Meillä käyvä perhetyöntekijä sai päähänsä, että lapsemme on masentunut. Nyt olisi kiva tietää miten masentunut lapsi oirehtii ?
Lapsi on tokaluokkalainen ja koulussa ei ole ongelmia, pärjää hyvin ja käytäytyy hyvin. Hän on aika ujo, herkkä, harkitseva lapsi. Fiksu poika, jolla on hyvä mielikuvitus. On aina ollut aika negatiivinen luonteeltaan ja pohtii ehkä liiaksikin asioita. Hän kuitenkin täällä kotona leikkii veljensä ja/tai kaverinsa kanssa iloisena erinlaisia mielikuvitus leikkejä. Touhuaa koko ajan. Joskus tulee veljesten välille riitaa, mutta yleensä leikkivät sovussa. Ulkona leikkivät myös paljon. Näyttää tunteesta täällä kotona ja saattaa suuttuakin joskus, niin että ovet paukkuu ja tavarat vedetään pöydältä lattialle ja sitten mökötetään hetki ja taas leikki jatkuu. On aina näyttänyt tunteensa aika voimakkaasti ja herkästi, niin hyvässä kuin pahassa. Itkeekin herkästi, jos on surullinen, mutta sitä tapahtuu harvoin.
Asioita joista perhetyöntekijä on huolissaan on, että lapsi on aika uhmakas ja sen vuoksi tarvitsenkin kasvatus apua. Olen varmasti tehnyt paljon virheitä hänen kasvatuksessaan ja hän osaksi hallitsee minua. Siksi lähtemiset on vaikeita ja en saa lasta välttämättä pakotettua epämieluisaan paikkaan lähtemään. Hän kuitenkin ymmärtää minne on pakko mennä. Hän ei harrasta mitään, koska en omista autoa ja harrastus matkat on ne joita ei jaksa (pyöräily räntäsateessa 2km). Niin kiinnostavaa harrastusta ei ole löytynyt, että viitsisi nähdä tämän kulkemisen vaivan harrastus paikkaan. Muutenkin mielummin leikkii kuin harrastaa. Toki yhdessä käydään tekemässä kaikkea. Hänellä ei ole montaa kaveria. Tässä meidän lähellä asuu vain yksi kaveri. Muut asuu niin kaukana ettei ole niiden kanssa arkisin tai viikonloppuisin vain koulussa. Koulussa on ollut pientä kiusaamista ja oli aika tuossa syksyllä, kun ei olisi halunnut koulussa käydä, jopa lintsasi. Tämä on kuitenkin mennyt ohi ja nykyään lapsi tietää, että koulussa on pakko käydä ja mieleen ei kuulemma edes tulisi lintsata. Sekin asia piti kantapään kautta opetella.
Yritin keksiä kaikki negatiiviset asiat tähän lapsesta ja haluaisin tietää onko näiden tietojen pohjalta lapsemme teidän mielestä masentunut? Käyttäytyykö masentunut lapsi näin?
Perhetyöntekijä ja lastensuojelu haluaa lapsen psykiatriselle osastolle tutkimuksiin masennus epäilyn vuoksi.
Lapsi on tokaluokkalainen ja koulussa ei ole ongelmia, pärjää hyvin ja käytäytyy hyvin. Hän on aika ujo, herkkä, harkitseva lapsi. Fiksu poika, jolla on hyvä mielikuvitus. On aina ollut aika negatiivinen luonteeltaan ja pohtii ehkä liiaksikin asioita. Hän kuitenkin täällä kotona leikkii veljensä ja/tai kaverinsa kanssa iloisena erinlaisia mielikuvitus leikkejä. Touhuaa koko ajan. Joskus tulee veljesten välille riitaa, mutta yleensä leikkivät sovussa. Ulkona leikkivät myös paljon. Näyttää tunteesta täällä kotona ja saattaa suuttuakin joskus, niin että ovet paukkuu ja tavarat vedetään pöydältä lattialle ja sitten mökötetään hetki ja taas leikki jatkuu. On aina näyttänyt tunteensa aika voimakkaasti ja herkästi, niin hyvässä kuin pahassa. Itkeekin herkästi, jos on surullinen, mutta sitä tapahtuu harvoin.
Asioita joista perhetyöntekijä on huolissaan on, että lapsi on aika uhmakas ja sen vuoksi tarvitsenkin kasvatus apua. Olen varmasti tehnyt paljon virheitä hänen kasvatuksessaan ja hän osaksi hallitsee minua. Siksi lähtemiset on vaikeita ja en saa lasta välttämättä pakotettua epämieluisaan paikkaan lähtemään. Hän kuitenkin ymmärtää minne on pakko mennä. Hän ei harrasta mitään, koska en omista autoa ja harrastus matkat on ne joita ei jaksa (pyöräily räntäsateessa 2km). Niin kiinnostavaa harrastusta ei ole löytynyt, että viitsisi nähdä tämän kulkemisen vaivan harrastus paikkaan. Muutenkin mielummin leikkii kuin harrastaa. Toki yhdessä käydään tekemässä kaikkea. Hänellä ei ole montaa kaveria. Tässä meidän lähellä asuu vain yksi kaveri. Muut asuu niin kaukana ettei ole niiden kanssa arkisin tai viikonloppuisin vain koulussa. Koulussa on ollut pientä kiusaamista ja oli aika tuossa syksyllä, kun ei olisi halunnut koulussa käydä, jopa lintsasi. Tämä on kuitenkin mennyt ohi ja nykyään lapsi tietää, että koulussa on pakko käydä ja mieleen ei kuulemma edes tulisi lintsata. Sekin asia piti kantapään kautta opetella.
