Lukekaa tämän päivän Hesarista Päivi Revon kirjoittama juttu huostaanotoista. Hän mainitsee siellä mm. Suomi24 sivuilta löytämästään kirjoituksesta. Ja kertoo erään todella niin todellisen jutun lapsen hakemisesta huostaan ja samalla vietiin äiti mielisairaalaan. Tämä lapsi on jo melkein aikuinen.
Päivi Repo mainitsee kirjoituksista, joita hän sai joulun aikoihin pyydettyään huostaanoton kokeneita vanhempia kirjoittamaan kokemuksistaan.
Päivi Repo mainitsee kirjoituksista, joita hän sai joulun aikoihin pyydettyään huostaanoton kokeneita vanhempia kirjoittamaan kokemuksistaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hesari sivu A11 tänään
"Asiakkaan ja potilaan asema ja oikeudet
-Sosiali- ja terveydenhuollon asiakkailla ja potilailla on asema ja oikeuksia kahden lain perusteella.
- Apua tarvitsevalla on oikeus saada asianmukaista ja laadultaan hyvää palvelua. Vaihtoehdoista on kerrottava avoimesti. Asiakasta on kohdeltava loukkaamatta hänen ihmisarvoaan, vakaumustaan ja yksityisyyttään.
- Palveluja on oikeus saada sovitussa tai kohtuullisessa ajassa omassa kunnassa.
- Potilaan tai asiakkaan tietoja käsitellään salaisina."
Ylläoleva ei ole vitsi, vaan totisinta totta. Nuo lait ovat todella voimassa Suomessa tällä hetkellä.
Ne koskevat jopa lapsia ja niitä pitäisi noudattaa myös lastensuojelussa.
Eikä yhdelläkään lääkärillä ole oikeutta ohjata lasta huostaanotettavaksi, jos kodissa eivät huostaanottokriteerit täyty.
Mutta aivan tavallinen käytäntö on, että hoitotakuulaki (kuuluu myös yllä mainittuihin lakeihin) ei toimi ja jos psykiatri katsoo lapsen tarvitsevan hoitoa pikalähetteellä, laitetaan lähete lastensuojelulaitokseen ja sinne ei pääse sisään ilman huostaanottoa. Laitonta! Laitonta ja laitonta tehdä huostaanotto ilman lastensuojelulaissa mainittuja huostaanottoperusteita!
Tämän valtakunnan asioita ei olisi koskaan saanut laskea niin retuperälle, että tuollaisessa tilanteessa huostaanotto saadaan väänneltyä lapsen edun mukaiseksi tapahtumaksi, koska sitä se ei todellakaan ole. Ei varsinkaan, koska aniharva lastensuojelulaitos pystyy tarjoamaan sitä sairaalahoitoa, jota lapselle alkujaan oltiin hakemassa.
Kiintoisa yksityiskohta em:ssa tilanteissa on vielä se, että suurin osa tuolla perustein tehdyistä huostaanotoista koskee neurologisten oireyhtymien lapsia. Kun psykiatria saa heistä otteen, lasta ei enää vanhempien pyynnöistä huolimatta lasketa neurologisiin tutkimuksiin, vaan pakkohoidetaan psykiatrisena potilaana, jota nuo lapset eivät ole. He tarvitsisivat neuropsykitrista kuntoutusta kotoa käsin käytynä, ei mitään psykiatrian tarjoamaa sairaalahoitoa ja/tai analyyttista psykoterapiaa, joka yleensä vain vammauttaa neuron puolen lapsia.
Siis missä lasten ja vanhempien ihmisoikeudet näissä asioissa?
Autismi-lehti nro 1, 2010, sivu 50:
"Diagnoosina Aspergerin -oireyhtymä on melko uusi. Oireyhtymästä EI TIEDETÄ ERITYISESTI JULKISEN terveydenhuollon puolella riittävästi. Tutkimusten mukaan oireyhtymän esiintyvyys on kuitenkin luultua yleisempää.
