Missä parhaimman unen saa. Muistan muutamia hauskoja sänkynimiä. Hetekka, seslonki, pukki- ja haitarisänky. Olikohan niitä paljon muita. Tuovat nekin muistoja vanhoilta ajoilta.
Muista silloin nuorena hetekalla nukkumiseni. Olimme olleet lavatansseissa ja lupauduin ystäväni kotiin yöksi. Hänen äitinsä oli petannut vuoteeni hetekalle.
Aamulla ihmettelin kun sänkyyn oli ilmestynyt laidat vakka ei niitä siinä illalla ollut. Olin pudonnut sängyn pohjalle. En edes herännyt siihen. Nuorena on tosiaan hyvät unenlahjat.
Muista silloin nuorena hetekalla nukkumiseni. Olimme olleet lavatansseissa ja lupauduin ystäväni kotiin yöksi. Hänen äitinsä oli petannut vuoteeni hetekalle.
Aamulla ihmettelin kun sänkyyn oli ilmestynyt laidat vakka ei niitä siinä illalla ollut. Olin pudonnut sängyn pohjalle. En edes herännyt siihen. Nuorena on tosiaan hyvät unenlahjat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kyllä ole ihmekään.:D Ensin monta tuntia tanssia ja vähän syödä iltapalaa, ja sitten nukkumaan. Aika huvittavaa.
Minä nukuin Hämeessä puusängyssä missä korkea sileä kaareva pääty, jalkapuolella oli matalampi, ja voi kun siinä nukkui hyvin, kun se oli leveämpi kuin omani ja paljon patjoja. Ikkunan edessä oli pitsiverhot edessä ja se oli raollaan koko yön.
Kun nukahdin siellä mummolan peräkamarissa muistan juhannusruusun tuoksun ikkunan alla,se tulvi sisälle vienosti.
Aamulla heräsin mehiläisten pörräilyyn:) Myöhemmin sain nukkua aitassakin. Siellä oli tanssilava ihan lähellä Pihlajajärven rannalla, ja saunasta tullessa kuului jo haitarin soittoa...."Hanurin ääni soi kaihoinen" ....ja olin 15 vuotias:D
Mää muistan koikka nimisen, oliskoos ollu joku kasattava. tais ol lempinimi niinkun siskonpeti. Aika hauskoja. Veikko Lavi taitaa laulaa hetekasta muistelisin. On kerrottu puronneista puusänkynpohjistakin tais olla laverisänky. muuta ei tuu miälee.
Parhaimman unen saan omassa sängyssäni, joskus joudun yöpymään jossain lasteni perheessä kun olen seuraneitinä ollut heidän lapsilleen, ja jokaisen sohvan ja sohvatuolin kyllä yön aikana joudun kokeilemaan.
Kai se ikä tekee temppunsa, oma tyyny, peitto ja sänky, paras uni ja aamulla hyvä olo.
Viimeksi olin 'koiraperheessä' kuulin aina kun se meni juomaan tai tarkisteli pihaa, joka kerta kun joku jänö pyöri pihapiirissä syttyi ulkovalo, se yö jäin pieniin torkahduksiin, kotona oli nukahdettava kun omaan sänkyyni pääsin.
Lapsena sisareni kanssa laitoimme kesähuoneen aitan yläkertaan, oli pukkisänky ja siinä oli hyvä nukkua,
sitten kiersi joko tosijuttu tai huhu että joku vankikarkuri oli liikkunut ympäristössä, ja isän komento oli että sisälle nukkumaan, siitä ei tingitty.
Usein siellä aitan vintillä oli itikka tai pari ja ne kyllä piti hereillä, sitten keksittiin että tippa hirvensarven öljyä, johonkin räsyyn ja aamulla se lasipurkki käännettiin toisinpäin ja kun mentiin nukkumaan niin ylösalaisin, se haju on kirpeä.
Tulenlieskan esille tuomat sängyt ovat muistoja lapsuudenkodista. Mummolla oli päästävedettävä sänky. Päivällä se oli mahtavan näköinen kun kaikki vuodevaatteet patjoineen oli kasattu sängylle joka oli saatu puolta lyhyemmäksi. Vieläkin muistan sen höyhenpatjan ja peitteen, ei siinä tullut allergiat mieleenkään, nukkuminen siinä onnistui hyvin.
Kotonakin oli samanlainen päädyistä kruusattu sänky kahdelle, sitten se laidasta vedettävä johon tuli kaksi vuodetta. Hetekkakin hankittiin kuten sen ajan kuvaan kuului ja flokkipatjat = nykyajan sijauspatjat. Emäntäkoulussa opeteltiin tekemään olkipolstereita, niillä joutui myös nukkumaan aitassa. Eräänä yönä patjasta alkoi kuulumaan kummallista liikehdintää, tutkimme kämppäkaverin kanssa polsteria ja sieltä löytyi hiiri. Arvata voi, mikä mekkala siitä aiheutui keskellä yötä.
