdollista?). Äiti on kuitenkin aina äiti. En voi koskaan olla hänen äitinsä, ja se tuntuu joskus niin kovin surulliselta. Vietän mieluusti paljon aikaa lapsen kanssa. Omia lapsia minulla ei vielä ole. Onko muilla samoja kokemuksia? miten on käynyt esim jos suhteessa on tullut ero?Mun mielestä on äärimmäisen itsekästä ja lapsellista olla hyväksymättä puolison lasta jos on tiennyt hänen olemassa olostaan ennen kuin suhteesta tulee vakavampi. Eiväthän ne helppoja asioita ole mutta aikuisena täytyy osata suhtautua oikein. Lapsen ja äidin suhde on se ensisijainen siksi on myös lapsellista yrittää kilpailla biologisen äidin kanssa. Joskus tuntuu etteivät nykyajan aikuisen aikuistu itse ollenkaan eivätkä kestä mitään itselleen negatiivisilta tuntuvia asioita. Lapset vaistoavat uskomattoman paljon ei ihme että nykyajan lapset voivat huonosti.
- äippäpuolikas
menee edelle aina kirjoitti:
Mun mielestä on äärimmäisen itsekästä ja lapsellista olla hyväksymättä puolison lasta jos on tiennyt hänen olemassa olostaan ennen kuin suhteesta tulee vakavampi. Eiväthän ne helppoja asioita ole mutta aikuisena täytyy osata suhtautua oikein. Lapsen ja äidin suhde on se ensisijainen siksi on myös lapsellista yrittää kilpailla biologisen äidin kanssa. Joskus tuntuu etteivät nykyajan aikuisen aikuistu itse ollenkaan eivätkä kestä mitään itselleen negatiivisilta tuntuvia asioita. Lapset vaistoavat uskomattoman paljon ei ihme että nykyajan lapset voivat huonosti.
Hei,
en sanonut että kilpailisin lapsen äidin kanssa. Sanoin vain, että herää kilpailunhalu, mutta en sitä tietenkään tee taikka näytä lapselle. Ei tulisi mieleenkään!
Mutta se ihmetyttää, että miksi ei olisi muka mahdollista, että lapsi tosiaan pitää äitipuolesta enemmän kuin oikeasta äidistään? Siis en nyt sano, että pyrkisin siihen, mutta mietityttää vain että onko se äiti-lapsi-suhde aina niin vankkumaton? Oli äiti millainen tahansa? Meillä lapsi sanoo usein, ettei pidä äidistään. Ollessaan meillä useitakin viikkoja putkeen, ei halua pitää mitään yhteyttä äitiinsä esim. puhelimitse. - kuulostaa kummalta
äippäpuolikas kirjoitti:
Hei,
en sanonut että kilpailisin lapsen äidin kanssa. Sanoin vain, että herää kilpailunhalu, mutta en sitä tietenkään tee taikka näytä lapselle. Ei tulisi mieleenkään!
Mutta se ihmetyttää, että miksi ei olisi muka mahdollista, että lapsi tosiaan pitää äitipuolesta enemmän kuin oikeasta äidistään? Siis en nyt sano, että pyrkisin siihen, mutta mietityttää vain että onko se äiti-lapsi-suhde aina niin vankkumaton? Oli äiti millainen tahansa? Meillä lapsi sanoo usein, ettei pidä äidistään. Ollessaan meillä useitakin viikkoja putkeen, ei halua pitää mitään yhteyttä äitiinsä esim. puhelimitse.Niin tämä piikki nyt olikin enemmän aloittajalle. Mutta tuohon vaikea sanoa mitään voihan olla että äidin ja pojan suhteessa on jotain ongelmia joita ero on kärjistänyt? Tiedän yhden äidin joka alkoi esim yliholhoamaan lastaan eron jälkeen. En tiedä onko tämä hyvä neuvo mutta pystyisitkö jotenkin onkimaan selville hienovaraisesti enemmän tilanteesta jotta se voitaisiin selvittää? Voisin kuvitella ettei se ole helppoa mutta tuo kuulostaa siltä ettei tuon pojalla ole ihan hyvin asiat äitinsä kanssa.
- EräsMies12
kuulostaa kummalta kirjoitti:
Niin tämä piikki nyt olikin enemmän aloittajalle. Mutta tuohon vaikea sanoa mitään voihan olla että äidin ja pojan suhteessa on jotain ongelmia joita ero on kärjistänyt? Tiedän yhden äidin joka alkoi esim yliholhoamaan lastaan eron jälkeen. En tiedä onko tämä hyvä neuvo mutta pystyisitkö jotenkin onkimaan selville hienovaraisesti enemmän tilanteesta jotta se voitaisiin selvittää? Voisin kuvitella ettei se ole helppoa mutta tuo kuulostaa siltä ettei tuon pojalla ole ihan hyvin asiat äitinsä kanssa.
Mulla vähän vastaavaa kokemusta itsekkäisistä naisista. Tosin kyseessä on koirani jonka hankin eksäni kanssa 4v vauveli jota rakastan ja jonka kasvatin pennusta pitäen. Tätä koiraa ei nykyiseni voi sietää. Saan vähän väliä kuulla kommentteja "Taas sun "eksäs" rakki haukkuu" tmv. Ongelma alkoi vasta sen jälkeen kun kuuli että olin sen yhteisesti silloisen naiseni kanssa ostanut. Tää taitaa olla joku itsetunnon puute naisilla tai sitten vain yleinen itsekkyys/kusipäisyys.
- vsdxv
äippäpuolikas kirjoitti:
Hei,
en sanonut että kilpailisin lapsen äidin kanssa. Sanoin vain, että herää kilpailunhalu, mutta en sitä tietenkään tee taikka näytä lapselle. Ei tulisi mieleenkään!
Mutta se ihmetyttää, että miksi ei olisi muka mahdollista, että lapsi tosiaan pitää äitipuolesta enemmän kuin oikeasta äidistään? Siis en nyt sano, että pyrkisin siihen, mutta mietityttää vain että onko se äiti-lapsi-suhde aina niin vankkumaton? Oli äiti millainen tahansa? Meillä lapsi sanoo usein, ettei pidä äidistään. Ollessaan meillä useitakin viikkoja putkeen, ei halua pitää mitään yhteyttä äitiinsä esim. puhelimitse.äippäpuolikas---olet oikeassa..joskus on niin, että se äitipuoli on se tuki ja turva kun oma äiti ei jaksa/ehdi....
- syvästi ihmeissään
Miksi jatkat suhdetta jos et pysty hyväksymään puolisosi lasta?
Lapset eivät voi valita vanhempiaan. - Huh.
sen lapsiparan takia!
- onnellinen tyttönen
ite elin suhteessa jossa miehellä oli kaksi tyttöä...
ensin olin kauhuissani ja peloissani siitä että tytöt kun ovat meillä käymässä niin en saa mitään hellyyttä osakseni isältä...
loppujen lopuks tilanne meni niin että aina innolla odotin tyttöjen tuloa meille koska rakastin tyttöjä hyvin paljon!!! eivät he omia olleet, mutta ei se mulle mikään ongelmakaan ollut... olin onnellinen kun sain pienen tytön halauksen ensimmäisenä ovella ja toinen tuli syliin istumaan kun vaatteet oli saatu pois..
meillä meni niin hyvin kaikki ettei paremmin voisikaan mennä!!
kuunaan en voisi heitä vihata!! aivan ihania tyttösiä olivat!!
ja vaikka erosta on kulunut jo reilu vuosi niin silti välillä mietin tyttöjä edelleen... :)
omia lapsia tuskin koskaan hankin... vaikka kihloissakin oon ja mies on aivan ihana.. mut tuskin koskaan haluan omia lapsia.. en ole tarpeeksi äidillinen ihminen!!!
mutta aloittajalle voisin sanoa sen verran että joko jättää miehen tai sitten yrittää tutustua miehen lapseen paremmin ja viettää laatuaikaa hänen kanssaan...
vaikka lapsi ei ole oma nii ei sitä todellakaan tarvi vihata!!! ei häntä tarvitse rakastaa kuin omaa lastaan mutta voisi silti hiukan miettiä että mitäs jos tilanne olisikin niin päin ettei mies voisi millään tasolla sietää aloittajan lapsia??? aloittaja varmasti olisi jo pakannut tavaransa ja lähtenyt kävelemään.... - Kanssa sisar
Tiedän tunteen. Olen itsekkin käynnyt ton asian läpi, mutta onneksi olen päässy asiasta ohi. Enään en välitä sillä olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta, eli tässäkin asiassa aika asian parantaa, että tsemppiä vaan, sillä sitä tuut tarvitsemaan.
- Minna99999
MENE HYVÄ IHMINEN ÄKKIÄ HOITOO.
- iihaa
Eipä ole tulevaisuuttakaan jos et pysty hyväksymään elettyä..mennyttä elämää.
Kannattaa todella miettiä tuntemuksiesi alkuperiä..ne ei voi olla kumppanisi syytä tai aiheuttamia.
Muillakin hölösuilla on ihan sama oman itsetunnon tutustuminen edessä. - äitikkä1
Uskomatonta tekstiä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- suuri sydän
Että joku voi olla pikkusieluinen:-) Älä ota miestä jolla on lapsia jos todella olet noin lapsellinen:-)
Naurattaa tollaset valittajat:-)Edes suureen sydämeeni ei mahdu tämän kaltaiset valittajat.
- Teitä on varoitettu
Miehet, hankkiutukaa nopeasti eroon naisista, joita oksettaa ilman vatsatautia.
Se on varma isojen järjenvastaisten ongelmien ennusmerkki. - sinkku nainen vm-75
Tiesit tuosta lapsesta aivan varmasti, alkaessas seurustelemaan! Ei sit käyny mielen vieressä, et mukana tulee koko paketti, lapsineen päivineen?
Sulla on itelläki lapsia toisen miehen kanssa!!!! Meinaatko, että tuon sun miehen pitäis päästä eroon omasta lapsestaan! Lopettaa oman lapsen tapaaminen SUN takia? Miten niin oot omaan napaan tuijottaja?
Mietippä pikkusen miltä susta tuntuis, jos sun mies ajattelee samanlain sun lapsista. Että hyi helvetti, oot harrastanu seksiä toisen miehen kanssa, ja ne sun kaks lasta on tulosta siitä!
Voiko ihmisellä oikeesti olla tuollanen ajatusmaailma, vai onko tää vitsi. (Sun miehen pitäis siis olla neitsyt, eikä harrastanu koskaan seksiä kenenkään kans ennen sua. Mut SÄ olet tehny lapsia toisen miehen kans, ja se on vissiin ihan eri asia?) - YH72
Ei helvetti, hyppää ny naru kaulas kaivoon. Sulla on kyllä paha ongelma, ajatteleppa toisinpäin. Sun kersas on kans nussittu jonku muun kanssa, hyi helvetti!!! Ja sentään aika normaalia että joku on jonku kanssa ollu joskus jne... Mä en ymmärrä sua enkä ketää kaltaistas paskaakaan, menkää hoitoon!
ANteeksi, mutta sinulla on todella paha asenne vamma... Olet miehen ottaessasi tiennyt hänellä olevan lapsia, lapset ovat ja pysyvät ja meille tärkeintä elämässä. Kukaan eikä mikään mene edelle, hyväksy tämä tosiasia!!! Tai etsi sitten sellainen mies jolla ei ole lapsia ja toivo että tämä hyväksyy omat lapsesi. Itse olen kasvattanut ex-mieheni lapset ja pitänyt kuin omiani. Entinen elämä on jätettävä taakse ja mietittävä tulevaa. Ei teidän suhteestanne tule mitään, mikäli "inhoat" toisen naisen lasta noin paljon.
- tuulia-
Kasva aikuiseksi.
- -piialiisa-
Olen uusioperheen naispuolinen jäsen ja perheessämme on oman poikani lisäksi miehen kolme poikaa edeelisestä suhteesta. Kyllä se on niin että jos en rakastaisi mieheni poikia, en aidosti rakastaisi miestänikään. Toisen edelliset lapet ovat hänen vertaja lihaa.
Kun aidosti rakastaa kaikkia perheen jäseniä, suhteesta saa yllättävän paljon. Vastarakkaus ja huomio tekee hyvää molemmin päin. Tsemppiä kaikille uusioperheellisille. - TÄMÄKÖ
Luin nuita kommentteja mitä olet saanu, haukkumista ja kiroamista. Kyllä mielestäni, sinun pitäs mennä itsees nyt ja ajatella asiaa lapsen kannalta. Jos sinullakin on lapsi, toisen kanssa. Puhua miehesi kanssa ja tehdä pelisäännöt. Minulla oli avokumppani ja minun lapsen lapsi syntyi siis olin mummo ja olen tietenki edelleen, kumppanini vain on poistunu rajan toisellepuolen. Kun lapsi oli kolmenvuoden, ja tämä minun miesystävä ja minä suukoteltiin, niin lapsen lapseni tuli väliin ja sanoi "minullekin suukko". Lapsi matkii aikuisia, onko teidänki syytä unohtaa halailut ja muu lähellä olo lasten nähden. Pitäisikö mennä vanhaan aikaan takaisin, kaikki hellyys piilottaa ja pimeässä? SIINÄPÄ KYSYMYS ? Mikä parasta.
- xibjolgski
Tuhkimo, Hannu ja Kerttu, Lumikki ja seitsemän kääpiötä... Olen suurimman osan elämääni pitänyt pahoja äitipuolia myyttinä, mutta kyllä tämän keskustelun alustaja ja muutama hänen viestiinsä vastannut lajitoveri on pakottanut minut miettimään asioita uudemman kerran.
Käy pieniä ja isompiakin lapsia todella sääliksi, jos biologiset vanhemmat / omat adoptiovanhemmat ovat eronneet ja lapsi sitä tietä on saanut lastensatujen mukaisen pahan äitipuolen :(. Lastensaduilla on aina onnellinen loppu kun äitipuoli saa ansionsa mukaan, mutta entä todellisessa elämässä..?- enkä mikään hoitokaa
En ole tosiaankaan mikään äitipuoli mieheni räkänokalle, toisen naisen lapselle. Menkööt mies sinne jos sitä kaipaa!!!! Ihan tarpeekseni olen kattellu ja valinta on nyt miehen. Omat lapseni ovat minun ja niillehän isää hain ja luulin saavani. Alku näytti hyvältä, mutta exä puuttuu kaikenaikaa elämäämme räkänokan varjolla, en kestä sitä!!!! Eläis omaa elämäänsä lellityn kakaransa kanssa. Ukolla lupa tavata jossain muualla kuin meidän kotona entisiään. Meillä on oma elämä kunnossa!!
