En tiedä, mitä täällä aiemmin on puhuttu, mutta aloitanpa kuitenkin; haluaisin kuulla "toisen naisen" ajatuksia kyvykkyydestä hoitaa suhdetta, jonka ns. extralisänä hän toimii. Onhan ihan selvää,että pitkään jatkunut suhde pyörii arjen ja vaikeuksien keskellä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että näillä ihanilla, kakkosnaisilla tuntuu olevan ajatus, että heitä on kaivattu kaiken aikaan, kaiken voi salata ja elää entisellään. Itseasiassa voisi kysyä, kenen rahkeet riittää elinikäiseen suhteeseen, saati pitkään sellaiseen ja kenen, tähän lyhyempään, hetken suhteeseen. Itse ihailen suurella kunnioituksella kaikkia yli 20 vuotta olleita ja siitä selvinneitä pareja. Rakkaudella
Toinen nainen
hannem66
471169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Haluan vain sana halveksivani yli kaiken ihmistä, joka niin alas alentuu menemään,
että vie lapsilta isän ja alkaa kodin rikkojaksi.
Joskus olen miettinyt, miten sellainen nainen kestää itseään.
Sukulaisteni joukossa on eräs nainen, jolta mies vietiin juuri niin.
Lapsia retuutettiin kahden kodin välissä.
Kauhea onnettomuus lapsille ja äidilleen.
Mielestäni ketään ei voi viedä, eli sukulaistesi joukossa oleva mies halusi itse mennä. Se oli hänen valintansa.
Kirjoitit: "Omasta kokemuksestani voin sanoa, että näillä ihanilla, kakkosnaisilla tuntuu olevan ajatus, että heitä on kaivattu kaiken aikaan, kaiken voi salata ja elää entisellään."
On aina vähän kyseenalaista viitata omaan kokemukseen. Mitä se kokemus todella on? Aviokriisi sisältäpäin koettuna on aivan eri juttu kuin ulkoapäin katsottuna.
Suhde yleensä alkaa niin, että sen on tarkoitus päättyä pian, pelkkä seikkailu. Mutta ihmisillä on taipumusta kiintyä, kun ovat läheisesti tekemisissä keskenään. Tuoreen rakastajattaren suuri etu on se, että hän edustaa unelmaa, kun vaimo taas arkea. Näin se jatkuu jonkun aikaa, mutta jossain vaiheessa rakastajatar haluaa enemmän ja jossain vaiheessa juttu aina paljastuu. Ja se on jännä, että siinä tilanteessa tehdään jatkuvasti typeriä keittiöpsykologia päätelmiä. Yksinkertainen totuus on se, että miehellä on silloin markkinat. Se nainen, joka rupeaa vaikeaksi, häviää.
Itse rakastajatarsuhdetta ylläpitäneenä ja sen salailuun kyllästyneenä sen paljastaneena uskon, että sellaiset toiset naiset, jotka eivät lopulta halua enempää, ovat kovin harvassa. He ehkä lukevat tilanteen paremmin, eivät ala motkottaa niin kuin vaimo kotona (Luonnollista, koska häntä on loukattu.). Se motkotus lopulta ratkaisee, minkä valinnan mies tekee.
Ylläpitää kahta naista miehen elämässä on hetken aikaa herkkua, mutta pidemmän päälle aivan jumalattoman rasittavaa. Siinä ei jää vapaa-aikaa rentoutua ja kaikkein eniten sielua syö valehteleminen läheiselle. Vähän aikaa se on jännää, mutta kohta se vain stressaa. Vaimo pystyy tilanteen voittamaan, jos haluaa.
En oikein usko, että kukaan nainen tietoisesti hakeutuu toiseksi naiseksi. Kyllä se aina lähtee jostain perin vaatimattomasta tapahtumasta ja lihan heikkous pitää lopusta katastrofista huolen.
***
Tuohon toiseen viestiin, jossa syyllistettiin kodinrikkojanaiset, totean seuraavaa.
