olevan miehen kanssa yhteen vuoden lopussa, ja nyt hän odottaa innolla avioeroa. Itse olen aina sanonut etten kajoa naimisissa oleviin, mutta pitää perua puheet. Luulin et syyllisyys tulee, mutta ei ole vielä tullut.
Kyll se vaan niin on että oma onni on aina etusijalla.
Ei sen puoleen on munkinmies isketty kun oltiin yhdessä, et pahalta tuntuu, mutta tämä et itse iskee varatun miehen, et tuntunutkaan niin pahalta kuin odotin.
Oikeesti on kiva, kun tietää et itsessä on jotain sellaista mitä ei miehen puolisossa ole, koska valitsi minut kuitenkin.
Nyt on meillä yhteensä 7 lasta, ettää sitä ollaan suurperheellisiä, huh huh.... Onneks sentää kaikki ei oo aina yhtäaikaa meillä, mutta tälläistä olen aina haaveillu, että on mies, koti ja monta lasta. nyt se haave toteutui, ja saan pomottaa mielin määrin tätä tarhaa täällä.... ihanaa on elämä.
Kyll se vaan niin on että oma onni on aina etusijalla.
Ei sen puoleen on munkinmies isketty kun oltiin yhdessä, et pahalta tuntuu, mutta tämä et itse iskee varatun miehen, et tuntunutkaan niin pahalta kuin odotin.
Oikeesti on kiva, kun tietää et itsessä on jotain sellaista mitä ei miehen puolisossa ole, koska valitsi minut kuitenkin.
Nyt on meillä yhteensä 7 lasta, ettää sitä ollaan suurperheellisiä, huh huh.... Onneks sentää kaikki ei oo aina yhtäaikaa meillä, mutta tälläistä olen aina haaveillu, että on mies, koti ja monta lasta. nyt se haave toteutui, ja saan pomottaa mielin määrin tätä tarhaa täällä.... ihanaa on elämä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kohti uusioperhepalstaa :)
niin kauan kun sitä onnea kestää..... eli siihen saakka kun miehesi taas löytää uuden "sinunlaisesi". Lapsia on tosiaan sellainen määrä, että älkää nyt enää yhtään enempää tehkö, kyllä noita rikki menneissä perheissä eläviä lapsia on jo ennestäänkin tarpeeksi.
ei siinä varmasti kauaa mene kun tuo aloittajan uusiomies tapaa naisen millä on jotain mitä ei aloittajalla ole, ja sitten se uus nainen taas hehkuttaa täällä sitä elämän ikuista onnea naimisissa olevan miehen kansa.
hetkessä enkä mieti huomista. Jos mies joskus löytää uuden tilalleni, niin sitten löytää, sen on kohtalo määrännyt sitten.
Löydänhän varmaan minäkin. Mutta nyt nautin tästä äitipuolen roolista täysin siemauksin, vaikka miehen exä häiriköi meitä aina sillon kun sen pennut ovat meillä. Tiedän että häntä sieppaa minä, kun olen hänen lastensa äitipuoli, mutta hähää... se onkin parasta tässä että voi olla ylpeä kaikista 7 lapsesta.
En valikoi mun ja sun lapsia, vaan kaikki on meidän, ja samalla lailla kohdellaan ja kasvatetaan kaikkia.
Varmaan tuntuu ex rouvasta pahalta, kun vieras nainen ryhtyy hänen lastensa äidiksi ja kulkee heidän kanssaan ja pitää ominaan, niin mustakin tuntuisi, mutta mitä siitä, minä olen onnellinen, että ihmiset luulevat että kaikki on mun kersoja...
Nautit alkuhuumasta, se on ihanaa, nauti ihmeessä täysillä! Kyllä sitä tosiaan ehtii niitä mahdollisia uhkakuvia miettimään myöhemminkin eikä niitä tarvitse seinelle maalailla.