- näin meillä
enkä mikään hoitokaa kirjoitti:
En ole tosiaankaan mikään äitipuoli mieheni räkänokalle, toisen naisen lapselle. Menkööt mies sinne jos sitä kaipaa!!!! Ihan tarpeekseni olen kattellu ja valinta on nyt miehen. Omat lapseni ovat minun ja niillehän isää hain ja luulin saavani. Alku näytti hyvältä, mutta exä puuttuu kaikenaikaa elämäämme räkänokan varjolla, en kestä sitä!!!! Eläis omaa elämäänsä lellityn kakaransa kanssa. Ukolla lupa tavata jossain muualla kuin meidän kotona entisiään. Meillä on oma elämä kunnossa!!
Meillä toimitaan samoin.Muualla tapaavat,ei missään nimessä meidän kotona,ja se sopii kaikille.Näin ei tule riitoja.Tyhmää kysellä tai antaa lapsen päättää...
- Daddy-O
Vastenmielistä lukea näitä naisten viestejä. Miehen lapsi on osa sitä miestä. Jos et voi hyväksyä jotain osaa miehestä, ei teidän tulisi olla yhdessä.
Vielä enemmän kuitenkin etoo nämä miehet. Miten ihmeessä he voivat olla jonkun naisen kanssa, joka ei voi sietää heidän lapsiaan. Itse olen parisuhteessa lasteni äidin kanssa mutta ihan teoreettisella tasolla jos ero tulisi niin en ikimaailmassa pystyisi edes kuvittelemaan viettäväni aikaa jonkun ihmisen kanssa joka vihaa lapsiani. Kyllä lasteni hyvinvointi ajaa mulla KAIKEN muun ohitse. Voisin viettää elämäni hyvin onnettomanakin yksin, kunhan lasteni olo on turvattu ja miellyttävä.
Mielestäni tässä keskustelussa kuitenkin heijastuu välinpitämättömyys, joka tämän päivän lasten kasvatuksessa on niin voimakkaasti läsnä. Oma hedonistinen mielihyvän ja onnen tavoittelu ajaa omien ja toisten lasten ohi.
Vastenmielistä.- isi{
naemme naita itsekkaiti aitipuolia on enemmankin kuin minun ex, saali...
henkisesti hyvin sairaita ihmisia, hoitoon siita ! - ex hyvis
Daddy------hyvä kokematon ihminen, ei se noin mene. Harvempi tuntee noita tunteita aluksi kun suhteen alkaa jonkun kanssa jolla lapsia. Elikkä mies tai nainen voi pitää lapsista, mutta sitten kaikenlaisten tilanteiden seurauksena alkaa nousta ikäviä tunteita pintaan. Itse en inhoa miehen lasta, mutta sanotaanko vihaan tilannetta johon olen joutunut. joudun kestämään lapsen oman isän ja äidin kasvatuksen tuloksia. Äitipuolet ja isät joutuvat kanstamaan monesti epäkiitollista taakkaa kun joutuvat mustasukkaisuuden ja muun ikävän kohteeksi koska lapsi on niin riippuvainen oman vanhemman hyväksynnästä, että häneltä sietää mitä vain. lapsi ei voi oman selviämisensä takia nähdä liikaa huonoa omassa vanhemmassa, tällöin monesti se uusiaikuinen joutuu negatiivisten tunteiden kohteeksi.
Sitä voi inhota tilannetta mihin on joutunut ja jos ulospääsyä ei ole tunteet alkavat muuttua pahoiksi. - Daddy-O
ex hyvis kirjoitti:
Daddy------hyvä kokematon ihminen, ei se noin mene. Harvempi tuntee noita tunteita aluksi kun suhteen alkaa jonkun kanssa jolla lapsia. Elikkä mies tai nainen voi pitää lapsista, mutta sitten kaikenlaisten tilanteiden seurauksena alkaa nousta ikäviä tunteita pintaan. Itse en inhoa miehen lasta, mutta sanotaanko vihaan tilannetta johon olen joutunut. joudun kestämään lapsen oman isän ja äidin kasvatuksen tuloksia. Äitipuolet ja isät joutuvat kanstamaan monesti epäkiitollista taakkaa kun joutuvat mustasukkaisuuden ja muun ikävän kohteeksi koska lapsi on niin riippuvainen oman vanhemman hyväksynnästä, että häneltä sietää mitä vain. lapsi ei voi oman selviämisensä takia nähdä liikaa huonoa omassa vanhemmassa, tällöin monesti se uusiaikuinen joutuu negatiivisten tunteiden kohteeksi.
Sitä voi inhota tilannetta mihin on joutunut ja jos ulospääsyä ei ole tunteet alkavat muuttua pahoiksi.Siis tuliko lasten oikullisuus ja hyväksynnän hakeminen sinulle yllätyksenä? Onko se jotenkin lapsen syytä?
Mielestäni kyseessä on täysin luonnollinen ja hyvinkin ennakoitava reaktio. Ryhtyessään suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on entuudestaan lapsia, on hyväksyttävä nämä muuttujat ja tehtävä itselleen selväksi aikooko aikooko sietää pahimpia skenaarioita. Edelleen, ei ole lapsen syytä jos aikuisten väliset tuntemukset, kuten mustasukkaisuus, astuvat kuvaan. Ja jos lapsi kokee uusvanhempaa kohtaan huonoja tuntemuksia, on lähinnä uusvanhemman tehtävä koittaa murtaa jäätä ja luoda stabiili perheyhteisö.
Aikuinen kehittynyt ihminen kykenee imemään itseensä negatiivisia tuntemuksia yhteisen hyvän vuoksi. Vaikka olemmekin edelleen "ydinperhe", ei se tarkoita sitä etteikö perheyhteisössämme, erityisesti vanhmepien välillä, ole välillä hyvinkin voimakkaita negatiivisia tuntemuksia. Niitä on vain siedettävä lasten vuoksi.
Sanottakoon vielä että olen itse kasvanut uusioperheessä aikanaan, joten yhteiset kasvukivut eivät ole minulle mitenkään vieraita puolin ja toisin.
- iiiii
siis voi hyvänen aika että pitää olla itsekäs ihminen!!en ymmärrä tämmösiä valittajia.eti semmonen ukko kellä ei oo lapsia!meeppä vähän ihteesi ja ajattele että sullaki tosiaan on entisesi kans niitä"seksielämän tuloksia"!ei hitto että ihan naurattaa!!ja tuo vielä että sanot lasta toiseksi "naiseksi",voi hyvänen aika sentään!
- SilverPanther
Sä olet ihan sairas ja voisin jotenkin ymmärtää oikkusi jos itselläsi ei olisi lapsia toisen miehen kanssa. Tuntuisiko kivalta, jos miehesi inhoaisi entisen suhteesi "rakkauden hedelmiä"
Sun kannattaisi oikeesti hakea apua mielenterveysongelmiin, koska yhdenlaisia mielenterveysongelmia noi tollasetkin ajatukset on! - Siipeensä saanut
Hei!
Vaikka tähän viestiketjuun on tullut jo satoja vastauksia, en voi olla lisäämättä omia kommenttejani. Olen itse ns. avioerolapsi ja joudun edelleen kantamaan sitä traumaa, vaikka oma ikä alkaa olla lähempänä kolmeakymmentä. Isäni ja äitini erosivat, kun olin n. 5-vuotias ja pikkusiskoni vain 3-vuotias. Isäni löysi pian uuden puolison, kävimme heidän luonaan joka toinen viikonloppu. Tunsin tietenkin suurta mustasukkaisuutta tätä naista kohtaan isästä, sillä minä olin olemassa isälleni jo ennen häntä ja tietenkin aivan keskenkasvuinen. Mielestäni en kuitenkaan kiukutellut turhia ja kaikki ovat aina sanoneet, että pikkusiskoni ja minä olimme tosi kilttejä tyttöjä - vähän liiankin kilttejä.
No, äitipuolelle emme kelvanneet, vaan hän säälimättä ajoi meidät pois monta kertaa kesken viikonlopun ja kamottavan huudon ja haukkumisen kera. Hän ei ilmeisesti vaan kestänyt meidän läsnäoloamme, sillä emme mielestämme koskaan edes tehneet mitään erikoista. Kerran tämä nainen kaatoi viiniä päälleni, minkä koin äärimmäisen nöyryyttävänä. Muutoinkin hän saattoi silmittömästi suuttua ja haukkua meitä ja myös isäämme ihan mistä mitättömästä syystä vain. Todella pelkäsin ja vihasin häntä, mutta silti piti vain mennä aina isän luo. Isä oli sellainen huopatossukka, ettei edes saanut suutaan auki, kun jouduimme solvatuiksi milloin miksikin kusipäiksi. Koin tämän kaiken äärimmäisen epäoikeudenmukaiseksi meitä kohtaan, mutta aina aikuisuuteen saakka koetin vain aina kestää ja olla aiheuttamatta minkäänlaista häiriötä ollessamme isän luona, ettei äitipuolemme vaan saisi aihetta raivoonsa. Ilmeisesti kyseisellä henkilöllä on oikeasti päässä vikaa, sillä hänen oma tyttärensä on saanut aivan yhtä kalsean kohtelun osakseen äidiltään. En voi kuin sääliä häntä. Sittemmin olen katkaissut välini tähän naiseen ja mielestäni se on ollut enemmän kuin oikeutettua. Hän ei ole koskaan pyytänyt meiltä anteeksi.
Ylipäänsä vanhemmiksi aikovien pitäisi pohtia tarkkaan ja pitkään sitä, millaisen sitoumuksen tekevät, kun alkavat lapsia maailmaan pukkaamaan. Lasta ei voi vain piilottaa silloin, kuin itselle parhaiten sopii. Vielä tarkemmin pitäisi pohtia silloin, kun solmii uutta liittoa, jossa saattaa tulla kylkiäisenä myös puolison edellisen liiton lapsia. Ei todellakaan ole lapsen vika, että vanhemmat eroavat ja solmivat uusia suhteita eikä heitä kuulu siitä rangaista. Ymmärrän kyllä, että uusi puoliso saattaa kokea mustasukkaisuutta ja se on tosiaan luonnollista. Aikuinen ihminen kuitenkin osaa - tai ainakin hänen kuuluisi osata- punnita tunteensa ennen toimintaa, ettei tulisi "turhia ruumiita". On erinomaisen hienoa, että viestiketjun aloittanut tunnistaa tunteensa ja koettaa hallita niitä. Isäni vaimo ei onnistunut enkä tiedä, yrittikö hän edes. Jos ei kestä uusioperheen paineita, sellaiseen ei missään tapauksessa pidä ryhtyä. Itse olen saanut mieheni kanssa pienen pojan ja olen päättänyt, että koetan vaalia avioliittoamme viimeiseen asti ja toivottavasti se kestää. En tahtoisi, että lapseni koskaan kokisi samaa kuin minä. Toki ns. ydinperheessäkin voi kärsiä samalla lailla huonoa kohtelua, mutta todennäköisemmin ilkeät tunteet tulevat esiin uusioperheessä. Haluan sanoa vain, että OLKAAMME AIKUISIA.
Hyvää kevättä kaikille!- Totuustässä
Siipeensä saannut...tämä asia minua näissä jutuissa kiinnostaa...ettekö te lapsuudessa huonoja kokeneet näe sen OMAN vanhemman vastuuta siinä mitä teille tapahtui. Minusta tämä on tyypillistä tuskan kieltämistä. On helpompi syyttää ulkopuolista kuin omaa isää. isäsi oli aikuinen ihminen ja hän olisi voinut puuttua tilanteeseen jos olisi halunnut. Mieti sitä jos uskallat. Totuus on joskus liian tuskallinen...
- hande-56
koita kypsyä.... ! on tässä muitakin jotka ovat niin sanotusti samassa veneessä. Itsellä on omat jo pois kotoa ja suhde on kolmas ja välillä on ollut jos minkälaita perheen jäsentä. No he kaikki ovat yksilöitä jotka ova ainutlaatuisia ja joihin on tehtävä kontakti minkälainen se on aina vastapuolesta kiini,mutta lapset ovat syytömiä turha heihin lapsiin on tuntojaan purkaa,ei sen aina niin onistu mutta eikun uudelleen yrittämään.
Omat tunnot ne usein sotkevat juttuja toisten ihmisten kanssa olkoot ketä hyvään. - nainenvm73
Miksi miehesi pitäisi sitten sietää sinun lapsiasi??? Jos yhdessä ollaan kaikki lapset pitää olla saman arvoisia!!! Lapsellista ja itsekästä käytöstä tuollainen.
- salakähmä
Naisista on olemassa paljon myyttejä, ja yksi niistä kuuluu näin: "Naiset rakastavat kaikkia lapsia". Totuushan on, että kukaan ei pysty heti kättelyssä rakastamaan toisen ihmisen lapsia kuin omiaan. Lapsen luottamus saavutetaan pikku hiljaa.
Kuvailemasi viha tätä miehesi lasta kohtaan on seurausta siitä, että myytti ei toteudu sinun kohdallasi, ainakaan vielä. Kun ns. rakkauden vastakaikua ei "vieraalta" lapselta saa, katkeruus saa vallan. Omat lapsesi osoittavat varmasti rakkauttaan sinua kohtaan. Tiedän, miltä tuntuu, kun kaikkesi teet, ja lapsi ei välttämättä edes kiitä. Ja miksi kiittäisi? Lapset harvemmin kiittävät perustarpeidensa tyydyttämisestä (vaatehuolto, ruokahuolto, läksyt yms...) Ja mitä enemmän yrität olla parempi äitipuoli, sitä enemmän alat pikku hiljaa tuntemaan vihaa miehesi lasta kohtaan.