Jos parisuhde ei toimi, jos toinen jää ilman sitä, mitä tarvitsee, niin hänellä on oikeus sitä hakea muualta. Avioliiton ongelma on se, että toisesta tulee itsestäänselviö. Kun niitä lapsia on tullut pari kappaletta, niin (uskkotelkoon naiset täällä mitä tahansa) ja ikää on se yli 35, niin miehen seksitarve ei tule tyydytettyä ja mies lähtee etsimään. Se on se arki, mikä tappaa romanssin ja muttaa miehen sensuellin rakastajattaren tylsäksi äidiksi. Sori vaan. Me ei olla täydellisiä.
Mielestäni parisuhteessa elävien ei tulisi mennä yksin esimerkiksi ravintolaan ja humaltua. Miksi turhaan hakeutuu houkutuksiin?
Aika parantaa haavat. Tarpeeksi kun aikaa kuluu huomaa, että miehistä onkin enempi haittaa kuin hyötyä. Toivottavasti nämä isukit jaksavat kuitenkin huolehtia lapsistaan ja olla vielä isänä, vaikka lasten äiti ei enää "sytyttäisi".
Olen aina inhonnut kaikkea sitä rikollisuutta, raakuutta, kylmää itsekkyyttä, himoa, huumeita...
Helvetti varmaan on juuri sitä.
Tulin katsoneeksi TV2:sta äsken "Lea Sommerin", jossa tuo kaikki taas kertaalleen näkyi.
Olen säälinyt sydämeni pohjasta niitä naisia, jotka köyhinä ja laiminlyötyinä lapsina
joutuvat viemäriveden virtaan, portoiksi.
Ehkä sekin vaikuttaa, kun itselläni on komea mies, johon rakastuin niin täysin,
etten ikinä voisi muuta haluta.
Hän on ollut vanhempiensa rakastama lapsi aikoinaan, hän osaa oikeasti rakastaa!
Nyt kun nuorin lapsi muutti tyttöystävänsä luo, alkoi meille uusi elämä!
Loma Thaimaassa ja kuin uudesti rakastuneina kuljimme rannalla paljain jaloin käsi kädessä.
Olen kiitollinen Elämälle!
Ne miehet,jotka elävät sitä Punaisten lyhtyjen elämää, eivät tiedä oikeasta elämästa mitään.
Osanottoni.
Taannoin näillä foorumeilla kerrottiin, että tutkimuksen mukaan 40%:ssa suhteissa tapahtui pettämistä. Mutta tässä lukemassa on mukana myös eilen ja viime viikolla naimisiin menneet sekä viime kuussa avoliiton aloittaneet. Eli he eivät ole vielä kerenneet pettämään. Sitten kun tarkastellaan samaa asiaa iän suhteen, niin useammassakin seksitutkmuksessa käy ilmi, että noin 2/3 – 70% miehistä pettää 40-45 ikävuoteen mennessä. Naisilla vastaava lukema on suuruusluokaltaan yli puolta pienempi.
Juuri saimme lukea tutkimuksesta, jossa todettiin, että naimisissa olevat ja lapsia saaneet naiset ovat selvästi ylipainoisempia verrattuna naimattomiin ja lapsettomiin naimisissa oleviin. Täm kaikki viittaa siihen yksinkertaiseen mekanismiin, mikä on vallalla suurilla nisäkkäillä. Uros on aktiivinen siementenlevittäjä ja hänen elämäntehtävänsä on naisen valloittaminen. Naaras on jälkikasvusta huolehtija ja hänen elämäntehtävänsä ovat lapset. Tuntuu kornilta, mutta se selittää meidän käyttäytymistämme ihan tasan tarkasti. Miehet ovat kailpailuhaluisia ja kalistelevat sarviaan ja naiset juttelevat lapsista. Nuori mies haaveilee seksistä koulun vetävimmän mimmin kanssa ja tämä kyseinen mimmi taas haaveilee kodista ja lapsista jonkun turvallisen uroon rinnalla.
Olemme eläimiä, ehkä kaikkein raadollisimpia.
kirjoittaa Iltalehti. Koko aukeama täynnä sitä yhtä ja samaa,
vaikka elämässä pitäisi olla hyvyyttäkin ja rakkautta, niin että lapsetkin saisivat sitä kokea.
koko elämänsä ajan melkein puhki.
