Useinhan

Lapsuuteni oli hyvä, aivan tavallinen työssä käyvä mama ja papa, ei väkivaltaa,ei alkoholia ja melkolailla vapaasti sain oleilla ja mennä. Masis paukahti siitä, että emenin työpaikkaan jossa oli jo vuosia Hitleröinyt viranomainen ja muthan se otti samalla lailla hammpaisiinsa ja nauttivissiin ensin kun en suostunut siihen ja pistin kampoihin. Jokainen muu oli jo nujertunut, niin alempiarvoiset työntekijät kun samanarvoiset työkaverit. Vuoden kestin piinaa ja vainoa ja temppuiluja, yritin pitää pääni kasassa ja elää normaalia perhe-elämää mutta sitten riitti ja lain suomin keinoin pistin vastaan enkä luovuttanut. Eukko sai kenkää hyvästä virastaan, mä tapu tapu jee hyvin hoidettu-selkääntaputuksia keskivaikean masennuksen. Puhkesi tuosta tapahtumasta. No, tekisin saman uudelleen ei siinä mitään. En voi kestää epäoikeudenmukaisuutta ja sitä että ihmisiä sorretaan kaikin keinoin, jopa piinataan. Uskon että em nainen oli sisimmistään pahantahtoinen.

Entä jos on ollut jotakin "huomaamatonta" lapsuudessa, ei mitään selkeää mutta esim tunteiden kieltämistä ja etäisyyttä. Luulen, että monilla masentuneilla voi olla sellaista taustaa ainakin, jos ei mitään räikeää "huonoa lapsuutta".