Jotta tilanne säilyisi mukavana kannaltasi jatkossakin niin kannattaisi muistaa että tuo miehesi nykyinen aviovaimo (jota kutsut ex rouvaksi) ei ole ihan yhdentekevä ihminen teidän elämässänne nyt eikä myöhemminkään. Hän on ensinnäkin vielä miehesi kanssa naimisissa ja toisekseen hän on joidenkin teidän lastenne äiti. Ja lapset tuppaavat olemaan lojaaleja ensisijaisesti omille vanhemmilleen joten ei kannata kamalan ylimielistä asennetta häneen ottaa sillä lapset kääntyvät sillä lailla aika nopeasti sinua vastaan. Ja sillä on vaikutus koko teidän perhe-elämäänne ja lopulta teidän parisuhteeseennekin. Ei tietysti tarvi anteeksi pyydellä (miehesihän se vaimonsa jätti) muttei pieni nöyryys ja ymmärrys miehesi aviovaimoa kohtaan olisi yhtään huono juttu. Jos hetkeksi pysähdyt miettimään miltä hänestä tuntuu ja missä tilanteessa hän on niin varmaan tulet itsekin siihen tulokseen ettei ole mikään ihme jos häntä vähän kiukuttaa välillä. Mutta sopeutuu tilanteeseen jos löydätte kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.
Toki aina voi toinen löytää uuden rakkauden ja itsekin voi löytää mutta lasten on aika turvaton elää sellaisessa ilmapiirissä jossa kukaan ei tiedä missä tilanteessa huomenna ollaan.
ex vaimoa vastaan ole. Pyytäisin hänet meille kylään ja vaikkapa syömäänkin, mutta mies sanoi et on huono idea, sillä tempperamenttia löytyy, ja saan kuulla kunniani.
Noh, ainahan voi yrittää, ja minä hyväksyn hänet täysin, sillä elän onnellista aikaa. Niin kauan kuin sitä kestää. Totta.
Se on ex vaimosta kiinni, haluuko hän tulla ex miehen ja lastensa kotiin, ja hyväksyä lasten äitipuolen osaksi elämää. Meillä on ovet avoinna hänelle, jos osaa käyttäytyä, ettei ala syytteleen ja riehumaan.
No, ehkä tuossa kannattaa antaa kaikille osapuolille vähän aikaa. Jos he ovat vielä virallisesti naimisissa niin tilanne on varmaan aika tuore.
Onnellinen ihminen ei kirjoita moisia provoja yh-palstalle.
Jos tarkoituksesi oli saada kuvitteellisen tarinasi jätetty ex-vaimo surulliseksi, se ei tainnut onnistua, koska tarinasi oli läpinäkyvästi fiktio. Luultavasti pontesi moisen sadun kirjoittamiseen oli ketju, jossa puhuttiin uusionaisten oikeudesta puuttua puolisonsa lasten kasvatukseen tapaamisviikonloppujen aikana.
Eikö sinulla ole parempaa tekemistä?
kitisee ja kapinoi, mutta luovuttaa kyllä, kun huomaa että parempiakin on olemassa kuin he.
Hyväksyä se, ettei olekkaan miehelle oikea, satuttaa, mutta se auttaa kestämään muita vastoinkäymisiä. Se että joutuu luovuttamaan osan äitinä oloa lapsilleen miehen uudelle puolisolle, lisää tuskaa, sillä exät kuvittelee olevansa ainuita parhaita lapsilleen. Mutta sekin lisää vahvuutta exälle.
Kun exät eivät mahda tilanteelle mitään, että mies löysi paremman, ja lapset löysi uuden äidin, on musta ainakin mieltä nostavaa. Onhan se väärä ajattelutapa, mutta kun tietää olevansa paras monessa asiassa, niin mikä sen mukavampaa, Kun vielä lapsetkin rakastaa iskän uutta puolisoa, ja sanoo sen äidilleen, niin ai jee... parempaa lahjaa ei voi saada, kun valttikortti miehen sukuun ja lasten sydämmeen!
toi provoilu IDIOOTTI
itsellesi?