Niin kului elämä.
seksiriippuvuudessa
joka on onneton olotila.
Mitään hyvää ei siis aiheudu elämästään.
Joku onneton laiminlyöty lapsi jää jäkeensä.
kun se oli niin pahoilla mielin kun isä alkoi toisen kaa.
Ei minusta kukkaa välittäny mittää.
Päätin etten ikunaan päivänä tee lasta millekkää "miehelle".
jotain muutakin tehdään kuin ollaan sängyssä. Silti lapsetkin on hoidettava, pyykit pestävä,
käytävä kaupassa, valmistettava aterioita...
koko ajan kaikkea tätäkin! Vaikka seksistä pitääkin!
Seksiaddiktia voi verrata painonhallinta-alueelta otettuun esimerkkiin,
mieheen, joka painaa 425 kg, ja jolla on vielä aina nälkä.
Sellaisia on olemassa.
elämä on monipuolista, kaikilla rintamilla pitää viedä asioita tasan eteenpäin,
joten kohtuus kaikessa. Ihan kaikessa
on sairasta.
evoluutio perheen varassa.
Voi sua poloista.
Kuka noin tyhmiä uskoo ;)
Mies levittää siementä ja nainen vastaa jälkeläisten huollosta.
Niin yksinkertaista
.........
lyhtyjen kadut ovat täällä"-viestin perään.
(Näitä lennätellään miten vain.)
Olen "uusi lukija" näillä palstoilla. Olen pannut merkille, että suurin osa kirjoituksista on suorastaan ala-arvoisia ja kieli surkeaa (olen semantikko). Duan Jon, jos todella olet mies, kirjoituksesi on asiallinen, upea ja kaunista kieltä. Itse olen ollut toisena naisena. Ei se ollut helppoa sekään, Vetäydyin siinä vaiheessa, kun mies kertoi minulle haluavansa erota minun takiani vaimostaan. Neuvoin häntä pysymään liitossaan, taistelemaan sen puolesta ja vetäydyin suhteesta. Mies on edelleen naimisissa ja me olemme ystäviä. Kaikki siis hyvin. Suhteessa ollessani mietin, että jos se toinen nainen en ole minä - se on joku muu. Siis, miksi se en voinut siis olla minä! Sinulle juan Don aurinkoista kevättä. :)
Kiitos kommentistasi, päiväni on nyt aurinkoisempi. Tällaista haluaa lukea mielellään lisää. Onnea kaikille rakastuneille. Älkää pitäkö itseänne toisina naisina, todellisuudessa olette ykkösiä ! Sillä juuri teitä ne miehet ovat etsineet.
No huh, kyllä se on ollut sinullakin rankkaa. Oletko ollut joskus jonkun mielitietty, vihille vietävä, tulevien lasten äiti? Oletko koskaan elänyt arkea; sitä, kun pitää herätä keskellä yötä, valvoa sairaiden lasten kanssa, laittaa ruokaa, katsoa ja kuunnella arjen tuulettamaa miestäsi? Oletko kokenut tämän, viettänyt aikaasi, oppinut ymmärtämään puolisoasi; niin hyvine kuin huonoine aikoineen? Jos olet ja olet silti toinen nainen, ihmettelen. Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä ja olet sitä mieltä, että pärjäisit tässä pitkässä arjen haasteessa, olet asiasi väärtti. Muistutan sinua, toinen nainen; liha ja arjesta poispääseminen, vihreän nurmen kokeilu on niitä asioita, joihin näissä tilanteissa monesti mennään. (ei rakkaudesta vaan halusta tehdä asioista helpompia). Ja kuin loppujen lopuksi sanotaan; helpoin tie on lyhyt. Ja ps. jos löytyy yhtään toisen naisen viettämää hääpäivää, otan ilolla tiedot vastaan..
