Eurytmia?

Googleta.

Terve.
Olen aikoinaan käynyt läpi Steiner-koulun 70/80 luvuilla. Tein tutoa eukkaa melkein kaikki nuo vuodet paitsi aivan viimeiset vuodet. Koululla oli siihen aikaan pulaa eurytmiaopettajista.

Asettamasi ksymys on yksinkertaisuudessaan sekä hyvä ja perusteltu. Eikä niinkään sen takia, ettei täydellisyyttä hipoavia vastauksia löytyisi kilometrikaupalla, vaan sen takia, että ne oppilaat jotka ovat koulun käyneet eivät (yleensä) itsep ysty tähän vastaamaan. Eikö olekin nurinkurista?

Aine on kansanomaisesti sanottuna tanssin/tai chi'n/ja baletin risteytys (anteeksi antroposofit...). Liikuntakieli on pehmeää - kaunistakin - ja kutsutaan usein "rytmisen liikunnan taidemuodoksi" tai "visuaaliseksi kieleksi". Eurytmia yhdistää siis liikkumisen, musiikin ja eleet, ja harjoitukset toteutetaan joko musiikin säestyksellä tai runojen mukaan (ilman musiikkia).
Lisäksi on olemassa vielä antroposofinen terapiamuoto "hoitoeurytmia", jonka tarkoitus on tietyillä harjoituksilla vaikuttaa paranaten elimistön erilaisiin häiriötiloihin. Asiaan erikoistunut antroposifine lääkäri määrittelee kunkin taopauksen kohdalla, mitkä harjoitukset vaikuttavat juuri sen oppilaan vaivioihin. Hoitoeyrytmiaa määrätään joskus herkästikin steinerkolun oppilaille, eikä niinkään harvoin meille pojille. Eli lajeja on kolme: tavallinen koulu-eurytmia, näyttämö-eurytmia sekä hoitoeurytmia.

Silti eurytmian perimmäinen salaisuus jää oppilaille itselleenkin mysteeriksi. Ei sitä ikinä selitetä oppilaille eikä välttämättä niiden vanhemmillekaan, minkä takia tätä eukkaa vuosikaupalla tehdään. Ei sille myöskään itsestään kehity päähän mitään pätevää selitystä. Siihen liittyy aina sellainen mystinen, hieman naurettava ja käsittämätönkin leima. Koulunn ilmpiirissä eurytmian ja eurytmistien ympärillä vallitsee melkein pelottava kunnioitus joka jollakin naurettavalla tavalla muistuttaa papiston valtaa jota vain ei sovi kysenalaistaa...
Myöhemmin olen yrittänyt otta selvää lukemalla nessitä lukuisa artikkeleita aiheesta, sekä puolesta että vastaan. Olen mm. lukenut että ken ahkerasti harjoittaa eurytmia, voi tulla selvännkijäksi ja saada yhteyttä karmalliseen taustaansa yms. Karma on tärkeä osa antropsofiaa.

Minun käsitykseni mukaan näyttää siis siltä, että eurytmia on antroposofeille paljon laajeempi 'työkalu' kuin mitä steienrkoulun oppilaille ja niiden vanhemmille (ei vihkiytyneille) voi (tai saa!) ikinä viestiä. Se on jonkinlainen riittiin verrattva "pyhä harjoitusmuoto" jonka avulla voi saavuttaa tiettyjä sielullisia kehitystasoja.

Ei ihme sitten, että pieni oppilas huiskii eurytmiakaavussaan, kuparisauvat heiluttaen, otsa hiessä, luokalta toislelle, tietämättä koskaan "miksi". Hänen vanhemmiltaankaan ei yleensä voi kysyä vastausta (ellei ne satu olemaan asiaan vihkiytyneitä antropsofeja) eikä opettajatkaan vastaa kysymykseen ymmärettäväälä kilellä, vaikka sitä heille esittäisi. Olen kokeillut. Vastaus on niin yli käenpesän lentävää ainesta, että swahili kuulostaa siihen verrattuna jopa selkokieleltä ;-)

Miehenä olen siottemmin voittanut syvälle pinttyneen negatiivisuuteni eurytmiaa kohtaan (ja varmasti myös pelkoni sitä kohtaan - niihin en tässä vastauksessa kajoa sen syvemmin). Siispä ilmoittauduin joitakin vuosia sitten aikuisten eurytmiakursseille, kokeillakseni, avautuisiko juttu edes hieman, nyt kun sitä ei ole 'pakko' tehdä? No ei se nyt kummemmin avautunut mutta ei se vastenmielistäkään ollut. Vanhat muistot nousivat pinnalle, se myönnetäköön. Voisin kyllä tehdä sitä uudelleenkin.

Vastaukseni kysymykseesi on siksi, en minäkään oikein osaa sanoa mitä eurytmia on :-/. Luulen kuitenkin että jos eurytmian perimmäinen tarkoitus olisi paremmin selitettävissä, oppilaiden motivaatio ehkä (!) kasvaisi paljonkin ainetta kohtaan. Mikä tahansa tehtävä jonka idea ei selviä sitten millään, ei tunnu mielekkäältä. Se on tuttua myösarmeijan käyneille... Mielekkyys ja asian taustatekijän ymmärtäminen on kaiken motivaation polttoaine. Siitä ei vain pääse mihinkään.

Tässä suhteesa steinerkolu onkin epäonnistunut surkeasti, heille niinkin keskeisen aineen olemassaolon perstelemisessa. Nyt ei enää eletä 1920-luvulla vaan 2000-luvulla. Oppilaat vaativat persuteluja, Rudolf hyvä.
Oppilaille itsellekin on sekä harmillista että myös hämmnetävää keskustella asiasta ulkopuolisten kanssa, kiun ei tiedä mitä eukka oikein on ja miksi sitä tehdään. Sitä tuli vain ohimennen tehtyä 12 vuotta...