Olen 19 ja odotan ensimmäistäni, viikot nyt 29 5. Olen ollut melkein 2 viimeistä kuukautta sairaalassa koska minulla on ennenaikaisia supistuksia ja kohdunkaulaakin on vain reilu sentti jäljellä. Minulla oli aluksi aivan hirveitä aamupahoinvointi kohtauksia ja lisäksi minulla on epilepsia joka on pahentunut raskauden aikana eikä asialle voi tehdä mitään niin kauan kun olen raskaana. Eli minulla on ollut aika vaikea raskaus ja lääkäri on sanonut minulle että vauva tulee syntymään ennenaikaisena, ei vain ole tietoa että milloin. Nyt olen kuitenkin saanut olla viikon kotona ja toivon että saisin olla vielä jonkin aikaa ennen kuin joudun takaisin.
Minulla alkoi marraskuun alussa masennus (on ollut aiemminkin) ja tuntuu etten pääse siitä irti vaikka olenkin siihen saanut apua ja nytkin käyn säännöllisesti hoidossa. Onko muut kokenut samaa tai onko tuttua? Onko masennus helpottanut lapsen synnyttyä, minusta tuntuu että tämäm masennus on puhjennut raskauden myötä vaikka olen aiemminkin kärsinyt masennuksesta. Ja minulle diagnosoitiin pari kuukautta sitten posttraumaattinen stressihäiriö mikä johtunee lapsuudestani ja raskaus nostaa kaiken pinnalle kun en halua että lapsellani tulee olemaan vaikeaa lapsuutta.
Onko neuvoja tai jonkinlaista lohdutuksen sanaa, minulla kuitenkin on usko tulevaan mutta en halua olla tälläinen lapsen synnyttyä. Haluan tuntea iloa lapseni syntymästä enkä vain "huokaista helpotuksesta" kun raskaus on ollut näinkin vaikea. Odotamme kaikesta huolimatta mieheni kanssa lapsemme syntymää ja lapsi on ollut toivottu jo ennen raskaustestin tekemistä.
Minulla alkoi marraskuun alussa masennus (on ollut aiemminkin) ja tuntuu etten pääse siitä irti vaikka olenkin siihen saanut apua ja nytkin käyn säännöllisesti hoidossa. Onko muut kokenut samaa tai onko tuttua? Onko masennus helpottanut lapsen synnyttyä, minusta tuntuu että tämäm masennus on puhjennut raskauden myötä vaikka olen aiemminkin kärsinyt masennuksesta. Ja minulle diagnosoitiin pari kuukautta sitten posttraumaattinen stressihäiriö mikä johtunee lapsuudestani ja raskaus nostaa kaiken pinnalle kun en halua että lapsellani tulee olemaan vaikeaa lapsuutta.
Onko neuvoja tai jonkinlaista lohdutuksen sanaa, minulla kuitenkin on usko tulevaan mutta en halua olla tälläinen lapsen synnyttyä. Haluan tuntea iloa lapseni syntymästä enkä vain "huokaista helpotuksesta" kun raskaus on ollut näinkin vaikea. Odotamme kaikesta huolimatta mieheni kanssa lapsemme syntymää ja lapsi on ollut toivottu jo ennen raskaustestin tekemistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun nyt jaksat vain raskausajan loppuun niin sen jälkeen voit ottaa jonkun hyvän mielialalääkkeen mikä tasaa tunteita:) Itselläni auttanut ylipaljon ja ei se hätä muutenkaan ole tämännäköinen. Raskausajan hormonit monesti sekoittaa päätä enemmän tai vähemmän ja melankolia on ihan tyypillistä jossain vaiheessa raskautta. Sinulla tietysti tuo vuodelepo ja huoli raskaudesta on aiheuttanut lisämurhetta eikä siinä ole helppo olla ilopilleri kun on huolissaan. Vauvasi on pieni, mutta olet kuitenkin jo voiton puolella. Kannattaa jutella paljon kavereiden ja miehen kanssa, älä jää yksin huolinesi ja keskustele tosiaan jo vaikka nyt lääkärin kanssa valmiiksi se mielialalääkeasia. Tarvittaessa voit saada reseptin jo nyt ja aloittaa lääkityksen heti synnytyksen jälkeen.
Voimia sinnepäin:)
Haluatko laittaa sun s-posti osoitteen niin voisin kirjoitella sulle :)
Laitahan sä se s.posti ni mä laitan sulle päin sitä postia. En haluis kuuluttaa osotettani netissä :/
En itekkää viittis netissä kertoilla.. Noh, toivottavasti saat juttu kaverin muualta :)