"Älkää pitäkö itseänne toisina naisina". Pitäkää vaan ja näitähän miehet ovat aina etsineet ja haluneet! Miksi ihmeessä niin moni "toinen nainen" on aina toinen nainen; vailla menneisyyttä, lapsia tms.. Sitten voipi kiikkustuolissa kertoa palvelukodin henkilölle, että olihan miullakin silloin kerran se jokin, joka halusi vierasta nurmea, mutta palasi sitten kotiinsa. Mutta olipahan mukavaa olla se "haluttu osapuoli"; muusta viis.
Vastaan kysymyksiisi; kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä. Siinähän niitä. Revi siitä. Ei se tilannetta miksikään muuta. Elämä heittelee ja elämä jatkuu. En ole erityisen ylpeä, mutten myös häpeä. totean tähän loppuun vielä uudelleen; Jos se en olisi ollut minä, se olisi ollut joku muu. Kun sillä miehellä oli tarve - hän etsi sen naisen vaikka mistä. Jaksuja Sinulle!
Olen vuosia sitten eronnut, useamman jo aikuisen lapsen äiti.Eron syynä oli muka toistuvat toiset naiset, tunsin itseni loukatuksi, mutta kunnossa olevaa parisuhdetta ei toinen nainen pysty hyvin helposti rikkomaan, kyllähän siinä parisuhteessa on jo aikaisemmin ollut huonosti asiat jos toinen etsii seuraa muualta, onhan tietysti niitä jotka oman egonsa takia tarvitsevat toisia naisia jatkuvasti.
Sitten paljastuksiin; kas kummaa pari vuotta sitten minusta tuli tuo toinen nainen. Naimisissa oleva mies oli jo muutaman vuoden pyörinyt ympärillä ärsyttäen minua puheillaan ja asenteillaan, tiesin hänen pettäneen vaimoaan jo muutaman vuoden. Olimme ja olemme tavanneet harrastuksissa. Seksi ei ole ollut pääosassa suhteessamme. Miksi aloitin suhteen ? Vaikea sanoa, pidän hänestä valtavasti, hän on sanonut rakastavansa minua, mihin en ole vielä kertaakaan uskonut- kyyninen kun olen. Hän on pyytänyt saada tulla asumaan minun luokse, mutta olen kehoittanut asumaan yksinään selvittääkseen ajatuksiaan, jos eroavat ja samalla hän saisi miettiä suhdettaan vaimoonsa - halusta jatkaa hänen kanssaan sillä edellytyksellä jos vaimo haluaa jatkaa hänen kanssaan.
Viimeisimmät viestit tuolla loppupäässä on ihan perseestä.
"...jäkäti-jää-bla-blaa-balb-laa..."
Äijä seisoo sormi ojossa osoittelemassa t o i s t a aina siitä, ettei "liitto toimi"!
Hän on jäänyr suurten " peinssi & prinsessa- häidensä" jälkeen siihen lapsenuskoon satuja
kuunneltuaan, että "sittenhe elivät onnellisina kuolemaansa asti"!
Hän odottaa paljon, ja hänen n.s. onnellisuuteensa kuuluu paljon alkomahoolia
ja hikihommia sängyssä, ja että "j o k u toinen tekee hänet onnelliseksi."
Hännen onnellisuuteensa ei kuulu kaurapuuron keitto aamulla lapsille,
ei mehun tarjoaminen juuri pesemistään laseista, ei siivous tai kortinpeluu l a s t e n s a kanssa.
SIKSI hän kokee, että liitto ei toimi.
Toinen nainen on hyvä luikertelutie sellaiseen onnellisuuteen, missä ei ole vastuuta mistään.
Kun vaimo sitten saa selville tilanteen, panee mehen ulkoruokintaan, tämä kosii toista tai kolmatta,,
menee naimisiin, mutta eipä aikaakaan, kun noi kauhistus! Liitto ei toimi, kun pitää imuroida ja
tiskata, rahaa ei riitäkään tiskikoneeseen, kun uudella on pienempi palkka kuin exällä.
Ei auta kuin erota taas! jne,,,jne,,, sellaista on luuserin elämä. "Liitto" ei toimi.
