Pahasti alkoholisoitunut

mukava aine, silloin tällöin otettuna.
Lihottaa ja lahottaa liiaksi nautittuna, liiaksi nähnyt sitä porukkaa.
Panee ihmettelemään, voiko se todella olla niin hyvää, että kannattaa koko elämä sille uhrata?

Lähes samanlainen tausta,tosin isäni elää,nauttii kohtuulisesti alkosta,mutta veljeni ei.Alkoholismi on sairaus siinä kuin jokin muukin sairaus,tai oikeastaan toiset on vaan herkempiä jäämään riippuvaisiksi alkoholista.Sitä en koskaan ole ajatellut että olisiko se periytyvää.Hyvässä muistissa on viimevuosien tapahtumat,mitä viina saa aikaan ihmisessä,mutta ei ainakaan minussa,minusta ei tule koskaan holistia ja sen tiedän siitä etten voi koskaan ottaa seuraavana päivänä,oksettaa pelkkä hajukin..Hyvä merkki,eikö totta:))

Kyllä viinaa kannattaa juoda silloin tällöin,niin kauan kun itse pysyy herrana,eikä käy niin kuin yleensä,että kaikki tapahtumat pyörivät viinan tahdissa.Tarkoitan viinan tahdittaman elämän pyörimistä niillä eväillä mitkä viina suo,elikkä,ei pääse kauppaan,ei voi viedä lapsiaan aamulla harkkoihin,tai jotain muuta minkä viina estää ja siihen täytyy usein olla joku ulkopuolinen auttamassa,huom,usein..Onhan joskus sellaisiakin tilanteita että jonkun täytyy jelppiä,jos on sovittu menoilta ja tuleekin ylläri meno..

Olen kyllä huomannut alkoholin käyttöni lisääntyneen,tiedostan asian,mutta kuitenkin käyttöni rajoittuu kertaan tai kahteen kuukaudessa.Määrä vaan tuppaa olemaan suurempi,tai sitten vaan pää ei enää kestäkkään ja vain luulen juoneeni enemmän:))Kas kymppisenä tuli kyllä otettua tarpeeksi,nyt ei enää ole niin kova hinku..Ja olin tuossa kymmenisen vuotta lähes kokonaan juomatta,kun lapset pyöri jaloissa,silloin tuli kerran vuodessa otettua.

Hyvä keksintö terveille ihmisille,tai jopa melkein terveille:)

Vetäytyessäni ennenaikaiseen täysjoutilaisuuteen havaistsin muutaman kuukauden kuluttua yllättävän piirteen.
Koskaan työelämässä ollessani minulla ei ollut mitään ongelmaa alkoholin kanssa.
Ei poisaoloja, ei krapulapäiviä, ei mitään.

Joutilaisuuden pari ensimmäistä kuukautta viihdyin illat oluen, viinin ja terävien parissa, en varsinaiseen päihtymiseen saakka mutta vuorokautinen määrä kasvoi huolestuttavaan mittaan.
Haitta parisuhteellemmekaan siitä ei ollut mutta huolestuin omasta terveydestäni.

Tämänkö vuoksi lopetin ansiotyön että juopottelen itselleni lyhyemmät joutovuodet?

Vaihdoin päivittäisen tissuttelun 5krt/viikko punttisaliin ja kotona ollessamme pysyn, muutamaa popikkeusta lukuun ottamatta, täysin raittiina.
Matkoilla ja vapaa-ajan asunnollamme tyydytän tissuttelun tarpeeni.

Nuoruusajan kaltainen humalajuominen ei ole huvittanut pitkiin aikoihin mutta pitempikestoisella tissuttelullakin näyttää olevan terveysvaikutuksia.

Maksani on loistokunnossa mutta verenpaineessa vähäinenkin alkoholin nauttiminen näkyy jo parin päivän jälkeen.

Kunnon kuntoilujaksot niin terveys ja kunto sallivat nautintarupeamatkin niissä väleissä.

Koskaan ei juopottelustani ole ollut kanssaihmisilleni mitään haittaa eikä häiriötä.

Ps. Tupakasta pidättäytyminen oli alkoholin nauttimisen säännöstelyä paljon vaikeampi prosessi.
Juopottelua pystyn säätelemään.
Tupakointia en pystynyt. Se oli joko, tahi!