että mä edelleen koen jääneeni plussan puolelle meidän suhteesta tai siis kaikesta mitä on ollut. Mitenköhän sä asian koet? Mikä on sun päällimmäiseksi tai viimeiseksi jäänyt tunne?
Yllättyisitköhän
jos tietäisit
20713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Paljon lämpimiä hetkiä, pettymystä, hukattut mahdollisuudet, tuossa järjestyksessä. Loppusaldo ehkä miinuksen puolella.
Pettymystä tai helpotusta riippuu siitä kuka kysyy. Mihin suhde päättyi, siinä vastaus.
Tarkoitatko viimeisellä lauseella että kumpi on ollut jättäjä/jätetty?
Mun aavistus tämän toisen saldosta on se, että saattaa kokea sen miinuksen puolelle jääneen. Vaikka toisaalta koen myös, että hänelle on saattanut jäädä ihan vääriäkin käsityksiä tapahtuneista.
En käyttäisi aina yksiselitteisesti termejä jättäjä/jätetty. Jos on väkivaltaa ja/tai pettämistä suhteen päättyminen voi olla helpotus, sitä minä tarkoitin. Oli sitten itse jätetty tai jättäjä. Kyllähän pilalle mennyt suhde aina harmittaa tietysti, mutta toisaalta voi olla onnellinen siitä että pääsee huonosta suhteesta eroon. Pettynyt pitäisi kai olla siinä mielessä että ainahan suhteen toivoo onnistuvan. Kai tuohon vaikuttaa myöskin se kuinka pitkästä suhteesta oli kyse ja onko lapsia. Jos on yhteisiä lapsia niin ei pääse koskaan lopullisesti eroon. Jos taas kyse on sellaisesta tarinasta, jossa on itse yksipuolisesti tykästynyt toiseen niin se pettymys on tietysti ehkä päällimmäinen tunne. Mutta, sellainen lyhyt juttu unohtuu varmaan aika nopeasti. Kaikki varmaan joskus innostuvat saamatta vastakaikua toiselta. Elämä on sellaista. Pääasia että arvostaa itseään eikä anna toisten polkea maahan.
Totta. Viisaasti kirjoitit. Tässä tapauksessa ei ole lapsia ja tunne oli kyllä molemminpuoleinen. Myöskään pettämistä ei ainakaan minun puolelta, enkä ole suuremmin miettinyt, että olisi ollut hänen puoleltaankaan. Eikä tietenkään väkivaltaakaan kummankaan puolelta.
Sinulle jäi kuitenkin sellainen tunne että se suhteesi toinen osapuoli pettyi sinuun kun sanot että hän jäi pakkasen puolelle tässä asiassa. Eli kuitenkin mietit asiaa.
En minä oikein tiedä miten suhteen päättymiseen pitäisi suhtautua. Kai se vähän riippuu ihmisestäkin miten raskaasti epäonnistumiset ottaa. Tai onko aikaa jäädä suremaan vai pitääkö esim. lasten takia mennä nopeasti eteenpäin elämässä.
Hänen käytöksestään jäi vaikutelma, että saattaisi kokea jääneensä miinuksen puolelle. En toki varmasti tiedä onko niin, ja sitä tuossa aloituksessani pohdinkin, että mitenköhän lie ollut. Ei täältä tietenkään vastauksia saa, mutta kunhan nyt kirjoitin, kun tuli mieleeni.
Tuosta eteenpäin menemisestä paha sanoa mitään. Kyllähän kai elämä aina menee eteenpäin jollain tavalla. Muutenkin joskus mietiskellyt että mitä tuo elämässä eteenpäin meneminen oikein tarkoittaa, kun sitä aina täällä hoetaan.
No jos sinä jätit hänet niin hän varmaan koki että oli haaskannut aikaansa sinun kanssasi.
Tai pettyi sinuun sitten muuten.
Eteenpäin meneminen kai tarkoittaa sitä että unohtaa sen menneisyyden suhteen ja on avoin kaikille uusille asioille (ja myös uusille ihmisille). Ettei sitten jää murehtimaan menneitä.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Hmm.. mä olen luoteeltani sellainen että olen avoin uusille asioille ja ihmisille. Eli ilmeisesti mä sitten menen aina elämässä eteenpäin. Tjtn. Nuorempana mulla oli tapana vaihtaa miestä aina suoraan lennosta, ja noin ulkoapäinhän se on juuri sitä mitä toitotetaan, että pitää mennä eteenpäin. Mutta näin jälkikäteen katsoen se oli juuri sitä paikallaan polkemista, kun ei ikinä pysähtynyt käsittelemään aiempaa suhdetta ja ne samat ongelmat tulee silloin helposti uuteen suhteeseen. Minkäänlaista kasvua ei tuntunut tapahtuvan. Mun mielestä oikeastaan vasta kasvamisen ja ymmärtämisen kautta voi aidosti siirtyä eteenpäin ja se ei taas ulospäin näytä eteenpäinmenemiseltä, päin vastoin. Nykyään mulla on muutenkin aika korkea kynnys alkaa suhteeseen, enkä suhdetta niin välttämättä edes koe tarvivani, joten en mä itse kyllä voi pitää uutta suhdetta kriteerinä eteenpäin menemiselle.
Ehkä tämä ylipäätään on niitä asioita joita ei voi ulkoapäin mitenkään arvioida.
luoteeltani = luonteeltani. :)
koska meillä ei mitään suhdetta koskaan ollutkaan! :D
Heheh... ehkä tämä ei sitten ollut sulle. :) Tämä oli ihmiselle, jonka kanssa on suhdetta ollut.
olisin ollut yllättynyt jos tämä sun aloitus olisi ollut:))
Nettosit musta hyvin, laske vaikka...
En ole netonnut mitään. Pelkästään tunnepuolesta oli kysymys. Eli en liene se kelle tuon tarkoitit.
Suuri määrä kaikenlaista sotkua, josta löytyy vaikka mitä. Mutta jos yksi kaiken sen sotkun, hyvät ja huonot asiat värittävä tunne pitäisi valita.. hmm.. se on se. ei sille ole nimeä. Se oli se varmuus, jossa ei jotenkin ollut pienintäkään epäilystä. Se se oli. Se älytön varmuus, että olisin ottanut vaikka mitä riskejä, mutta jotenkin olisin tietänyt, ettei mitään satu. Että joku asia tässä elämässä olis pysyvä.
Jos joskus jossain muussa asiassa saisin niin täydellisen varmuuden, olisin jumala.
Mitä tein, ehkä hieman niitä asioita mitä jätin tekemättä jo siksi etten niitä tulevaisuudessa toistaisi.
Ei ollut mitään suhdetta vaikka lopputuloksesta olisikin niin voinut luulla, ainakin omalla kohdallani sattui vain niin helvetisti, en vieläkään ole täysin ymmärtänyt miksi sattui niin kovasti. Jos kaikessa "viisaudessani" olisin etukäteen tiennyt mihin kaikki lopulta johtaa, en olisi koskaan yrittänyt lähestyä.
Vain lasket ? Säälittävää ! Viimeinen tunne oli suru, miksi et ole aito.
Kyllä mä ihan aito olin, mitä sillä sitten tarkoitatkin. Joten en usko, että oli mulle tuo.