Opiskelin internaatissa jossa oli modernit laverisängyt vuodevaate laatikkoineen. Ei ollut laverisänky mummolan päästävedettävän sängyn ja höyhenpatjan veroinen. Mummon sänky oli tehty koivusta ja lakattu , ajanpatina oli tehnyt väristä kauniin kellertävän. Voi niitä aikoja joita ei saa takaisin.
Tällaisia muistoja on maalaistyttö ajoilta, säilyvät muistoissa kauniina ja kalliina.
vielä sellainen "ylissänky/alissänky"-versio eli leveä kerrosvuode, tilaa neljälle. Alavuoteessa oli verho, jonka saattoi vetää valosuojaksi. Muistan myös lampaannahkavällyt, jotka jossakin vaiheessa hävitettiin. Viime kesänä sain perinnöksi uudet, kun niin moni tietää, että arvostan vanhaa. Lapsuudenkotini on talvisin kylmillään ja ensimmäinen yö tuntui vaahtomuovipatjoilla aina vetoisalta ja kylmältä. Nyt nukumme ensimmäisen yön lampaanahkavällyillä, jotka suorastaan säteilevät lämpöä.
ajalta , on monenlaisia kertomuksia nukkumapaikoista.
Siihen aikaan minulla oli oma heteka ja vanhemmilla omansa, (mallia kerrosheteka), toinen oli alla ja vedettiin sieltä pyöriensä päällä pois ja nostettiin ylös toiseksi sängyksi. Lapsena tuli nukkumatti, vaikka millainen petipaikka olisi ollut.
Nykyisin oma sänky, puupäätyineen on nukkumis/ tai valvomispaikka. Siinä on nähty mukavat unet ja painajaiset, välillä pitää mennä toiseen huoneeseen joustinsängylle makkaamaan.
Minulla on ruumiinlämmössä muotoutuva patja joustinpatjan päällä. Selkä on hyvin tarkka millaisessa sängyssä nukun, sängyn pääpuolta ja jalkopäätä voi nostaa ja laskea moottorin avulla.
On meillä vieläkin hyväkuntoinen heteka mökillä aitassa, ei ole edes vieterit venyneet, moni sanoo että siinä on hyvä nukkua.
Olihan sitä vaikka minkälaista sänkyä, hetekan jälkeen tuli laveri vaahtomuovipatjoineen muotiin. Sitä ennen oli hetekassa sellainen painava raidallinen patja, sanoivatkohan meillä päin lokki-patjaksi.
yhteen aikaan väittivät, että suomalaiset pilasivat selkänsä hetekoilla. Meillä oli niitä ulkoaitassa vaikka miten monta, mutta veimme ne kaatopaikalle, kun niiden vieterit olivat pahasti venyneet. Joku naapuri kehotti kyllä säilyttämään heteken, koska sen päällä oli hyvä pestä mattoja (!). Sitten näin telkkarissa, että joku käytti hetekaa trampoliinina. No, metalliromukeräykseenhän meidän hetekat ilmeisesti menivät ja
"uusi elämä"tulee sitä kautta.
Ruumiinlämmössä muotoutuvasta patjasta en ole kuullutkaan. Mahtaa olla ylellistä nukkua sillä. Motori-soidusta sängystä olen kyllä nähnyt esitteitä.
Mukavia muistoja monella on menneiltä ajoilta sänkynimistä. Päästä ja sivustavedettäviä sänkyjä, tilanjakajia nekintaisi olla. Päiväksi pieneen tilaan saatiin. Nykyään on vuodesohvia vierasvarana aivan kuin jatkumana niihin sivusta ja päästä vedettäviin. Ihminen on kekseliäs olento.
Muistui mieleen ystävien kanssa vietetty syntymäpäivä kyläily. Synttärisankarilla oli vuokrattuna yläkerran pienihuone . Siellä oli pienikaappi keittolevyneen,liian iso pöytä ja laudoista tehty pitkä sänky. Synttärisankari pyysi istumaan sängynlaidalle.
Siinä istuskelimme jutellen kun hän keitteli kahvin. Saimme mukit käteen ja teimme keittäjälle tilaa. Yht'äkkiä kauhea rytinä ja kiljuntaa, sängyn toinen reuna irtosi. Oli kuin olisi tullut yö, peittojen, tyynyjen alla ja yltäpäältä kahveessa. Sieltä sitten kömmittiin kuka mitenkin ylös äimistyneenä. Onneksi ei tullut sentään palovammoja kun kahvi oli ehtinyt jäähtyä höpistessämme.
Semmoinen oli se laverisänky.