mandoliinimiehelleni

Kuinka voisin unohtaa kukkivat
kirsikkapuut ja niiden tuoksun.
Miten unohtaa sen, kun niiden
alla herätit minussa henkiin
Runoilijan ja Rakkauden..

Olit niin vaalea, niin nuori ja
tuoksuit kirsikan kukalle.
Suudelmasi herättivät minut
unesta ja suusi maku villiinnytti
kynäni. Sai sydämeni nauruun..

Ei, ei siitä mitään ole unohtunut
ja aina uudelleen palaan siihen
samaan. Ja tuoksut, niin kuin aina
olet minulle tuoksunut. Ja vaaleana
lepäät vierelläni. Sama aurinkomme..

Mitään ei ole poissa. Ei suusi maku,
en minä... Sinä jossain Rakkaasi luona..

http://www.youtube.com/watch?v=4CXi4bCcpWw&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakastaminen on varmaan
vaikeinta yksin, kun toisen
Rakkaus on nukahtanut pois..

helliä yksin muistoja ja käydä lävitse,
mikä ennen yhteistä..

Koota itseään uuteen, toivoa
Hänelle hyvää Rakkautta.

Vaatii pienessä tilassa,
niin suurta.

Uusi,raikas ja tunteiden
Rakkausruno..

Pidin tekstistäsi. Jotain sympaattista
ja omanlaistasi, rohkeaa ilmaisua
ja älykästä..

Säkeissäsi viihtyi, nautti ja koki,
lukijalle se on tärkeää, viihtyy ja tuntee aidosti.

Tämä oli eheä ja hyvä kokonaisuus,
tyylikäs, hieno, Runosi.

Iloa ja nautintoa koko talviseen
päivääsi Sinulle.

uskomattoman upeaa. Tuonhan pystyy melkein kuvittelemaan,
kuvasit niin elävästi. :)

ei voi kuin ihastellen lukea ja nauttia.
Omaat hyvän ja rikkaan sanavaraston, niillä
on eväillä ei voi syntyä muuta kuin tällaista
tekstiä.

Tuhat kiitosta lukuhetkestä !