Vihasi lasta kohtaan saattaa alkaa purkautumaan sanoina ja tekoina, ja yhtäkkiä oletkin se satujen "ilkeä äitipuoli", joka on myytti sekin.
Älä välitä näistä tietyistä kommenteista, jotka ovat täynnä roskaa... On täysin normaalia tuntea niinkuin tunnet. Kysykää miehesi kanssa apua paikkakuntasi perheneuvolasta tai lue ainakin kirja "Äitipuolen käsikirja", Maija Rauha kirjoittajana. Löytyy kirjastosta.
Monet täällä ovat sanoneet, että miehesi antamaa rakkautta lasta ja sinua kohtaan ei voi verrata. Se on aivan totta. Lapsen ja aikuisen suhde on täysin erilainen kun kahden aikuisen. - Äiti vm-59
Olen tätä keskustelua lukenut ja nyt täytyy minunkin osallistua. Ensinnäkin toisen lapsi voi ärsyttää, koska omakin ärsyttää joskus. Mutta jos lapsi on ok ja hänen kanssaan tulee juttuun niin onhan perin lapsellista kun häntä ei voi sietää sen vuoksi että hän on oman nykyisen kumppanin ja jonkun toisen naisen rakkau-
den hedelmä. Olethan sinäkin jonkun rakkauden hedelmä, olisiko sinusta mukavaa että mahdollinen isä- tai äitipuolesi inhoaisi sinua.
Näistä viesteistä on rivien välistä aistittavissa että kirjoittajat ovat nuoria tai nuorehkoja. Ei se mene niin että lapset ovat tärkeimmät ja parisuhde hoituu siinä perässä, niin kuin joku kirjoitti. Eipä tarvitse miettiä mistä ihmisryhmä "salarakkaat" on syntynyt. Kukaan ei tarvitse salarakasta jos parisuhdetta hoidetaan ja vietetään kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia. Parisuhde on ykkönen ja lapset tulevat kasvatetuiksi sillä voi-
mavaralla jota hyvä parisuhde tuottaa. Onnelliset aikuiset ovat lapsen paras turva ja etu. Kuinka parisuh-
teessa huonosti voiva aikuinen voi olla hyvä vanhempi. Lapsi vaistoaa onnettoman ja onnellisen mielialan.
Parisuhteen hoitaminen ei tarkoita jatkuvaa yhdessä bilettämistä vaan sitä että nukutaan kahden, eikä
lapsia todellakaan opeteta väliin nukkumaan, yö on aikuisten kahdenkeskistä aikaa, lähdetään joskus kah-
den ulos ja matkoille tai vaikkapa lenkille. On ulkokultaista uskotella että meidän tarpeet miehenä ja
naisena loppuisivat sinä hetkenä kun meistä tulee vanhempia. Olemme ennen vanhemmaksi tuloa useinkin
olleet ainoat huomion kohteet, ei se kokonaan lopu äitinä tai isänäkään. Kyllä jokainen aikuinen kaipaa
edes joskus kumppanin jakamattoman huomion. Jokainen joka on rehellinen itseään kohtaa voi myös myön-
tää että kaipaa lapsista lomaa. - Maria 45
Olet itsekäs Ja iljettävä nainen Toivottavasti miehesi tajuaa heivata sinut pois.
Häpeä ämmä. >=(- dfgge4
couldn't agree with you more
- zxcbv
En jaksanut lukea loppuun kaikkia viestejä, onko tästä kukaan maininnut. Tuo kyvyttömyys rakastaa puolison omia lapsia, olla mustasukkainen puolison huomiosta ei rajoitu vain uusperheisiin. Kyllä se onnistuu yhteisten lapsienkin kanssa, jos joku lapsista sattuu olemaan puolisolle jostain syystä erityisen läheinen. Äitini oli järjettömän mustasukkainen pikkusiskolleni, koska tämä oli isän lemmikki. Se alkoi jo silloin kun sisko oli ihan pieni. Heidän välinsä eivät koskaan olleet hyvät, äiti oli kylmä ja arvosteleva ja työnsi kaikin eri tavoin siskoa etäämmälle. Aikuisiällä välit katkesivat kokonaan. Sisko on varmasti moneen kertaan miettinyt, miksei ansainnut äidin rakkautta. Äidilläni oli muutenkin tunneperäisiä ongelmia, rankka lapsuus jne. mutta elämä on kasvamista ja viisastumista varten.
-- Nykyään on tarjolla kaikenlaista neuvonta-apua. Kannattaisiko aloittajan käydä jossain keskustelemassa jonkun terapeutin kanssa tästä ongelmasta, saisi selvitettyä näitä negatiivisia tunteita. Ongelmat tuodaan meidän eteen siksi, että niitä on syytä miettiä ja yrittää ratkaista. Muuten saman löytää aina uudestaan edestään, esimerkiksi niin, että lähtee tällaisesta suhteesta ja löytää tilalle uuden täsmälleen samanlaisen. Tai sitten on aina se vaihtoehto, ettei tee mitään ja tuottaa koko perheelle roppakaupalla pahaa mieltä täältä ikuisuuteen.- Ei aina käy niin....
zxcbv: Tuttu tunne tuo mustasukkaisuus. Kertoo puutteesta, josta äitisi on kärsinyt. Elämä ei ole aina oikeudenmukainen. Lapsia tulee, vaikkei niitä haluaisi, ehkäisystä huolimatta. Kärsin aikoinaan itse moisesta vaivasta, enkä sitä puolustele, mutta siksi olisi hyvä, että sterilaation voisi saada, kun sitä haluaa, mutta aikoinaan sitähän ei saanut millään. Se vaan on niin, etteivät kaikki sovellu perhe-elämään, ei äideiksi, ei isisksi, jne. Kantapään kautta saa monasti oppia(jos ylensäkään oppii). Kurjinta on se, että erheistä maksavat ne kaikkein heikoimmat(=lapset).
Minusta kaikille, jotka haluavat sterilisaation, olisi se heille myönnettävä, ikään katsomatta(no eihän vanhat ämmit tarvitse sitä, mutta nuoremmat kylläkin). koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Monta murhenäytelmää jäisi näkemättä.
- Realisti nainen
tai ex vaimo hyväksy miehen uutta suhdetta, et sillai ymmärrettävää ja asia on ok. Kenenkään ei oo pakko hyväksyä aisooita joita ei halua.
Ei kaupastakaan osteta omenia jos ne ei miellytä. - Tittletattle
Nyt eukko turpa rullalle ja sassiin ! Olet pelkkä second fuck ! Jumankaude, sulla on kaksi perskläpiä ? Mistäs ne sit ON tulleet ? No, PANOSTA TIETENKIN. MUNAA OOT SAANUT, NIH !
Mikäs ero sillä on sit on ? Kumman panolla on suurempi paino ? - mä-tku
Tää on just tätä ämmien juttuja, muijat ei hyväksy jos miehelle on lapsi toisen naisen kanssa ennestään, mutta kyllä miesten on kestettävä muijan lasta sekä vielä lapsen oikeaa isää, (kokemusta on) vittu te ämmät olette perseestä ja syvältä.
- ..................
Oletko koettanut asennoitua siten, että miten toivoisit sinun lapsiisi suhtauduttavan, jos heillä olisi äitipuoli. Koetko omat lapsesi jotenkin miehesi kilpailijaksi? Mitä jos sun miehesi näkisi sun lapset vain exäsi rakkauden hedelmänä ja siten ei hyväksyisi heitä?
Kuinkas kauan te olette seurustelleet, sulla tuntuu olevan jonkinäkönen mustasukkaisuusvaihe miehen exää kohtaan. Joka onneksi voi mennä ohi, kun aikanaan tajuat että on täysin turhaa olla mustasukkainen ja hassua mieltää lapsi jotenkin miehen exän kopioksi eikä itsenäiseksi ihmiseksi, joka ei ole muuta kuin syntynyt. Hän ei ole ikinä ollut osallinen tai vaikuttanut miehesi edellisiin parisuhteisiin.
Noihin voi auttaa aika ja ettet liikaa painosta itseäsi tykkäämään. Kun kiintymystä tai tykkäämistä ei pakolla voi saada aikaan. Sen sijaan fiksusti tulee voida käyttäytyä eikä ilkeillä tai käyttäytyä törkeästi. Tuo kaikki ottaa aikansa. Ja hakeutukaa positiivisiin tilanteisiin, joissa kummatkin sinä ja tyttö haluatte olla. Niissä tilanteissa näet, että kyseessä on ihka oikea oma persoonansa eikä mikään ex-kopio. Tärkeintä on, ettei käyttäydy tökerösti ja siten, millaista käyttäytymistä et sallisi omia lapsiasi kohtaan. Sellaiset sisäiset tunteet kuten tykkääminen, rakastaminen ja toisen kokeminen perheenjäseneksi eroaa tuosta ja ne kehittyy aikanaan jos on kehittyäkseen. Eihän tytärkään sinusta välttämättä tykkää tai koe perheenjäseneksi vielä. Jos taas vihasi jotenkin näkyy lasta kohtaan, niin ota asia esiin miehen kanssa, olisi kamalaa ajatella, että joudut kodissasi sietämään jotakuta,joka vihaa sinua (niinkuin tyttö joutuisi).
Sitten on myös tuo miehesi.Mitä hän sinulta odottaa? Odottaako hän, että kokisit tyttären sinun perheenjäseneksi? Ja tykkäämistä? Aiheuttaako hän siis paineita, joihin aika monesti vastataan juuri päinvastaisesti.
Ja jokatapauksessa tiedostat asian ja se on tosi hyvä juttu! Itsekin olet vanhempi ja varmaan osaat järjellä ajatella onko tilanne tuhoisa lapselle. Ja jos on, niin silloin varmaan osaat toimia kuten aikuinen. Jos kyse on vain noista sisäisistä tunteista, niin anna itsellesi aikaa tutustua tyttöön KAHDESTAAN, päästä eroon ex-mustasukkaisuudesta jne. Vaikka sä kuinka itseäsi käskisit, niin et sä yhtäkkiä jostain ihmisestä sen vuoksi ryhdy tykkäämään. - <3 <3
ajatella asiaa omien lasten kannalta, että heidän isänsä uusi puoliso ei voisi sietää heitä eikä sallisi lastesi olla isänsä lähellä tai kuvittele, että olisit itse tuo miehes tyttö ja kuinka isäsi lähelle ei voisi mennä koska hänen uusi puolisonsa ei sietäisi sitä! Kuinka kurjaa on kun kaipaa isäänsä ja jos isän lähelle ei voi mennä isän uuden naisen halveksinnan vuoksi!
- vihainen itselleni
myös minulla. Ymmärrän hyvin mistä puhut ja olen myös monesti miettinyt, että miksi en hyväksy mieheni lasta ja kuinka pääsisin eroon tunteesta, että jopa vihaan häntä. Tiedän, että provosoin ihmisiä sanomalla tämän, mutta en myöskään voi tunteelleni mitään. Ja mikä pahinta en myöskään voi puhua tästä kenellekään en ainakaan miehelleni. Miltähän hänestä tuntuisi, jos sanoisin että inhoan hänen lastaan. Olenkin miettinyt että onko ero ainoa vaihtoehto, koska en voi sietää tätä lasta ja minun tunteeni häntä kohtaan on väärin. Toisaalta olen löytänyt kunnon miehen ja en haluaisi menettää häntä, mutta itse olen aikuinen ja minun pitäisi ajatella tämän lapsen etua ennemmin kuin omaani. Joskus kauan aikaa sitten eräs ystäväni sanoi minulle että hänen miehensä lapsi on kuin "piikki hänen perselihaksessaan". Silloin en ymmärtänyt tuota lausetta/tunnetta, mutta nyt kun itselläni on sama tilanne niin ymmärrän 100%:sti. Haluaisin neuvoja/mielipiteitä/kokemuksia sellaisilta ihmisiltä, joilla on ollut vastaavanlaisia tunteita ja kuinka he ovat päässeet tästä yli. Kuinka sopeutua tilanteeseen? EN halua vastauksia ihmisiltä, jotka eivät ole tällaista kokea, koska uskon että te ette ymmärrä.
Itse en ole koskaan ajatellut tätä lasta mieheni ja hänen exänsä "rakkauden hedelmäksi", mutta varmasti sellainenkin tunne voi tulla ja se "ällöttää". Minulla vaan tuntuu, että koska tämä lapsi ei ole omani niin en pysty olemaan hänelle "äitipuoli". Minua vain ärsyttää hänessä suurinpiirtein kaikki. Jos hänellä on kakka housuissa ja joudun sen pesemään niin se on vastenmielistä, vaikka olen kahden omani pyllyt pessyt, jos hänellä räkä valuu nenästä niin minua ällöttää kun hän on lähellä, vaikka omiani voisin pitää hyvinkin räkäisinä sylissä. Minua ärsyttää kun tonkii tavaroita "ei hänen kaapeistaan" ulos ja jättää ne kuin koira p....nsa. Minua ärsyttää kun teen ruokaa niin hän heti vonkaamassa kaikkea, mä haluan, mä haluan ja sitten kun saa niin ei syökään kaikkea. Minua ärsyttää jos hän seuraa kuin hai laivaa ja minä yritän päästä pakoon, kun haluaisin hetken olla rauhassa. Eli tälläkin hetkellä minulla mittari tätä lasta täynnä, ja koska näin on tulen erittäin pahantuuliseksi ja puran sen omiin lapsiini, vähän kuin rankaisisin heitä heidän tekemättömistä asioista. Esim. siivoamalla tämän lapsen sotkut. Se mikä tässä onkin raivostuttavinta on se, että en osaa tai uskalla komentaa tätä lasta. Hän tekee paljon asioita mitkä ärsyttävät minua suunnattomasti, ja samat asiat ovat omatkin lapseni hänen iässään tehneet. Omiani olen pystynyt komentamaan, mutta en tätä lasta. Joskus tosin kun ärsyttää vieläkin enemmän ja pysty hillitsemään kiukkuani niin saatan häntä komentaa. Ongelma on myös se että tämä lapsi on meillä miten sattuu. Hänen oma äitinsä on tämän lapsen lähivanhempi, mutta koska hän mieleltään epätasapainossa ei hän pysty hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta. No mieheni on etä, mutta käytännössä hoitaa lapsen. Itse haluaisin selkeän systeemin, kuinka lapsi on meillä, mutta eihän minulta kysytä mitään mielipiteitä tai edes että sopiiko minulle että lapsi on meillä niin ja näin. Se vaine menee niin koska tämä äiti on hullu ja eihän oma isä voi lastaan hylätä eli tässä ollaan myös puun ja kuoren välissä. Heillä oli välillä tällainen viikko viikko systeemi ja se oli mielestäni ok, koska sain levätä joka toinen viikko tästä lapsesta, no se olikin liian rankkaa äidille, joten nyt mennään taas miten sattuu. Laskinkin että tämä lapsi on nyt ollut viisi viikonloppua meillä ja ei ihme että alkaa omatkin hermot mennä, kun ei saa hetkeäkään rauhaa. Plus tietenkin viikotkin hän on meillä lukuunottamatta muutamia päiviä viikossa. Huh Huh. Oikeasti en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, kohta iskee masennus itseenkin. Toivoisin vain että tämä tunne menisi ohi koska en haluaisi miestäni menettää. Ja tiedoksi vain että inhoan myös itse itseäni, koska tunnen näin mutta minkäs teet.- Karmeaa katseltavaa
minä vihaan mieheni lapsia ja hänen exäänsä, joka kiusaa meitä. Mutta ne lapet rakastaa ja jumaloi minua enemmän kuin äitiään!!! mIten sanoa lapsille, että kuvotatte minua enkä haluaa nähdä teitä???