Yritin keksiä kaikki negatiiviset asiat tähän lapsesta ja haluaisin tietää onko näiden tietojen pohjalta lapsemme teidän mielestä masentunut? Käyttäytyykö masentunut lapsi näin?
Perhetyöntekijä ja lastensuojelu haluaa lapsen psykiatriselle osastolle tutkimuksiin masennus epäilyn vuoksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kerran koulussa menee hyvin ja itse pärjäät lapsen kanssa niin heitä se perhetyöntekijä ulos ja ilmoita sossuun ettet tarvitse heidän palvelujaan enää. mene yksityiselle psykalle mikä tekee arvion lapsesta ja sillä todistuksella sitten häädät sossun pois niskastas.
Muuten hyvä idea mutta sosiaalitoimiston kyttäristä eli perhetyöntekijästäpä ei niin vain päästä eroon. Palvelu kun ei edes alunalkaen ole tarkoitettu auttamaan perhettä eikä perhetyö lähde perheen omista tarpeista. Perhetyöntekijä on yleensä vain sossulle lojaali sosionominkoulutuksen saanut kiipijä, joka vailla tarvittavaa koulutusta tai teoreettistä ymmärrystä mielellään soveltaa lapsiin sossujen käytössä olevia puoskarointimenetelmiä esim. huoliluokituksia( jotka muuten ovat laittomia). Ainahan voit esittää, ettei perhetyöntekijää tarvita enää mutta lopullisen päätöksen tekee sossu. Muuta vaikka muualle, jos et muuten pääse perhetyöntekijästä.
pian jos pystyt,karkuun vaan!Tottahan lapsi alkaa jo tuollaisessa seurailussa oirehtimaan koulussa seurataan myös,ei hyvä.Kun oikein aletaan etsimään kaikkea niin etsivähän löytää.Jos olet "hyvä"lapsellesi
ja häneltä sujuu taas koulu,ei hänelle kannata ongelmia etsiä.
Ei vaikuta masentuneelta lapselta, mutta itsetunto saattaa olla hieman huono. Sen parantamiseen tuskin mitään psykiatreja ja psykologeja tarvitaan, vaan enemmän keskustelua ja rohkaisua!
Negatiivisuus saattaa olla luonteenpiirre tai sitten kieliä hieman huonosta itsetunnosta. Jälkimmäiseen auttaa se kuin rohkaisee lasta ja näyttää asioiden olevan ok.
Monesti tulee unohdettua oma lapsuus tai ainakin ne "kriisit" jotka kasvaminen Isommaksi toivat tullessaan.
Toka luokkalaisellakin on omat "ongelmansa" milloin mistäkin. Joskus se voi olla "kova paikka" kun luokkatoverilla on uus pleikkari, mutta itsellä vain joku vanha sega, tai edes ei sitäkään.
Entä jos ihastuu samalla luokalla olevaan iidaan? EIhän siitä kehtaa kertoa kenellekkään kun kaikki vaan nauraisivat ja pilkkaisivat.
Tai kun ei olekkaan niin hyvä matikassa, kuun taas lauri saa kokeista täydet pisteet?
"ongelmat" tule sitten purettua kotona. Joskus sitä ollaan vaan väsyneitä koulun jälkeen, niin kuin me vanhemmatkin olemme toisinaan väsyneitä töiden jälkeen ja silloin saattaa olla pinna tiukassa.
Koulu on lapsen työtä. Pienet asiat saattavat tuntua lapsesta suurilta ongelmilta.
Maailma on suuri lasten silmin.
Tarkennetaan, että PELKÄSTÄÄN noiden tietojen perusteella ei voi sanoa, että lapsi olisi masentunut.
Masennukseen voi sen sijaan johtaa se, jos lapsi tuntee itsensä pitempään koulussa kiusatuksi, eikä saa kavereita itselleen. Mutta ei tuokaan mikään yleispätevä sääntö ole, meitä ihmisiä on niin joka lähtöön.
En voinut olla vastaamatta, koska vaikka oma lapseni on jo toisella kymmenellä, kuvauksesi muistutti häntä niin kovasti pienempänä. Muutama kysymys tuli vielä mieleen:
Nukahtaako lapsi helposti illalla? Onko hän hirveän tarkka siitä, mitä päällensä pukee, siis ei saa olla kutittavia, pisteleviä tai kahisevia materiaaleja? Onko esim. hampaitten harjaaminen hankalaa?
