Palestiinalainen Lapsi
Siksikö lapset syntyvät
jotta he valon näkisivät?
Minun lapseni ei ole koskaan nähnyt aamun kajoa,
hänen aamunsa on sysätty pois.
Vain yön pimeyden hän näki
ja sitäkin tummensi tukahduttava sauhu.
Seinän tavoin häntä piirittää pommien pato.
Äiditön palestiinalainen,
orpouden varjo värjää hänet veripuneiseksi.
Rintaa hän ei ole milloinkaan tuntenut,
ei äitiä joka imettäisi.
hän tuntee vain häädön ja erossa olon,
vieraita ovat koti joka soisi suojan,
sisar jonka kanssa leikkiä,
maja jossa levätä leikin jälkeen.
Hän itkee majaansa
ja maja itkee häntä.
Hän valittaa kohtaloaan,
ja orvon kohtalo polttaa häntä.
Ei orpo tiedä kuka on hänen naapurinsa,
eikä yksikään naapuri hänelle puhu.
Tule, palestiinalainen!
Mennään tekemään valitus Jumalalle!
Ja lapsi sanoi: Voi Allah! Luojani!
Missä on äitini, missä sisareni!
tapaanko heitä tieni varrella?
Entä isä, onko hän kuollut lyönteihin ja nälkään?
Tapaanko tiellä ketään,
joka voisi auttaa minua?
Ja Allah sanoi: Älä lannistu, onneton poika!
Siunauksesi on iankaikkinen, ei se koskaan kuihdu.
Kun vartut, puet yllesi hääpuvun,
saat uljaan pojan, muttei hän ennätä
hääpukuun sonnustautua eikä juhlaan,
ei hän ehdi nähdä Palestiina ei Jerusalemia,
mutta varmaan me hänet kohtaamme
ja hän löytää perheensä,
isänsä ja äitinsä minun luonani.
Älä siis murehdi, poikani!
Voi poikani,
teimme tämän maailmaan täydelliseksi,
mutta, poikani,
tämä maailmaa tuli ylpeäksi,
pahuus laskeutui sen kamaralle.
Kelloja et kuule, et kutsuhuutoja rukouksiin,
et kuule, Raamatun, et Koraanin lukua, et urkuja enää.
Voi onneton poika, etkö tiennyt
että ihmisten omattunnot
on jo aikoja sitten saateltu hautuumaalle?
Siksikö lapset syntyvät
jotta he valon näkisivät?
Minun lapseni ei ole koskaan nähnyt aamun kajoa,
hänen aamunsa on sysätty pois.
Vain yön pimeyden hän näki
ja sitäkin tummensi tukahduttava sauhu.
Seinän tavoin häntä piirittää pommien pato.
Äiditön palestiinalainen,
orpouden varjo värjää hänet veripuneiseksi.
Rintaa hän ei ole milloinkaan tuntenut,
ei äitiä joka imettäisi.
hän tuntee vain häädön ja erossa olon,
vieraita ovat koti joka soisi suojan,
sisar jonka kanssa leikkiä,
maja jossa levätä leikin jälkeen.
Hän itkee majaansa
ja maja itkee häntä.
Hän valittaa kohtaloaan,
ja orvon kohtalo polttaa häntä.
Ei orpo tiedä kuka on hänen naapurinsa,
eikä yksikään naapuri hänelle puhu.
Tule, palestiinalainen!
Mennään tekemään valitus Jumalalle!
Ja lapsi sanoi: Voi Allah! Luojani!
Missä on äitini, missä sisareni!
tapaanko heitä tieni varrella?
Entä isä, onko hän kuollut lyönteihin ja nälkään?
Tapaanko tiellä ketään,
joka voisi auttaa minua?
Ja Allah sanoi: Älä lannistu, onneton poika!
Siunauksesi on iankaikkinen, ei se koskaan kuihdu.
Kun vartut, puet yllesi hääpuvun,
saat uljaan pojan, muttei hän ennätä
hääpukuun sonnustautua eikä juhlaan,
ei hän ehdi nähdä Palestiina ei Jerusalemia,
mutta varmaan me hänet kohtaamme
ja hän löytää perheensä,
isänsä ja äitinsä minun luonani.
Älä siis murehdi, poikani!
Voi poikani,
teimme tämän maailmaan täydelliseksi,
mutta, poikani,
tämä maailmaa tuli ylpeäksi,
pahuus laskeutui sen kamaralle.
Kelloja et kuule, et kutsuhuutoja rukouksiin,
et kuule, Raamatun, et Koraanin lukua, et urkuja enää.
Voi onneton poika, etkö tiennyt
että ihmisten omattunnot
on jo aikoja sitten saateltu hautuumaalle?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.