Vuosia jatkunut vakava masennus

Oi.et ole ainoa.olen 24 v ja sairastanu vaikeaa tai vakavaa masennusta n 11-12 vuotta, 12-13 vuotiaana alkanut. se on pahentunut vuosien aikana ja olen käynny koulukuraattorilla koko kouluajan sekä psykologeilla ja lääkäreillä.olen jopa ollu psykiatrisella osastolla.lääkkeitä syön ja olen kokeillut vaikka mitä.käyn terapiassa edellenkiin, tunnen olevani yksin eikä ole ketään jonka kanssa jutella. tiedän tasan mitä tarkoitat. olen vaan elossa mutten ELÄ. kävelevä ruumis. yritän nykyään jo jopa peittää ja esittää että pärjään paremmin kun tosiaan teen.jopa psykologi sano että olen tosi hyvä esittämään...mulla on todetta lisäks vielä kaksisuuntainen mieliala häiriö ja vaikea astma...saan ahdistus- ja paniikkikohtauksia enkä kykene mihinkään. yritän opiskella mutta sekin on mennyt ihan päin..jotain.en tiedä miten kykenen töihin, maanataina pitis mennä henkilöstöpalvelulle haastatteluun mut oon nyt jo paniikissa.en pysty edes työharjoitteluun menemään. lisäksi on vielä epävakaa persoonaallisuushäiriö..ihme kun sitä on viel hengissäkään...

Minäkin luulin masennusta umpikujaksi, sitten keksin mistä se aiheutui ja poistin aiheuttajan tällä tavalla. Nyt olen täysin oireeton ilman lääkkeitä.

http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/

Olettekos saaneet parannettua itsenne? Olen 26-vuotias ja sairastanut 9-vuotiaasta masennusta, välillä on kyllä ollut hyviä kausia. Nyt olen ehkä syvimmässä masennuksessa ikinä. Mikään ei kiinnosta ja huvita. Voisin lopppuelämäni vain istuskella sisällä ja tuijottaa nettiä. Itsemurhan ajattelu ei edes muuta tunnetilaa mitenkään. En ole ollut opiskelu- tai työelämässä nyt vuoteen ja ei voisi vähempää kiinnostaa. On tää nyt kummallista että yhtään mikään ei kiinnosta. Lähinnä olen elossa läheisten tähden. Olen täysin elävä kuollut.

Moro! Minä olen vakavasti masentunut myös, mutta myös masentunut voi olla onnellinen. Itse olen oppinut olemaan hyvin autuas ja onnellinen tämän sairauden keskellä. Voihan syöpäsairaat ja diabeetikot ja halvaantuneet olla onnellisia niin miksei myös masentuneet voi olla onnellisia ja hyviä ihmisiä! :)

Masennus on yksi sairaus sairauksien joukossa. Kuitenkin me kaikki ihmiset olemme arvokkaita ja uniikkeja maailmankaikkeudessa. Jumala on luonut ja tarkoittanut meidät olemaan.

Itsellä masennusta ja kovaa ahdistusta takana 8v. Alkuaikoina pystyi hyvin esittämään, että kaikki on ok ja jopa ylläpitämään ihmissuhteita. Siitä sitten pikkuhiljaa alkoi välttelemään ihmissuhteita ja opiskelut kärsi. Nyt tuntuu, että opiskeluista ei tule mitään ja yksinäisyys painaa, vaikka muutama ystävä onkin jäljellä.

Kyllähän sitä tietää ettei asiat itsestään miksikään muutu, mutta pelkää niin paljon, että saisi jonkun leiman otsaansa, ei uskottaisi tms. Noh, ehkä joku päivä.

Hei Vakavamasennusjaonni, olen ymmälläni :o MITEN VOI OLLA VAKAVASTI MASENTUNUT JA ONNELLINEN??????!!!!!! Se on mielestäni aivan absurdia!!! Sama kuin jalaton kävelisi tai kädetön tekee käsitöitä... Nim. Ihmettelen vaan

Hirveää on just se,että miettii että läheisten takia pitää elää,vaikkei niitä usein edes fyysisesti näe.