Tulevaisuudessa tärkeää olisi lisätä erityisesti julkisen puolen terveydenhoidon henkilöstön tietämystä mm. Aspergerin oireyhtymään liittyvistä piirteistä. Näin pystyttäisiin tunnistamaan ja ohjaamaan asiakkaat mahdollisimman pian oikeiden palveluiden ja tukitoimien piiriin. Tärkeää olisikin mahdollisimman aikainen diagnosointi, jonka jälkeen voitaisiin kartoittaa mahdolliseen kuntoutukseen tarvetta. Kuntoutuksen on todettu, sen sisältämän arjenhallintataitojen ja toiminnanohjauksen harjaannuttamisen kautta, vahvistavan kuntoutujien itsenäistymistä sekä selviytymiskeinoja. Tiedon lisäämisen ohella haasteena olisi kehittää juuri tälle asiakasryhmälle soveltuvia kuntoutusmuotoja ja täyttää selvää neuropsykiatrisen kuntoutuksen palveluvajetta."
Palveluvajetta! Siis miten mitkään Hesarissa mainitut lait voivat toteutua näiden lasten kohdalla, koska heidän kuntoutuksessaan on palveluvajetta! Ja lisäksi julkisen puolen terv.hoidosta puuttuu tietoa edes tunnistaa näitä oireyhtymiä. Sanomattakin on selvää, että myös näillä lapsilla on samanlainen oikeus julkisen terv.hoidon palveluihin, kuten kaikilla muillakin Suomen kansalaisilla.
Juuri noin kuin Austismi-lehdessä on kirjoitettu.
Täältäkin on saanut lukea eräiden levittämää aivan väärää tietoa, jonka perusteella luullaan, että jos ihmisellä on jokin terveydenhoitoon vivahtava tutkinto, niin hän muka osaisi tunnistaa näitä oireyhtymiä. Asia ei vain yksinkertaisesti ole niin, ei edes lääkäreiden kohdalla.
Siksi ainakin pääkaupunkiseudulla olisi muutettava se käsittämätön järjestelmä, jonka mukaan apua hakeva perhe ohjataan aina ensin psykiatrian pakeille. Kun vanhempia kuunneltaisiin, se kohottaisi huomattavasti oikeusturvan tasoa näiden lasten kohdalla. Ja minkä ihmeen takia yhden lapsiryhmän pitäisi jäädä julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle, johon kaikilla muilla tämän maan kansalaisilla on oikeus?
Sosiaalitoimi vaati lääkäriä kirjoittamaan kielteisen lausunnon äidistä. Lääkäri ei suostunut, koska tunsi äidin monen vuoden takaa, ja hänen mielestään äiti oli aivan normaali ja lapsi kunnossa. Sossut ottivat yhteyttä yli-lääkäriin, joka ei tuntenut tapausta lainkaan, ja vaativat tältä kielteisen lausunnon, ja onnistuivatkin siinä. Että tällaista on sossujen toiminta.
Jos lastensuojeluviranomainen kysyy jotain muilta instansseilta, on heidän pakko kertoa. Se, käyttääkö lastensuojeluviranomainen sitten lausuntoja oikein on toinen asia. Mutta viranomaisten tarvitsee vain kertoa lasta / lapsia koskevista asioista. Meillä tosin lastensuojelu kyseli minun lääkäriltä terveydentilastani, ja mielestäni en kuulu lastensuojelun alaisuuteen, joten en ymmärrä, miksi lääkäri mitään informoi. Lääkärillähän on vaiti-olo velvollisuus, vai? Muuten asia ei minua jurppisi, koska terveydessäni ei ole mitään salattavaa, mutta lastensuojeluviranomainen väänteli sitä sitten oman mielensä mukaan. Minun käyntini lääkärissä ei mielestäni muutenkaan kuulu millekään sosiaaliviranomaiselle.