Itse asiassa lapsi ei oikein osaa helposti nukahtaa illalla, ei osaa oikein rentoutua. Riippuu tietenkin siitäkin miten väsynyt hän on. Lukisi sänkyssään, vaikka puolille öin, jos antaisin. Sitten kun hän nukahtaa nukkuu heräämättä läpi yön. Hänellä on aistiyliherkkyyttä ja on tarkka siitä, että vaatteet on hyvin päällä ja tuntuvat mukavilta. Pistäviä, kahisevia vaatteita ei käytä. Hampaiden pesusta saa tapella joka ilta. Vapaaehtoisesti ei niitä pese. Nämä on asioita, jotka on aina olleet ongelmana. Hän ei myöskään pidä metelistä ja kovista äänistä. Onko nämä masennuksen merkkejä ?
Osaisiko joku neuvoa, että onko minulla mahdollisuus lapsen huoltajana(äitinä) kieltäytyä näistä tutkimuksista. Toki annan perheneuvolan tutkia, mutta en haluaisi lasta sairaala jaksolle tutkimuksiin. Onko minulla oikeus kieltäytyä tästä ? Ollaan siis lastensuojelun asiakkaita, joten tuosta kai voi seurata huostaanotto jos ei lasta tutkimuksiin päästä ?
alakuloisuutena ja itseen kohdistuvana aggressiona (itsen vähättely, vetäytyminen, luovuttaminen, pahimmillaan itsetuhoisuus) tai ulospäin näkyvänä aggressiona, kuten raivoamisena tai toisiin kohdistuvana aggressiona.
Mutta jos lapsi pärjää koulussa ja kotona on mielestäni kaikki ok. Tuo kaveri- ja kiusaamisjuttu on ilmeisesti kova paikka. Aistiyliherkkyydellä ei tietääkseni ole mitään yhteyttä masennukseen.
Rentoutumaan oppiminen ja vaikkapa äidin läheisyys (fyysinen kontakti, ja silmiin katsominen) ja säännöllinen ajoissa nukkumaan meno helpottavat varmasi lähes mitä vaan pahaa oloa. Niin ja ylimääräisen huomion saaminen aikuiselta.
Banaani iltapalana kuulemma auttaa rauhoittumaan nukkumaan mennessä.
yksityiselle neurologian lääkäriasemalle. Sillä vältyt syytteiltä, että et muka haluaisi apua lapselle, jos hän sitä tosiaan tarvitsee.
Hesassa ainakin on julkisella puolella tyylinä, että lapset ohjataan perheneuvolan kautta psykiatrian yksikköön, jos ei välttämättä hyvää seuraa. Lapsesi aistiyliherkkyydet, mahdolliset kaverisuhdeongelmat ja lieväasteisetkin nukahtamisvaikeudett viittaavat kuitenkin neurologian puolelle, vaikka hänellä ei diagnoosikriteerit täyttyisikään. Neuron puolella lasta kuitenkin ymmärretään ja tarvitessaan hän saa myös oikeaa, häntä auttavaa apua ja ohjausta, toisin kuin psykiatriassa.
Adhd- ja as-lasten nukahtamisvaikeuksiin käytetään melatoniinia, jota nykyisin saa luontaistuotekaupoista Sininen uni -nimisenä valmisteena.
Kirjoituksesi on tuttua...
Meillä tyttö alottaa terveysasemalla psykologin tutkimukset ensi viikolla. En antanut koulun psykologille lupaa tutkia. (syy: assi-poikani kohtelu koululla)
Psykologi kuunteli ja kyseli... kirjasi asioita ylös ja totesi: jos jollain lapsella on , luultavammin kaikilla on jotain (assi ja ADHD-pojat) Onko kenelläkään teistä aistiyliherkkyyksiä??? siis muilla...
Meillä hampaiden pesu on myös ollut vaikeaa ja olen joutunut ostamaan monia tahnoja ja harjoja kunnes löytyi jokaiselle sopiva, nyt onnistuu.
Vaatteet sama juttu, vain määrätyt kankaat käyvät, joten ostamme vain niitä ja lapset valitsevat itse joten tulee "oikeanlaisia".
Metelistä vinkkinä: osta kuulosuojaimet, meillä tyttö pitää niitä kun tuntuu että meteliä on liikaa.
Tärkeintä luultavasti on, riippuen missä asut...
ÄLÄ mene lapsesi kanssa lasten psykiartiselle osastolle tutkimuksiin, saat vain paskaa silmillesi, varsinkin jos asut päijät-hämeen alueella... Varsinkin päksissä vika on aina vanhemmissa ja he suosittelevat melkein aina huostaanottoa.
Suosittelen Järvenpäässä olevaa Neuro-Nekkua jos mahdollisesti pääsette sinne.
Kysyppä piruuttain perhetyöntekijältä onko hänellä koulutusta/pätevyyttä todeta että lapsesi on (mukamas) masentunut... Jota hän EI todellakaan ole.