Liikenteessä varsinkin. Pitää aina mennä ohi ja roikkua ihan kiinni pelleissä. Joka päivä on kiire. Miksi? Koska ihminen on pelon ja egonsa orja. Pelkää myöhästyvänsä ja saavansa rangaistuksen. Tai on vaan päästävä ohi ihan pakosti, vaikka näkee, että alle kilometrin päässä jono on jo pysähtynyt. Tollasia egoistisia lapsellisia ihmisiä. Vaikka samaan aikaan radiossa muistutetaan turvavälistä niin joukkohengen palvonta ja sen pelko on niin vahva, että täytyy unohtaa oma järki ja turvallisuus ja totella kaikkein järjettömimpiä autoilijoita liikenteessä. Liikenne on hyvä paikka harjoitella itsenäistä ajattelua, ei joukkohysteriaa ja tyyneyttä, egon sivuun laittamista ja luonnetta.
naurettavia ihmiset
nuuh
9260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin pitäisivät kiirettä ilmoittautumalla jonoon vanhainkotiin. Se on ainakin joku päämäärä. Ehkä siellä kiire loppuu ja ihminen on viimein perillä?
Itseäni tympii ne takapuskurissa ajajat,jotka vaan roikkuvat siinä,eivätkä lähde ohi.Joskus olen ajatellut vähän jarruttaa,niin johan rytisis.Jos olisin kova luu,niin voisin tehdäkin sen.Mutta ajattelen,että siinä vois käydä huonosti itselleni ja myös sille puskurissa roikkujalle.
Onhan noita kaahaajiakin liikenteessä,jotka eivät välitä omasta eikä muittenkaan tielläkulkijoiden hengestä pätkääkään.Pienet ylinopeudet vielä menettelee,mutta kun ajetaan niin kovaa kuin autosta saadaan irti,siinä ei mitään tolkkua.
:-((
musta ne on vielä typerämpiä tänään ja huomenna varmaan entistä tyhmempiä. :) Sen takia, kun ihmiset yleensä on niin äärettömän tyhmiä mä oon haaveillut jo pitkään, että sais olla ihan omassa rauhassa. :)
mutta musta tuntuu, että mun valaistumiseni on kääntymässä päivastaiseksi...pimentymiseksi. musta on tulossa ei varsinainen ihmisvihaaja, mutta erakko.
tietoisuus siitä,että olet valaistumisesi/ymmärryksesi myötä myös tietoisempi eroavaisuudestasi ympäristöön?Siitä johtuu se tunne mustumisesta mahdollisesti.Itsekin tunnen semmoista ärtymystä kanssaihmisiin;näen ja koen asioita hyvin selkeästi,mutta kuten kaikki muutkin kanssaihmiset,olen elämäni vanki.Toteutan orjallisesti tottuja tapoja,kuten ennenkin.Tekeekö se meistä kuitenkaan kamalia?Ei tietenkään,mehän kaikki vain eletään elämäämme (myös liikenteessä) totutin tavoin.Olemme ajatuksissamme ja mietimme viikko-ostoksia tai riitojamme,työasioita jne kun kiilaudumme puskuriisi kiinni,sen enempää miettimättä,ärsyttääkö se sinua vai onko se vaarallista.Jos minulla on huono päivä,se näkyy tavassa kuinka ajan;kaasujalka on raskas,olen itsekäs pöljäke ja luotan "itseni" ylivoimaisuuteen kaikessa.Pyydän anteeksi idioottimaisuuttani.En minäkään pidä puskurissaroikkujista (vaikka itse roikun välillä puskurissa),tai kiilajista (vaikka joskus itsekin kiilaan epähuomiossa),eniten inhoan niitä starttikilpailuja punaisista lähtiessä (ja silti hymistelen välillä tyytyväisenä onnistunutta lähtöä raskaalla autollani...).Onneksi olen epätäydellinen,muutoin minusta varmasti tulisi sietämättömän omahyväinen.Ainakin liikenteessä =D.
No mä olen ollut viime aikoina omahyväinen liikenteessä. Tiedän tietysti aina, että heti kohta töppään itse samalla tavalla, mistä olen syyttänyt kanssa-autoilijaa, mutta pinna on ollut kiitettävän kireällä.
Heikkoja kohtia liikenteessä, niitä jotka aiheuttaa eniten kututusta, ovat tasa-arvoiset risteykset. Kun kolme autoa lähestyy risteystä, niin suoraan ajava saisi mennä ensin. Niin tapahtuu aniharvoin, koska aina sieltä oikealta joku ajaa keskelle risteystä odottamaan, että hänen oikealta tulevansa ohittaa risteyksen. Nyt joku saa korjata tylysti käsitykseni, jos olenkin väärässä, että osaan rauhoittua.
Ja kuvioihin tosiaan kuuluu, että heti kohta töräytän kolmion takaa jonkun raivostuneen eteen tai muuta viisasta. Sen verran täytyy puolustautua, etten ole ajanut kolaria näihin yli kahteenkymmeneen vuoteen. Kop kop kop.
jotkut tulee huutamaan vaikka mistä jutuista. Että kävelet väärällä puolella, vaikka olet ylittänyt tien ja kävelemässä juuri autolle jne. Se mikä on naurettavaa on että me ihmiset ollaan niin kiinni tässä kaikessa törmäilyssämme ja kiireessämme ei minnekään, että pitää oikeen ruveta aukomaan päätä ja huutamaan niin kuin seinähullut. Se on se harha mikä tekee ihmisistä ihan idiootteja. Mutta myönnetään, että olen itse tällä hetkellä niin pettynyt ja väsynyt, että en jaksa olla hyvätuulinen. Saatan keksiä mitä tahansa.
erinäisiä valituksia milloin mistäkin. keksin uusia tärkeitä asioita. sanotaan näin, että olen todella negatiivinen. Nyt kyllä voin sen myöntää, koska se on totta. ajattelen vain miten päästä kaikesta eroon.