Kun kolmen lapsen yh-äiti menee uudelleen naimisiin, ja he saavat yhdessä jälkeläisen, niin onko hän isänsä ainoa perillinen? Vaikka tämä uusi isä on ottanut kasvattaakseen kaikki lapset pienestä pitäen kuin ominaan? Lapset ovat ottaneet uuden isänsä sukunimen, eikä heillä ole suhdetta biologiseen isäänsä, joka on häipynyt täysin heidän elämästään. Adoptiota harkittiin, mutta sitä ei tehty, sillä lasten biologiselta isältä yritettiin hakea ulosoton kautta elatusmaksuja.
Laki kohtelee uusioperheen jäseniä samaan talouteen kuuluvina esim. jos haetaan yhteiskunnalta tukia. Olivat äiti ja isä naimisissa tai eivät.
Vuosia myöhemmin, kun kaikki lapset olivat jo muuttaneet pesästä, perheen äiti ja isä erosivat. Lapset pysyivät yhteydessä kumpaankin vanhempaansa.
Isän kuollessa, katsooko laki mitenkään perinnönjaossa sitä, että kaikki lapset ovat kuuluneet samaan talouteen? Vai jääkö osa lapsista perinnöttömiksi? Kerrottakoon vielä, että näiden lasten biologinen isä on jo ennakkoon siirtänyt kaiken omaisuutensa pojalleen uudesta liitosta. Lapsia aktiivisesti kannustettiin koko heidän nuoruutensa hylkäämään biologinen isä, ja omaksumaan isäpuoli heidän isäkseen.
Laki kohtelee uusioperheen jäseniä samaan talouteen kuuluvina esim. jos haetaan yhteiskunnalta tukia. Olivat äiti ja isä naimisissa tai eivät.
Vuosia myöhemmin, kun kaikki lapset olivat jo muuttaneet pesästä, perheen äiti ja isä erosivat. Lapset pysyivät yhteydessä kumpaankin vanhempaansa.
Isän kuollessa, katsooko laki mitenkään perinnönjaossa sitä, että kaikki lapset ovat kuuluneet samaan talouteen? Vai jääkö osa lapsista perinnöttömiksi? Kerrottakoon vielä, että näiden lasten biologinen isä on jo ennakkoon siirtänyt kaiken omaisuutensa pojalleen uudesta liitosta. Lapsia aktiivisesti kannustettiin koko heidän nuoruutensa hylkäämään biologinen isä, ja omaksumaan isäpuoli heidän isäkseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"he saavat yhdessä jälkeläisen, niin onko hän isänsä ainoa perillinen?"
Kyllä.
Tällaisia tilanteita varten on keksitty adoptio, sekä testamentti. Mikään ei estä ex-isäpuolta tekemästä testamenttia ex-puolisonsa aiemmasta avioliitosta olleiden lasten hyväksi.
Isä kuoli yllättäen, eikä ehtinyt tehdä testamenttia. (Hän oli kertonut aikovansa sellaisen tehdä).
Suomessa laki suojelee vain biologisen lapsen asemaa lakiosuudella, mutta ei muita uusioperheen lapsia. Suomessa tehdään paljon avioeroja , ja uusioperheitä perustetaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Olisi ehkä päättäjien aika katsoa uudelleen uusioperheiden lasten asemaa.
Nyt sitten moraalinen kysymys. Pitäisitkö sinä koko perinnön itselläsi?
Käytännössä ei todellakaan toimisi. Teillä on ollut poikkeuksellisen toimiva uusperhetilanne, isä on ollut "oikea" isä myös puolisonsa aiemman liiton lapsille. Käytännössä noin ei kuitenkaan läheskään aina ole. Entä sitten, jos lapsilla olisi ollut toimiva suhde myös bioisäänsä? Pitäisiko vaimon lasten silloin periä sekä bioisänsä, että isäpuolensa? Entäs silloin, jos puolison aiemmasta liitosta olevat lapset vihaavat vanhempansa uutta puolisoa (vaikkapa sen vuoksi, että uusi puoliso on syypää lasten vanhempien eroon)? Pitäisikö silloinkin olla kaavailemasi kaltainen perintöoikeus? Ajatuksesi on sinänsä ihan kaunis, mutta käytännössä aiheuttaisi paljon enemmän ongelmia kuin ratkaisisi niitä.
"Isä kuoli yllättäen, eikä ehtinyt tehdä testamenttia. (Hän oli kertonut aikovansa sellaisen tehdä)."
