Heippa..
Onko kellään ollut tällaista? Haluaisin todellakin tietää miten tällaisen saa loppumaan..
Siis tällaisen, että kun olen yksin jossain, esim. asunnollani, niin varsinkin illalla pimeän tultua alan uskoa sellaista, että kaikki muut ihmiset on kadonneet maailmasta. Että olen ainut ihminen maailmassa. Ja sitten tulee ahdistus ja kauhea paniikkikohtaus. Yritän soittaa jollekin kaverille, mutta jos kukaan ei vastaa, varmistun siitä että muut ovat kadonneet ja asunnon ulkopuolella ei ole yhtään mitään. Enkä saa sellaisena hetkenä itseäni millään uskomaan että tuo ajatus on ihan kummallinen ja se ei voi olla totta. Se pelko tulee niin voimakkaana, että sekoan.. En osaa edes selittää sitä. Psykologi pistää stressin piikkiin, mutta mulla on ollut tätä jo 16-vuotiaasta asti, nyt olen 23. En ole kehdannut jäädä juuri tästä asiasta puhumaan psykologin tai lääkärin kanssa, kun on ollut muita läpi puitavia asioita. Ja tuntuu ettei psykologit ja lääkärit oikeasti mitään mun asioita tajua. Ne ajattelee jotain ihan muita asioita sillon kun niille kertoo salaisuuksiaan..
Onko kellään ollut tällaista? Haluaisin todellakin tietää miten tällaisen saa loppumaan..
Siis tällaisen, että kun olen yksin jossain, esim. asunnollani, niin varsinkin illalla pimeän tultua alan uskoa sellaista, että kaikki muut ihmiset on kadonneet maailmasta. Että olen ainut ihminen maailmassa. Ja sitten tulee ahdistus ja kauhea paniikkikohtaus. Yritän soittaa jollekin kaverille, mutta jos kukaan ei vastaa, varmistun siitä että muut ovat kadonneet ja asunnon ulkopuolella ei ole yhtään mitään. Enkä saa sellaisena hetkenä itseäni millään uskomaan että tuo ajatus on ihan kummallinen ja se ei voi olla totta. Se pelko tulee niin voimakkaana, että sekoan.. En osaa edes selittää sitä. Psykologi pistää stressin piikkiin, mutta mulla on ollut tätä jo 16-vuotiaasta asti, nyt olen 23. En ole kehdannut jäädä juuri tästä asiasta puhumaan psykologin tai lääkärin kanssa, kun on ollut muita läpi puitavia asioita. Ja tuntuu ettei psykologit ja lääkärit oikeasti mitään mun asioita tajua. Ne ajattelee jotain ihan muita asioita sillon kun niille kertoo salaisuuksiaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Jätä kahvi/kofeiini pois ja kaikki mikä kiihoittaa pelkokeskusta aivoissa. Koska ne ajatukset muodostuvat sisäisestä/ulk. stressistä, mikä aiheuttaa jännitystä ja pelkotiloja, sekä kerro lekurillesi, varmasti hän ymmärtää. Xanor ja ehkä sopiva muut lääke auttaa. Siirry teehen ja syö kunnon ateria ainakin kerran päivässä ja viim. 2,5 - 3 tunnin välein välipala. Leipä on siihen tosi hyvä. Sillä verensokerin vaihtelut ja stressi lisäävät pelkoja,jännitystä, paniikkia, ahdistusta ja masennusta, pelot lisäävät stressiä ja se taas pelkoja joten kierre on valmis. Eli stressi jota kofeiinikin aiheuttaa, laskee verensokeria ja saa pelot ja ahdistuksen lisääntymään, mikä lisää stressiä j.n.e. Joten koita muuttaa elämäntyyliäsi ja hae todella apua. Kun tulee vanhemmaksi, niin oireet helpottuvat, mutta on hyvä olla jokin peruslääkitys noihin oireisiin. Lisäksi psykosomaattisiin oireisiin auttaa peruslääkityksen lisäksi 100 mg aspiriinipilleri entero, voi ottaa ilman nestettä. Yksi mahdollisuus on, että sinulla on n.s. poissaolokohtaus, minkä stressi voi laukaista. Aivojen sähköinen häiriö.