Äiinsä tulleet karvakorvat. Yääkkk...
Rakastan miestäni ja omia lapsiani, mutta nämä miehen lapset ovat niin onnettomia niin henkisesti kuin fyysisestikin jälkeenjääneitä. Hoitakoot äiti heidänlaiset hymiöt, minä ja mieheni emme jouda opettaan 10 vuotaille miten siivotaan pöytä tai korjataan omat tavarat pois... Miten ton ikäiset voivat ollakkin niin avuttomia? - Kaarleppi*
Karmeaa katseltavaa kirjoitti:
minä vihaan mieheni lapsia ja hänen exäänsä, joka kiusaa meitä. Mutta ne lapet rakastaa ja jumaloi minua enemmän kuin äitiään!!! mIten sanoa lapsille, että kuvotatte minua enkä haluaa nähdä teitä???
Äiinsä tulleet karvakorvat. Yääkkk...
Rakastan miestäni ja omia lapsiani, mutta nämä miehen lapset ovat niin onnettomia niin henkisesti kuin fyysisestikin jälkeenjääneitä. Hoitakoot äiti heidänlaiset hymiöt, minä ja mieheni emme jouda opettaan 10 vuotaille miten siivotaan pöytä tai korjataan omat tavarat pois... Miten ton ikäiset voivat ollakkin niin avuttomia?Nyt Lissulla on oikein mies ja miehellä lapset.
Vittu mitä paskaa ! - homma toimii :)
Kaarleppi* kirjoitti:
Nyt Lissulla on oikein mies ja miehellä lapset.
Vittu mitä paskaa !Kuten jo aiemminkin olen kehoittanut.... älä päästä kotiisii räkänokkia ja karvakorvia! Meillä homma toimii hyvin kun mies tapailee entisiään muualla ja hyvin toimiikin!
- kokemustajuuuu
Sinulle sanoisin, että jospa vihaisuutesi syy onkin se, että sinä teet töitä joita lapsen isän tulisi tehdä? Jospa viha kumpuaa siitä kun työtaakkasi kasvaa eikä mies hoida omaa lastaan...siis näiä arki juttuja?
Esimerkiksi voin sanoa, että minä en koskaan laita miehen lapselle ruokaa ja siivoan vain nykyään hiukan jälkiään. Isänsä laittaa siivoamaan omat jälkensä tai siivoaa ne..isänsä hoitaa minulle omaa aikaa. kun näin on hermoni eivät mene. minullakin menisi jos joutuisin kokoajan tekemään toisen töitä ja toinen ( lapsen isä) ottaisi vain sen henkisen puolen huoltaakseen. Kuitenkin säälittää lapsi....äitinsä mielisairas ja etsii hellyyttä. Siksi siis jo lapsen tähden laita se mies hoitaman nuo ruuanlaitto yms. velvollisuudet kun lapsensa on talossa ja huomaat kuinka helpompi olo sinulla on.
- kahdenlapsen uusäiti
Olen ihan järkyttynyt noista ihmisten kommenteista ja tavoista ilmaista asian.. mikä teitä vaivaa? eikö meillä jokaisella ole oikeus pyytää apua asiaan joka painaa, mutta ei... kun täällä alkaa jotkut haukkumaan "huoraksi" yms, niin onko tämä sitten semmoista aikuistamaista "äidillistä" käyttäytymistä?
Uusioperheillä voi olla helppoa mutta myös rankkaa.. paljon johtuu miehestäkin miten lapset suhtautuvat uuteen kumppaniin, mutta myös kumppanillakin on iso rooli. Ja tottakai kun sä rakastut niin et huomaa muita kun sen mieehen, mutta kun arki alkaa niin pikkuasiat alkavat ahistamaan.. mutta niistäkin selviää puhumalla, ja yhteisten pelisääntöjen laadinnalla.. meillä ainakin on selvät pelisäännöt ja olen neuvonut miestäni että lapsiaa voi komentaakkin, ei ne lopeta sinua rakastamasta, ennemminkin se tuo sen turvallisuuden tunteen yms kun tietää omat pelisäännöt, ja näyttää että välittää ja haluaa lapsesta kasvavan loistavan aikuisen. Lapset ovat itsekkin tykänneet olla meillä ja itkun kanssa he äidin luokse menevät. Mutta siis minä toivon ja pyydän, älkää olko noi kärkkäitä antamaan noita kommentteja. kritiikkiä voi antaa hienomminkin, eikä heti haukkmalla ja arvostelemalla että toinen on huono ihminen. - Sätteri
Aloittaja on aivan oikeassa! Hänen tunteensa ovat täysin oikeutettuja ja luonnollisia. Ihminen on myös eläin ja ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat eläimelliset geenit. Puolison exän lapset ovat uhka meille, vaikka emme sitä myöntäisikään. Turhaa räksyttävä rakkikoiralauma on haukkunut aloittajaa ja häntä komppaavia, sillä myös he itse tuntisivat samalla tavalla samassa tilanteessa. Ihminen tietysti pyrkii käyttäytymään sivistyneesti ja toisen lasta on tietysti kohdeltava niin hyvin ja asiallisesti kuin vain pystyy, mutta omiin tunteisiimme emme pysty juurikaan vaikuttamaan. Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin aloittaja jo vuosia ja sinnillä pärjäillyt. Ainoa lohdutukseni on ollut, että lapset kasvavat ja eräänä päivänä lähtevät maailmalle.
Hävetkää räyhääjät mitä suollatte aloittajan kaltaisille vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille! Apua ja neuvoja he kaipaavat, eivätkä haukkumista suut ja silmät täyteen.- ollaan apinoita
eläimiksi heittäydytään, niin annetaanpa sitten rakkien ja puhdasrotuistenkin räkättää.
Eläinkunnasta löytyy enemmän inhimillisyyttä kuin monesta tänne purkautuvasta. Ottaahan moni eläinemo jopa eri eläinjaiin kuuluvan avuttoman poikasen hoidettavakseen ja imetettäväkseen. Eivätkä ne piittaa siitä, kenen astumia ne ovat, ja ketä uros parhaillaankin astuu.
Sinun ainoasta lohdutuksestasi sen verran, että sitä päivää odottaessasi ehdit rupsahtaa, löystyä ja lurpahtaa, ja uroksesi saattaa hyvinkin löytää uuden onnen.
Carpe diem!
- mina vain
Kannattaa harkkia asiaa ennenkuin seurustelette pidenpaan! Jos todella olet mustasukkainen lasta kohtaan, ei asiat ole kylla kohdallaan. Eihan siis lapsi sinun kanssasi kilpaile! Miesystavasi rakkaus sinua kohtaan ja lastansa kohtaat ovat aivan eri asia. Rakastathan sinakin varmasti omia lapsiasi, miksi miehesi ei sasisi rakastaa omaa lastaan? Myos tama lapsi saa elin-ikaisia arpia sinun vuoksesi, tottakai han jo tietaa ettet hanesta pida, lapset ovat todella fiksuja naiden tunne asioiden suhteen. Olet kylla todella itsekas ihminen! Toivottavasti miehesi saa nopeasti sinusta tarpeekseen ja paatyy tekemaan parhain pain lapsensa puolesta.
- 15+2
mää rakastan koiraani ja pidän sitä arvossa paljon korkeammalla kuin mitä puolisoni räkänokka lasta.
Puolison lasta en rakasta, en pidä siitä enkä tahdo sitä lähelleni. Jos pitäisi valita koirani ja puolison lapsen hengen välillä valitsisin puolison lapsen koska rakastan puolisoani ja niin kuuluu tehdä, mutta sisimmässäni katuisin. Jos puolisoni kuolisi sanoisin lapselle ja sen toiselle vanhemmalle että perintönne saatte mutta sen jälkeen en taho ikinä ikinä nähä kumpaakaan teistä silmissäni.
Oliko riittävän provo? On muuten tottakin.- lapsi on 1
kirjoitukseis kertoo vain paljon sinusta ja sun "tunne-elämästä".
Olisi kurjaa olla noin tunneköyhä, ja toisaalta tuntuu varmaan
pahaller kun ukolles selviää millaisen ihmisen se on ottanut kumppanikseen
ja tekee valintansa.... - 2+11
lapsi on 1 kirjoitti:
kirjoitukseis kertoo vain paljon sinusta ja sun "tunne-elämästä".
Olisi kurjaa olla noin tunneköyhä, ja toisaalta tuntuu varmaan
pahaller kun ukolles selviää millaisen ihmisen se on ottanut kumppanikseen
ja tekee valintansa........minä valitsen ketä rakastan, on se ihminen tai eläin. Ihmisen arvo on eettisesti korkeampi, mutta jos rakastan toista ja toista en on se jota rakastan minulle arvokkaampi. Minä en tee jotain koska niin kuuluu tehdä. Kuka määrittää mitä kuuluu tehdä. Arvokkainta mitä lapselle on tehdä on olla valmis kypsästi tutkimaan itsensä ennenkuin hankkii lapsia tai menee naimisiin. Myönnän että itse epäonnistuin siinä. Objektiivisesti on helppo sanoa, että tee näin, "eroa!" , "miksi sitten otit puolisoksi jonkun jolla oli lapsi?" . Tilanteessa itsessään olet ehkä ollut sokea rakastumisesta, luulit olevasi vahvempi tai sinut lasten kanssa. Ehkä huomasit toden vasta paljon myöhemmin...kun olet asettunut uuteen elämääsi ja kasvanut yhteen puolisosi kanssa. Miten luulet, kuka haluaa repäistä elämänsä halki? Aloittaa kaiken alusta? Kärsiä lisää ja aiheuttaa vielä kärsimystä ihmiselle jota rakastat eniten maailmassa, muttet vain voi sietää hänen lastaan?
Omaa lastani aivan varmasti rakastan, mutta LAPSI EI OLE NUMERO YKKÖNEN! Ei edes oma. Vanhempien parisuhde on lapsen pesä ja siksi parisuhde tulee ensin. Ei se tarkoita etteikö lasta silloi rakastettaisi. Sitä ei vaan jumaloida piloille.
Ja mites kun mun puoliso tietää tän kaiken. Mites siihen suhtaudut? Että puolisoni on typerä tohvelisankari? Voin kyllä luvata ettei ole! Ehkä sekin vaan rakastaa mua, mutta nää on tunteita. Tajuutko? Tunteita, ne ei poissulje järkeä, tai siinä tapauksessa jokainen historian ihminen joka on tehnyt minkäänlaisia ratkaisevia edistyskeksintöjä maailmassa on tehnyt ne vajassa mielisairaalan takana, kun ne on olleet niin vajaita tunnepuolella. Olen ehkä erilainen, niele se. - Näin on !
2+11 kirjoitti:
....minä valitsen ketä rakastan, on se ihminen tai eläin. Ihmisen arvo on eettisesti korkeampi, mutta jos rakastan toista ja toista en on se jota rakastan minulle arvokkaampi. Minä en tee jotain koska niin kuuluu tehdä. Kuka määrittää mitä kuuluu tehdä. Arvokkainta mitä lapselle on tehdä on olla valmis kypsästi tutkimaan itsensä ennenkuin hankkii lapsia tai menee naimisiin. Myönnän että itse epäonnistuin siinä. Objektiivisesti on helppo sanoa, että tee näin, "eroa!" , "miksi sitten otit puolisoksi jonkun jolla oli lapsi?" . Tilanteessa itsessään olet ehkä ollut sokea rakastumisesta, luulit olevasi vahvempi tai sinut lasten kanssa. Ehkä huomasit toden vasta paljon myöhemmin...kun olet asettunut uuteen elämääsi ja kasvanut yhteen puolisosi kanssa. Miten luulet, kuka haluaa repäistä elämänsä halki? Aloittaa kaiken alusta? Kärsiä lisää ja aiheuttaa vielä kärsimystä ihmiselle jota rakastat eniten maailmassa, muttet vain voi sietää hänen lastaan?
Omaa lastani aivan varmasti rakastan, mutta LAPSI EI OLE NUMERO YKKÖNEN! Ei edes oma. Vanhempien parisuhde on lapsen pesä ja siksi parisuhde tulee ensin. Ei se tarkoita etteikö lasta silloi rakastettaisi. Sitä ei vaan jumaloida piloille.
Ja mites kun mun puoliso tietää tän kaiken. Mites siihen suhtaudut? Että puolisoni on typerä tohvelisankari? Voin kyllä luvata ettei ole! Ehkä sekin vaan rakastaa mua, mutta nää on tunteita. Tajuutko? Tunteita, ne ei poissulje järkeä, tai siinä tapauksessa jokainen historian ihminen joka on tehnyt minkäänlaisia ratkaisevia edistyskeksintöjä maailmassa on tehnyt ne vajassa mielisairaalan takana, kun ne on olleet niin vajaita tunnepuolella. Olen ehkä erilainen, niele se.Ei sussa ole mitään nielemistä.
