Pala palalta linnasi rakentuu
komean konkreettiset tornit
viileat vallihaudat
Olet kaiketi valmis
kaikkeen siihen mitä olet odottanut
kunnioittanut
Mutta tunteeni ovat
niin laittoman abstrakteja
ne läpinäkevät
asusi ja askeleesi
katkovat kultaisen leikkauksesi
pahan päivän sattuessa
Et koskaan löydä minua
täältä sumutorvien seasta
majakkojen mailta
joiden rakkaudella vaalitut valot
ovat korvaasi
karkoitusta täynnä
komean konkreettiset tornit
viileat vallihaudat
Olet kaiketi valmis
kaikkeen siihen mitä olet odottanut
kunnioittanut
Mutta tunteeni ovat
niin laittoman abstrakteja
ne läpinäkevät
asusi ja askeleesi
katkovat kultaisen leikkauksesi
pahan päivän sattuessa
Et koskaan löydä minua
täältä sumutorvien seasta
majakkojen mailta
joiden rakkaudella vaalitut valot
ovat korvaasi
karkoitusta täynnä
Vastaukset 5
Vanhimmat
siinä se taas somasti nököttää, runosi.
Tätä tunnelmaa suorastaan kahmi, niin
puoleensavetävää se on. Ja sanojen taitava
käyttö, erilaisuutesi - siinä on valttikorttisi.
Jonkainlainen haikeus siitä on kyllä luettavissa,
tai ainakin minä koen niin.
Mahtavaa luomistyötä, ihailen.
Kiitoksia.
Kiitoksia vaan kehuista.Tulee kohta suorituspaineita ... :)
Valitettavasti sitä aina haikeammilla hetkillä tulee näitä kirjoiteltua, en ole vielä oppinut jakamaan niitä ilonhetkiä samalla lailla.
tuloksettomina
Kuka lienee Hä n ? En oikein usko, että kukaan kelle minä täällä epäsuorasti kirjoitan olisi näitä täällä lukemassa, saati sitten vastailemassa, joten en kehoita sinua luovuttamaan minun kirjoituksieni takia.
ei ole kukaan. Ja kaikki on Hä N. Tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa tuon runon jälkeen tuli todella onneton olo, siksi etsinnät loppuu... Parempi tyytyä siihen mitä jo on saanut, eikä kurottaa kuuta taivaalta, uudenkuunaikaan... Jatka sinä vain runoiluasi, kyllä niitä aina joku lukee...