Niin, harmi juttu. Mutta se ei ole lainsäätäjän vika, ettei hän ollut toteuttanut aikomustaan. Jälleen muistutus siitä, että asiat on harkittava ja toteutettava hyvissä ajoin.
Miksi puhut lakiosuudesta? Sellaista ei olekaan. Lakiosa on kyllä olemassa, ja se tarkoittaa 1/2 perintöosasta, ja lakiosaa voi vaatia siinä tapauksessa, että testamentin vuoksi rintaperillinen ei saisi täyttä perintöosaansa.
En ole tehnyt mitään oikeusvertailevaa tutkimusta, mutta veikkaisin, että vastaavasti menetellään kaikkialla muuallakin tällä pallolla. Ettei kyse ole vain siitä, että "Suomen laki" (mitä se sitten onkaan) olisi jotenkin poikkeuksellisen epäreilu yleismaailmallisesti katsoen.
Niinhän se on, että laki suojelee vain biologista lasta, mutta kaikki muut vaihtoehdot ovat liian hankalia jo käytännön kannalta. Kuten sanoit, uusioperheitä perustetaan paljon, ja joidenkin lasten lapsuuteen ja nuoruuteen voi liittyä useampaankin uusioperheeseen kuuluminen. Jos toinen tai molemmat biologisista vanhemmista perustavat useamman kuin yhden uusioperheen. Mikä niistä silloin olisi se uusioperhe, johon lapsi pitäisi perillisenä katsoa? Pitkäaikaisin perhe? Se, joka kuului lapsen tiettyyn elämänvaiheeseen (pikkulapsi, kouluikäinen, teini)? Vai se, jonka uusiovanhemmasta lapsi piti eniten? Tuosta tulisi loputon suo. Vai pitäisikö lapsi katsoa kuuluvaksi kaikkien uusiovanhempiensa perilliskaartiin? Perintöriidat biologistenkin perillisten kesken ovat joskus toivottomia, mutta tuolla tavalla yhtäkään perintöä ei tässä maassa saataisi ikinä jaettua.
Valitettavaa kannaltasi on, että olet ilmeisesti yksi niistä uusiolapsista etkä se biologinen. Mutta niin se vain on, että sinun kuuluisi periä biologinen isäsi, joka siis on sorsinut muita lapsiaan yhtä suosiessaan. Jos uusiovanhempi olisi ollut toimeliaampi, hän olisi tehnyt testamentin ajoissa. Yritä unohtaa pettymyksesi perinnön suhteen ja muista hyvällä se, minkä sait, tuntea sen ihmisen.
En ole päättäjän asemassa, enkä ole mukana kaavailemassa lakimuutoksia. Niiden kaavailemiseen tarvitaan monia näkökulmia, joita esititkin hyvin. Uusioperheet ovat varmasti monimutkainen alue lainsäätäjille, mutta koska ne ovat länsimaissa lisääntyvä perhemuoto, niin kyllä lainsäätäjien on ne otettava huomioon. Yhteiskunta menee edellä, ja laki seuraa perässä.
Onko perintö riippuvainen perheen toimivuudesta, ja sen sisäisestä dynamiikasta? Kaipa löytyy lapsia, jotka vihaavat biologista vanhempaansakin.
"Entä sitten, jos lapsilla olisi ollut toimiva suhde myös bioisäänsä? Pitäisiko vaimon lasten silloin periä sekä bioisänsä, että isäpuolensa?"
Hmm, vaikea kysymys...Ehkä tulevaisuudessa voidaan niputtaa kaikki sisarukset samaan perintöpiiriin, jossa he jakavat kaiken keskenänsä...
Huh, jo menee vaikeaksi. Tässä menee kyseenalaiseksi mikä on perhe? Yh-äidin parivuotta kestävä suhde? Ei ole helppoa lainsäätäjillä...
"Mutta niin se vain on, että sinun kuuluisi periä biologinen isäsi, joka siis on sorsinut muita lapsiaan yhtä suosiessaan."
Biologinen isä ei maksanut elatusmaksuja, eikä tavannut lapsiaan. Uusi Isä elätti lapset, ja kasvatti heidät omalla nimellään. Uusi isä ei halunnut lasten olevan tekemisissä biologisen isän kanssa. Kaikki välit biologiseen isään katkesivat lasten ollessa pieniä. Biologinen isä on siirtämut kaikki nimissään olevan sille ainoalle lapselle, jonka kanssa hänellä on suhde. Onko se muiden lasten sortamista, siitä hän on varmaankin eri mieltä?
