Moi!
Miten suhtaudut työntekoon tai masentuneena työntekoon? Tunnetko myös vihan tunteita? Itse olen kamppaillut tämmöisten hommien kanssa. Työnteko ei yleensäkään hirveästi kiinnosta, tosin onneksi olen aikoinaan opiskellut hyvän tutkinnon ja työpaikka on nyt suhteellisen varma ja lunki. Erityisesti huonoa omatuntoa tulee fyysisen työn puutteesta.
Pitäisi vaan lopettaa itkeminen ja tarttua lapioon. Muttakun sitten alkaa jo ajatukset sairaalloisesti harhailla heti taas vaikka missä. Miksi en voi vaan keskittyä siihen mitä teen, vaikka se ei aina olisikaan niin mukavaa? On työturvallisuudenkin kannalta vaarallista, että ajatukset harhailevat vaikka polttopuusirkkelin kanssa.
Koko elämähän ei tarvinne ehkä ainakaan "hyvinvointisuomessa" työtä olla, vaan 8-16:00 riittäisi. Kunhan pystyisi siihenkin fyysisen työn puitteissa. Monasti on vain vaikea hahmottaa mitä pitäisi tehdä ja aloittaminenhan on tietysti vaikeinta. Sitten tulee hoidettua asioita vasta kun "tilanne on päällä". Sillehän ei tosin voi mitään että niin se menee.
Kun sitten se työvaihe vaan jää helposti niin päälle, ettei ehdi harrastuksia ollenkaan.
Liikaa kai sitä haluaa, että kaiken minkä pitäisi tehdä olisi mukavaa tai kivaa. Pystyn kuitenkin jonkinverran kurittamaan itseäni esim. kuntosalilla. Olen mitä olen ja kelpaan kyllä.
Miten suhtaudut työntekoon tai masentuneena työntekoon? Tunnetko myös vihan tunteita? Itse olen kamppaillut tämmöisten hommien kanssa. Työnteko ei yleensäkään hirveästi kiinnosta, tosin onneksi olen aikoinaan opiskellut hyvän tutkinnon ja työpaikka on nyt suhteellisen varma ja lunki. Erityisesti huonoa omatuntoa tulee fyysisen työn puutteesta.
Pitäisi vaan lopettaa itkeminen ja tarttua lapioon. Muttakun sitten alkaa jo ajatukset sairaalloisesti harhailla heti taas vaikka missä. Miksi en voi vaan keskittyä siihen mitä teen, vaikka se ei aina olisikaan niin mukavaa? On työturvallisuudenkin kannalta vaarallista, että ajatukset harhailevat vaikka polttopuusirkkelin kanssa.
Koko elämähän ei tarvinne ehkä ainakaan "hyvinvointisuomessa" työtä olla, vaan 8-16:00 riittäisi. Kunhan pystyisi siihenkin fyysisen työn puitteissa. Monasti on vain vaikea hahmottaa mitä pitäisi tehdä ja aloittaminenhan on tietysti vaikeinta. Sitten tulee hoidettua asioita vasta kun "tilanne on päällä". Sillehän ei tosin voi mitään että niin se menee.
Kun sitten se työvaihe vaan jää helposti niin päälle, ettei ehdi harrastuksia ollenkaan.
Liikaa kai sitä haluaa, että kaiken minkä pitäisi tehdä olisi mukavaa tai kivaa. Pystyn kuitenkin jonkinverran kurittamaan itseäni esim. kuntosalilla. Olen mitä olen ja kelpaan kyllä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tai siis yksi ongelma on se, kun ei enää oikein ole kiinnostusta nousta sängystä. En tiedä tarkkaan miten tässä näin kävi. Ei kyllä kiinnosta aina ulkoilma, jos on -20 pakkasta tai lunta kaksi metriä missä kävellä.
Jotenkin vain pitäisi tunkata itsensä ylös sängystä joka aamu.