Voi voi, tässä iässä nelikympisen pitäisi tietää mitä tahtoo ja mitä ei sekä olla tarpeeksi rohkea tekemään ratkaisuja. Näin ei vain ole, sillä meni pupu pöksyyn ja kaipaan hieman neuvoja mitä tehdä.
Olen opiskelijana ja olen kuten opiskelussa on tapana jutellut eri oppilaiden kanssa. Yleensä muut ovat olleet aloitteen tekijöitä. Juttelin hiljattain erään naispuolisen oppilaan kanssa, mutta mielestäni olin asiallinen ja juttelin vain opiskelusta niin silti ilmeisesti tein jotakin joka karkotti hänet. Sillä myöhemmin hän ei ole tullut juttelemaan.
Ei se sinällään haittaa, mutta en rohkene sitten lähestyä sellaista henkilöä, jonka kanssa oikeasti haluaisin jutella ja ehkä paremmin tutustua. Tänään näin sitten tämän kiinnostukseni kohteen ja hän kyllä tervehti oikein iloisesti minua, mutta valitettavasti tuo aikaisempi kokemus veti pupun pöksyyni ja en uskaltanut häntä lähestyä jos hän vaikka ei enää olisikaan kiinnostunut minusta. Eikä tätä kyllä helpota se, että olen naimisissa vaikkakin vain lapsien takia. Uskoisin, että tällä kiinnostuksen kohteellani on myös joitain tuntemuksia minua kohtaan sillä hän ei ole kuten muut vaan hän "näkee minut" ja katsoo iloisesti silmiini sekä on olemukseltaan sellainen, että olisi odottanut minua jo kauan. Silti rohkeuteni ei ole riittänyt aloittaa keskustelua hänen kanssaan. Onko tämä vain ikäkriisiä? Mitä tehdä?
Olen opiskelijana ja olen kuten opiskelussa on tapana jutellut eri oppilaiden kanssa. Yleensä muut ovat olleet aloitteen tekijöitä. Juttelin hiljattain erään naispuolisen oppilaan kanssa, mutta mielestäni olin asiallinen ja juttelin vain opiskelusta niin silti ilmeisesti tein jotakin joka karkotti hänet. Sillä myöhemmin hän ei ole tullut juttelemaan.
Ei se sinällään haittaa, mutta en rohkene sitten lähestyä sellaista henkilöä, jonka kanssa oikeasti haluaisin jutella ja ehkä paremmin tutustua. Tänään näin sitten tämän kiinnostukseni kohteen ja hän kyllä tervehti oikein iloisesti minua, mutta valitettavasti tuo aikaisempi kokemus veti pupun pöksyyni ja en uskaltanut häntä lähestyä jos hän vaikka ei enää olisikaan kiinnostunut minusta. Eikä tätä kyllä helpota se, että olen naimisissa vaikkakin vain lapsien takia. Uskoisin, että tällä kiinnostuksen kohteellani on myös joitain tuntemuksia minua kohtaan sillä hän ei ole kuten muut vaan hän "näkee minut" ja katsoo iloisesti silmiini sekä on olemukseltaan sellainen, että olisi odottanut minua jo kauan. Silti rohkeuteni ei ole riittänyt aloittaa keskustelua hänen kanssaan. Onko tämä vain ikäkriisiä? Mitä tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinä on ihan riittävä syy olla olematta lähemmin kiinnostunut sinusta. Lapset tarvitsevat isänsä ja vapaa nainen vapaan miehen. Viisainta, että jätät turhat haaveilut ja keskityt perheeseesi.