olen itse alkanut kypsymään lapsenhankita-ajatukselle pikkuhiljaa, mutta en sillä tavalla että tahtoisin tässä-heti-nyt lapsia, vaan eräänlaisen tietoisuuden jaajankohdan että aletaan ja koska aletaan yrittämään. Itselläni on vielä opinnot kesken ja lisäksi haluan laihtua normaalipainoiseksi ennen lastenhankintaa ja muutenkin pistää elimistöni kuntoon. Mieheni on nihkeä. Asia on oikea tabu hänelle, enkä haluaisi ruveta tuputtamaan. Hän vetoaa taloudelliseen tilanteeseen mikä joka tapauksessa ei o9le muuttumassa. Ja ovat meitä huomattavasti köyhemmätkin lapsia tehneet. Olemme asuneet yhdessä neljä vuotta , josta lähes kolme vuotta naimisissa. Mieheni ei ole ihan kakara, vaan 28-vuotias. Hänellä on vakituinen, hyväpalkkainen työ.Hän selvästikin pelkää tulevaisuutta ja hänen luonteenlaatunsa on yltiönegatiivinen. Itse tarvitsisin vain tiedon... Esim. "kahden vuoden päästä" mutta kun miehestä ei irtoa mitään. Hänen kanssaan ei voi haaveilla tilantesta "sitten kun".Ja juuri sitä minä sitten taas tarvitsisin. Tulevat? isovanhemmat vihjailevat jo aika paljon lastenhankinnan suuntaan... Ja minä niin itsekin kaipaisin jonkinlaista keskustelua aiheesta...
Onko teillä ollut samanlaista tilannetta? Miten saisin mieheni puhumaan asiasta ja innostumaan itsekin? Nyt tuntuu, että tämä vain lykkää koko ajatusta mielessään. Ja epäilen että suurin syy on pelko tulevaisuudesta
Onko teillä ollut samanlaista tilannetta? Miten saisin mieheni puhumaan asiasta ja innostumaan itsekin? Nyt tuntuu, että tämä vain lykkää koko ajatusta mielessään. Ja epäilen että suurin syy on pelko tulevaisuudesta
Vastaukset 6
Vanhimmat
hei!
Miehesi ehkä pelkää että huomio häneen pienenee?
mikä on totta,tiedän kokemuksesta.
jos ystävilläsi on lapsia vierailkaa heillä,
pyydä miestäsi ottamaan syliin,kyllä monella sitten
sydän sulaa!
En ole neuvomaan. Mutta ensinnäkin poista mielestäsi kaikki tausta hälinä pois, siis vanhempien vinkki vinkit! Lasten hankinta pitäisi olla molempien yhteinen päätös. Ja siltikkään se ei ole varmaa. Enkä suosittele että tuputat miestäsi tuttavien luo katsomaan heidän lastaan! Omasta kokemuksesta voin sanoa että haaveet omasta siirtyivät, johtuen ettei sattunu ihan hellyttävin lapsonen kohdalle. Mutta puhumalla asiat selviää. Keskustelkaa miten teillä menee ja mikä voisi olla tilanne tulevaisuudessa.
Hän on ei tiedä näköjään itsekin rakastaako sinua. Se on yleensä syy, miksi ei haluta. Jos hän haluaisi sinua ja rakastaisi oikeasti, haaveilisi pikkulapsesta joka syntyisi sinusta, jonka äiti olisit sinä! Voi olla että on toinenkin suhde. Puhu vaikkapa suoraan asiasta isovanhempien kanssa.
Laihduta ja PYSY normaalipainoisena.
kylläpä olikin kiva vastaus ihmiselle joka etsii todelliseen ongelmaan ratkaisua. varsin hauskaa varmasti omasta mielestäsi, mutta itse sanoisin että hyvinkin loukkaavaa alkuperäiskirjoittajaa kohtaan.onko mukavaakin aiheuttaa toisille pahoja fiilareita?
ilmeisesti kysymykseni muotoilu tms.oli päin peetä. Lähimmä minua kiinnostaisi miten saan mieheni pelkäämään vähemmän tulevaisuutta ja kasvamaan aikuiseksi. Miehelläni ei ole toista suhdetta ja hän rakastaa ja suorastaan palvoo minua. Mieheni ei kykene tekemään päätöksiä, sitä vaan junnataan ja junnataan. samasta syystä asumme edelleen kerrostalossa vuokralla vaikka kumpikin haluaisi asua omassa omakotitalossa. Rahat riittäisivät, mutta hänen mielestään siinä on riski. Tottakai kaikessa on riskinsä, elämässä niitä on otettava. Hän on täysin kykenemätön tekemään päätöksiä, minun niitä on sitten tehtävä. Lastenhankinnasta kuitenkin olen sitä mieltä , ETTEN TODELLAKAAN RUPEA TEKEMÄÄN LAPSIA OMIN NOKKINENI!!! KYLLÄ SIIHEN TARVITAAN MIEHENI TAHTO MYÖS!