Meillä oli tuttavapari uusio sellainen. Molemmilla oli lapsia.
Parin naisen mielestä parisuhde oli tärkein, miehen mielestä lapset
tulee aina ensin.
Nainen syyllistyi kohtelemaan miehen lapsia kylmästi
ja haukkui heitä sekä miehelle että muille.
Erohan siinä tuli eteen. Mies teki valinnan.
Naisia aina löytyy uusia, omaa lihaa ja verta oleva lapsi
on korvaamaton. - 19+8
Näin on ! kirjoitti:
Ei sussa ole mitään nielemistä.
Meillä oli tuttavapari uusio sellainen. Molemmilla oli lapsia.
Parin naisen mielestä parisuhde oli tärkein, miehen mielestä lapset
tulee aina ensin.
Nainen syyllistyi kohtelemaan miehen lapsia kylmästi
ja haukkui heitä sekä miehelle että muille.
Erohan siinä tuli eteen. Mies teki valinnan.
Naisia aina löytyy uusia, omaa lihaa ja verta oleva lapsi
on korvaamaton.Myönnän että nainen teki tuossa väärin mutta jos mies ei olisi pitänyt niin tiukkaa linjaa siitä että lapset muka tulisi ensin niin nainen olisi ollut onnellinen, mieskin todennäköisesti koska onnelliselta naiselta lohkeaa ja lapset varsinkin kun onnelliset ihmiset hehkuu onnea ja rakkautta ympärilleen ja silloin lapsetkin olisivat saaneet useammalta ihmiseltä rakkautta. Kaikki energia ei olisi mennyt tähän tahtojen taistoon. Olen sydämeen ja vereen sitä mieltä että parisuhde tulee ensin ja se nimenomaan on myös niin parasta lapsillekin.
- 309876
19+8 kirjoitti:
Myönnän että nainen teki tuossa väärin mutta jos mies ei olisi pitänyt niin tiukkaa linjaa siitä että lapset muka tulisi ensin niin nainen olisi ollut onnellinen, mieskin todennäköisesti koska onnelliselta naiselta lohkeaa ja lapset varsinkin kun onnelliset ihmiset hehkuu onnea ja rakkautta ympärilleen ja silloin lapsetkin olisivat saaneet useammalta ihmiseltä rakkautta. Kaikki energia ei olisi mennyt tähän tahtojen taistoon. Olen sydämeen ja vereen sitä mieltä että parisuhde tulee ensin ja se nimenomaan on myös niin parasta lapsillekin.
Aika käsittämätön tuo sun lause: "mies ei olisi pitänyt niin tiukkaa linjaa siitä että lapset muka tulisi ensin niin nainen olisi ollut onnellinen"
Kun lapset tulee ensin, siinä ei ole mitään MUKAA.
Vaali sinä parisuhdettasi vaikka sitten lasten kustannuksella, meille lapset ovat tärkein asia, ja parisuhde ei siitä saa kärsiä.
Lasta ei kukaan voi korvata !
- pukettipirkko
...Sinun pitää ottaa koko paketti, muuten olet paha ihminen.
Minäkin voisin antaa paketin muutamalle tämän ketjun kirjoittajalle. Tiedätte, että saatte paketin, mutta sisällöstä teillä ei ole harmainta aavistustakaan. Paketti on kuitenkin hyväksyttävä ja otettava vastaan kokonaisuudessaan.
Siinäpä se paketin ongelma lyhykäisyydessään.- kokemusta on
omaan pahaan oloon et saanut paljon tukea täältä vaan paskaa. mulla samoja tuntemuksia ollut heti alusta pitäen. lapsi voi olla kuin käki, joka tunkee vanhempien ja yhteisten lapsien pesään ja pudottaa rakkauden pesästä jos sen annetaan. juttele asiasta miehelle ja älä hyväksy kaikkea. lapset veks aikuisten sängystä!
- Mistä näitä idiottej
kokemusta on kirjoitti:
omaan pahaan oloon et saanut paljon tukea täältä vaan paskaa. mulla samoja tuntemuksia ollut heti alusta pitäen. lapsi voi olla kuin käki, joka tunkee vanhempien ja yhteisten lapsien pesään ja pudottaa rakkauden pesästä jos sen annetaan. juttele asiasta miehelle ja älä hyväksy kaikkea. lapset veks aikuisten sängystä!
"lapsi voi olla kuin käki, joka tunkee vanhempien ja yhteisten lapsien pesään "
Oikeinko tosissas olet sitä mieltä että miehen muut lapset eivät kuulu perheeseen.
Ilmeisesti olet sitten sitä mieltä ettei naisenkaan mahdolliset aikaisemmat lapset kuulu perheeseen, vai kuinka ??? - Benjaminböö
Mistä näitä idiottej kirjoitti:
"lapsi voi olla kuin käki, joka tunkee vanhempien ja yhteisten lapsien pesään "
Oikeinko tosissas olet sitä mieltä että miehen muut lapset eivät kuulu perheeseen.
Ilmeisesti olet sitten sitä mieltä ettei naisenkaan mahdolliset aikaisemmat lapset kuulu perheeseen, vai kuinka ???mutta ne kuuluu miehen maailmaan. Sitä tämä katkera uusio nyt yrittää vaikeuttaa ja poistaa lapset miehen elämästä.
Katkeruudessa kaikki on sallittua, jopa omien ongelmien siirtäminen muihin ihmisiin, vasinkin miehen lapsiin ja exiin. Uusiot eivät myönnä omia ongelmia, kukapa myöntäisi, jos kyseessä on pelko menettämisestä. Epätoivoinen ihminen ei näe omia ongelmiaan koskaan. - 17+14
Mistä näitä idiottej kirjoitti:
"lapsi voi olla kuin käki, joka tunkee vanhempien ja yhteisten lapsien pesään "
Oikeinko tosissas olet sitä mieltä että miehen muut lapset eivät kuulu perheeseen.
Ilmeisesti olet sitten sitä mieltä ettei naisenkaan mahdolliset aikaisemmat lapset kuulu perheeseen, vai kuinka ???Ei se nyt helvetti vieköön että lapset ei kuulu perheeseen, mutta ne ei kuulu siihen miehen ja naisen parisuhteeseen ja siten eivät niiden sänkyyn!
- Nainen kuin unelma
17+14 kirjoitti:
Ei se nyt helvetti vieköön että lapset ei kuulu perheeseen, mutta ne ei kuulu siihen miehen ja naisen parisuhteeseen ja siten eivät niiden sänkyyn!
uuden perheen ruokapöytäänkään, ne miehen entiset erheet ns lapset.
- 356890898765
Nainen kuin unelma kirjoitti:
uuden perheen ruokapöytäänkään, ne miehen entiset erheet ns lapset.
sä saatanan tampio provoines vaikka kaivoon.
Eihän tollasella raukalla edes ole miestä.
- MaDame 1
Lukekaa Raamatusta kohta Saarasta ja Ismaelista . 1 Moos . 16 - 21 luvuissa on asiasta . On luonnoton tilannne , että perheessä on vieraita lapsia , sinun ja minun lapsia . Jos avioliitto pysyy Jumalan säätämässä järjestyksessä , ei erota , ei ole näitä Ismaeleja perheissä . On vain yhteiset aviolapset . Naiselle näyttää olevan vaikeampaa hyväksyä vieraat lapset . Kuinka voisi toisin ollakaan ? Marssijärjestys on : puoliso ensin , sitten omatkin lapset vasta . Näin onni säilyy . Älkää hyvät naiset erotko miehistänne tai ottako eronnutta miestä ja tuohon helvettiin pyrkikö ! Ei voi nainen hyväksyä olevansa kakkonen perheessään , ei koskaan , se on luonnotonta . Lapset tulee olla toisella sijalla puolison jälkeen . Makuukamarin ovi kiinni jos on lapsia , illalla ! Miehen tulee kantaa vastuunsa ja pitää se kiinni kun on päivä ohi . Asettaa muutenkin vaimo lasten edelle , jos tahtoo onnellinen mies olla . Kun järjestys on selvä , voi ehkä hyväksyä toisenkin lapset paremmin . Ristiriita repii sielun kappaleiksi , on kuin paistinvartaassa eläisi jatkuvasti . Itselläni on leskimies puolisona ja pitkään sain taistella , ennenkuin käenpoika putosi yhteisestä pesästä , vaikka oli jo aikuinen , omaan pesäänsä . Nyt on kaikki okei .
- Äipätti*
Tää tästä nyt vielä puuttui....
Se on muuten kumma, että uskovaisista aina puhutaan miten ne on kaikista avosydämisiä ihmisiä
ja kuinka he Jeesuksen mukaisesti eivät arvostele ihmisiä vaan ottavat kaikki lämpimästi vastaan.
Mutta kuinka ollakkaan siinä porukassa on kyllä ne ahdasmielisimmät ihmiset ja jostain kumma syystä ne kokee että ne voi itselleen rakentamalta jalustalta syytää syytöksiään.
"se joka itsensä ylentää, se alennetaan".
Minä en tarvitse vanhaa testamenttia kertomaan onko minun parempi olla nyt kun edellisessä liitossani.
Elä sinä sen mukaan mitä on kirjoitettu yli 2000 vuotta sitten jos halua, minä en. - ....
Äipätti* kirjoitti:
Tää tästä nyt vielä puuttui....
Se on muuten kumma, että uskovaisista aina puhutaan miten ne on kaikista avosydämisiä ihmisiä
ja kuinka he Jeesuksen mukaisesti eivät arvostele ihmisiä vaan ottavat kaikki lämpimästi vastaan.
Mutta kuinka ollakkaan siinä porukassa on kyllä ne ahdasmielisimmät ihmiset ja jostain kumma syystä ne kokee että ne voi itselleen rakentamalta jalustalta syytää syytöksiään.
"se joka itsensä ylentää, se alennetaan".
Minä en tarvitse vanhaa testamenttia kertomaan onko minun parempi olla nyt kun edellisessä liitossani.
Elä sinä sen mukaan mitä on kirjoitettu yli 2000 vuotta sitten jos halua, minä en.täällä näkyy olevan meitä muutama, kellä on samanlainen tilanne, samanlaiset ajatukset ja tunteet.
Tää on ihan karseaa luettavaa, kuinka meitä syyllistetään, niin oliskohan jotain palstaa minne vois rekkautua ja pääsisi juttelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan ilman mitään haukkumisia ja syyllistämisiä! Sitä meistä tuskin kukaan kaipaa!! Vaan rehellistä vertaistukea vaikeaan elämäntilanteeseen! - Väsynyt kateellisiin
.... kirjoitti:
täällä näkyy olevan meitä muutama, kellä on samanlainen tilanne, samanlaiset ajatukset ja tunteet.
Tää on ihan karseaa luettavaa, kuinka meitä syyllistetään, niin oliskohan jotain palstaa minne vois rekkautua ja pääsisi juttelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan ilman mitään haukkumisia ja syyllistämisiä! Sitä meistä tuskin kukaan kaipaa!! Vaan rehellistä vertaistukea vaikeaan elämäntilanteeseen!äitinä kaipaan myös, kun ei muuta jauheta kuin exät on sitä ja tätä, lapset kans!
- Vaimo, äiti
Väsynyt kateellisiin kirjoitti:
äitinä kaipaan myös, kun ei muuta jauheta kuin exät on sitä ja tätä, lapset kans!
Ja uusikot sitä ja tätä....
UUSperheellisille http://uusionni.net
Uusperheettömille eronneille ja toki myös uusperheellisille http://www.eroperhe.net/keskustelu/
Pelkästään asiatonta paskaa syytävät jäävät tietysti tälle palstalle. - piimäpiirakka
Vaimo, äiti kirjoitti:
Ja uusikot sitä ja tätä....
UUSperheellisille http://uusionni.net
Uusperheettömille eronneille ja toki myös uusperheellisille http://www.eroperhe.net/keskustelu/
Pelkästään asiatonta paskaa syytävät jäävät tietysti tälle palstalle.Mä ymmärrän miltä susta tuntuu! Toivon, että olet saanut jo vähän järkeä päähän. Olen itse elännyt myös saman kaltaisessa tilanteessa.. Ja mä tiedän kuin hullulta nuo ajatukset tuntuu, järki hokee muuta ja tunteet muuta!! Mulle tämä elämäntilanne oli ja on semmoinen että miehelläni on yksi alle kouluikäinen lapsi. Ja alkuun kaikki tuntui aivan ihanalta jne.. Mutta mutta, itse lapsettomana huomasi kuinka ei aina ymmärrä tätä lapsi-vanhemmuus sidettä jne.. Ja onneksi mieheni on ollut tukenani tässä myllerryksessä, ja voisin sanoa näin, että minä alan jo parantuu ja aikuistuu näin 37vuotiaana!! :) Otat vaan järkeä käteen!!! En millään jaksnut lukea näitä kaikkia juttuja, mutta kyllä siellä oli erittäin paljon hyviä kommentteja jotka saavat vahvistusta tähän kasvamiseen!! Tsemppiä sulle ja perheellesi!!
- ! oma ja 5 lahja las
Niskakarvat pystyssä luin juttujanne, en kamalampaa ole koskaan lukenut !!!
Itselläni on häälahjaksi saatuja lapsia, kahdesta eri liitosta, yhden lapsen tein itse.
Kaikki lapset yhtä rakkaita, ja ketään ei pidetä toisia parempina.
Teidän naisten pitäis ottaa sellainen vanhapoika ukko jolla ei lapsia ole, kohta te jäätte yksin omien kultaisten lastenne kanssa, ja se teille ihan oikein.
Kuvottaa lukea tollaisten naisten kirjoituksia jotka valittaa että ottaa pattiin puolison lapset, voisihan miehenne/ miesystävänne tuntea ihan samoin teidän lapsianne kohtaan...miettikääs sitä.
Lapset eivät ole syyllisiä vanhempien eroon, vaan jotuvat kärsimään "meidän" vanhempien eroista ja teoista, kuka lasten tunteita ajattelee jos te "äidit" ajattelette noin.
