Miten kroppanne kestää? Itsellä alkaa hajoamaan jo kahden vuoden jälkeen ihan törkeesti... Mitä oireiluja teillä on? Itsellä:
-Verenkierto. Niin saatanan kylmä, kädet laikuttuvat violeteilla kulmioilla, kuten veren hyytymis potilailla.
-Suuhygenia
-Rytmihäiriöt
-Nivelkipu
-Verisuonet silmissä
jne. jne.
-Verenkierto. Niin saatanan kylmä, kädet laikuttuvat violeteilla kulmioilla, kuten veren hyytymis potilailla.
-Suuhygenia
-Rytmihäiriöt
-Nivelkipu
-Verisuonet silmissä
jne. jne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kolme vuotta olen sairastanut bulimiaa. Oksennan joka päivä. Itseasiassa olen niin häiriintynyt syömisen kanssa, että en syö aamupalaa,enkä töissä mitään. Saatan ehkä yhden omenan syödä, jos tulee heikko olo ja kahvia juon aina tauolla. Illalla sitten kävelen lähinpään kauppaan ja ostan kassillisen ruokaa ja ahmin ja oksennan itseni uupumukseen asti. Muuta elämää minulla ei ole kun ainainen työ ja yksinäiset illat kylpyhuoneen lattialla. Nykyään särkee joka paikkaa lihaksia ja niveliä kun vanhalla raihnasella mummolla. Palelen heti jossei ole tarpeeksi päällä.
Välillä pata niin jumissa ettei ajatus kulje ja tuntuu että stressaan ja hössötän ja asiat tuntuvat mahdottoman hallitsemattomilta.
Kasvot ovat ihan turvonneet ja sylkirauhaset.
Samoin verenkierto hidastunut jaloista jotka ovat päivän jälkeen ja joskus aamullakin niin turvonneet pohkeista että hyvä kun housun lahje mahtuu.
Kynnet lohkeilevat
Ääni käheä
Hiukset ohentuneet
Oikean käden rystysiin tullu kauheet rakot ja hiertymä jäljet hampaista
Surullinen mieli
Ainaiset silmäpussit
Eristäytyminen
Rahat vähissä
Ruuansulatuksen ja aineenvaihdunnan hidastuminen
Päänsärky ja kokoajan paine pään sisällä
Mietin melkeenpä koko ajan ruokaa
Väsymys
No en tiedä oonko mikää hcbulimikko, mutta ahmin ja oksennan lähestulkoon päivittäin. Ne päivät sitten, joina en oksenna ovat niitä "onnistuneita" päiviä etten ole syönytkään juuri mitään/yhtään mitään. Tätä on jatkunu vaihtelevasti 5 vuotta. En syö mitään ennen kello 5 iltapäivällä, kun ei vain maistu. Sitten syön jotain kevyttä/terveellistä vähän ja siitä pari tuntia niin olenkin jo ahmimassa. Mutta siis näitä oireiluja:
-Ääreisverenkierto huonontunut. Kädet ja jalat on aina kylmät ja sinertävät ja puutuvat todella helposti.
-Rytmihäiriöt (ei onneksi usein)
-Palelen koko ajan
-Sylkirauhaset tosi turvonneet
-Heikot kynnet ja hiukset
-Mustat silmänaluset
-Unettomuus
-Masennus
-Oon todella kalpea, ihoni on melkeen valkoinen
-Hampaissa eroosiota ja ne on kellertävämmät ku ennen
-Ainainen väsymys
-Itseinho/-viha
Ei mulle nyt muita fyysisiä oireita tule tähän hätään mieleen. Rahan meno on toki yks tosi vaikutava seuraus tällaisesta.
Sairastin kymmenen vuotta. Nyt vihdoin tuntuu että ehkä tästä sittenkin selviän. En ole oireillut kuukauteen. Juurikin terveydelliset haitat sai tajuamaan että pakko tästä on jotenkin päästävä ennen kuin kuolen.
Rytmihäiriöt
Heikko ääreisverenkierto
Jatkuvat vatsakivut, jotka johtivat useampaan munuaistulehdukseen ja sitä kautta tiputukseen
Turvonneet sylkirauhaset (turvonneet kasvot)
Hampaat kuluneet ja kiille kadonnut
Refluksitauti
Heikot lihakset
Heikot kynnet
Hiustenlähtö
Kaikkia näitäkin oireita ehkä pahin on masennus ja täysin musertunut itsetunto.
