Elikkä nyt tulevan kevään haussa olis tarkoitus hakea tonne amk:hon joko kone-ja tuotantotekniikka opiskelemaan tai sitten sähkötekniikka. Eli miten nuo eroavat toisistaan niin työnsä puolesta kuin opiskelunkin? Olisi kiva kuulla myös rakennustekniikasta kun sekin on mahdollinen linja johon haen. Pärjääkö näissa linjoissa vaikka matematiikka,fysiikka ja kemia olisi vähän vähemmälle jäänytkin (kävin lukiossa lyhyen matikan ja en ollut mikään kovin hyvä matikassa)? Kuitenkin pidän tekniikasta ja haluaisin hakea johonkin tekniikan alalle.
Toinen asia on se että kun ei ole lainkaan kokemusta mistään näistä aloista eli meinaan siis käytännön kokemusta. Onko siitä paljonkin haittaa? Kertokaa nyt toki mielipiteenne ja neuvoja saa antaa kuin myös tietoa näistä aloista. Kiitoksia kaikille.
Toinen asia on se että kun ei ole lainkaan kokemusta mistään näistä aloista eli meinaan siis käytännön kokemusta. Onko siitä paljonkin haittaa? Kertokaa nyt toki mielipiteenne ja neuvoja saa antaa kuin myös tietoa näistä aloista. Kiitoksia kaikille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Matemaattiset aineet (matematiikka, fysiikka, kemia) kuuluvat insinöörien perusopintoihin.
Eri linjojen insinööriopiskelijoilla esim. matematiikan opintosisältö perusmatematiikan jälkeen poikkeaa jonkun verran toisistaan. Kaikilla linjoilla sitä on paljon, mutta perinteisesti "tuta insinöörit" suorittavat jonkun verran kevyemmän matematiikan verrattuna tieto- ja tietoliikennetekniikan, sähkötekniikan ja konetekniikan insinööriopintoihin, joissa matematiikka on sovellusosuudeltaan "raskaampi" ja haastavampi.
Tuta insinööreillä ei esim. ole sähkötekniikkaa, digitaalitekniikkaa, signaaliteoriaa jne, joissa mennään varsin nopeasti aika korkealentoiseen matematiikkaan (fourier-, lablace muunnokset, sarjat jne.)
Meillä matikka oli ainakin ihan lasteleikkiä meille, jotka olemme lukion pitkän matikan suorittaneet. Visuaalista näkemystä tarvitaan sitten ammattiaineista, joissa mekaniikassa ja sen jatkeissa on paljon laskemista. fourier on kerran ohimennen mainittu, se kuuluu enemmän noihin tietotekniikan ja sähkön puolelle. Sanoisinkin, että konepuoli on ehkä paras valinta, jos matikka on heikkoa, tästä kun voi valmistua vaikka huoltotehtäviin.
Eihän tässä kukaan ole tuotantotalouteen hakemassa, joten miksi siitä kirjoittamaan.
Alkuperäinen kysyjä oli/on epävarma matemaattisista kyvyistä.
Tämän vuoksi tässä lyhyesti insinöörilinjat, joissa matematiikan osuus huomioitu helpoimmasta vaikeampaan:
Tuotantotalous (tuta), muotoilu, talotekniikka, kone- ja tuotantotekniikka, hyvinvointiteknologia, auto- ja kuljetustekniikka, bio- ja elintarviketekniikka, kemiantekniikka, automaatiotekniikka, sähkötekniikka, elektroniikka, tietotekniikka.
Ihan muutama koulutusohjelmahan tuosta puuttuu (tekniikan ja liikenteen alalla on 33) ja muotoilu on kyllä kulttuurialan koulutusta.
"Tämän vuoksi tässä lyhyesti insinöörilinjat, joissa matematiikan osuus huomioitu helpoimmasta vaikeampaan:
Tuotantotalous (tuta), muotoilu, talotekniikka, kone- ja tuotantotekniikka, hyvinvointiteknologia, auto- ja kuljetustekniikka, bio- ja elintarviketekniikka, kemiantekniikka, automaatiotekniikka, sähkötekniikka, elektroniikka, tietotekniikka."
Yleisesti ottaen AMK:n matematiikka, linjalla kuin linjalla, on todella helppoa ja sitä on vähän. Tuo listasi on hyvin pitkälti insinöörilinjojen järjestys vaikeimmasta helpoimpaan sisäänpääsyyn. Täten noissa mainitsemissasi "vaikean matematiikan" linjoissa opiskelija-aines on muita heikompaa ja siksi matematiikka ehkä koetaan muita vaikeammaksi.
Niin kuin tiedämme, kaikki on suhteellista! Aikaisemmissä viesteissä ei ollut tarkoitus loukata "tuta inssejä", eikä muitakaan, mutta nämä faktat nyt on niin yleisesti tiedossa. Eikä lista suinkaan ole täydellinen eri linjoista, vaan enemmänkin suuntaa antava! Itse olen myös di ins.AMK ja totuuden nimissä matematiikka on sitä samaa on sitten kyse AMKsta tai TKKsta). Erot ovat hyvin marginaaliset! Meillä AMKssa suoritettiin insinöörimatematiikat Tampereen Teknisen Yliopiston vaatimusten mukaan! Ihmiset kokevat asiat ja niiden vaativuuden omalla tavallaan "lahjojen ja lahjattomuuden mukaan".
Valmistuin viime keväänä AMK:sta ja siellä pärjäsin matematiikassa pirun hyvin lukion pitkän matematiikan pohjalta, en oikeastaan tarvinnut opiskella kuin tunneilla. Työsuhde ei sitten jatkunut inssityön tekemisen jälkeen niin menin teknillisen yliopistoon. Ainakin alkuun lähes säikähdin, että miten kauheasti uutta asiaa pitää opetella, mutta kyllä se tästä. Fysiikka nyt ei äkkiseltään kauheasti ole poikennut AMK:n fysiikasta.
Ja btw. ette ole suorittaneet "Tampereen Teknisen Yliopiston vaatimusten mukaan" mitään matematiikan kursseja, muistaakseni siellä edelleen käytetään niitä perus insinöörimatematiikan kirjoja. Ja tähän jatkokysymyksenä voin kysyä että miksi pitäisikään?
Helppoa kun heinänteko. Amispohjalta vedellyt matikat, fysiikat ja kemiankurssin läpi H3 ja H4 numeroilla. Tunneilla istunut ja vähän lukenut tentteihin. Kyllä siellä opetetaan kaikki mitä inssin tulee tietää, joten ei tarvi olla kokemusta (vaikka siitä kyllä on suurta hyötyä).
Mitä eroa on Leppävaaran talotekniikan sähkölinjalla Kampin sähkötekniikalla?
Tuohon keskelle ja-sana...
Jos riittää potkua, niin kannattaa hakea suoraan TKK:lle. AMK insinöörejä alkaa olla joka notkossa ja kun duuni siirtyy halpoihin maihin, on tärkeää olla kouluttautunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ei TKK ole vaikea, se vaatii vaan istumista ja työntekoa, johon useimmat eivät ole lukiossa tottuneet.