Meidän lapset ja naapurin kakarat periaatteella teidän olisi pitänyt itsekkin pysyä lapsettomina, kyllä luoja sais antaa lapsia jotka niitä rakastaa, eikä tuollaisille jotka pitävät viattomia lapsia vain pahana teidän elämässänne.
Nyt tiedän mistä tulee niitä syrjäytyneitä nuoria, te naikkoset saatte ne aikaiseksi.
Hävetkää ja muuttakaa tapanne, vielä ei ole liian myöhäistä...- 7659pib
Olipa tuttu termi....
- eloiseanneli
7659pib kirjoitti:
Olipa tuttu termi....
Minä olin päättänyt, etten koskaan ota miestä, jolla valmiina lapsia. Rakkaus tuli ja toisin kävi, onneksi miehen lapset olivat jo isompia. He inhosivat minua, vaikka koetin kaikkeni. Mies sanoo, että olin liian mielinkielin...
Kun lapset olivat täysi-ikäisiä, mikä kävi aika pian suhteen alettua, aloin kohdella heitä kuin aikuisia. Ensimmäisestä huorittelusta ilmoitin, ettei minun kotiini ole enää asiaa ja mies tavatkoon lapsiaan muualla. Koska inhosin lapsia, aloin aina näyttämään hapanta naamaa, kun mies lapsia tapasi. Mies ymmärsi pian yskän.
Mainittakoon vielä, että yksi lapsista käyttäytyi minua kohtaan aina ok ja hän on meille edelleen tervetullut. Käykin kylässä ja silloin annan aina tilaa isän ja "lapsen" olemiselle. Käyvät meillä syömässä ja lahjoja vaihdetaan, olen myös ajatellut, että tämän lapsen lapsia olen valmis vahtimaan, kun miehestäni tulee pappa. Muiden en vahdi...Tätä lasta kohtaan ei minulla ole minkäänlaisia ikäviä tunteita, vaan kovasti pidänkin hänestä, vaikka emme läheisiä olekkaan. Voisin kuvitella rakastavani hänen lapsiaan eli mieheni lapsenlapsia, vaikken mieheni lapsia pystynytkään rakastamaan. Samoin kävi omassa lapsuudessani. Äitipuoleni ei hyväksynyt meitä lapsia, mutta on yhdelle lapsistani rakastava mummo. Toista lastani "mummu" ei edelleenkään hyväksy. Syyksi yhden lapsen suosimiseen hän kertoo, että tämä muistuttaa niin kovasti hänen rakastamaansa miestä. - jees133445
eloiseanneli kirjoitti:
Minä olin päättänyt, etten koskaan ota miestä, jolla valmiina lapsia. Rakkaus tuli ja toisin kävi, onneksi miehen lapset olivat jo isompia. He inhosivat minua, vaikka koetin kaikkeni. Mies sanoo, että olin liian mielinkielin...
Kun lapset olivat täysi-ikäisiä, mikä kävi aika pian suhteen alettua, aloin kohdella heitä kuin aikuisia. Ensimmäisestä huorittelusta ilmoitin, ettei minun kotiini ole enää asiaa ja mies tavatkoon lapsiaan muualla. Koska inhosin lapsia, aloin aina näyttämään hapanta naamaa, kun mies lapsia tapasi. Mies ymmärsi pian yskän.
Mainittakoon vielä, että yksi lapsista käyttäytyi minua kohtaan aina ok ja hän on meille edelleen tervetullut. Käykin kylässä ja silloin annan aina tilaa isän ja "lapsen" olemiselle. Käyvät meillä syömässä ja lahjoja vaihdetaan, olen myös ajatellut, että tämän lapsen lapsia olen valmis vahtimaan, kun miehestäni tulee pappa. Muiden en vahdi...Tätä lasta kohtaan ei minulla ole minkäänlaisia ikäviä tunteita, vaan kovasti pidänkin hänestä, vaikka emme läheisiä olekkaan. Voisin kuvitella rakastavani hänen lapsiaan eli mieheni lapsenlapsia, vaikken mieheni lapsia pystynytkään rakastamaan. Samoin kävi omassa lapsuudessani. Äitipuoleni ei hyväksynyt meitä lapsia, mutta on yhdelle lapsistani rakastava mummo. Toista lastani "mummu" ei edelleenkään hyväksy. Syyksi yhden lapsen suosimiseen hän kertoo, että tämä muistuttaa niin kovasti hänen rakastamaansa miestä.Uusperheen perhekehys jo itsessään asettaa parisuhteen erilaiseen asemaan. Jo pelkästään perheen raamit ovat niin erilaiset, että samanlaista perheen yksikkötunnetta on haastava saavuttaa. Uskon, että uusperheen aikuiset, myös lapset kokevat tiettyjä tunteita, jotka pelkkä tilanne tuo tullessaan. Tällaiset tunteet ovat tyypillisiä uusperheen sisällä. Tunteet saattavat nousta niin monen asian tuloksena. Voimme kokea kateutta, mustasukkaisuutta, huomionhakuisuutta, epäoikeudenmukaisuutta jne. Näitä kaikkia myös ydinperheessä. Myös omia lapsia kohtaan voi kokea ärsytystä tai vihaa. Pääpointti mielestäni saattaisi kuitenkin olla siinä käyttäydymmekö tunteidemme mukaisesti. Vai päätämmekö asioita järjellämme sekä ymmärryksellä. Osaammeko katsoa tilannetta eri näkökulmista. Erityisesti lapsen näkökulmasta. Tunteille ei voi mitään, mutta sille antaako niiden ohjata omaa toimintaa ja käyttäytymistä... siihen voimme vaikuttaa. Jos haluamme.
- pöpö85
Toivon todella, että loppuviimein sinä todellakin JÄÄT KAKKOSEKSI tälle miehesi tyttärelle!! Toivon, että miehesi huomaa mikä pipipää olet ja laittaa sinut pellolle...tyttärensä nähden, joka seisoo hymy huulillaan isänsä vieressä kun sinä pakkaat niitä kamojasi!!! Sinä ET TODELLAKAAN seiso samalla viivalla tämän tytön kanssa..sinä olet KAKKONEN ja aikuisena naisena...ÄITINÄ sinun pitäisi se tajuta!! Vai oletko itse asettanut miehesi omien lastesi edelle?!? Jos olet, olet vielä sairaampi kuin luulin! Sinun pitäisi tajuta paikkasi ja elää sen kanssa, tai sitten päästää miehesi tyttärineen piinasta ja suksia hevon kuuseen!! Et tietenkään voi koskaan olla SE "maailman tärkein"!!!! Hänen tyttärensä on!! Sinä tulet kyllä lapsinesi varmasti hyvänä kakkosena ja sen on riitettävä sinulle! Tuo sinun tapasi ajatella on todella lapsellinen! Häpeän puolestasi ja säälin lapsiasi! Miehesi vaikuttaa hyvältä mieheltä ja isältä ja toivon että hän ei pilaa näitä ominaisuuksiaan taipumalla sinun sairaaseen tahtoosi! Olisit ylpeä miehestäsi, ettei hän ole mikään häntäheikki joka eron myötä olisi hylännyt tyttärensä tai tapaisi tätä vain kerran pari vuodessa! Tukisit miestäsi ja kehuisit häntä isänä, etkä häpäisisi itseäsi (ja miestäsi!) yrittällä punkea "asemaan" joka EI OLE sinun! Vaan miehesi tyttären....jota hän by the way tulee rakastamaan aina hiukan enemmän kuin sinua! Miehesi tähden toivon, että tulevaisuudessa hänellä on terveen itsetunnon ja JÄRJEN omaava aikuisen naisen aivoilla ajatteleva hellä ja rakastava nainen, joka hyväksyy miehensä kaikkinensa, isänä tyttärineen!!
- jUhUUU!!!
Minäkin hyväksyn mieheni aikuisen tyttären,joka vierailee meillä 2-7 vuorokautta/viikko osallistumatta mihinkään!Hyväksyn viikonloppuisin vierailut eri miesten kanssa,hyväksyn käytetyt(minulta tietenkin "lainatut")terveyssiteet pukuhuoneessa(maksaa lainansa takaisin ;)),hyväksyn palauttamatta jääneet levyt yms tavarat,hyväksyn hiustupot hoitopöydällä,hyväksyn likaiset astiat tiskipöydällä,hyväksyn kommentit vauvan inhoamisesta,hyväksyn ruoan aikataulutuksen,hyväksyn isän tekemät iltapalaleivät ja työeväät,hyväksyn pesemättömyyden ja pyykkiin kannetut lakanat!Hyväksyn myös utelut taloudellisesta tilanteestamme ja hyväksyn kommentit laihasta olemuksestani..Olen jopa kehottanut kondomilla suojattuun seksiin,naisella kun klamyepäily,testissä käyty,mutta tulosta ei tietenkään kyselty..Ainut mitä en hyväksy,ON UHKAUS VÄLIEN POIKKILAITOSTA,JOS ISÄ EI HYVÄKSY PIKKUVELJEN (15V.)ALKOHOLINKÄYTTÖÄ,JOTA HEIDÄN ÄITINSÄ EDESAUTTAA OSTAMALLA POJALLE JUOMAT ! SITÄ EN VOI HYVÄKSYÄ!Meillä pieni vesa varttumassa,ihan kaikkea,toki paljon,en voi/saa/pysty/kykene hyväksymään!Näin meillä...
kasva aikuiseksi!
- jep jep
Tiedän tunteen. Meillä täysin sama tilanne - ainoa vain että minulla kolme alle kouluikäistä lasta ja saimme mieheni kanssa nyt yhteisen vauvan. Ja tällä kans tytär jota en voi sietää enkä halua että kuuluu elämäämme vaikka asialle en mitään voi. En voi sietää tätä lasta ja etoo kans.
Argh... iskät dna-tutkimuksiin, ehkäpä päästään ylimääräisistä lapsista!- säälin sua
molemminpuolinen...teit lapsen jotta mies ei jätä sua. Tai että saat elarit kun hän lähtee.. elintaso on taattu.
- exien salaisuus
säälin sua kirjoitti:
molemminpuolinen...teit lapsen jotta mies ei jätä sua. Tai että saat elarit kun hän lähtee.. elintaso on taattu.
ai, niinkö sinä teit?
- ajattele vähäsen
Anteeksi? "Mieheni ja jonkun toisen naisen seksielämän tulos"? Eiköhön se ole ihan lapsi, joka ilmiselvästi pitää sinusta kun kerran haluaa halatakin. Anna nyt hyvä ihminen sille lapselle mahdollisuus tulla hyväksytyksi omana itsenään. Sillä ei ole mitään merkitystä kenen "seksielämän tulos" lapsi sattuu olemaan. Lapsikin on ihminen. Ajattele miltä sinusta tuntuisi, jos itse olisit tuo erolapsi, ja isäsi uusi vaimo ajattelisi sinusta tuolla tavalla? Vaikka et näytäkään tunteitasi ja ajatuksiasi tytölle, hän aavistaa ne silti. Sillä voi olla hänen elämäänsä hyvinkin traumaatisia vaikutuksia. Et kai halua olla vastuussa niistä?
Kenellekään ei voi aiheuttaa huonoa omatuntoa, mutta toivoisin todella että omatuntosi heräisi sen verran, että huomaisit, mitä olet tekemässä.Torjut viattoman lapsen sen takia, ettei hän ole sinun biologisesti?- rtyoi5ujy689u j3
Miksi vastaat tällä tavalla, kun toinen juuri nimenomaan kirjoittaa, että hän ei haluaisi tuntea lasta kohtaan näin, eikä halua häntä torjua? Mistä lähtien tunteita on voinut käskeä? Tai ajatuksia? Jos näin olisi, eipä maailmassa mitään ongelmia olisikaan. Kaikki vain ajattelemaan "oikein" ja maailma pelastuu!
Omatunto? Toivottavasti sinun omatuntosi herää sen verran, että ymmärrät kirjoituksesi tylyyden.
- uusioperheonnea??
kuulostaa täysin normaalilta. Itselläni on uusioperheessä myös samoja ongelmia "sietää" miehen lapsia. Olen luonteeltani kaikkien kanssa toimeentuleva, sekin tekee ahdistavaksi kun en vain kertakaikkiaan pidä mieheni lapsista. Ne ovat muisto elämästä toisen naisen kanssa, siihen se aina menee. ne ovat toisen lapsia, ei omia, toisen lapsista ei voi pitää kuin omastansa....
- fdgdds
Olet sairas yksilö eikä sinulla ole oikeutta pilata YHDENKÄÄN lapsen elämää!!! Sinunlaistesi takia lasten mielenterveysongelmat on kasvaneet rajusti ja kasvaa koko ajan.
- omat tuotoksesi
Mitäs hedelmiä ne sun omat tuotoksesi,kakaras, ovat?! Arvatenkin vihan hedelmiä! Koeata kestää, olet kuvottava ämmä!
- ilkimys
Ihan samoja olen ittekin mielessäni vatvonut suhteen alkuaikoina, tiedän että tuo tunteet on väärin, tiedän että pitäisi olla kypsempi ja hyväksyä asia, mutta tuolloin se on niin hirvittävän vaikeaa. Toisinaan tulee vieläkin sellainen omistuksenhalu, että minkä ihmeen takia en voinut itse olla se joka jonain päivänä saa lapsen tuon miehen kanssa, minkä takia se hirveä nainen ehti ensin, ällöttää kuvitella niitä sängyssä (mikä on naurettavaa, kukapa meistä nyt neitsyt on). Jotenkin tuntuu että illuusio on pilalla, tuntuu itsestä väärältä hankkia edes lapsia kyseisen miehen kanssa, kun tuo mies on jo kokenut sen toisen kanssa, kokenut neuvolakäynnit, pidellyt naisen kättä synnytyksessa. Jossain vaiheessa tilanne meni kuitenkin siihen, että mies ei enää näe lasta kuin kerran vuodessa (ei ollut sitten minun vikani, kiitettävästi olen pitänyt nämä hirveät ajatukset itsessäni ettei miehellä ole hajuakaan mitä tunnen, päätös siis johtui puhtaasti ex-muijasta) ja kuulostaa vielä hirveämmältä, mutta se ihan oikeasti helpotti minua. Lapsi ei enää kummitellut mielessä sellaisena peikkona. Tää on niin väärin ajatella näin ja tunnen itseni aivan hirveäksi ihmiseksi, mutta poissa silmistä - poissa mielestä.