Kuuntele musiikkia ainakin noin 10 min. ennen nukahtamista, sekin helpottaa ja kokeile laittaa kädet rinnalle oikea käsi vasemmalle ja vasen käsi oikealle niin että sormet ovat lähellä olkapäitä, se rauhoittaa ajatukset. Tsemppiä!
Ala moista ilmaiseksi ittellas pida. Kuulostaa kovasti paniikki hairiolta, jolle nykyaan on helppo loytaa hoitoo. Kasissani on kaynnyt muutama tutkimus ja voin lampimasti suositella kayttaytymis-kognitiivista toisen sukupolven terapiaa. Antaa paremmat tulokset kuin laakehoito taikka kombinaatio laake psykoterapia. Ole huoletta, se on hoidettavissa.
Huonoin vaihtoehto on kombinaatio hoito. Hyva terapia ilman laakkeita on kaikista tehokkain.
Kuullostaa tutulta sillä itsellänikin on tuollaisia luuloja varsinkin jos on itsekseen.
Toinen on sitten se että luulen että olen ainoa ihminen jolla on "elämä". Kaikki muu mitä tapahtuu silloin kun en ole paikalla, ei tapahdukkaan vaan muut sanovat vain sen tapahtuneen. Luulen että olen ainoa ihminen ja muu maailma on vain harhaa. Mistä sitä tietää :D
Sitten vielä minua haittaa se että en saa näitä ajatuksia pois päästäni koska luulen että niin kaikki yrittävätkin saada ne pois niin etten enää epäilisi mitään ja sitten muut saisivat minut valtaansa. Kuullostaa oudolta ja naurankin näille mutta en vain saa sitä pois päästäni, koska ajattelen kuitenkin lopulta: "mitäs jos se onkin totta".
Vielä muuta että kärsin huonosta itsetunnosta ja ajatus menee puhuessa aina poikki kun ajattelen: "toivottavasti ei mene ajatus poikki". Itseäni ärsyttää myös se että pyydän liian paljon anteeksi ja olen liian kohtelias, jonka luulen johtuvan siitä etten halua joutua mihinkään riitoihin ja petyn herkästi.
Olen perusterve, 17v poika ja mietin mistä johtuu tämmöset.
Mielialaltani olen kuitenkin iloinen/pirteä ja mietteliäs. Enkä haluaisi mennä minnekkään puhumaan kellekkään terkkarille yms.. vaan kerroin asian foorumilla.
Elämääni tämä ei häiritse muuten kuin vaan suurien sosiaalisten paineiden alla. Kuten silloin kun ajattelee ettei saa mokata nyt etteivät he/hän luule minua oudoksi.
Stressiä ei synny muusta kuin noista sosiaalisista paineista ja niitä ei nyt ole paljoa enää kun on niin paljon kavereita.
Itsetuntoni vain on nollassa ollut pitkään johtuen siitä että se sai pahoja kolhuja joskus yläasteen alussa.
Mutta yritän saada sen nousemaan mutta pienetkin pettymykset ja ihmisten ylenkatseet saavat sen puotoamaan rajusti ja vain onnistumiset saavat sen taas nousemaan mutta se on tuskainen tie saada se kohoamaan.
Olisi voinut kirjoittaa uuden ketjun tästä mutta toivottavasti tämä ei häritse paljoa. :)
Olisiko jollain vielä kertoa että kuullostaako vakavalta vai onko jotain nuoruuden oireita yms..
ps. tuo puhe ongelma kyllä häiritsee että jos siihen ois jollakulla joitain konsteja tai kokemuksia :P