En jaksa enää.
En jaksa enää
En jaksa enää
27824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
...minä täällä ! Jaksellaanko yhdessä? Vaikka olenkin virtuaalihahmo, mutta olen kyllä olemassa ja olen isokokoinen ihminen :-( . - Välillä elämä on umpikujan tuntuista, on ollut minullakin. Olen sen ohittanut. Sitten se on taas tullut, mutta taas ohitettu. Asiat, jotka vaikuttavat tapaavat muuttua, hei! Jotakin jossakin loksahtaa erilailla, vaikka et voi nyt tietää, missä ja mikä asia. Olisiko Sinun tehtäväsi nyt odotella ja tehdä vain voitavasi? Ihan hassusti tulee mieleeni, että eka voitavasi on, että jos mahdollista hengität tasaisesti ja hoidat ravitsemuksesi... ihan perusasiat.
Hyvä, kun otit yhteyttä tänne. Olisiko jokin muukin yhteyspaikka tai -keino, mihin myös viesti tai puhelu tai, kävely. Entäs lisäselitystä tännekin?
...sinä olet ? Mitä kuuluu ja miltä tuntuu tänään. Uusi päivä, joskin harmaa täällä Et.-Suomessa, on noussut. Älä anna sen vaikuttaa. Sasitko katsottua pidemmälle...
- Ilmoittele itsestäsi, please.
Kiitos, "rukoillen?puolestasi", asiallisista vastauksista!
Vastedes pysyn poissa tältä palstalta!
Olet ihan oikeassa, että 'ilkeyteen tottuneet' nuoret (?) ihmiset vastailevat, mitä sattuu. On kurja, kun ei keskity siihen, mitä toinen sanoo, vaan tyrkyttää omaa asiaansa.... tyyliin 'mun on vain pakko'. Minusta nuo, mitä koit epäasiallisiksi, ovat henkilöitä joiden ei pitäisi vastailla KENELLEKÄÄN. He ovat itse sotkussa ja katkeroituneita jne. Lämpönsä menettäneitä, jotenkin sekin kai tarvitsee ymmärtää.
Sanotaanhan yleensäkin, ettei kenenkään, jonka omat asiat eivät ole kunnossa ja tasapainossa, niin semmoisen ei tule pyrkiä lainkaan auttamaan muita! Sehän on vanha sääntö. Kun näin toiminaan, niin kommentit ovat sitten - tuota luokkaa.
Tästä palstasta. Eipä tämä paras ole, mutta löytänet sopivampiakin, jos netillä haluat puhua... Tai, laita erilainen aloitus, ettei "provosoi" ketään? Kaikkea hyvää maanantaihisi Sinulle. En voi sille mitään, että mua helpotti, kun tulit esiin. Vaikkemme tunne! Pelkäsin, että olit im:aa tekemäään lähdösssä... tms. (Rukouksiin vastattiin ;-)
minäkään esim just nyt jaksaisi, mutta kun on P a k k o.
Muuttolinnut Verkkoklinikalle. Siellä on järkevää keskustelua ja kannustusta löytyy.
Ei ole. Pakko ei ole kuin kuolla.
Turha tulla tänne palstalle valittamaan, ei täällä moni muukaan jaksaisi. Kaikki ollaan samassa veneessä.
ovat JOUTUNEET hoitamaan omaa jaksamistaan psykiatrisella osastolla =(( En olis koskaan kuvitelluolevani siellä. Olin ja palasin.
Saitko apua sieltä? Onko nyt parempi olo?
Niinhän se on, että on se vaan koetettava jaksaa, kuka minkäkinlaisella menestyksellä. Tämän kai pitäisi olla vertaistukipalsta. Täällä kirjoittelevat monenlaisissa elämäntilanteissa olevat. Toiset ovat jo päässeet "väljemmille vesille" asioidensa kanssa, toiset taas sinnittelevät jaksamisen äärirajoilla. Toisilla on jo, mitä jakaa muillekkin: toivoa siitä, että parempaa on vielä luvassa. Mutta muistaa täytyy, että nämä, jotka eivät enää näe mitään toivoa, ovat erittäin herkkiä ihmisiä. Heihin sattuu kipeästi lisää se, että jos he kokevat tulleensa jotenkin torjutuksi tai sivuutetuiksi hätänsä kanssa. Se on kuitenkin aina avunhuuto, että edes kirjoittaa jotain, sanasen tai kaksi. Siihen riittänee monesti vastaukseksi se, että joku todella vastaa empaattisesti, kuten nimimerkki "rukoillen?puolestas". Empaattisuutta tarvitsevat nekin, jotka ovat "katkeroituneita ja itsekkin vielä sotkussa".
