"Kun ihminen täällä vanhenee ja hiukset päässä ahrvenee ja mieliala synkistyypi ..." lailetaan eräässä 30-luvun rallissa.
Iän mukana aivot(kin) vähitellen rappeutuvat. Mieli ei aina ole valoisa, synkkyyttä näkyy ei vain nykyisyydessä, vaan myös menneisyydessä, jota ei enää edes voi muuttaa, ja jopa tulevaisuudessa, josta ei vielä tiedetä.
Kun aivot rappeutuvat, tulee yhä tutummaksi tilanne, että henkilön tunnistaessan ei muistakaan hänen nimeään (sukunimihän on usein vaikeampi muistaa)).
Synkistyneisyys ja muistamattomuus - ovatko tuttuja ilmiöitä näin vuosien lisääntyessä ja 70 -vaiheessa?
Millä tavoin voitaisiin taistella niitä vastaan - vai katsotko, ettei asialle mitään voi, tulee mitä tulee- Katsotklo ettei sellaista omalle kohdalle tule?
Iän mukana aivot(kin) vähitellen rappeutuvat. Mieli ei aina ole valoisa, synkkyyttä näkyy ei vain nykyisyydessä, vaan myös menneisyydessä, jota ei enää edes voi muuttaa, ja jopa tulevaisuudessa, josta ei vielä tiedetä.
Kun aivot rappeutuvat, tulee yhä tutummaksi tilanne, että henkilön tunnistaessan ei muistakaan hänen nimeään (sukunimihän on usein vaikeampi muistaa)).
Synkistyneisyys ja muistamattomuus - ovatko tuttuja ilmiöitä näin vuosien lisääntyessä ja 70 -vaiheessa?
Millä tavoin voitaisiin taistella niitä vastaan - vai katsotko, ettei asialle mitään voi, tulee mitä tulee- Katsotklo ettei sellaista omalle kohdalle tule?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mieliala heti synkistyi , kun livahti tuo sanoma. Otsakkeessa pitää olla tietysti "aivot", ja ensimäisessä virkkeessä "lauletaan"-
annan mennä vaan...synkistelen jos synkistyttää, nauraa hihkun jos nauratuttaa, ja harveneehan nuo hapset ilman joka-aamuista hiustenhalkomistakii. Ja mitä sitä ennää kaikkee muistamaankaa, hyväks saattaa olla sekkii. Ai oikeinko taisteluun ehotat...hehheh.
riippuu, onhan niitä nuoriakin, jotka olivat jo kouluaikoina pessimistisiä eivätkä uskoneet itseensä. Aivot sinänsä vaativat myös käyttöä, tykkäävät askarrella milloin minkäkin asian kanssa. Jos kysymys on pelkästään itsessään huomaamansa tehottomuutta, en pidä sitä näin talviaikaan mitenkään ihmeenä. Jos asia huolestuttaa, tehdään terveyskeskuksissa nopea muistintutkimus pyynnöstä, jotta voi pois-sulkea mahdolliset sairaudet.
Helpompaa on ulkoilukin keväällä ja kesällä. En ole huomannut masentuneeni, ikä sinänsä ei rasita, sukuni on pitkäikäistä, ja olleet " täydessä terässä" yli 90, fyysistä heikkenemistä lukuunottamatta.
En ole ottanut turhia huolia, mikä kohdalleni tulee, aivoista kaikkein vähiten.Enkä yleensäkään, elän tässä ja nyt , iloneen suruineenkin omaa elämääni.-------- Kirjoitusvirheilleenkin voi nauraa----naura sinäkin!
N'äinhän se muisti huononeen pikkuhiljaa, ensin häviää mielestä nimet, sitten naamat, lopuksi jää sepalmukset auki, ei muista pissata vaan valuu pitkin reisiä, silloin ollaankin jo loppumetreillä. Lohdukkeenna todetaan, ei tämä prosessi nopeasti etene siihen kuluu aikaa,ikää ja tupakkaa, sitten satavuotis-synttärit on lähellä.
Ihan tavallista nimimuistin huononeminen, elonpiiri vähenee työelämästä poisjäämisen mukana. Vanhat tutut häviävät kuka minnekin, yksinäiset jonkun miehen tai naisen ketunrautaan.Pyöritään pienemmissä ympyröissä, uusia tuttuja tulee Tv-ruudun uutistenlukijoista ja urheilijoista.
Yksi uusi virkeänä pysymisen muoto on osallistua kerhojen ja yhdistysten sosiaalisiin tapaamisiiin, joista esim päivätanssit ovat lääkettä aivoille. Käyn näissä sosiaalisissa tapaamisissa ja muistelen tapaamieni henkilöiden nimiä, tulee jopa uusia tuttavuuksia. Voihan pariskunnat osallistua ukko-tai akkakullan kanssa tilaisuuksiin, silloin ei tule niitä jälki neuvotteluja.
Miltei kaikkialla on niitä ukkokuppiloita joissa miehet vaihtavat informaatiota päivän polttavista kysymyksistä. Missä näkyy naisryhmiä kuppiloissa?
ja muistamattomuutta, ainakin omalle kohdalleni. Lähimuisti on surkea, ennenkaikkea silloin, kun tilanne ei vaadi skarppaamista. Outo hajamielisyys on arkipäivää. Tietenkin on niin, että ne ihmiset, jotka ovat
tiedostavia, tiedostavat myös omat puutteensa (ja rappeutumisensa) herkemmin. Ja sitten on niitä, jotka osaavat ajatella asiat "parhain päin", nähdä valoa pimeydessäkin.
Ymmärrän, että tätä aivojen rappeutumista voi jossan määrin estää tai ainakin viivästyttää. Mitä niitä nyt onkaan: kalaöljy, monipuolinen liikunta, käsityöt, ristisanat jne. Niin ja tietenkin tuo sosiaalinen aktiivisuus, mistä Lorena* kirjoitti. Use or loose, käytä tai menetä - vai miten se nyt meni?
Ihmissuhteet ovat tässä tärkeä asia.
Siihen kuuluvat egtenkin perhe, lapset, lapsenlapset.
Ilman muuta siihen kuuluu myös intiimielämä ja seksin kaipuun toteutuminen.
En kyllä sexiä kaipaa, syykin selvä, en viitsi enää vanhoja ruunaikäisiä alkaa virittelemään kun tulos on sattumanavarainen. Olen alle 70v joten elämässä on muutakin sisältöä. Kukin elää tavallaan.
Muisti ei siitä parane onko kyljessä lempeä naukuva viriteltävä ukkeli vai ei. Korttipelit ja ristikot ne aivoja vireessä pitää. Klikkailkaa muisti sivuille voitte testata muistianne ja mikä sitä aktivoi.
Kun itsekään ei ole tai ei ehkä ole ollutkaan koskaan virittelyjä herättelevä, niin tuskinpa niitä ukkeleita on jonoksi ollut.
Jos säästyy aivosairauksilta, niin kyllä aivot siinä kestävät kuin muutkin ihmisen osat. Hyvä ravinto, liikunta, lepo ja puuhailu pitävät aivotkin kunnossa. Aivot ovat hyvin muuntumiskykyiset. Vaikka solut vähenevät, jäljellä olevat pystyvät ottamaan uusia tarpeellisia tehtäviä hoitaakseen. Sellaisia ovat esim. erilaiset muistin käytön kikat alkaen siitä kuuluisasta solmusta nenäliinassa.
Tietenkään aivoilta ei pidä vaatia kohtuuttomia tässä iässä. Niin kuin ei miltään muultakaan.