Synnytykseni oli ihana tapahtuma, ei jäänyt minkäänlaista kammoa seuraavaan kertaan ;).
Viime syyskuussa syntyi pieni tyttöni raskausviikolla 40 5. Edellisenä päivänä neuvolasta laittoivat lähetteen äitipolille kohonneen verenpaineen takia (yläpaine 150-160, alapaine 100-110...). Muita raskausmyrkytyksen oireita ei ollut ja vointinikin oli hyvä. Menimme siis äitipolille ja sille tielle jäätiin. Lääkärin mukaan oli turha jäädä odottamaan muita raskausmyrkytyksen oireita, koska viikkoja oli kuitenkin jo yli lasketun ajan. Oli siis aivan turvalista ja viisasta alkaa käynnistellä synnytystä. Niinpä siis jäimme osastolle.
Puolen päivän aikaan sain ensimmäisen pienen lääkemurusen kohdunsuulle pehmentämään ja kypsyttämään kohdunkaulaa. Paikat eivät siis olleet vielä ihan valmiit synnytykseen. Kuitenkin supistukset alkoivat jo tuolla yhdellä murusella ja neljän tunnin päästä otetussa käyrässä supistuksia oli jo niin tiheään, ettei uutta annosta uskallettu antaa. Kätilön mukaan koko homma olisi kuitenkin vielä voinut pysähtyä. Tunsin supistukset aluksi kyllä, mutta eivät olleet kovin pahoja. Niitä tuli kuitenkin todella tiheästi. Pari tuntia supistusten alkamisesta olin sentin verran auki. Eli siis jotain todella tapahtui :) ! Pikuhiljaa supistukset tulivat kipeämmiksi ja kipeämmiksi, niitä tuli tiuhaan. Viimeisen kerran kun kätilö osastolla kokeili kohdunsuun tilannetta, olin pari senttiä auki. Tämän jälkeen kaikki tapahtuikin vauhdilla. Ihmettelin, kuinka kipeää supistukset tässä vaiheessa jo tekivät, miten selviäisin loppuun? Alle tunnissa olin jo siinä pisteessä, etten tiennyt miten päin olisin ja supistuksia tuli yhtenään. Kätilökään ei tainnut uskoa, että minuun todella sattui ja kovaa jo tuossa vaiheessa. Kun sitten sanoin tuntevani todella kovaa painetta, kätilökin taisi vähän säikähtää ja kokeiltuaan kohdunsuuta sanoi, etten saa ponnistaa jos siltä tuntuu. Olin siis alle tunnissa auennut parista sentistä täysin auki. Ilmankos supistukset tuntuivat.. siinä sitten juoksujalkaa lähdettiin kärräämään synnytysosastolle ja saliin, josta suoraan ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti saliin menemisestä 14 minuuttia. Ponnistaminen ei sattunut oikeastaan yhtään, tuntui lähinnä helpottavalta. En edes ehtinyt tajuta, kun pieni prinsessamme oli jo syntynyt ja sain hänet rinnalleni. Kello 20.06 syntyi siis pikkutyttömme ja tuore isäkin oli hieman pyörällä päästään asioiden nopeasta etenemisestä :). Tämä oli siis ensimmäinen synnytykseni ja oli kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, vaikka supistukset kipeää tekivätkin.
Tsemppiä siis kaikille tuleviin koitoksiin!!
Viime syyskuussa syntyi pieni tyttöni raskausviikolla 40 5. Edellisenä päivänä neuvolasta laittoivat lähetteen äitipolille kohonneen verenpaineen takia (yläpaine 150-160, alapaine 100-110...). Muita raskausmyrkytyksen oireita ei ollut ja vointinikin oli hyvä. Menimme siis äitipolille ja sille tielle jäätiin. Lääkärin mukaan oli turha jäädä odottamaan muita raskausmyrkytyksen oireita, koska viikkoja oli kuitenkin jo yli lasketun ajan. Oli siis aivan turvalista ja viisasta alkaa käynnistellä synnytystä. Niinpä siis jäimme osastolle.
Puolen päivän aikaan sain ensimmäisen pienen lääkemurusen kohdunsuulle pehmentämään ja kypsyttämään kohdunkaulaa. Paikat eivät siis olleet vielä ihan valmiit synnytykseen. Kuitenkin supistukset alkoivat jo tuolla yhdellä murusella ja neljän tunnin päästä otetussa käyrässä supistuksia oli jo niin tiheään, ettei uutta annosta uskallettu antaa. Kätilön mukaan koko homma olisi kuitenkin vielä voinut pysähtyä. Tunsin supistukset aluksi kyllä, mutta eivät olleet kovin pahoja. Niitä tuli kuitenkin todella tiheästi. Pari tuntia supistusten alkamisesta olin sentin verran auki. Eli siis jotain todella tapahtui :) ! Pikuhiljaa supistukset tulivat kipeämmiksi ja kipeämmiksi, niitä tuli tiuhaan. Viimeisen kerran kun kätilö osastolla kokeili kohdunsuun tilannetta, olin pari senttiä auki. Tämän jälkeen kaikki tapahtuikin vauhdilla. Ihmettelin, kuinka kipeää supistukset tässä vaiheessa jo tekivät, miten selviäisin loppuun? Alle tunnissa olin jo siinä pisteessä, etten tiennyt miten päin olisin ja supistuksia tuli yhtenään. Kätilökään ei tainnut uskoa, että minuun todella sattui ja kovaa jo tuossa vaiheessa. Kun sitten sanoin tuntevani todella kovaa painetta, kätilökin taisi vähän säikähtää ja kokeiltuaan kohdunsuuta sanoi, etten saa ponnistaa jos siltä tuntuu. Olin siis alle tunnissa auennut parista sentistä täysin auki. Ilmankos supistukset tuntuivat.. siinä sitten juoksujalkaa lähdettiin kärräämään synnytysosastolle ja saliin, josta suoraan ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti saliin menemisestä 14 minuuttia. Ponnistaminen ei sattunut oikeastaan yhtään, tuntui lähinnä helpottavalta. En edes ehtinyt tajuta, kun pieni prinsessamme oli jo syntynyt ja sain hänet rinnalleni. Kello 20.06 syntyi siis pikkutyttömme ja tuore isäkin oli hieman pyörällä päästään asioiden nopeasta etenemisestä :). Tämä oli siis ensimmäinen synnytykseni ja oli kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, vaikka supistukset kipeää tekivätkin.
Tsemppiä siis kaikille tuleviin koitoksiin!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.