Aloittajalle, älä luovuta! Etsi apua, ota vastaan KAIKKI mahdollinen apu mitä ikinä vaan tarjolla on! Lääkäriin ensisijaisesti, jos itsetuhoisia ajatuksia on. Sitten auttava puhelin (maksullinen) klo 21-03 nro 09-10071, mielenterveysliiton vertaistukipuhelin klo 10-15 nro 03039292 (maksullinen). Paikkakunnallasi todennnäköisesti vastaa myös päivystävä pappi päivystyspuhelinnumerossa. Älä jää yksin asioittesi kanssa, puhu jollekkin, jos tiedät yhdenkään empaattisen lähimmäisen ihmisen.
tarkoittanut pahalla, mutta kun se on tosiasia. Toivon kaikkea hyvää aloittajalle.
En tarkoittanut sinua, vaan tarkoitin sitä, joka sanoo, ettei tänne palstalle kannata tulla valittamaan. Tottahan se on, että kaikkien meidän olisi vaan pakko jaksaa. Mutta jotkut eivät vaan jaksa, vaan näkevät ainoana mahdollisuutenaan riistää hengen itseltään. Ja se on äärimmäisen surullinen tilanne. On aina hätkähdyttävää lukea ihmisen hätähuuto: "En jaksa enää". Aloittaja, muistan sinua rukouksin kun en muuta voi vaikka haluaisin!
Sama juttu. Pidetään aloittaja mielessä. Tulehan, Aloittaja, on-line kuitenkin vielä. Kerro, onks' yhtään paree...
Kertoisitko meille muille MILLAINEN sinun veneesi on. Ymmärrän kyllä 'samassa veneessä', siksihän minäkin tätä ketjua luen tässä.
Jos Sinä nyt kuitenkin valittaisit, niin MITÄ valittaisit. Miksi olet sitä mieltä, että se olisi turha 'tulla tänne valittamaan'? Tämä palsta on tarjoitettu kertomiseen, siitä mikä valituksen mielialan tekee. Kirjoittaminen usein helpottaa. Onko Sinua 'jotenkin lyöty turpiin'? Et Sinä ainakaan mikään turhake ole!
Mikä tuo verkkoklinikka on? Mikä osoite?
Näillä keskustelupalstoilla liikkuu kaikenlaista porukkaa, ei kannata ottaa niin vakavasti kaikkien kirjoituksia.
On olemassa Mielenterveysyhdistys Taimi Ry:n vertaistuki- ja keskustelupalsta. Siellä viestit esiluetaan ennen julkaisemista, joten ihan kaikkea ei päästetä läpi. Kannattaa tutustua, jos joku ei ko. palstasta tiedä. Ja aina voi tehdä ilmoituksen asiattomasta viestistä, jos siltä tuntuu (siis tällä palstalla).
Heip, jos vastasit mm. minulle. Ajattelin niin, että Jotakin ON tuonkin henkilön takana, sisimmässä, jotakin vaikeaa, KOSKA laittaa tuommoisen viestin "turha tänne tulla valittamaan". Jokin siinä just häntä nyppii. Kokeeko hän saaneensa turpiin elämässä ja muuten ja näin jakaa katkeruuttaan sen sijaan, että kertoilisi ja saisi keskustelua aikaan. Osaltani otan ns. vakavasti jokaisen ihmisen, voihan aina sillai 'analyyttisesti' tutkailla, mitä mahtaa minkäkin repliikin takana olla ja miksi? - Tässä tapauksessa mulle tulee tunne että tällä "turha tänne" -tyypillä itselläänkin tuskaa ja vaikeutta...(?)
- Mitääs Aloittajalle tänään - kuuluu ?
vai että oikein JOUTUNU hoitamaan jaksamistaan? Mitä helvetin joutumista siinä on? Se on kuule todellinen pelastus ja silmien aukaisu monelle OIKEASTI apua tarvitsevalle. Jos revit kiksejä siitä että oot ollu omasta mielestäs todella pohjamudissa ja vertailet ettei muilla voi olla pahempaa ku sulla niin hoitoa todella tarvitsetki!!!! Mee takasi sinne mistä palasit!! ja vinkkinä vaan että älä herranjumala tuu takasin ennenku osaat ajatella muitaki ku omaa persettä.
mitä tulee tapahtumaan
seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä,
en voi muuttaa sitä pelkäämällä.
Odotan sitä täydellisellä sielunrauhalla
mielessäni kuin meren tyyneys.
Tuska ja pelko estävät kehityksemme.
Pelon ja tuskan aallot torjuvat sen,
mitä sieluihimme on tulossa tulevaisuudesta.
Luota siihen, mitä sanotaan
tapahtumien jumalalliseksi viisaudeksi
varmana siitä, että sen mitä tapahtuu
täytyy tapahtua
ja sen vaikutukset johonkin suuntaan
tulevat olemaan hyvät.