Nyt tosiaan tuntuu että saan elämänhaluni takaisin. Kun onnistumisia tulee, alkaa uskoa itseensä eikä enää halua antaa periksi tälle sairaudelle. Tiedän että tämän voittaminen tulee olemaan suurempi asia itselleni kuin mikään tutkinto tai työpaikka.
Tsemppiä kaikille! Uskokaa itseenne!
olen itse samoin sairastanut tätä tautia kohta 12 vuotta, ensin anoreksia ja sitten bulimia...normi setti siis. Miten olet päässyt taudista/oireiluista eroon? oletko toiminut vain omatoimisesti vai hakeutunut ihan ammattilaisten hoiviin? Olen itse lopen kyllästynyt, lopen uupunut ja ensi kertaa sairasteluni aikana aidosti huolestunut terveydestäni!! ja haluaisin epätoivoisesti lopettaa.
Suurin ongelmani on aloittaminen, eli jos siis alan syömään normalisti turpoan mahasta samantien (jopa 15cm pelkästä kahdesta ruisleipäpalasta), eli toisin sanoen aineenvaihduntani on täysin olematonta...myös surkeat yritykseni syödä silloin tällöin edes vain pieni salaattiateria päivässä on johtanut jopa 5kg painonnousuun 2 viikossa (ei siis oksentelua tuona aikana eikä muuta napostelua). tuntuu siis että lihoan vain jatkuvasti lisää ja lisää hillittömästi jos syön edes jotain. oletko itse onnistunut minkälaisella ruokavaliolla? onko painosi myös heitellyt ja jos on onko se tasaantunut missä aikataulussa? tiedän että vaikka kuinka hartaasti haluaisin lopettaa en vain voi jos se tarkoittaa että lihoan automaattisesti...tiedän sortuvani siinä vaiheessa jos painoni ylittää 60kg, useasti on siihen stopannut. olen nyt siis omassa ihanne painossani 170 cm ja 57kg.
Myös muilta olisi hienoa kuulla kokemuksia näistä lopettamisen "alkuajoista"
Anteeksi kun on vastaus kestänyt. Eli olen ollut syömishäiriöklinikalla hoidossa. Kävin toimintaterapiat ym. Ja lääkitys aloitettiin (seronil) mielialalääkkeillä. Aluksi ei toiminut mutta kun annostusta nostettiin kunnolla niin aloin voida tosi hyvin. Sitten olin ulkomailla kesätöissä ja lihoin ja se laukaisi taas oireet. Lopetin lääkityksenkin koska se ei enää tehonnut enkä tykännyt ajatuksesta että mielialani on "feikkiä". Halusin tuntea olevani oma itseni. Oireet jatkuivat ja mieliala heitteli.
Nyt olen ihan itse saanut oireet kuriin. Ilman mitään psykologeja tai muita. Tuntui että joku päässäni napsahti. Liikunta on auttanut ja harrastankin sitä todella paljon, ehkä liikaakin, mutta se pitää oireet kurissa ja syömisen hallinnassa. Aineenvaihduntani on myös ollut todella sekaisin eikä vatsa ole toiminut. Kävin lääkärillä ja sain Visibliniä ja Agiocuria. Lähes samaa tavaraa molemmat ja saatavilla myös ilman reseptiä. Olen saanut vatsani jotenkuten toimimaan. Yritän syödä vähän ja usein, mutta välillä sekään ei oikein onnistu töiden ja treenien vuoksi. Pyrin aina syömään aamupalan (tärkeä, aktivoi vatsan heti aamusta) ja kunnon lounaan töissä kun on ruokala ja normaalia ruokaa tarjolla. Päivällä ehkä jotain välipalaa ja välipalaa myös illalla. Iltasyöminen on siis aika vähäistä mutta kun en ole mikään kokki muutenkaan :)
En edelleenkään voi ostaa mitään herkkuja kotiin koska tiedän miten siinä käy. Ja käyn yleensä lähes päivittäin kaupassa koska silloin ostan vähemmän eikä kotona tule houkutuksia kun on jääkaappi täynnä.
