Meillä on nyt ongelmia mieheni vanhempien kanssa.. En kuulu kirkkoon, eikä kumpikaan meistä halua kastaa vauvaa. Tästä on noussut kamala hälinä ja mieheni vanhemmat eivät hyväksy tätä asiaa.. He alkavat vaan väittää, että mieheni ei kunnioita vanhempiensa arvoja yms.. Mutta eikö me kuitenkin itse päätetä oman lapsen kastamisesta ja kasvattamisesta? Ja jokaisella ihmisellä on omat arvonsa, ei aikuisilla lapsilla tarvitse olla samat arvot kuin vanhemmillaan.. Jokainen ihminen on oma yksilö, joka luo itse itselleen omat arvonsa kasvaessaan.
Miten tämän asian saa selitettyä vanhanaikasille ihmisille? Olen vasta rv 15 1 ja, jos tätä joutuu kuulemaan koko raskauden ajan, niin tulen hulluksi!
Miten tämän asian saa selitettyä vanhanaikasille ihmisille? Olen vasta rv 15 1 ja, jos tätä joutuu kuulemaan koko raskauden ajan, niin tulen hulluksi!
Vastaukset 8
Vanhimmat
NO eihän hellareillakaan kasteta lapsia =) moni muukin uskonto kieltää sen. Sano että lapsikaste on joka tapauksessa väärin kun lapsi ei saa itse päätää asiaa. Kirjoita vaikka selvä kirje missä sanot että LAPSEN VANHEMPIEN PÄÄTÖKSIÄ TULEE KUNNIOITTAA. Mulla on tullut monesti riitoja anopin kanssa kun sekaantuu asioihin. Aina olen pistänyt selkeän viestin asiasta missä selitetään että se on väärässä...hehhehh. Ja on mennyt perille.
Mie pistin yhden vapaiden suuntien uskovan kirjottamaan että lapsikaste on väärin :D No, sen jälkeen anoppi alkoi valittaa lapsen nimivalinnasta. Mutta voi jestas... se on VANHEMPIEN ASIA SEKIN.
juuri noin kuin selitit meille tuossa tekstissä. Selitätte että kyse on teidän lapsesta ja teidän arvoista, ja ystävällisesti ja ns. samalta puolelta ilman vastakkainasettelua ja erottelua eri osapuoliin. Ja Tärkeää on myös se että miehesi selittää tilanteen, jotta sinusta ei tule pahaa miniää. Onko mahdollista jos he oman arvonsa mukaisesti siunaisivat lapsen (hellarit yms tekee niin nimiäisissä) vai merkitseekö usko ja uskonto heille mitään? Vai onko ristiäiset vaan jotain joka "kuuluu" kunnon koti-uskonto-isänmaa ihmisten tehdä? Eli ei haluta erottua ja jopa halutaan että ristiäiset ovat esim kirkossa missä sukulaisia/tuttavia on ennenkin ristitty kun se on niin komeaa sisällöstä viis..??
Joka tapauksessa kyse on ensisijaisesti teidän lapsesta. Lisäksi esim raamatussa sanotaan (en muista kohtaa) että mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa niin että he ovat yhtä. Mielestäni jo tämä antaa teille heidän arvojensa mukaisen vapauden tehdä niinkuin keskenänne tykkäätte. Lisäksi vain ja ainoastaan te olette ja voitte olla vastuussa syntyvästä lapsesta ja sen kasvatuksesta, ja toki voitte vain pyytää että molemmat isovanhemmat mahdollisuuksiensa mukaan tukevat teidän omaa vanhemmuuttanne juuri antamalla sille sellaisen rauhan ja vapauden tehdä valinnat juurikin yhdessä, ko. lapsen isänä ja äitinä. Luulisi heidän ymmärtävän että eihän lasta voida kasvattaa kahden eri perheeen isovanhempien mukaan, vaan se on omien vanhempien tehtävä. Ja sama koskee mm. noita päätöksiä uskonnosta, nimestä, ruokavaliosta, harrastuksista jne jne. Ja eiväthän (eihän?) sinunkaan vanhempasi sanele lapsen elämää, miksi siis miehesi vanhemmat? Ja samalla kuitenkin kerrotte että haluatte toki antaa isovanhemmille tilaa ja aikaa ja mahdollisuutta olla isovanhempia, mutta loppupeleissä lapsesta ja em. asioista vastaatte te kaksi. Avoimesti ja ystävällisesti mutta myös ehdottoman päättäväisesti kannattaa nostaa kisuli pöydälle heti. Muita miellyttämällä ei tuu kuin vihaiseksi.