Lastensuojelu osaa muutenkin vääntää kaikki asiat niin päälaelleen että. Kun lapsi halusi soittaa sinne ja puhua mielipiteestään, niin painuivat sijoitus-paikkaan porukalla lasta tenttaamaan, että miksi hän nyt kotiin haluaa. Mikä on syy. Täytyyhän olla joku syy. Lapsi sitten hädissään alkoi tarinoida kaikenlaista, josta sitten piti pitää taas kerran palaveri.
Palaverissa ei tultu hullua hurskaammiksi.
Ei tosin vieläkään, kuuden vuoden huostan jälkeen saatu vastausta siihen yksinkertaiseen kysymykseen, että miksi lapset oli otettu huostaan? Tietänevätkö itsekään?
Saisiko joku laitettua linkin??
En löydä netitse...
sitä netistä löytänyt. Tässä kuitenkin sunnuntailta on tuo sivu kädessäni, voin kirjoittaa myöhemmin illalla tänne, jos kukaan muukaan ei löydä linkkiä tuohon artikkeliin.
Sunnuntaina 7. helmikuuta 2010 Hesarissa ollut artikkeli:
"Huostaanotto järkytti luottamusta oikeusvaltioon"
Päivi Repo HS
"Olen ollut monessa paikassa, mutta tämä heilautti henkilökohtaista turvallisuuden tunnettani", kertoo 66-vuotias entinen vientimies.
Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä pitkään olemalla isättömien poikien aikuinen kaveri.
Yksi poika on jäänyt erityisesti mieleen. Kymmenvuotias oli kokenut kovia ja oireili koulussa. Perheneuvola lähetti hänet sairaalaan tutkimuksiin. Ensimmäisen viikon jälkeen äiti halusi keskeyttää hoidon. Toisen viikon lopulla lääkäri uhkasi huostaanotolla, äiti taas ilmoitti, ettei hoito jatku.
Seuraavana maanantaina pihaan tuli poliisiauto ja kaksi ambulanssia: toisella vietiin poika lastenkotiin, toisella äiti pakkohoitoon.
Pojan tutkimukset eivät jatkuneet, äiti todettiin mieleltään terveeksi. Parin vuoden kuluttua poika palasi kotiin ja asui siellä äidin kuolemaan asti. Nyt hän lähestyy aikuisuutta ja toisessa lastenkodissa lähellä sukulaisiaan.
"Minua järkytti se miten yhdellä puhelinsoitolla viedä voidaan ihmisiä kotoa kuten Stalinin ajan Neuvostoliitossa", mies kertoo. "Luottamus oikeusvaltioon meni."
"Äiti vietiin hoitoon siksi, että oli eri mieltä siitä miten hänen poikaansa pitää kohdella. Sukset menivät ristiin, tilanne eskaloitui ja tällaista tuhoa tuli."
Äiti kävi läpi koko oikeusprosessin. Korkein hallinto-oikeus totesi, että asia oli valmisteltu huonosti. "Tähän tuhlattiin älyttömiä rahoja. Perhe olisi pärjännyt pienellä avulla."
En tiedä, miksi HS:n kaikkiin artikkeleihin ei saa suoraa linkkiä, mutta tässä osia siitä ja lisäksi omia kommenttejani.
"Huostaanotto voi näyttää viranomaisen vallankäytöltä
Perheille ei aina selitetä, mitä heiltä odotetaan. Asiakkaan oikeudet eivät aina toteudu lastensuojelussa.
Asiakkaiden oikeudet eivät aina toteudu lastensuojelussa niin kuin lait edellyttävät. Tämä ilmenee lukijoiden kokemuksista, joita HS pyysi joulun alla huostaanotoista. Aihe on esillä verkkokeskusteluissakin. 'Vanhemmilla ei ole oikeusturvaa', Suomi24:ssä kirjoitetaan."