Jäkäti-jää- bla-blaa-bla-blaa....
Millainen nainen vie lapsilta isän?
Mieti vähän.
Miten voit kestää itseäsi?
Ymmärrän hyvin ettet halua asumaan hänen kanssaan, silla arkipäivä paljastaa todellisuuden
niin sinusta kuin sellaisesta miehestäkin.
jonkin viestin olevan "Ihan perseestä".
Siihen vastasin: ITE olet!
......
Tutavallnai, miehellä, on toinen nainen.
Olen ihan puun ja kuoren välissä.
Olemassa oleva vaimo on kaiken hyvän lisäksi sairas, ja tulee olemaan sitä lopun ikänsä.
Tunnen hyvin kaiki 3 osapuolta, mitä tässä pitäisi tehdä.
En enää oikein pysty katsomaan vaimoa silmiin, enkä ole uskaltanut kertoa totuuttakaan.
Hän varmaan jo ihmettelee kun olen ollut etäinen ja vaisu.
Periaatteessa asia ei kuulu minulle, mutta kun tämä mies on jo käyttänyt perhettäni
tekosyynä, eli sanoo tulevansa tänne mutta meneekin sen naisen luo.
Neuvoja , kiitos !
Liitto on kestänyt heillä jo yli 20 vuotta, lapset aikuisia.
Mikä karu totuus onkaan sitten kun asia paljastuu, odotanko vaan sitä vai teenkö jotain asialle ?
Jos itse oisin vastaavassa tilanteessa niin tahtoisin kyllä tietää mutta kun tuntuu etten ole se
oikea henkilö kertomaan totuutta joka satuttaa.
Ei ole helppoa keinoa sanoa toiselle että sun miehelläsi on muuten toinen nainen.
Yhtä vaikeaa on surata tilannetta sivusta !
Epärehellisyys parisuhteessa on kaikkein pahinta.
Me olemme aina kertoneet toisillemme illan tullen kaikki hassut pikkuasiatkin, joille voi nauraa yhdessä.
Jokaisen bussin-perässä -juoksun, (
Asia ei kuulu sinulle. Sanasi vain haavoittaisivat ystävääsi (sairasta vaimoa) koska olisit "se ulkopuoinen joka tietää." On mahdollista että vaimokin tietää mutta saattaa hyväksyä suhteen kunhan kulissit on kunnossa.
Entäs jos hän ei tiedäkään niin kertomalla pahennat hänen tilaansa sillä henkiset iskut voivat vahingoittaa myös fyysisesti?
Kertoja ei ole useinkaan pelastavan enkelin asemassa, vaan ainoastaan juoruilijan, jolla on kiire toitottaa omaa totuuttaan.
Tässä jo omakin liitto alkaa rakoilla asian tiimoilta.
Miehet tietty aina puolustaa toisiaan, mutta minä en siedä sitä että että meitä käytetään
härsikisti hyväksi toisen pettämisessä.
Kun asia tulee lopulta tietoon niin vaimo tulee syyttämään meitä että ollaan peitelty
petturin jälkiä. Sitten kariutuu meidän ystävyys.
Milloin tämä äijä muka on meillä tai miehen porukan kassa vaikka sählytreeneissä (muka meidän kyydillä)
Täällä mun mies ei enää suostu edes kertomaan mitä on tapahtunut, missä mennään ja nyt alan jo
epäillä onko muillakin jotain ulkopuolisia suhteita.
Jopa minun työpaikalla tiedetään tästä tapauksesta.
Vaimon korviinhan ne yleensä viimeiksi tuleekin.
Aika läpinäkyvää että tämä petturi esim tuli käymään työpaikallani ihan muina miehinä, ja teki pikaisen
lähdön (ns moikkaamassa, ikinä ennen ei ole käynyt) , ositi rakastajattarelle hepeniä, auto seisoo
siten alvariinsa parkissa ihan siellä misä ei yleensä (muka hämäystä) .
En halua olla juoruilija, mutta en myöskään siedä että asiaan sotketaan ulkopuolisia henkilöitä.