Tietenkin täällä suomi24:ssa haukutaan alimpaan helvettiin, jos kertoo julkisesti tälläisia moraalittomia ajatuksia pienen viattoman ihmisen olemassaoloa kohtaan mutta MINKÄS TEET? Ihminen on pohjimmiltaan itsekäs. Ja alkuperäiseen kirjoittajaan verrattuna, itselläni ei ole lapsia, olen melko nuori (harvalla minun ikäiselläni on kumppania jolla on lapsi), elämänkokemusta hyvin vähän, ehkä kymmenen vuoden päästä ajattelen eri tavalla. Jossain määrin olen iloinen siitä että koen ylipäätään syyllisyyttä näistä tuntemuksista, sisäistän ainakin niiden vääryyden. - mistermen
Lapsi on lapsi ja tarvitee isän huomiota ja rakkautta! Miksi menit naimisiin miehen kanssa jolla on lapsia jos olet itsekin sielultasi noin lapsi? Säälittävää lukea miten aikuiset eivät ymmärrä muusta kuin omasta minästään ja lapsista tai heidän tunteistaan ei paljoakaan..
- pakko kertoa...
Hei,
kauhulla luin alkuperäistä viestiä ja haluan tähän kertoa oman näkemykseni/tilanteeni.
Asun kaksin poikani kanssa (ala-asteikäinen) ja seurustelen ihanan miehen kanssa, jolla myös ala-asteikäinen tyttö.
Lapseni isällä on poika edellisestä liitosta, hänellä nyt ikää jo 24v. Olin eksän pojan elämssä mukana siitä alkaen kun hän oli 6 vuotias. Sittemmin kun exästä erosin, oli meidän yhteinen lapsi 5 vuotias. Meillä 24 vee kanssa erittäin hyvä ja avoin suhde, todella läheinen, vaikka en enää hänen isänsä kanssa eläkkään.
Uusi miesystäväni on ollut kuvioissa nyt 2 vuotta ja nyt hän sanoi minulle että ei voi sietää minun lastani, jostain syystä. Olen tilateesta todella järkyttynyt, onhan hänellä tytär, ( tytär asuu/ elää isänsä kanssa) ja on muuten lapsia ymmärtävä, lapsirakas. Hän tuntee että ei pysty itseään kasvattaa hyväksymään lastani. Vielä odotan että onko välillämme riittävästi rakkautta, että hän itseään yrittäisi kasvattaa parisuhteen vuoksi. En olisi uskonut että tällaisen tilanteen joudun elämässäni kokemaan.
Toivoin että jokainen aikuinen muistaisi että lapset ovat lahja, ja se että heissä on piirteitä puolison exästä, ei ole lasten vika; ei ole oikeutta lasta sen vuoksi tuomita/inhota.
Toiveissa paremmasta elämästä! Kaikkea hyvää kaikille! - uusinainen
Ihana kuulla että täällä uskalletaan myöntää että inhoaa välillä puolisonsa lasta/ lapsia. Puolisoni lapset ovat välillä aivan kamalia, ei mitään kuria. elävät kuin hellanteltut. Alussa kielsin asioita, nykyisin en. Koska asia kostautuu lapsille myöhemmin. Itsepä kasvatuksensa hoitavat.... (enkä edes tiedä haluanko olla tässä kuviossa) Räkäpäät.
- uusi.....
Meillä karkkipäivä on joka päivä.
- nojustjooo
Ihan uskomatonta jeesustelua koko ketju täynnä!!
Oikeesti, aikuiset ihmiset päivittelee, kun joku ei tykkää toisten ihmisten lapsista.
Luulis nyt, että jokainen aikuinen sen tajuaa että ihmiset ei ole tosielämässä mitään avosylin koko maailmaa halaavia äiti teresoita.
On ihan normaali tunnereaktio, että toisen lapsesta EI NYT VAAN SATU TYKKÄÄMÄÄN.
Mun miehellä on lapsi, ja mä en todellakaan pidä siitä lapsesta. Se on kasvatettu (äidillään) arvomaailmaan, josta en pidä. Lapsen persoonanpiirteitä hallitsee itsekkyys ja materialistisuus ja se, että koko maailman pitäisi pyöriä hänen napansa ympärillä. En vain pidä sellaisesta ihmisestä, oli se minkä ikäinen tai kenen tahansa jälkeläinen.
Se, että lapsi on syytön syntymäänsä, EI TARKOITA SITÄ että kaikkine maailman ihmisten pitäisi ihastella häntä, että pitäisi hyväksyä paskamaista käytöstä tai tykätä lapsesta, joka käyttäytyy kuin pirulainen.
Mä odotin lapsen tapaamista innolla ja oletin, että voisin tykästyä siihen, kun lähipiirini muut lapset ovat mukavia ja pidän heistä. Kun tutustuin tähän lapseen paremmin, havaitsin, että en vain siedä häntä. Oli sitten kenen vika tahansa, että siitä on tuollainen inhottava ihminen kasvanut, mun vika se ei ainakaan ole, eikä mun tartte väkipakolla siitä pitää. Mulla on täysi oikeus mun tunteisiin.
Lapsella on silti oikeus isäänsä, ja mun tunteet ei sitä estä, että he tapaavat.- Hattara222
Minulla samantyylisiä ajatuksia. Pidän lapsista valtavasti, mutta minun on vaikea hyväksyä miten puolisoni lapset on kasvatettu. En kohdista sitä lapsiin millään tavoin sillä näen heitä vain 4vrk/kk ja jaksan ihan hyvin sen ajan.
Minua suututtaa se miten he eivät voi syödä samaa ruokaa kuin muut, miten he eivät siivoa jälkiään, miten he kiukuttelevat kun eivät saa tahtoaan läpi. Raivostuttavinta on se, että viikonloput pitää mennä heidän mielensä mukaan koska he eivät näe isäänsä usein niin se tarkoittaakin sitä että heidän pillinsä mukaan pitäsi mennä aina kun ovat meillä.
Yhden kerran kun he eivät halunneet lähteä mukaan ja heidän hiljaisen protestinsa vuoksi isä jäi heidän takia kotiin ja jouduin yksin reissuun ( vaikka alunperin sovittiin että kaikki yhdessä lähdetään). Niin he laittoivat seuraavana päivänä kiitosta kuinka oli kivaa että isä valitsi heidän minun sijastaan. Itse en ymmärrä että miksi pitäisi valita, miksi ei voida olla perhettä, yhtä isoa perhettä?
Itse halua opettaa lapset huomioimaan muita ihmisiä kunnioittamaan muiden mielipiteitä.Minulle raha ei ole kaikki kaikessa enkä halua mitata asioita rahassa. En niin kuin mieheni lapset: kaikki lahjat mitataan rahassa, mitä kalliimpi lahja sitä parempi se on.
Vaikka pidän lapsista niin nämä saa minut raivostumaan, sillä en voi hyväksyä tuollaista materialistisuutta.
Muutenkaan en ymmärrä että nämä lapset tulevat kritisoimaan kuinka pieni talo minulla on ( kun he eivät mahdu kunnolla meille yms.. ) ja kuinka minun tyttäreni pitää lähteä heidänn mielestään muualle nukkumaan koska muuten he eivät mahdu kun on ahdasta. Mielestäni olivat he kenen tahansa lapsia niin käytöstavat tulee olla, ei saa haukkua, arvostella ja kritisoida. Minua heidän ei tarvitse rakastaa, kuhan sietävät.
Olen heille asiallinen ja huolehtiva. Mutta en hyväksy että ammattiani halveksutaan tai asuntoani yms... arvostellaan.
Kerta toisensa jälkeen vastaan heille asiallisesti mutta enemmän ja enemmän alkaa ahdistaa ne päivät jolloin tiedän heidän tulevan ja joudun kuuntelemaan kiukutteluja koko viikonlopun. En oikeasti koe ansaitsevani niitä, sillä yritän saada heidät oikeasti viihtymään meillä ja pitämään minusta.
Olisi kiva vaihtaa mielipiteitä ja kuulumisia jonkun toisen samoin ajattelevan kanssa...helpottaisi kun voisi puhua vapaasti tunteistaan! - ei näin
Hattara222 kirjoitti:
Minulla samantyylisiä ajatuksia. Pidän lapsista valtavasti, mutta minun on vaikea hyväksyä miten puolisoni lapset on kasvatettu. En kohdista sitä lapsiin millään tavoin sillä näen heitä vain 4vrk/kk ja jaksan ihan hyvin sen ajan.
Minua suututtaa se miten he eivät voi syödä samaa ruokaa kuin muut, miten he eivät siivoa jälkiään, miten he kiukuttelevat kun eivät saa tahtoaan läpi. Raivostuttavinta on se, että viikonloput pitää mennä heidän mielensä mukaan koska he eivät näe isäänsä usein niin se tarkoittaakin sitä että heidän pillinsä mukaan pitäsi mennä aina kun ovat meillä.
Yhden kerran kun he eivät halunneet lähteä mukaan ja heidän hiljaisen protestinsa vuoksi isä jäi heidän takia kotiin ja jouduin yksin reissuun ( vaikka alunperin sovittiin että kaikki yhdessä lähdetään). Niin he laittoivat seuraavana päivänä kiitosta kuinka oli kivaa että isä valitsi heidän minun sijastaan. Itse en ymmärrä että miksi pitäisi valita, miksi ei voida olla perhettä, yhtä isoa perhettä?
Itse halua opettaa lapset huomioimaan muita ihmisiä kunnioittamaan muiden mielipiteitä.Minulle raha ei ole kaikki kaikessa enkä halua mitata asioita rahassa. En niin kuin mieheni lapset: kaikki lahjat mitataan rahassa, mitä kalliimpi lahja sitä parempi se on.
Vaikka pidän lapsista niin nämä saa minut raivostumaan, sillä en voi hyväksyä tuollaista materialistisuutta.
Muutenkaan en ymmärrä että nämä lapset tulevat kritisoimaan kuinka pieni talo minulla on ( kun he eivät mahdu kunnolla meille yms.. ) ja kuinka minun tyttäreni pitää lähteä heidänn mielestään muualle nukkumaan koska muuten he eivät mahdu kun on ahdasta. Mielestäni olivat he kenen tahansa lapsia niin käytöstavat tulee olla, ei saa haukkua, arvostella ja kritisoida. Minua heidän ei tarvitse rakastaa, kuhan sietävät.
Olen heille asiallinen ja huolehtiva. Mutta en hyväksy että ammattiani halveksutaan tai asuntoani yms... arvostellaan.
Kerta toisensa jälkeen vastaan heille asiallisesti mutta enemmän ja enemmän alkaa ahdistaa ne päivät jolloin tiedän heidän tulevan ja joudun kuuntelemaan kiukutteluja koko viikonlopun. En oikeasti koe ansaitsevani niitä, sillä yritän saada heidät oikeasti viihtymään meillä ja pitämään minusta.
Olisi kiva vaihtaa mielipiteitä ja kuulumisia jonkun toisen samoin ajattelevan kanssa...helpottaisi kun voisi puhua vapaasti tunteistaan!Ei voi olla totta. Miksi olet ryhtynyt suhteeseen miehen kanssa, jos et voi hyväksyä tämän entistä elämää, entisine puolisoineen ja lapsineen? Hänen lapsensa on hänelle aivan yhtä rakas, kuin omat lapsesi ovat sinulle!
Itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsia jo ennestään. Itsellänikin on yksi lapsi ed. suhteesta, eikä meillä ole ongelmaa puolin tai toisin! - olet tosi kakakra
Hattara222 kirjoitti:
Minulla samantyylisiä ajatuksia. Pidän lapsista valtavasti, mutta minun on vaikea hyväksyä miten puolisoni lapset on kasvatettu. En kohdista sitä lapsiin millään tavoin sillä näen heitä vain 4vrk/kk ja jaksan ihan hyvin sen ajan.
Minua suututtaa se miten he eivät voi syödä samaa ruokaa kuin muut, miten he eivät siivoa jälkiään, miten he kiukuttelevat kun eivät saa tahtoaan läpi. Raivostuttavinta on se, että viikonloput pitää mennä heidän mielensä mukaan koska he eivät näe isäänsä usein niin se tarkoittaakin sitä että heidän pillinsä mukaan pitäsi mennä aina kun ovat meillä.
Yhden kerran kun he eivät halunneet lähteä mukaan ja heidän hiljaisen protestinsa vuoksi isä jäi heidän takia kotiin ja jouduin yksin reissuun ( vaikka alunperin sovittiin että kaikki yhdessä lähdetään). Niin he laittoivat seuraavana päivänä kiitosta kuinka oli kivaa että isä valitsi heidän minun sijastaan. Itse en ymmärrä että miksi pitäisi valita, miksi ei voida olla perhettä, yhtä isoa perhettä?
Itse halua opettaa lapset huomioimaan muita ihmisiä kunnioittamaan muiden mielipiteitä.Minulle raha ei ole kaikki kaikessa enkä halua mitata asioita rahassa. En niin kuin mieheni lapset: kaikki lahjat mitataan rahassa, mitä kalliimpi lahja sitä parempi se on.
Vaikka pidän lapsista niin nämä saa minut raivostumaan, sillä en voi hyväksyä tuollaista materialistisuutta.
Muutenkaan en ymmärrä että nämä lapset tulevat kritisoimaan kuinka pieni talo minulla on ( kun he eivät mahdu kunnolla meille yms.. ) ja kuinka minun tyttäreni pitää lähteä heidänn mielestään muualle nukkumaan koska muuten he eivät mahdu kun on ahdasta. Mielestäni olivat he kenen tahansa lapsia niin käytöstavat tulee olla, ei saa haukkua, arvostella ja kritisoida. Minua heidän ei tarvitse rakastaa, kuhan sietävät.
Olen heille asiallinen ja huolehtiva. Mutta en hyväksy että ammattiani halveksutaan tai asuntoani yms... arvostellaan.
