Minulla luultavasti oli viime syksynä paniikkikohtaus. Se vain tuli niin, kun katsoin yksin kotona telkkaria n. 5-6 aikaan illalla ja yhtäkkiä alkoi tulla outo olo ja piti kai päästä jonnekkin pois. Mä nousin sohvalle istumaan, aloin itkemään lähdin ovesta ulos ja menin terassille heilumaan. Minä vain itkin, heiluin ja pelkäsin, että teen jotakin itselleni, minulla ei ole rajoja ja voin tehdä mitä haluan, enkä kontrolloi itseäni. Se oli kauheaa. Se kesti varmaan 5-10 minuuttia. Sen jälkeen olen alkanut tuntemaan ihan normaalissa olossa siis ei paniikkikohtauksessa, sellaista että minulla ei ole rajoja ja olen alkanut ajatella kaikkea niin oudosti. vaikeaa on edes selittää. esim. että me olemme vain maapallolla asuvia olentoja jne. ihan oudosti ja pelkään että teen vaan kaikkea mitä en haluaisi tehdä ja sitten pelkään että haluankin tehdä... pelkään esim. että huudan jotain noloa koulutunnilla tai että teen ihan mitä vaan noloa. Ja tämä on tosi vahva pelko: pelkään että tapan jonkun! sitä olen pelännytkin jo kauan. Se pelko minulla oli vahva jo 2008 vuoden kesällä, mutta muuten minulla ei silloin ollut sellaista oloa että minulla olisi edes paniikkikohtaus. eikä minulle tullut niitä ennen kuin vasta tuolloin viime sysksynä. Tänäänkin minulla oli aamulla ihmeellisen huono-olo. Loppupäivästä tuli outo olo ja matematiikan tunnilla oli vaikeata keskittyä. Viimesellä tunnilla luokassa taisi olla tunkkoinen ilmakin, ja minulla melkein alkoi paniikkikohtaus. Hikoilin, oli outo olo kaippa justiinsa se epätodellinen olo. Pelkäsin, että se tulee ja kaippa sain se ajatuksilla tulemaan, kun ajatukset ikäänkuin menivät ylikierroksille ja oli levoton olo. piti päästä pois ja tuli melkeen itku. En uskaltanut mennä kouluautoon, koska pelkäsin että se tulee siellä kokonaan. Tämä on kauheata! auttakaa! kiitos!
paniikkikohtaus
pelkäävä
2331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan kuin lukisi omia oireitaan :/ aikalaisen selvältä ph:ltahan tuo vaikuttaa..
Käy puhumassa koululääkärille tai terveyskeskus lääkärille. Ei ole syytä salailla, tarvitset apua, ennenkuin paniikkihäiriö pääsee liikaa hallitsemaan sinua. Itse koin asiasta lääkärille puhumisen helpottavana, sillä lääkäri tiesi heti mistä oli kysymys ja suhtautui asiaan "normaalisti", niinkuin olisin kertonut ihottumasta. Sain lähetteen mielenterveyslääkärille ja pääsin paniikkikouluun eli ryhmään, jossa paniikkihäiriötä sairastavat jakavat kokemuksiaan ja mielenterveyden erikoissairaanhoitaja kertoo faktaa ja opastaa. Sen jälkeen paniikkihäiriö ei ole ollut mörkö, vaan tuntunut aika tavalliselta. On se sen verran yleistä. Suosittelen sinullekkin tanssillista jumppaa ja itsestä huolen pitämistä venyttelyä jne. Ainakin minua nuo auttaa. En kuitenkaan halua vähätellä kohtausta. Sehän on ihan hirveää. Mutta kyllä se elämä sen jälkeen aina on jatkunut ja niitä onnen hetkiäkin on... Voimia.