Tuon lapsen myötä isovanhemmat rupeaa muutenkin kyselemään ja puuttumaan elämäänne erilailla kuin ennen, ellei pidä puoliaan. Itse olen ottanut sen kannan että kaikkiin kotkotuksiin en suostu, ja se silloin tällöin toistuva "kiitos mutta ei kiitos" muistuttaa heitä (molempia isovanhempia) siitä että loppuviimein meillä on oma elämämme ja sanamme siihen. Pätee kaikkiin jouluihin ja äitienpäiviin yms, joihin he olettavat saavansa jonkun etuajo-oikeuden. Tiedän esim että lapsemme ristiäisiksi ehdotetaan appivanhempien mökkiä, jos oma kotimme ei siinä vaiheessa ole kovin edustuskuntoinen.
Henkilökohtaisesti olen kasteen kannalla ja aion kastattaa lapseni, kun hän on syntynyt.
Joka tapauksessa minun mielestäni tuo on sinun ja miehesi oma päätös, jos ette halua lapsellenne kastetta,
niin anoppisi on vain hyväksyttävä asia ja sillä selvä.
Älkää taipuko anopin vaatimuksiin.
minun anoppi teki kauniin kastemekonkin, kun olin vielä raskaana. en millään raaskinut hänelle sanoa, ettei meidän lasta kasteta :D kuitenkin he hiljaa hyväksyivät asian. minun äidilleni ja sisarelleni lapsemme kasteettomuus oli pahempi juttu. äiti aikoinaan pakotti minut rippikouluun vasten tahtoani, ja tätä samaa en omalle lapselleni halunnu :)
minun mielestäni se on enemmän sinun miehesi asia puhua äitinsä kanssa tästä asiasta. hänen pitäisi yrittää saada heidät ymmärtämään asian laita. jos anoppi ei hyväksy, niin ei sitten. älkää puhuko aiheesta enää (joo, vaikeaa varmaan jos anoppi itse ottaa aina asian esille), josko se sitten vaikka unohtuisi..
Kyllä kastemekkoa voi käyttää nimiäisissä, käyttäkää ihmeessä. Niin mekin teimme, perintömekko oli.
Minun syntymäni aikaan oma äitini oli samassa tilanteessa kuin sinä nyt, eli siis appivanhempiensa puolelta oli aika kovaakin painostusta kastaa minut. Minun onnekseni vanhempani pitivät päänsä, mikä onkin yksi niistä asioista, mistä olen todella kiitollinen heille. Niin varmasti sinunkin lapsesi tulee olemaan, valitsee sitten kasvaessaan minkä tien tahansa.
Mekään ei kuuluta kirkkoon, eikä olla vielä miehen sukulaisille kerrottu.
Tiedän että sieltä ei ymmärrystä heru.
Minun sukulaiset ymmärsivät asian ja se oli heistä ihan ok.
Kastemekko on molempien vanhemmilla tallella täytyy miettiä kumpaa käytetään, kumpi miellyttää enemmän.
Minun kastemekkoni on ollut minulla ja 2 sisaruksellani ja heidän 7 lapsellaan = 10.
Miehen kastemekko taasen hänellä ja siskollaan.
Mutta itse en olis aikoinaan halunnut rippikouluun mutta pakonsanelemana sinne kuitenkin menin.
Meillä valittiin sen mukaan että toinen oli kesäisempi.
Mutta mikä estää pukemasta lasta molempiin, ja ottamasta kuvia muistoksi. Esim. että oman suvun kuviin oman suvun mekko ja sitten vaihdetaan. Rikkauttahan se vaan on että on paljon perinteitä. Taikka sitten voi sanoa toiselle osapuolelle, että seuraavalla kerralla käytetään toista mekkoa.