Olen nyt jo vuoden rakastanut ystävääni hänen ja muiden tietämättä (no yhdelle kaverille kerroin) vaikka olen naimisissa jne. Omakuvani on nyt selkeästi bi. Rakastan miehessä miehisiä juttuja ja nautin omasta miehestäni, mutta samalla tiedän, että en voi saada kaikkea mitä haluan miehen kanssa. Rakastan naisessa naisellisuutta ja tämä yksi on pistänyt minut ihan sekaisin -mutta tiedän siltä että maailma olisi kauhea jos olisi vain naisia (mutta jos olisi pelkkiä miehiä niin se olisi katastrofi!) Koskaan en ole edes suudellut naista, koko mullistus on tapahtunut hiljalleen omisssa keskusteluissa itseni kanssa. Varsinaista omaan napaan tuijottamista joo...
En edelleen tiedä mihin pyrkiä tai miten toimia! Tuntuu jotenkin naurettavalta olla hiljaa kun tunteet ovat tällaiset mutta kun ei haluaisi rikkoa mitään. "Hauska" kärvistellä tässä. Mutta aika näyttää.
Onko teistä kukaan rakastanut vuositolkulla jotain ystäväänsä salaa? Onko se edes mahdollista?
En edelleen tiedä mihin pyrkiä tai miten toimia! Tuntuu jotenkin naurettavalta olla hiljaa kun tunteet ovat tällaiset mutta kun ei haluaisi rikkoa mitään. "Hauska" kärvistellä tässä. Mutta aika näyttää.
Onko teistä kukaan rakastanut vuositolkulla jotain ystäväänsä salaa? Onko se edes mahdollista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitin tästä samasta kipeästä aiheesta aiemmin. Uskon että voisit oppia omista tekemisistäni jotain ja siitä voisi olla neuvoa omalle tiellesi. Tiesin siis itse olevani todellisuudessa jotain muuta kuin hetero jo nuoruudestani lähtien, mutta jotenkin en osannut suuntautua siten. En saanut ajatustani myöhemmin irti eräästä naisesta ja tuskailin oman avioliittoni sekä perheeni kanssa, joka tuntui olevan "vaakakupissani" silloin kakkonen. Jostain syystä löysin miehestänikin viime vuosien ajalta pelkkiä vikoja ja seksi hänen kanssaan alkoi jopa inhottamaan. En pystynyt antamaan miehelleni sitä mitä hän vaati ja tämä taas vaikeutti tilannetta entisestään. Mieheni ei pystynyt tyydyttämään tarpeitani mitenkään ja päädyin lopulta jättämään hänet ... ja siinä ohessa menetin myös jotain teini-ikäisissä lapsissani. siispä kaiken tämän ainoastaan rakkaudesta toiseen naiseen. Tuo rakkauteni kohde ei kuitenkaan koskaan vastannut fantasioitani ja huomasin näin jälkikäteen tehneeni virheen hänen suhteensa. Olen jo pitkään "tarponut" asian kanssa enkä kuitenkaan löytänyt sitä fantasioideni naista jota mielessäni kaipaan. Seksuaalisia kokemuksiaki olen saanut jopa epätoivoisien yritysteni kanssa, mutta niistä on jälkikäteen jäänyt mieletön morkkis. Nyt näin myöhemmin olen myös kokenut, että tunnen jotain miestäni kohtaan ja ehkäpä myös kaipaan hänenkin kosketustaan. Tämä on tietenkin myöhäistä vaikka tiedän mieheni tunteet minua kohtaan, sillä hän jäi erossamme jalkoihini. Kun mieheni nyt vihdoin on löytänyt ehkä sen uuden rakkauden, en vain tohdi mennä siihen väliin ... näin olen tyttärelleni luvannut. Elämä on minulle avoin, mutta jotenkin tyhjää. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja oikeita valintoja tielläsi.
..sulle!
Olen kuitenkin jo aikaa sitten päättänyt etten eroa jos se vaan on musta kiinni... olen sen jo aiemmin kokenut ja tiedän oikeasti että mieheni on mulle se oikea miesten joukossa. Eli en pidä sitä edes vaihtoehtona. Mitä sitten haluan? En tiedä, ehkä saada tämän pään selvitettyä ja tunteen hallintaan :-) mutta sepäs ei ole aina niin helppoa. Voi olla että olen vaan ja rakastan kumpaakin edelleen, hyvälle ystävälle ja vaimolle on aina käyttöä!
Joskus auttaa se, että koittaa katsella muualle, tehdä töitä ja pitää itsensä kiireisenä. Mutta sitten on näitä hankalia päiviä kun tuntuu että on riivattu. Koitan jotenkin kehittää itseäni tässä samalla jos vaikka osoittautuisi että kaipaan toisessa niitä juttuja mitä haluaisin itsessäni tai elämässäni olevan muutenkin.
Love is all around