Ehdottomasti haluaisin tietää välittömästi jos itselle tapahtuisi noin.
Arvostaisin varmasti sen ihmisen rohkeutta joka uskaltaa tulla sen sanomaan,
ei pidä ampua sanansaattajaa.
SELLAISELLE,
kyllä haluaisin tietää.
Ja äijä saisi mennä.
Näin aattelen itekkin.
Vaimohan on sairas, mutta voihan sillä olla myös tervehdyttävä vaikutus jos saa
tämmöisen rasitteen pois tontiltaan.
Tuskaahan se tuottaa jonkun aikaa mutta ennenmpi semmoinen sudden death kun että
homma jatkuisi vuosikausia.
Ja kun se on sitten kriisi on sitten päällä tai ohi niin auttavaa kättä kyllä tarjoan.
Sikstoisekseen, kun häviää se kielletyn hedelmän maku äijän suusta niin veikkaan että
homma lopahtaa siihen.
Vaimo tarviaa ja ansaitsee kaiken tuen ja turvan tässä hommassa, äijä ja rakastajatar kiehukoot
omissa liemissään mutta tuskin päätyvät yhteen. Semmoiselle liitolle ei ole kovin hyvät ennusteet.
...itseäni:
On mahdollista että vaimokin tietää mutta saattaa hyväksyä suhteen kunhan kulissit on kunnossa.
Tajua tuo.
Koita mieluimmin kautta rantain ja muilla keinoin saada selville hänen mielipiteensä jos mies pettää. Totuuden torvia (ja nimenomaan torvia!) riittää maailma pullollaan, joiden OMAAN käsitykseen ei sovi moniavioiset tyypit.
Valehtelemisen kanssa ei ole hyvä elää. Sinähän osalliistut valheeseen. Minä tiedän että itse kertoisin sinuna. ja toivon että minulle kerrottaisiin, jos olisis petetyn naisen tai miehen sijassa. Jos itse olisin pettäjä, niin ymmärtäisin, jos joku kertoisi totuuden petetylle osapuolelle. On väärin katsoa sivusta, kun toiselle valehdellaan. Se on verrattavissa rikoskumppanuuteen. Se, että toinen osapuoli on sairas, ei vähennä hänen ihmisarvoaan, eikä sääli ole tervettä säälijältä. Kunnioita ja kohtele häntä ihmisen arvoisena. Hän voi jopa parantua, kun pääsee eroon valehtelevasta miehestään. Kamala olisi saada selville, että ympärillä olevat kaikki ihmiset ovat valehdelleet, se vasta olisi kamalaa!
..hyväkin ihminen kun asiassa on toimittu SINUN TAHTOS MUKAAN eli kertomalla.
Aamen.
(hyi saatana mitä juorukelloja)
Millois nitä on Suomessa ollut ? Vai mistä maasta kyse ?
Minua piiritti naimisissa oleva mies vuosia, mutta aina annoin pakit koska en halunnut sotkeentua naimisissa olevaan mieheen. Tiedän hänellä olevan suuria ongelmia liitossaan ja todennäköisesti ovat vaimonsa kanssa yhdessä vain lasten takia. No sitten heikkona hetkenä myönnyin hänen tapaamispyyntöönsä ja nyt olemme tapailleet harvakseltaan. Seksiä ei ole ollut, koska en sitä halua. Eli jos mies olisi vain seksin puuttessa perässäni niin eipä noita tapaamisia enää olisi. Mutta kipinää välillämme on ja kemiat toimivat hyvin.
Miehen mukaan hän "valmistelee" eroa, mutta en nyt voi siitä olla ihan varma. Ja totta puhuen se on minulle ihan sama ja olen hänelle sanonut, että mitä ikinä päättää niin tekee sen vain itsensä vuoksi.
Itse olen aikoinani kärvistellyt onnettomassa ja kylmässä avioliitossa ja silloin ajattelin, että näinkö tässä pitää olla yhdessä vain lasten takia. Sitten tein päätöksen ja kuinka ollakkaan silloinen mieheni oli ajatellut ihan samaa. Nyt hän on uudessa liitossa ja pienen pojan isä!
nykynarsistien ajatuksia en käsitä.
