Mulla on ollut jo todella pitkään (n. 3 vuotta) sellaista, että vapaat ja yksinäiset illat pelottaa. Hyvänä esimerkkinä on maanantai-illat, jotka on mulla usein tyhjinä koulusta, kavereista, työstä, poikaystävästä ja harrastuksista. Rupean joskus jo perjantaina miettimään että "mites sitten se maanantai?", ja pilaan tietenkin aika tehokkaasti koko viikonlopun tunnelman. Tämä näkyy sitten esimerkiksi kiukutteluna ja mököttelynä. Mikä typerintä, ne vapaaillat usein sujuu ihan hyvin, ilmaantuu jotain tekemistä tai sitten keksin itsekseni jotain, ei useimmiten ongelmaa. Ajattelen vain hirveästi etukäteen ja stressaan.
En tiedä mitä noissa vapaailloissa pelkään. Mulla on ahdistusta ja masennusta, ja se olo pelottaa, siis pelottaa että tulee paha olo kun on yksin. Tai että keksii lisää ahdistavia ajatuksia, kun mulla on sellainen tapa muutenkin. Pitäis koko ajan pysyä toimeliaana, siksi kai tuollaiset tyhjät illat jännittää.
Erosin kolmisen vuotta sitten ekasta poikaystävästäni (olen nyt 24-vuotias nainen), jonka kanssa olin tottunut viettämään kaiken vapaa-aikani. Nykyisellä poikaystävälläni on paljon omiakin touhuja, samoin minulla, joten aina hänenkään kanssaan ei voi nysvätä. Haluaisin myös etenkin itseni takia oppia sietämään tätä ahdistavaa oloa, jota vapaaillat aiheuttaa. En tiedä olisko paras keino vaan opetella olemaan ajattelematta koko asiaa, siis tyyliin "katsotaan sit maanantai-iltana mikä olo on ja mitä tehdään", ei pääsis ainakaan mitään itseään toteuttavaa ennustetta syntymään. Toi ajattelemisen estäminen onkin sit helpommin sanottu kuin tehty...
Terapiaan ollaan hakeutumassa, muitakin juttuja taustalla. Mietin vain josko jollakulla täällä olisi asiaan sanottavaa...
En tiedä mitä noissa vapaailloissa pelkään. Mulla on ahdistusta ja masennusta, ja se olo pelottaa, siis pelottaa että tulee paha olo kun on yksin. Tai että keksii lisää ahdistavia ajatuksia, kun mulla on sellainen tapa muutenkin. Pitäis koko ajan pysyä toimeliaana, siksi kai tuollaiset tyhjät illat jännittää.
Erosin kolmisen vuotta sitten ekasta poikaystävästäni (olen nyt 24-vuotias nainen), jonka kanssa olin tottunut viettämään kaiken vapaa-aikani. Nykyisellä poikaystävälläni on paljon omiakin touhuja, samoin minulla, joten aina hänenkään kanssaan ei voi nysvätä. Haluaisin myös etenkin itseni takia oppia sietämään tätä ahdistavaa oloa, jota vapaaillat aiheuttaa. En tiedä olisko paras keino vaan opetella olemaan ajattelematta koko asiaa, siis tyyliin "katsotaan sit maanantai-iltana mikä olo on ja mitä tehdään", ei pääsis ainakaan mitään itseään toteuttavaa ennustetta syntymään. Toi ajattelemisen estäminen onkin sit helpommin sanottu kuin tehty...
Terapiaan ollaan hakeutumassa, muitakin juttuja taustalla. Mietin vain josko jollakulla täällä olisi asiaan sanottavaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla oli samanlaista ongelmaa samanikäisenä kun seurustelusuhteen jälkeen alkoi sinkkuelämä-vaihe ja kaverit ympäriltä alkoi pariutumaan eikä niistä ollu enää samaan tapaan seuraa, joten jäi sit enempi aikaa yksin. Olin nuori, asuin omillani ja lapsuuden kodissa tottunut,et porukkaa ympärillä aina ja muutenkin sosiaalinen, enkä osannu suhtautuu siihen liikaan yksinoloon. Lopulta ne liiat yksinäiset hetket oikeesti alkoi ahdistamaan ja kävinkin psykologin luona juttelemassa pari kertaa. Pelotti olla kotona! Mulle tuli ihan paniikkioireita, sydämentykytystä(mutta ei mitään itsetuhoisia ajatuksia kuitenkaan). Psygologilta en apua kokenut saavani ja jotenkin oli pakko vaan opetella siihenki yksinäisyyden sietämiseen ja sit taas helpotti kun löysin uuden seurustelusuhteen. Sen myötä olen kasvanut ja onnekseni oppinut elämään yksin kun äsken erosin. Olen nyt 30 ja tosi helpottunut, ettei yksinoleminen enää ahdista;) ihanaa! En tiedä mitä voisin neuvoa, mutta yritä olla mahdollisimman paljon kavereiden kanssa ja harrastuksissa jne.,ettei jää liikaa aikaa olla yksin. Aina kun tuntuu, et alkaa ahdistamaan, lähde vaikka lenkille. Jokin lemmikki, esim. koira on myös hyvä yksinäisyyden torjuja ja lenkille on lähdettävä joka päivä;).