Johanna Kallion väitös tarkastetaan huomenna 5.2. 2010. Eräässä lehdistötiedotteessa tutkija toteaa: suomalaiset ovat sopeutujia ja hyvin laiskoja nousemaan barrikaadeille. Olen ollut jo vuosia täysin samaa mieltä. Minua suorastaan inhottaa asioiden jauhaminen. Miksemme tee mitään?
Lisääseuraavasta linkistä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/kansalaismielipide-kaikuu-kuuroille-korville/837282
Lisääseuraavasta linkistä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/kansalaismielipide-kaikuu-kuuroille-korville/837282
Vastaukset 5
Vanhimmat
saadaan linkissä olevan Kalevan jutun otsikosta. Eli "Kansalaismielipide kaikuu kuuroille korville".
Totta myös artikkelin maininta, että meillä poliitikot ovat ylimielisiä ja piittaamattomia, monipuoluehallituksissa on helppo siirtää vastuu aina jollekin toiselle, pois itseltä.
huostaanottovillitykseen. Ihan sama, kenen vastuu on. Tämä' on mieletöntä ihmisoikeusloukkausta. Ja me käytämme aikamme naputtelemalla pikku mielipiteitämme tällä palstalla. Entäpä, jos HUUDAMME NIIN KOVAA, ETTÄ KANSALAISMIELIPIDE KUULLAAN!
siihen, että huostaanoton jälkeen vanhempien henkiset voimat ovat niin vähissä, että harva jaksaa lähteä mukaan mihinkään yhteiseen taisteluun. Ja oikeassa ovat pitkälti tässä oletuksessa.
Katse kannattaisi ehkä suunnata enempi niihin, jotka ovat kokeneet laittomuuksia ja saaneet lapsensa jo kotiin. Mutta mutta... Hekin monesti huokaisevat helpotuksesta, kun yksityinen helvetti on ohitse, eikä heistäkään ole kansalaisaktiivisuuteen.
Ja esim. hoidollisten huostaanottojen vanhemmat ovat täystyöllistettyjä yleensä lapsensa hoitamisessa huostaanoton jälkeenkin - kuten olivat ennen huostaanottoakin - joten on ilmeisesti aika vaikea löytää ihmisiä tarkoittamaasi touhuun mukaan.
Ja sitten he, joiden kohdalla on kyse laillisesta huostasta, ovat niin omien ongelmiensa keskellä, että harva pystyy lähtemään yhteiselle asialle siitäkään joukosta.
ja että sen purettiin, sossut sanovat, että silloin oli aihetta ja se oli laillinen. Mutta sitten huostaa ei tarvinnut enää jatkaa, niin se purettiin.
Mutta tiedän monia, jotka ovat vuosia joutuneet taistelemaan lapsiaan takaisin, vaikka huostan syytä ovat poistuneet.
Itse ajattelisin, että kaikki huostaamisesta kärsineet ja kärsivät yhtenä joukkona barrikadeille, esimerkiksi mielenosoitukseen. Ei siellä kukaan kysele, että näytäpä paperisi, oliko huosta laiton vai laillinen.
Minä olen sijoitettujen lasten lähiomainen. olen valmis. Löytyykö tällä palstalla muita?
Vai oletteko sopeutujia?
Jos huostaanotto on ollut aiheellinen, niin se on helpompi saada puretuksi. Aihellinen huosta on aiheellinen, ei sitä varten tarvitse barrikadeille mennä. Se syö myöskin uskottavuuden niiltä taistelijoilta, jotka oikeasti ovat joutuneet väärän teon kohteeksi. Kapinoisin vähän tätä yhdenvertaistamista vastaan. Semminkin, kun aiheellisesti huostaanotetut lapset saavat hoitoa ja tukea, mutta aiheettoman kohteeksi joutuneet takautuvat ja tarvitsevat huostan jälkeen eheyttävää tukea. Joka jää useimmiten äidin tehtäväksi, yleensä vielä äiti jätetään yksin tämän yhteiskunnan aikaansaaman taakan alle. Kyllä siinä kiroaa aiheellisten huostien vanhemmat, ei tule mieleenkään lähteä minnekään vaan pysyä tiukemmin pois kaikista tällaisista barrikadeista. Aiheettoman saa näytettyä asiapapereista ja siksi ne on syytä laittaa talteen ja varmuuskopioda. asiakirjat ovat tarpeen säilyttää, jos lapset vaikka kyselevät kärsimyskorvauksia, joihin ovat oikeutettuja kyseisten papereiden perusteella. Kyllä se aika vielä tulee. Sinä et pidä asiaa tärkeänä, kenen asialla olet, et ilmeisestikään ainakaan lasten? Vaan?