että menetettiin toisemme. :( meillä on vain tämä yksi elämä ja se ei onnistunut nyt tuomaan meitä yhteen.
Surullista
olen.
19590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
muka menetimme? en haluaisi ainakaan menettää....
Tuntuu, ettet koskaan oikeasti mun kanssa halunnut ollakaan, eikö niín?
Jos olisit halunnut, olisit ottanut muhun yhteyttä ja tehnyt jotain asian eteen etkä olisi näin nopeasti ottanut uutta.
En ole ottanut ketään uutta..
ottanut yhteyttä eikä minulla ole ketään (vielä). Surullisin mielin luovun hänestä. Uskoin ja odotin niin kauan.
asiat selviää täällä jutellen tuntemattomille
voi kulta,
täällä voi kirjoittaa ihan mitä vaan, mutta älä luule, että mikään koskettaisia sinua oikeesti
surullista, oli liikaa esteitä :( Mutta kaikkea hyvää sulle, pidän susta kaikesta huolimatta.
Onnistunut mielestäsi ?
musta tuntu, että törmäsin koko ajan muuriin. Että sä et uskaltanut tai halunnut näyttää mulle sitä sisimpääsi, jonka mä kuitenkin tiesin/ ajattelin sun olevan. Ehkä mäkin olisin tarvinnut vahvistusta, koska mulla on tapana vaipua epärealistiseen haaveiluun ja mulle ei riitä mikään universaali rakkaus. siksi mä kysyin sulta sitä vähän epäsuorasti. Ja kun se vastaus oli ei niin oli helpompi vaan antaa periksi ja vastata toiselle kyllä.
En tiedä tarkkaan. Ehkä meistä voi tulla ystävät? Pidän susta paljon. Sun lähellä on sellainen kotoisa olo.
Tarkemmin miettien et välttämättä edes tiedä tästä mitään.
Meistä tulee Sydän ystävät ja olemme jo.Ehkäpä tiedän ja tunnen sen...
olettakaan muuta koska et osaa muuta kuin tämän. Puhua anonyymien kirjoittajien kanssa. Katso peiliin,
sieltä löytyy syy kaikkeen.
Jos haluaa oikean ihmisen oikeasti elämäänsä, pitää tehdä oikeasti jotakin.
Sinä et tehnyt mitään.
Komppaan sinua. Näin voisin itsekin kirjoittaa.
Tai ehkä elättelen edelleenkin toivoa jostain muusta.
Vaikea uskoa että hän haluaisi luovuttaa yrittämättä.
jos kaikki mitä asian eteen tekee on kirjoittaa anonyymejä viestejä nettiin ? Tiedätkö, se ei ole elämää,
elämään ei tarvita tätä konetta ollenkaan. Laita viesti, soita ym. se on elämää, ei tämä.
Mieti sitä.
että olisitte onnistuneet, miten yritit ?
että elämä tuo yhteen, niin ei ihmekään jos ei onnistunut.
Kyllä pitää tehdä itsekin jotain konkreettista, muutakin kuin palstatekstejä.
mikä on surullista niin se että on olemassa ihmisiä jotka luulevat tällaisten viestien hoitavan elämässä suuret ja pienet asiat. Surullista että jotkut ihmiset tuhraavat sen yhden ainutkertaisen elämän ja ihanan rakkauden istumalla ja seurustelemalla vieraiden nettikirjoittajien kanssa. Se on elämän heittämistä hukkaan.
näyttää siltä kuin onnelliselta lopulta.. Jotenkin uskon siihen, että kaikki vaikuttavat myös omalla toiminnallaan asioihin. Tarkoitan tässä negatiivisella tavalla itseäni.
Niin, ei se palstan ääressä istuminen varmaan mitään pelasta, mutta auttaa se ehkä vähän purkamisessa. Tai selvittämään ajatuksia, jos ei ole varma toisen tunteista.
Jos kaksi ihmistä ihmistä olisi kiinnostuneita toisistaan ja kumpikin tietäisi sen, niin.. kyllä sitä nyt varmasti jotain haluaisi tehdä oikeassa elämässä eikä istua koneella.
Tulipa taas ajatuksia.. mutta jos otsikko oli "surullista", ehkä ne liittyvät siihen vähän.
Minkäs sille voi..ettei tunteet kohdanneet..sä halusit kaveroida..mä rakastaa.. Olen liian intohimoinen (jota et minusta löytänyt)..pelkkään kaverisuhteeseen..tunteeni liian pinnalla vielä..ja ei ole ennenkään rakastamisesta kohdallani palattu kaveritasolle.
elämä ei tuo mitään eikä tee mitään jollei ihminen itse tee mitään muuta kuin istuu koneen edessä.
se ei kaatunut koneella istumiseen vaan siihen ettei toinen halunnut.