Olet nainen, elät parisuhteessa, ehkä sinulla on liuta lapsiakin. Elät arkielämää ilman sen kummempia huvituksia. Välillä väsyt kaiken pyörittämiseen, joudut ehkä painimaan taloudellistenkin asioiden kanssa. Kotisi ei AINA kiillä puhtauttaan (mutta joskus kuitenkin), etkä aina jaksa pyntätä itseäsi bilekuntoon. Saatat jopa kirotakin joskus, ehkä sinulla on jotain paheitakin. Suutut lapsillesi ja/tai kumppanillesi, mutta rakastat heitä/häntä kuitenkin sydämesi pohjasta. Netti ja telkkari tuntuvat väliin olevan parhaat ystäväsi. Kaipaat sosiaalista elämää etkä oikein tiedä miten sitä alkaisit kehittämään. Olet tai ainakin olet ollut joskus ihan sievän näköinen ja kokoinen, mutta elämä on jälkensä jättänyt ja niitä pitäisi vähän paikkailla lenkillä ja salaattilautasella, vähän ehkä meikkipussin tuotteillakin. Haluaisit elämältä jotain, vaikkei se aina ole itsellesikään ihan kristallinkirkasta että mitä se jokin on. NO....
Tervetuloa kerhoon! :) Itse täytän tänä vuonna 37, olen toista kertaa naimisissa, lapsia on vähän enemmän kun keskiarvo Suomessa näyttää. Asun omakotitalossa perheeni kanssa, hoitovapaalla tällä hetkellä. Paheeni lienee tupakointi (en kuitenkaan mikään ketjupolttaja ole). Saunan jälkeen otan saunajuoman, joskus kemuissa pari enemmän. En jaksa aina siivota ja pyykkiäkin riittää joka päivälle. Mutta pakkohan sitä on joskus ottaa itseään niskasta kiinni ja ihan perusteellisesti sitä kotia hoitaa. Omia harrastuksia ei juuri ehdi, vaikka mieli tekisikin. Mielessä on kaipuu ystävästä, jonka kanssa jutella tyttöjen jutut ja parantaa maailmaa kupin, lasin, mukin tai minkä vaan ääressä oikeastaan. Sellaisen ystävän, jonka voi päästää ovesta sisään vaikka sohvalla olisi kasa pyykkiä, lattialla tonneittain leluja. Sellaisen, jonka kanssa voi istua tukka pystyssä, lökärit jalassa ja hörppiä kahvia tai kuumentaa kännykkää. Siis jolle voin olla minä, juuri sellainen kuin olen. Mutta jonka kanssa voi myös laittautua ja mennä pilke silmäkulmassa vaikka syömään tai kiertelemään kirpparilla. Ja sen harvan kerran kun olosuhteet sallivat vaikka bilettämään! :)
Toivottavaa tietysti on, että kemiamme kohtaisivat ja voisimme tutustua ja ystävystyä. Siis jos olet olemassa muuallakin kun mielikuvituksessani. Kovin paljon helpommalla päästäisiin, jos olisit Tampereen seudulta, mutta tokihan sitä voi sukulaissielun löytää muualtakin. Laitathan tänne kommenttia, jos jotain liikahti jossain ja vaikka yhteystietojakin, jos privana haluat kirjoitella.
Tervetuloa kerhoon! :) Itse täytän tänä vuonna 37, olen toista kertaa naimisissa, lapsia on vähän enemmän kun keskiarvo Suomessa näyttää. Asun omakotitalossa perheeni kanssa, hoitovapaalla tällä hetkellä. Paheeni lienee tupakointi (en kuitenkaan mikään ketjupolttaja ole). Saunan jälkeen otan saunajuoman, joskus kemuissa pari enemmän. En jaksa aina siivota ja pyykkiäkin riittää joka päivälle. Mutta pakkohan sitä on joskus ottaa itseään niskasta kiinni ja ihan perusteellisesti sitä kotia hoitaa. Omia harrastuksia ei juuri ehdi, vaikka mieli tekisikin. Mielessä on kaipuu ystävästä, jonka kanssa jutella tyttöjen jutut ja parantaa maailmaa kupin, lasin, mukin tai minkä vaan ääressä oikeastaan. Sellaisen ystävän, jonka voi päästää ovesta sisään vaikka sohvalla olisi kasa pyykkiä, lattialla tonneittain leluja. Sellaisen, jonka kanssa voi istua tukka pystyssä, lökärit jalassa ja hörppiä kahvia tai kuumentaa kännykkää. Siis jolle voin olla minä, juuri sellainen kuin olen. Mutta jonka kanssa voi myös laittautua ja mennä pilke silmäkulmassa vaikka syömään tai kiertelemään kirpparilla. Ja sen harvan kerran kun olosuhteet sallivat vaikka bilettämään! :)
Toivottavaa tietysti on, että kemiamme kohtaisivat ja voisimme tutustua ja ystävystyä. Siis jos olet olemassa muuallakin kun mielikuvituksessani. Kovin paljon helpommalla päästäisiin, jos olisit Tampereen seudulta, mutta tokihan sitä voi sukulaissielun löytää muualtakin. Laitathan tänne kommenttia, jos jotain liikahti jossain ja vaikka yhteystietojakin, jos privana haluat kirjoitella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Taisinpa osittain tunnistaa itseni..jotenki tuntui tutulta lukea tekstiä ja tuumata että näinhän tämä elämä menee..Hassua,että joku toinen osaa pukea sanoiksi omat mietteet =)..Minä olen kohta 38 vuotta täyttävä uudelleen opiskelun löytänyt ilopilleri, joka aika usein mietiskelee, että mihin ne kaikki ystävät katosi vaikka kuinka yritin pitää yhteyttä..huokaus!Uusia tuulia kaipasin, joten repäisin ja vaihdoin alaa..kohta olisi valmistuminen edessä ja ties mitä!!Onneksi tuo opiskeluaika toi lisää mukavia tuttavuuksia mutta takaraivossa jäytää..jospa kaikki taas "häviää"..olen luonteeltani seurallisen sosiaalinen ja ystäviä ei ole ikinä liikaa..että tässäpä olen..jos kelpaa!!=))
... kun vastasit. Laitatko vaikka meiliä: [email protected], niin katotaan mitä keksitään! =)
No todellakin tunnistan! Olen naimisissa ja minulla on niitä lapsiakin. Miehen ollessa töissä aika tuntuu
tosi pitkältä täällä pyykkien, rojujen ja villakoirien seassa. Tänään sain siivottua (tuntuu ettei ole muuta
virkaa kun toisten jälkien korjaaminen) ja ruokakin pitäisi tehdä...suihkussa voisi sitten illalla käydä,
kolitsit päällä ja tukka sekasin tässä istuskelen.
Juu, minäkin olen joskus ollut se kuka voi laittaa vaatteet kuin vaatteet päälle ja hyvältä näytti!
Nyt ei enää niin hyvältä, vaikken mikään rumilus olekkaan. Tupakka maistuu minullekin, ja muutamat
oluetkin tulee otettua välillä. Pitäähän sitä jotain nautintoja olla.
Harmikseni en asu tampereen lähistöllä, vaan kotkassa päin, mutta kirjoitin kuitenkin.
Niin, ja olen 33 v. nainen.
Hei!
Olen 43-vuotias nainen ja olen asunut Tampereella, Velaattassa. Minulla on avomies mutta ei ole lapsia. Meillä on omakotitalo ja 2 koiria, 3 kissaa ja hevonen. Tulen saksasta, mieheni on suomalainen ja me muutimme Suomeen 2007. Olisis kiva jos vastat.
Terveisin, Tanja