Kerta toisensa jälkeen vastaan heille asiallisesti mutta enemmän ja enemmän alkaa ahdistaa ne päivät jolloin tiedän heidän tulevan ja joudun kuuntelemaan kiukutteluja koko viikonlopun. En oikeasti koe ansaitsevani niitä, sillä yritän saada heidät oikeasti viihtymään meillä ja pitämään minusta.
Olisi kiva vaihtaa mielipiteitä ja kuulumisia jonkun toisen samoin ajattelevan kanssa...helpottaisi kun voisi puhua vapaasti tunteistaan!Niin.. sinä olet ihana ja huolehtivainen, kärsivällinen ja kaikkea ihanaa... oi voi... on sie hieno juttu että miehen lapsia on onnistanut!!! ...
On se erittäin sääli, että miehen lapset on roskasakkia, ei osaa mitään, ei tiedä mitään, eivät ole yhtään mitään, miten siis sellaisessa perheessä voi tulla toimeen, kun ihmiset ovat kuin yö ja päivä, no ei mitenkään.
Oisko sun nyt viisainta pakata laukkusi, ja etsiä semmonen mies, jonka lapset ovat yhtä ihania ja kaikkea mitä toivoa saattaa...
Mutta sen voin kertoa, että mies ei omiaan jätä, oli ne millaset tahansa, isälle aina yhtä rakkaat.
Tervemenoa etsimään semmosia kullannuppuja jotka ovat toooosi ihania..
- Sorayana
Sama täällä..
Elän avoliitossa miehen kanssa jolla on lapsia edellisestä liitostaan. Miehen avioliitto purkautui siihen että ex-vaimo löysi nettitutun, petti, otti eron ja meni naimisiin tämän nettitutun kanssa. Eli minulla ei siis YHTÄÄN MITÄÄN tekemistä heidän eronsa kanssa, tapasimme mieheni kanssa 2 vuotta sen jälkeen kun Ex-vaimo oli jo mennyt uusiin naimisiin.
Silti minussa kaikki vika; minun takiani lasten isä ei tule takaisin kotiin (siis mihin kotiin???) minun takiaini ex-vaimo kärsii ( ai hän ei siis itse lähtenytkään avioliitostaan???), minun työni häiritsee perhe-elämää (KENEN perhe-elämää??) minun pitää silti ottaa vastuu lapsista, mutta kun niin teen, minä olen hirveä äidin paikalle pyrkivä l''''ka (Siis kukas se lähtikään vieraan miehen matkaan???)
Ja tällä hetkellä tilanne se etten yksinkertaisesti halua olla MISSÄÄN tekemisisissä lasten kanssa... Lasten vika tilanne ei ole, mutta en myöskään halua heitä rasittaa sillä että koen tämän tilanteen olevan loputon suo. Ex-rouva haukkuu minua, vinkuu miestäni palaamaan kotiin (edellleen kysyn että MIHIN kotiin) ja kaikki tämä lasten kuullen.
Minun valintani on se, että pidän parisuhteeni, mutta en ota vastuuta lapsista, eli EVVK.
Sääli lapsia, mutta heidän äitinsä on tilanteen tähän ajanut.
Itselläni parempi olo, kun ei tarvitse pelätä jatkuvasti aiheetonta solvaamista ja miettiä OMASSA kodissani saanko tehdä/sanoa näin ilman että joku jostakin saa aiheen minua taas haukkua ja solvata.
Entisen vaimon, lasten äidin, takia en siis pidä mieheni lapsista. En yksinkertaisesti halua tietoisesti tuottaa en lapsille enkä itselleni pahaa mieltä sillä että kuulen jatkuvaa haukkumista.
ja ennen kuin joku ehtii huomauttaa etteikö mieheni tee mitään, kyllä hän tekee ja on yrittänyt tehdä. Mutta minkäs teet kun vastapuolella on se mikä on... - turpakarajat
Mua on alkanut pännimään aivan järkyttömästi mieheni lapsi. Tai lähinnä se, miten sen annetaan pompotella ja käyttäytyy välillä törkeästi vanhempia kohtaan. Mieheni antaa sen mm. potkia itseään, muakin on potkinut/lyönyt ja nyt tuo on sentään loppunut, kun pidin niin hirveän jöön miehelleni asiasta aikoinaan.
Mulle ei olisi tullut mieleenikään lapsena sanoa aikuisille vastaan tai olla näsäviisas. Tämä lapsi on ihan kokoajan äänessä, syö mm. ruokaa sellaisella volyymillä että kuulen sen toiseen päätyyn asuntoa (siis aivan järjetöntä mässytystä ja äänitehosteiden tekoa). Sit jos itse alkaa imuroimaan tai kuivaamaan hiuksia föönillä, niin käskyttää lopettamaan metelin teon kun "tekee pahaa".
Kehuu itseään maailman parhaaksi joka asiassa (ikää kohta 8v) ruinaa kokoajan että hänestä otettaisiin valokuvia, silloinkin kun yrittää ottaa jostain toisesta kuvaa niin tämä hyppää kuvattavaksi joku typerä poseerausilme kasvoilla. ts. on helvetin huomionkipeä kaikilla tasoilla. Valittelee, ettei ole mitään tekemistä, mitä tehdään. Ja sitten pitäisi olla keksimässä tekemistä ja eikös se hetken päästä jo ole, että tämä on tylsää. Ei jaksa olla hetkeäkään hiljaa, kokoajan pitäisi olla jotain tekemistä ja meidän aikuisten viihdyttää häntä. Valittelee muutenkin todella paljon, milloin meidän uusi asunto on liian pieni ja että hän haluaa oman huoneen (vaikka ei ole tosiaan kuin muutaman yön kuukaudessa meillä ja hänellä on oma huone, joka on samalla meidän työhuone), milloin ruoka on pahaa, milloin mistäkin. Ja mun tekisi mieli vain sanoa sille, että jos mä olisin pentuna valittanut noin paljon kuin sä, niin oisin saanut niin paljon selkäsaunaa ettei olisi tullut mieleen valittaa turhasta.
Onneksi tätä tapausta ei tarvitse katsoa kuin muutamia päiviä kuukaudesta. Vituttaa jo valmiiksi kesäloma, en tiedä miten ilmoittaisin miehelleni että kun mulla on tänä vuonna vain viikon kesäloma, niin en todellakaan halua että sen lapsi on silloin täällä. Onko törkeetä ilmoittaa noin:D? Vituttaa jo nyt se, että tuo lapsi oli koko pääsiäisen täällä, kun mulla ei ole mitään lomia työpaikan vaihdosta johtuen ja oon joutunut kuuntelee tuota mölykonetta koko "lomani".- Rehellisyys kunniaan
Rohkeesti vaan avaat suusi! Kerrot ihan tarkalleen miehelles, mitä haluat. Hänen pitää hankkiutua lapsestaan eroon siis. REhellisyys on parasta!!
- Porttikielto
Sorayana: olet siis laittanut miehen lapsille porttikiellon teidän kotiinne? Rohkea veto.
- Anonyymi
Eroa heti! Ja etsi mies , jolla ei ole lapsia. Tuon miehesi lapsen ja itsesi vuoksi. Lapsi on viaton ja vaistoaa sinun tunteet... jotka väkisin tulevat esiin käytännössä. Lapselle tuollaisesta tulee traumoja. Lapsen kuuluu olla maailman keskipiste, isän aurinko. Niin sen ainakin pitäisi mennä.
Uusioperheet ovat iso riski lapselle.. jos epävaikaita aikuisia :( Voitko elää itsesi kanssa jos olet noin ilkeämielinen.. ja vielä tiedostat sen. Minusta lapsen isä tekee väärin kun ei lemppaa sua...! - Anonyymi
Kannattaisi oikeasti miettiä ennenkuin lähtee noihin uusiin suhteisiim. Käy lapsia sääliksi sillä he vaistoavat paljon vaikket sitä ääneen sanoisikaan, lapset ovat niin herkkiä. Ja vielä sitten siihen tehdään yhteisiäkin lapsia vaikkei perusasiatkaan ole kunnossa. Täytyy sanoa, että en ihmettele yhtään miksi suurin osa uusperheistä hajoaa.
- Anonyymi
Joo kyllä meilläkin uusperhekuvio kaatui erimielisyyksiin lapsista. Minun lapset on kurittomia ja jotkut perusasiat on vielä hakusessa. Miehen lapset taas oli opetettu perusasioihin. No se oli ensimmäinen riidanaihe. Ja minun lapset ajatteli et mies komentaa liikaa. Miehen yksi lapsista oli taas valittaja ja arvosteli koko ajan meidän tapoja ja varsinkin haukkui toista lastani. Aina olisi pitänyt keksiä jotain tekemistä. Se oli toinen riidan aihe. Kolmas riidanaihe oli eksät ja heidän toimintatavat lasten suhteen. Etenkin minun lasten isän hankkimat asiat lapsille. Joka aiheutti miehen lapsissa kateutta ja mielipahaa, mikä suutututti miehen joka joutui sanomaan omille lapsille ettei he saa samoja juttuja. Ja minä taas riitaannuin lasten isän kanssa kun yritin rajata hänen hankintoja.
Sit tuli omat ahistukset siitä että tottakai pitäisi luovia yhteiset pelisäännöt, mikä tässä tarkoitti lähinnä omien lasten sääntöjen tiukentamista ja miehen lasten sääntöjen löysentämistä. Yritin kohdella lapsia tasavertaisesti. Omat lapset kokivat että toimin vain miehen lasten mieltymysten mukaan eikä heidän toiveillaan ei ole enää merkitystä.
Miehen lapset jatkoivat valittamistaan eikä tuntuneet arvostavan mitään mitä yritin tehdä. Omat lapseni ottivat miehen lapset avoimesti kuitenkin vastaan, lainasivat/antoivat tavaroitaan, vaatteita, antoivat yhtälailla pelata laitteillaan.
Aikamoinen soppa se oli, kaatui kuitenkin jatkuviin erimielisyyksiin lapsista vaikka parisuhde oli hyvä.- Anonyymi
Oliko pako rikkoa toisen pehre.
- Anonyymi
Kaikkea hyvää naisille, jotka ovat raastavassa tilanteessa. Kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma eikä se ole mikään pieni ongelma. 75 % uusioperheistä päättyy eroon, koska.....
MIES ei komenna omia lapsiaan!
Jos nainen yrittää kertoa asiasta, mies suuttuu eikä suostu keskustelemaan asiasta.
Kuvitelkaa tilanne, missä olette ensin olleet parina ja rakastuneina, luomassa perustaa. Molemmilla on lapsia. Naisen lapset asuvat kotona. Ja käyttäytyvät hyvin.
Sitten mies pelmahtaa paikalle esittämässä lapsensa. Nainen on ensin onnessaan, lapsi ei suostu edes tervehtimään naista.
Kun sohvalla istutaan niin miehen lapsi hyppää isän syliin - 7-12 vuotias - ja nainen katselee vierestä kun isä ja tytär suukottelevat ja kertovat toisilleen kuinka paljon rakastavat toisiaan.
Ulkona lapsi repii naisen käden pois ja kulkee isän kanssa käsi kädessä. Ja halailee ja suukottelee. Naista ei ole olemassa kun isä ja tytär viettävät 'laatuaikaa'. Isä vaatii että saa nukkua tyttärensä vieressä yö toisensa jälkeen. Isä ja tytär supattelevat keskenään ja liittoutuvat naista ja naisen lapsia vastaan.
Tytär tekee kaikki päätökset. Kaikki parisuhdeasiat isä keskustelee tyttären kanssa, tytär kotona kertoo äidilleen mistä on puhuttu. Tytär ja isä sopivat asioista ilmoittamatta naiselle, joka on jo näkymätön.
Nainen katselee vierestä kuinka isä ja tytär hellittelevät toisiaan ja toistavat kuinka paljon he rakastavat toisiaan. Nainen ei saa rakkautta tai hellyydenosoituksia, koska isän uusi 'pikkuvaimo' saa kaiken.
Tytärtä ei saa komentaa. Isä ei ole näkevinään kun prinsessa tekee pahaa naiselle tai naisen lapsille ja syyttää naista mustasukkaisuudesta ja valehtelusta. Nämäkin asiat käydään tarkkaan läpi.... siis isä ja tytär.
Miehet eivät halua ymmärtää että tekevät väärin, että ovat syrjäyttäneet naisen ja tytär on ottanut naisen paikan. Mies on kuin lapsi ja pitää hauskaa tyttärensä kanssa, ei koskaan ojenna tytärtä tai vaadi tyttäreltä mitään. Mutta mies ojentaa naisen lapsia ja kritisoi lapsia minkä ehtii.
Jos mies ei tajua, että mies ja nainen muodostavat perustan ja että lapset ovat lapsia, silloin tapahtuu se että naisen voimat alkavat ehtyä ja miehen ja tyttären avoin vihamielisyys johtaa naisen päätökseen erota.
Tosin onhan se miehille helpompaa ylläpitää hauskaa ja intensiivistä ja romanttista suhdetta tyttäreen, joka jumaloi isäänsä, kuin että mies keskittyisi ylläpitämään ja voimistamaan suhdetta naiseen, vaikka se vaatii enemmän mieheltä.
Eikä mies edes näe mitä hän tekee, tytär ja isä muodostavat oman maailmansa. Sitten kyllä heräävät kun kyhnääminen ja helliminen aikaansaa etovia katseita kaveriporukassa, mutta nainen ei saa viestiä perille.
Jos miehen lapsi vihaa naista heti alkumetreiltä eikä mies onnistu komentamaan lasta, silloin lapsi tuhoaa yhdessä isänsä kanssa avioliiton alta aikayksikön.
Johan sen näkee tällä palstalla mikä raivo miehillä nousee heti kun ottaa asian puheeksi.
Kannattaisia googlettaa emotionaalinen insesti, pikkuvaimo ja daddy-daughter. Ei ole mitään kaunista luettavaa.
Naisille jotka kärsivät tällaisista selkärangattomista ja lapsellisista miehistä; Onnea xxx Luottakaa tunteisiinne ja etsikää lähde: saamaton mies jonka maailman täyttää lapsi. Ansaitsette parempaa!
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2413744Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha272274- 242111
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.902005Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?921685Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81291
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361287Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61218