Juuri näin. Ja suurin kärsijä on lapsi, sillä aina kun vanhempien oikeusturvaa rikotaan, se kohdistuu lapseen moninkertaisena, lapsen ja vanhemman oikeudet ovat niin sidoksissa toisiinsa. Tyypillistä vanhempien kirjoitusten vastustajille on kuitenkin se, että yritetään väittää jopa vanhempien unohtavan lapsen oikeudet kun samalla arvostelija unohtaa, että vanhempien oikeuksista on puhuttava, koska aikuisethan näitä asioita keskenään neuvottelevat. Eli jos vanhemmilla ei ole oikeusturvaa, ei sitä silloin ole lapsellakaan tai kaikkein vähiten hänellä.
Lehti jatkaa: "Sellainen ei ole tavoite, vaan lastensuojelunkin työntekijöiden pitäisi tehdä yhteistyötä asiakkaiden kanssa."
Juu, mutta jos asiakas rohkenee olla eri mieltä sosiaalityöntekijän kanssa, on viranomaisella valta julistaa hänet yhteistyökyvyttömäksi, vaikka kyse voi olla vain siitä, että vanhempi näkee lapsen edun eri tavalla, koska hän kuitenkin tuntee oman lapsensa parhaiten. Sossun julistamassa yhteistyökyvyttömyydessä ei tosiaan tarvitse olla kyse siitä, että vanhempi olisi noin yleisesti sosiaalisissa suhteissaan kyvytön. Mielivaltaisen viranomaisen kanssa voi tulla leimatuksi tuolla tavalla täysin aiheetta.
"Eteen tulee kuitenkin hankalia tilanteita, erilaisia kuin muissa palveluissa, selittää kehittämispäällikkö Hanna Ahonen Valvirasta. Virasto alkoi valvoa myös sosiaalihuoltoa vuoden alusta. Last.suojelun tavoite on ajaa lapsen etua. Vanhemmat taas kokevat, että heitä syytetään huonosta vanhemmuudesta. Lapsi puolestaan on lojaali vanhemmilleen. 'Viranomaisen tehtävä on asettua lapsen puolelle, ei etsiä syyllistä', Ahonen korostaa."
Kyllä huostaanotto leimaa vanhemman huonoksi vanhemmaksi vielä tänäkin päivänä, vaikka iso osa huostaanotoista tapahtuukin kuntien palvelujen puutteen takia. Mutta koska tätä ei rohjeta julkisuudessa myöntää, ei edes tässä artikkelissa, on asioiden pyörittely sitten tätä luokkaa. Totta kai lapsi on lojaali vanhemmilleen, miksi ei olisi! Paljon tehdään laittomia huostaanottoja erityislapsille tai pelkkien koulujen riittämättömän rahoituksen takia, esim. koulukiusaamisesta johtuen kun kiusatuksi joutunut huostataan. Kuka noissa tilanteissa olisi ollut lapsen tukena parhaiten ja ajanut hänen asiaansa kuin oma vanhempi? Lastensuojelu on laitettu täysin laittomasti paikkaamaan kuntien väärien säästöjen puutteita, eikä heillä yksinkertaisesti ole tarjota lapsen ongelmaan muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto. Monesti asia ei edes kuuluisi lastensuojeluun, vaan toiselle hallinnonalalle. Monet sossut eivät rohkene vastustaa esim. erikoislääkärin lähetettä last.suojelulaitokseen, vaikka eivät perheestä huostaperustetta löydäkään, silloin aletaan keksiä hyvin vajain syin oikeudessa läpi meneviä syitä huostaanotolle. Muun muassa silloin sossun papereihin luiskahtaa helposti maininta "perheessä on myös alkoholinkäyttöä" ja se, että kyse on kohtuukäytöstä, jätetään mainitsematta. Merkintä ymmärretään myöhemmin oikeudessa ja valitusviranomaisissa tietysti liiallisena alkoholinkäyttönä. Minkä ihmeen takia lapsi ei olisi tuossa tilanteessa lojaali vanhemmilleen! Hyvinkin pieni lapsi ymmärtää kyllä, onko hänen hyvä olla kotona ja onko vanhempia aihetta syyllistää mistään. Siksi vanhempien päihdeongelmankin pitäisi olla niin selvästi näkyvissä, että pelkkien epäilyjen varassa ei sillä perustein huostaanottoa pitäisi koskaan tehdä. Kyse on lapsen kohdalla kuitenkin hallinto-oikeudellisesta vapaudenriistosta, ei sitä pitäisi pelkän huoliajattelun tai puuttuvien lakisääteisten palvelujen varassa tehdä ikinä!