Tämä tunnelma sanoissa, tunteissa, ajatuksissa,
on luottamuksen tunnelma,
jonka tulisi muuttua rukoukseksi
elää pelkästään luottamuksesta
ilman minkäänlaista varmuutta olemassaolossa,
luottamuksesta aina läsnäolevaan
henkisen maailman apuun.
Muulla tavoin ei tällä hetkellä todellakaan
voi elää jottei rohkeus pettäisi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8818315
"Mitä sinulle antaisin itsestäni? Palan masennustako kaivaisin sydämestäni? Haluaisin kuitenkin jotain kestävää ja eheää - rakkautta parantavaa.
Minäkö kertoisin sinulle tuskasta - ahdistuksesta ja masennuksesta. Katson silmiisi lähes sammuviin - se saa omat silmäni kyyneliin.
Olethan kuullut Jumalan armosta, - siitä parantavasta rakkaudesta.
Se sinullekkin, lapseni, tarkoitettu on - ota vastaan lahja niin verraton"
- Marianne -
Heippa! ootko vielä palstalla? Mitä kuuluu? Saa valittaa, vertaistukena täällä ollaan saamassa ja antamassa. Ootte auttaneet muuten mua paljon, kiitos. Moni, en pysty luetella nimimerkkejä kun ei kaikkia muista ja joistain muille tarkoitetuista viesteistä olen saanut vinkkejä ja ahaa-elämyksiä ja omaan elämäntilanteeseen sopivia apuja.
Ketä lienet kaipaillut, itse olen ajatellut kaikkia kirjoittajia. Kaikki kaipaamme jakamista, välillä saamassa ja välillä (toivottavasti) antamassa. On totta, että monista viesteistä saa oivalluksia ja ne ovat tosi tärkeitä, vaikka olisivat ihan pieniäkin oivalluksia. Jatketaan vaan kirjoittelemista, myös "En jaksa enää" ja "En minäkään". Kaikki me ollaan monin tavoin haavoittuneita ja herkkiä, myös toisen ihmisen ehkä kovaltakin kuulostavalle kommentille. Mutta siellä kovankin kommentin takana on ehkä toinen samanlainen haavoitettu ihminen, joka peittää haavoittuneisuutensa kovuuden muurin taakse.
JAKSETAAN YHDESSÄ, ystävät!
Kiitos vastanneille, eritoten "rukoilen?puolestas" ja "Särkynyt saviruukku".
Olen saanut/saamassa ammattiapua.
Lupasin pysyä poissa palstalta, mutta tämän vielä kirjoitin.
Kiitos.
Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut:
"En jaksanut uskoa valoon, en lämpöön ja aurinkoon. Vetäydyin hämärään taloon, varjoon ja pimentoon.
Jossakin kaukana täältä valoa ehkä on. Joku voi pilvien päältä tavoittaa auringon.
Toivoni hiipui ja hukkui huolien paineeseen. Iloni sammui ja nukkui hämärään hiljaiseen.
Aurinko syttyy kuin tuli, taivaalle hehkumaan. Kivikin lämpenee sulaa, vahaksi kokonaan"
Murheellisten taloon loistaa aurinko. Astu ulos, valoon. Yö on mennyt jo.
Pimeys on poisssa, suru hälvenee. Kivun onkaloissa valo säteilee"
Toivon kaikille meille kärsiville valon sädettä kivun onkaloihin ja toivoa toivottomuuteen!
Suloinen olet, kiitos.
Heippa. Pakkas-PÄIVÄÄ ! Kaikille tätä lukeville Ystäville, varsinkin Aloittajalle.
Aikamoista vuoristorataa tämä elämä on. Tarvii kai muistaa siellä montussa ollessaan, että kolistellaan vielä kukkulallekin - ja taas ehkä alas, sorry. Otetaan tämä haasteena, elämä ON. Mä oon jo vanhempi ja olen ikäänkuin lakannut yrittää parantua; olen mikä olen ja niillä eväillä, kun annettu on. Näin saan rauhaa ja tyytyväisyyttä. Myös pahoissa oloissa en enää ole niin säikky, niihinkin jotenkin tottuu, kun sitä on tapahtunut ennenkin, ja varsinkin, että ennenkin on päästy YLÖS. Jos Aloittajakin on vielä nuori-nuorehko, niin tulet vielä hurjasti vahvistumaan, eikä umpikujafiilikset enää pääse niin herkästi. Näin olen itse kokenut elämäni kulussa.
Kiva, kun sinä Aloittaja oot mennyt jonkun pakeille puhumaan. Toinen ihminen pystyy aina antamaan vinkkejä, oivalluksia ja sillei jaksellaan - eteenpäin :-) . 'Vertaillaan', virtuaali-Ystävät, taas!