Siteeraan edellistä:
"...olen hänelle sanont, että mitä ikinä hän päättää, niin tekee sen vain itsensä vuoksi."
JUSTIIIN.
No huh huh!
Kyllä on kylmää touhua, kun lasten etu ei ole heille mitään!
Tunnemme myötähäpeää puolestanne me muut tavalliset ihmiset.
on lasten etu? Itse olen avioeroperheestä enkä kyllä tuntenut itseäni hylätyksi vanhempieni eron takia. Kummatkin asuivat samassa kaupungissa ja olivat ihan hyvissä väleissä eron jälkeen. Eli ei pidä yleistää! Kyllä on paljon perheitä jossa ollaan yhdessä vain lasten/ison pankkilainan takia ja sitten kun lapset ovat lähteneet maailmalle niin eipä olekaan enää mitään syytä olla yhdessä. Entä pitääkö olla avioliitossa hampaat irvessä jos puoliso on alkoholisti/väkivaltainen/pettäjä tms. vain lasten takia??
naimisiin menoa?
Äitini kielsi menemästä juopottelevan kanssa naimisiin,
se oli minulle kynnyskysymys,
ja hyvin on mennyt .
on itse tehnyt itsensä avioliittoon kelpaamattomaksi.
ollaan naimisissa vaikka hampaat irvessä, siinäpä lapsille malli parisuhteesta. Ulospäin kulissit kunnossa. Vanhin lapsistani sanoi 8 vuotta sitten ,että miksette eroa kun teillä ei ole enää mitään yhteistä kuin me ja nyt hän totesi heidän olevan ihan tasapainoisia, onnellisia eikä ole jäänyt traumoja erosta. Ja älkää vetäkö lapsia puolustuspuheisiin, kysykää ennen eroa mitä he haluavat. Älkää syytelkö ja haukkuko toista osapuolta lapsille, saattaa osua omaan nilkkaan jossain vaiheessa.
Avioerolapset voivat huonosti ja saavat pahan esimerkin "avioliitosta".
just, ja nekö lapset eivät saa traumoja/pahaa esimerkkiä avioliitosta joiden vanhemmat eivät eroa vaikka on alkoholismia/väkivaltaa ja ties mitä perheessä??
Valtaosa ihmisistä elää normaalisti.
VIINA on se mikä eniten aiheuttaa avioliittojen pilaantumista.
Jos pysytään siitä erossa, niin --- all right.
Rakkautta ei voi käskeä, mutta tekojaan voi harkita.
Minun suuri rakkauteni oli naimisissa oleva mies ja tein heti kättelyssä selväksi, että toiseksi naiseksi en ala. Mies sai päättää itse, mitä haluaa - molempia ei voinut saada. Halusin ratkaisun olevan hänen omansa, enkä ottanut asiaan sen enempää kantaa. Pitkällisen Jaakobin painin jälkeen mies päätti jäädä perheensä luo ja vaikka olin pettynyt ja suruissani, se kertoi hänen olleen rakastamisen arvoinen. Kunnollinen ihminen asettaa lapsensa etusijalle ja tässä tapauksessa suhde lapsiin olisi eron myötä vaimon katkeruuden vuoksi käynyt mahdottomaksi.
Ennestäänkin hapan liitto ei tästä episodista tietenkään parantunut, mutta näin isän ei tarvitse tapella lapsistaan. En tiedä, miten lapset kärsivät tilanteesta, mutta siitä koin enemmän huonoa omaatuntoa kuin vaimon tunteista. Toimivasta avioliitosta mies ei haikaile toisten perään ja toimimattomuus oli heidän aikaansaannoksensa, ei minun syytäni.
Minä jatkoin elämää eteenpäin ja toiste en ole moiseen tilanteeseen joutunut, luojan kiitos. Että kaikki "toiset naiset" eivät ole kevytkenkäisiä, ajattelemattomia hupakoita vaan joskus kolhiutuvat kaikki osapuolet, kun pelissä on oikeat tunteet.