Vanhempi on tuossa tilanteessa lapsensa ainoa asianajaja, jonka arviointikyvyn lapsen oikeuden ymmärtämiseen voi viranomainen asettaa hyvin puuttuvin perustein kyseenalaiseksi. Hyvää oikeusapua perhe saa yleensä vain suurella rahalla, jos on varaa palkata perheoikeuteen perehtynyt asianajaja itselleen. Sossulla sen sijaan on oikeusapua aina käytettävissä ja itselleen täysin ilmaiseksi tietenkin. Tilanne on sama perheen arviointitilanteessa kuin hallinto-oikeudessakin.
"Ongelmia syntyykin tavasta, jolla lakia toteutetaan. Lain mukaan asiakkaalle on selitettävä oikeudet, velvollisuudet ja erilaiset vaihtoehdot niin, että asiakas ymmärtää ne. Sosiaaliasiamiesten raporteista ilmenee, että näin ei aina ole. Heiltä pyydetään toiseksi eniten neuvoja juuri lastensuojeluasioissa.
'Yhteydenotoista syntyi kuva, että asiakkaiden on usein vaikea ymmärtää miksi toimenpiteet ovat tarpeellisia tai mitä asiakkaalta odotetaan', kirjoitti Hämeenlinnan seudulla toimiva sosiaaliasiamies Satu Leippo raportissaan. 'Vanhemman saatetaan odottaa muuttavan toimintaansa, mutta vanhempi ei tiedä miten tai miksi. Kysymys on siis siitä, että asiakas ei saa riittävästi tietoa tehdyn toimenpiteen tai päätöksen taustalla vaikuttavista seikoista.'. "
Kyllä minulle selitettiin eri vaihtoehdot, eikä niitä ollut. Minun ei kuitenkaan odotettu muuttuvan, koska huostaanoton syyt eivät olleet kotioloissa. Meillä oli siis niin rehelliset sossut, että he eivät ryhtyneet syitä keksimään, mutta huostaanotto tehtiin silti erikoislääkärin kirjoittaman lähetteen takia sellaiseen laitokseen, joka vastaanotti vain huostaanotettuja lapsia. Laitoksella ei tietysti ole tuollaisessa tilanteessa oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi, mutta se nyt on vain yksi ihmisoikeus- ja oikeusturva rikos kaikkien muiden rötösten lisäksi, joita lastensuojelussa nykyisin tapahtuu.
Julkisuudessa ei kuitenkaan myönnetä näitä huostaanottoja olevan olemassakaan, siksi artikkelin teksti ehkä mieltyy monen lukijan mielessä tarkoittavan päihdevanhempia, jotka eivät halua nähdä ja myöntää omia puutteitaan kasvattajina.
"... asiakas ei saa riittävästi tietoa tehdyn toimenpiteen tai päätöksen taustalla vaikuttavista seikoista.' " Ei varmasti niin, koska ei niitä anneta julkisuuteenkaan. Kun media puhuu vain pääasiassa päihde-, väkivalta- ja vakavista mielenterveysongelmaista kärsivien perheiden huostaanotoista, todellisuus vääristyy ja iso osa huostaanottojen todellisista syistä on jäänyt kansalaisilta pimentoon. Lehdistö julkaisee tiedon kultajyviä pieninä osina, asiayhteydestään irrotettuna, jolloin huostaanottojen kokonaistilanne ei hahmotu lukijoille sellaisena kuin pitäisi.
