Onko vastaavia kokemuksia? Noin kolme ja puoli vuotta sitten tulvahti 35 vuoden takaiset muistot mieleen, eivätkä suostu menemään takaisin niille kuuluvaan "lokeroon". Seurustelin v.-69-70 suloisen tytän kanssa n. vuoden päivät, sitten sekkailunhalu voitti ja läksin ulkomaille, jätin vain kirjeen hänelle. Parin kuukauden kuluttua tapasin hänet uudelleen ja tajusin, etten halunnutkaan hänestä luopua. Tuli sitten rakkauden tunnustuksia tehtyä puolin ja toisin! Oltiin nuoria ja kuvittelin että jatkettais siitä mihin oltiin jääty, mutta
loppujen lopuksi hän ei sitten kuitenkaan halunnut jatkaa. Erosimme kyllä ilman riitoja. Vaikka on yli 30 avioliitto vuotta takana, en ole häntä unohtanut, ja viimeiset 3,5 vuotta hän on ollut mielessä päivittäin.
Otin yhteyttä häneen ja oli mukava jutella kummastakin, ja on tekstiviesteilty hieman silloin tällöin.
Sattumalta oltiin avioiduttu tahoillamme samana vuonna. Sitä vaan olen ihmetellyt,ette olenko vanhojen muistojen "vanki" elinkautisesti?
loppujen lopuksi hän ei sitten kuitenkaan halunnut jatkaa. Erosimme kyllä ilman riitoja. Vaikka on yli 30 avioliitto vuotta takana, en ole häntä unohtanut, ja viimeiset 3,5 vuotta hän on ollut mielessä päivittäin.
Otin yhteyttä häneen ja oli mukava jutella kummastakin, ja on tekstiviesteilty hieman silloin tällöin.
Sattumalta oltiin avioiduttu tahoillamme samana vuonna. Sitä vaan olen ihmetellyt,ette olenko vanhojen muistojen "vanki" elinkautisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
muistot sinulle rikkaus vai taakka ? Millä mielellä ne kannat ?
totta kai! Mutta kun Hän on ajatuksissa joka päivä niin että on vähän tunnon vaivoja oman puolison takia, siis siinä mielessä taakka. Tekisi mieli ehdottaa tapaamista, mutta tunnon vaivat saattais tuplaantua; olis sitten molemmilla!
ymmärrän, omalla kohdalla vähän samanlainen tilanne, mielessä myös joka päivä. Haluaisin myös tavata, pitää yhteyttä, ilman taka - ajatuksia mutta ... mutta ... kuten sanoit ...
Kuitenkin niin hyvät tunteet että haluaisi ne jotenkin jakaa hänen kanssaan kun kuitenkin pysynyt mielessä kauan ja hyvällä tavalla.
ottamaan reilusti yhteytta häneen. Itse otin yhteyttä 7 viikon unettomien öiden ja miettimisen jälkeen, enkä ole katunut päivääkään; oli mukava jutella,ja tuntui kuin olis vuosikymmenet häipynyt väliltä pois,Hä tuntui NIIN TUTULTA. Kiinnostais kuulla sinun tarinasi.
tunteistasi? Kenties sinua vaivaa juuri se, ettet ole ihan varma mistä on kyse?