Nuori, uumoiltujen laikimuutosten mukaan liian varhain, eläkeputkeen päässyt Pekka Paatero (66 v) uhoaa, ettei koskaan aio mennä vanhainkotiin!
Melkein kaikki - ainakin suurin osa - suomalaisista pystyy elämään kotihoidon tukemina jopa yli yhdeksänkymppisiksi kotonaan. Sitten useimmille tulee stoppi. Liikkumiskyky loppuu, dementia iskee, järki katoaa, kivut ja sairaudet ottavat vallan.
Myös Pekka Paatero vanhemmiten muuttuu liikuntakyvyttömäksi höperehtijäksi, joka laskee alleen hyvät ja pahat, sotkee paikat, on vaarassa tuon tuosta tukehtua oksennukseensa, kaatuilee hengenvaarallisesti milloin vessaan milloin eteisen matolle...
Jos Pekka Paatero kuuluu siihen joukkoon, jolla on varaa palkata kokovuorokautisesti yksityinen seura- ja hoivaneiti, ei niitä, joilla sellaiseen ei ole varaa, kannattaisi kovin ylimielisesti irvailla!
Monella päättäjällä - mediassa näkyvästi esiintyneitä kaupunginjohtajia Juhani Leppää ja Paula Kokkosta myöten - on sellainen käsitys, että lähemmäs satavuotiaat, täysin toimintakyvyttömät vanhukset voitaisiin hoitaa kerran päivässä keittön pöydälle heitetyllä kylmällä einespakkauksella. Huhhuh! Suuri osa kotona asuvista näin vanhoista vanhuksista ei enää osaa edes tehdä sille styrokspakkaukselle yhtään mitään, paraskuntoiset ehkä siirtää jääkaappin! Varsin harvalla vanhuksella on lähiomaista, joka voisi kokopäiväisesti toimia omaishoitajana. Aikooko Pekka Paatero velvoittaa puolisonsa, jos tämä sattuu elämään käsityskykyisenä pidempään kuin hän, kokpäiväiseksi orjakseen?
Pekka Paatero kertoo vierailleensa kahdessasadassa vanhustenkodissa, jotka kaikki olivat hänen mielestään vankilatasoa (mitä hän sillä tarkoittanekin?). En ole käynyt kuin kahdessa vanahinkodissa omia vanhempiani katsomassa. Kummassakin - ylläri, ylläri - hoiva on heidän kertomansa mukaan ollut vähäisistä resursseista huolimatta erinomaista: omat huoneet omine muistoesineineen ovat suorastaan kodinomaisia, minkä ansiosta he ovat viihtyneet vanhainkodissa erinomaisesti. Mukavalta ovat myös tuntuneet heille järjestetyt erilaiset yhteistilaisuudet, laulu- ja muisteluhetket, jopa ulkoilu pyörätuoli- tai bussiretkillä kauniina päivinä! Ja kaikki tämä vähin hoitajaresurssein! Ei voi muuta kuin ihmetellä ja nostaa hattua heille!
Melkein kaikki - ainakin suurin osa - suomalaisista pystyy elämään kotihoidon tukemina jopa yli yhdeksänkymppisiksi kotonaan. Sitten useimmille tulee stoppi. Liikkumiskyky loppuu, dementia iskee, järki katoaa, kivut ja sairaudet ottavat vallan.
Myös Pekka Paatero vanhemmiten muuttuu liikuntakyvyttömäksi höperehtijäksi, joka laskee alleen hyvät ja pahat, sotkee paikat, on vaarassa tuon tuosta tukehtua oksennukseensa, kaatuilee hengenvaarallisesti milloin vessaan milloin eteisen matolle...
Jos Pekka Paatero kuuluu siihen joukkoon, jolla on varaa palkata kokovuorokautisesti yksityinen seura- ja hoivaneiti, ei niitä, joilla sellaiseen ei ole varaa, kannattaisi kovin ylimielisesti irvailla!
Monella päättäjällä - mediassa näkyvästi esiintyneitä kaupunginjohtajia Juhani Leppää ja Paula Kokkosta myöten - on sellainen käsitys, että lähemmäs satavuotiaat, täysin toimintakyvyttömät vanhukset voitaisiin hoitaa kerran päivässä keittön pöydälle heitetyllä kylmällä einespakkauksella. Huhhuh! Suuri osa kotona asuvista näin vanhoista vanhuksista ei enää osaa edes tehdä sille styrokspakkaukselle yhtään mitään, paraskuntoiset ehkä siirtää jääkaappin! Varsin harvalla vanhuksella on lähiomaista, joka voisi kokopäiväisesti toimia omaishoitajana. Aikooko Pekka Paatero velvoittaa puolisonsa, jos tämä sattuu elämään käsityskykyisenä pidempään kuin hän, kokpäiväiseksi orjakseen?
Pekka Paatero kertoo vierailleensa kahdessasadassa vanhustenkodissa, jotka kaikki olivat hänen mielestään vankilatasoa (mitä hän sillä tarkoittanekin?). En ole käynyt kuin kahdessa vanahinkodissa omia vanhempiani katsomassa. Kummassakin - ylläri, ylläri - hoiva on heidän kertomansa mukaan ollut vähäisistä resursseista huolimatta erinomaista: omat huoneet omine muistoesineineen ovat suorastaan kodinomaisia, minkä ansiosta he ovat viihtyneet vanhainkodissa erinomaisesti. Mukavalta ovat myös tuntuneet heille järjestetyt erilaiset yhteistilaisuudet, laulu- ja muisteluhetket, jopa ulkoilu pyörätuoli- tai bussiretkillä kauniina päivinä! Ja kaikki tämä vähin hoitajaresurssein! Ei voi muuta kuin ihmetellä ja nostaa hattua heille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Putkiporukkaa kaikki tyynni. Ettei olis alasajo jo alkanut?