Treenaan aika paljon enkä ehkä siihen nähden en syö tarpeeksi mutta tällä hetkellä en pysty muuhun. Laihduttamisajatukset eivät ole kadonneet mutta nyt en tee sitä epäterveellisesti. Nyt vain toivon että kasvoni vielä palautuisivat hoikaksi. Nähtävästi oksentamisen aiheuttama turvotus ja paine ei katoa hetkessä.
Kyllä sinä pystyt myös laihduttaa terveellisesti ja elää normaalisti. Ja tuo sinun painosi kuulostaa jo aivan hyvältä! Olen salilla huomannut että treenattu kroppa ja lihakset on nätimmät kuin törröttävät luut. Tsemppiä! Just believe!!!
Sairastin aikanaan todella rankkaa bulimiaa 7-vuotta. Oksentelua päivittäin, yleensä useita kertoja. Joskus meni koko päivä oksentaessa. Siis koko seitsemän vuotta. Kaikki ylimääräiset rahat ruokaan. Omaan asuntoon oli pakko muuttaa alle 18-vuotiaana, että sain toteuttaa itseäni rauhassa, vaikka olinkin järkyttävän yksinäinen. Opinnot jäivät kesken koska olin masentunut, lisäksi piti päästä töihin tienaamaan että pääsi kauppaan.
Palelu oli jatkuvaa. Nykyään ihmettelen miten pärjään pelkässä t-paidassa kotona.
Jatkuva närästys. Mitään ei voinut tehdä kun jo närästi. Ääni käheytyi.
Huimauskohtauksia.
Sydämentykytyksiä.
Väsymys.
Naama turposi. Jälkikäteen tuntuu hassulta katsoa kuvia, joissa olen luuta ja nahkaa, mutta naama hyvinsyöneen näköinen ja posket pyöreät.
Hampaiden vihlontaa.
Aineenvaihdunta ihan sekaisin. Lihoin helposti, koska säästöliekillä ollut elimistö otti kaiken mahdollisen talteen.
Jatkuva heikkouden tunne.
Oli varmaan muutakin, en jaksa muistaa.
Tästä voi selvitä. Minä tein sen. Tosin se johtui siitä että tulin raskaaksi, ja vaikka oksentelinkin harvakseltaan raskausaikana, loppuvaiheessa se jäi, ja sen jälkeen en ole oksennellut.
Pahimpina bulimia-aikoina olin varma että kuolen siihen. Tai jos en kuolekaan, tapan itseni.
Vieläkin olen tarkka painostani, lihominen kammottaa. Mutta nykyään syön kaikkea, tavallista ruokaa, en koskaan kevytruokaa vaan rasvaista ruokaa. Suklaata ja leivoksia. Olen oppinut tunnistamaan nälän, syön sen enkä pakkomielteen mukaan. Minun ei tarvitse tyjentää koko pöytää pakonomaisesti, ja kaappeja siinä samalla. Kotona on ruokaa kaapeissa, joskus ne jopa menevät vanhoiksi.
Vatsa ei enää turpoa ruoasta, vaan sulattaa miltei kaiken. Lämmönsäätely pelaa. Itsetunto ei ole paras mahdollinen, mutta parempi kuin vuosiin.Olen hoikka mutta en saa mustelmia liian ohuesta patjasta kuten joskus.
Välillä kaduttaa että menetin kaikenkaikkiaan pahassa masennuksessa ja syömishäiriössä miltei koko nuoruuteni. Kaikki alkoi 16-vuotiaana anoreksialla, joka pian vaihtui bulimiaksi. Mutta pääsääntöisesti ajattelen sen ajan vahvistaneen minua ihmisenä kaikesta kaameudestaan huolimatta.
Kroppa on mielestäni selvinnyt ja palautunut rääkistä. Vaikka oli raskauskin. Ainoa jäänyt oire on hampaiden vihlonta. Aineenvaihduntakin palasi ennalleen, vaikka luulin etten enää koskaan voi syödä normaalisti.
Kai tämän viestin tarkoitus on antaa toivoa huomisesta. En olisi ikinä uskonut selviäväni, niin kamalaa se oli. Enkä kaikkea muistakaan, jokin suojamekanismi pään sisällä varmaan. Melkein itken täällä, niin pahalta tuntuu teidän muiden sairastavien puolesta. Tsemppiä, ei elämä ole vielä pilalla vaikka se siltä tuntuukin!
*virtuaalihalauksia*