"Valitettavaa kannaltasi on, että olet ilmeisesti yksi niistä uusiolapsista etkä se biologinen. Mutta niin se vain on, että sinun kuuluisi periä biologinen isäsi, joka siis on sorsinut muita lapsiaan yhtä suosiessaan. Jos uusiovanhempi olisi ollut toimeliaampi, hän olisi tehnyt testamentin ajoissa. Yritä unohtaa pettymyksesi perinnön suhteen ja muista hyvällä se, minkä sait, tuntea sen ihmisen."
Kiitos neuvosta. Näin olen tehnytkin. Minkälaisen neuvon antaisit nuorimmalle sisarelle?
"Minkälaisen neuvon antaisit nuorimmalle sisarelle?"
Antaisin nuorimmalle sisarelle neuvon, että pitää rauhassa ja puhtaalla omallatunnolla koko perinnön itsellään. Tämä vastaa hänen isänsä omaa toivomusta asiasta.
"Isä kuoli yllättäen, eikä ehtinyt tehdä testamenttia. (Hän oli kertonut aikovansa sellaisen tehdä)."
Teitä varmaan auttaa surussanne, kun yritätte saada itsenne uskomaan tämän. Raaka totuus on kuitenkin, että testamenttia ei ole, koska isä EI HALUNNUT sellaista tehdä. Miten niin "ei ehtinyt"? Tässä maailmassa ei liene yhtään ihmsiä, jolle tulee yllätyksenä se, että hän joskus kuolee. Ja aikaahan olisi ollut, aloitusviestistä päätellen vuosikymmeniä jopa (kaikki lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet kotoa).
Testamentin tekemiseen menee kymmenisen minuuttia. Isä ei kiireisestä elämästään löytänyt tuota kymmentä minuuttia tehdä paperia, joka olisi ollut äärimmäisen tärkeä, jos hän todellakin olisi halunnut että omaisuus jaetaan kaikkien lasten kesken?
Syvällä sisimmässään isä tunsi, että hänen ainoa oikea lapsensa on tuo nuorin sisarus. Ei tämä asia tästä muutu vaikka sitä miten vatvotaan.
Vara-isän olisi pitänyt adoptoida teidät siltikin että teidän biologiselta isältänne ei enää sen jälkeen olisi saatu elatusapuja (eikä kunnalta elatustukea, joka maksetaan kun elatusvelvollinen laiminlyö maksunsa). Äitinne sai siis elatustukea, jota hän ei tietenkään olisi saanut, jos teidät olisi adoptoitu ajoissa.
Niin se menee, myöhäistä huutaa kun maito on maassa. Onneksi teillä on hyvät muistot vara-isästä, kun oikeaa isää ei kuvioissa näkynyt. Raha ei aina ratkaise kaikkea, vaikka sitäkin näemmä yritettiin saada, ulosotonkin kautta.
myös biologisen isän hyväksynnän? Olettaisin näin koska tällöinhän hän luopuu isyydestä.
Taitaa vaatia, olen läheltä seurannut tapausta, jossa biologinen isä piinasi sekä ex-vaimoaan että tytärtään vuosia, isäpuoli ehdotti adoptiota, mutta biologinen isä sanoi, ettei hän silti lopeta soittelua ja häiritsemistä. Se häirintä loppui vasta kun hän joutui mullan alle eli joi itsensä hengiltä. Oli kyllä alun perin helpottunut adoptiosta, vältti näin elatusmaksut, jotka muutenkin olivat maksamatta. Adoptio toteutui, thang god.
Ei vaadi
Biologisen vanhemman suostumus adoptioon kyllä lähtökohtaisesti vaaditaan.
1. Lähtökohtaisesti adoptio voidaan vahvistaa vain lapsen ollessa alaikäinen. Poikkeuksellisesti tämä voi tapahtua myöhemminkin. (Ks ottolapsilain 2 §) Jos adoptio tapahtuu lapsen ollessa täysi-ikäinen, vanhemman suostumusta ei tarvita.
2. Suomalaisen alaikäisen lapsen adoptioon tarvitaan vanhempien suostumus. ( 9 §:n 1 mom.) Vain erittäin painavista syistä adoptio voidaan vahvistaa ilman vanhemman suostumusta. (9 §:n 2 mom.) Näin voi tapahtua myös silloin, kun vanhempi sairauden tai vamman takia ei voi antaa suostumustaan tai kun hän on tietymättömissä.
Jos sinut on alaikäisenä ilman vanhemman suostumusta adoptoitu, adoptioon on katsottu olevan erittäin painavia syitä. Ainakin, jos adoptio on tapahtunut 1.5.1985 jälkeen.
Laki lapseksi ottamisesta
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153