Joku lehti voi kirjoittaa sossun kertoneen, miten kunta pakotti pätevän työntekijän vetämään hakemuksensa pois, koska he eivät halunneet palkata säästöjen takia pätevää lastens.työntekijää. Toinen kertoo huomatun, että heillä on perheitä ohjattu laittomin perustein lastensuojelun asiakkuuteen. Kolmas kertoo kuntaliitoksen jälkeen huomatun, että uusi suurkunta vaatii perheen tukien supistamista heikoimman kunnan tasolle, pahimmassa tapauksessa siis poistamaan ne kokonaan. Näin on mahdollista sekin mielivalta, että hallinto-oikeuden varalle huosta-asiakirjaan laitetaan huostaanottoa estävää avohuollon tukea tarjotun, mutta se ei ollut riittävää. Ei tietysti, koska se pahimmillaan oli vain keskustelua perheen kanssa! Puuttuvista palveluista ja last.suojelun määrärahoista voi puhua vaikka kymmenen vuotta, eikä sillä saada yhtään senttiä oikeaa tukea aikaiseksi. Saati, että lakisääteisissä palveluissa on puutteita ja niitä korvataan huostaanotoilla.
Lastensuojelun mielivallasta kärsii eniten lapsi. Totta kai niin on! Poliitikoilla on kyllä koko totuus lastensuojelun alennustilasta ja siksi voikin kysyä, kauanko heidän omatuntonsa antaa lapsia vammauttavan lastensuojelun jatkua. Ei kaikki ole kohdallaan laillisinkaan perustein tehdyissä huostaanotoissa, lastensuojelun valta on aina huostaanotossa järkkymätön, sen voi murtaa vain harvoin ja se tapahtuu aina suurella rahalla. Artikkelin loppu on kuitenkin kiinnostava kun Laippo mainitsee sosiaalityöntekijöistä:
"Hän arvioi, että tiukkaa vastakkainasettelua voi lieventää pyrkimällä avoimeen vuoropuheluun. Lahden-Heinolan sosiaaliasiamies taas totesi, että työntekijöiden vorovaikutus- ja neuvottelutaitojen kehittämiseen tulee jatkossakin kiinnittää huomiota.
Yhteistyön puutteesta kärsii etenkin lapsi.
'Yhteistyö perheen kanssa on tärkeää varsinkin päädyttäessä huostaanottoon', Valviran Ahonen huomauttaa.
'Tavoite on purkaa huostaanotto jonakin päivänä. Sitä ennen perhettä ei pidä jättää yksin, vaan kunnan velvollisuus on seurata tilannetta'."
Ihanko totta, mikä uutinen! Ei tietysti perhettä pitäisi jättää yksin, mutta kun vain jätetään! Nyt on sentään huostien purkaminen sentään lisääntynyt, kun muutama vuosi sitten sekin oli harvinaista. Mutta ei vieläkään olla täysin päästy huostaanottoihin sisältyvästä piiloadoptiosta, kun sekä sossu että sijaishuolto saattavat ilmoittaa lapselle heti alkuvaiheessa, että "sinä et kotiudu täältä ikinä". Millä oikeudella noin tehdään? Niin minunkin 9-vuotiaalleni oli sijaispaikassa sanottu, minkä lapsi tosin järkytykseltään pystyi kertomaan minulle vasta sitten, kun kotiuttamisesta oli kulunut jo vuosia aikaa.
Vanhemmat jäävät yleensä täysin yksin ja monesti laitosten tarjoama perhetyöksi ulos päin mainostettu pakkopulla on aivan turhaa toimintaa. Sitä tarjotaan nimenomaan siksi, että laitos saisi mainostaa työtään kukkeilla palveluilla, joiden varjolla sitten olemattomasta tuesta kuntaa rahastetaan. Eikä kaikille vanhemmille tarjota edes lumetukea, koska ei vanhemmissa ole syytä tehdylle huostaanotolle.
Merkittävä artikkelin anti on se, että sossujen mainostama vanhempien yhteistyökyvyttömyys saattaakin tosiaan olla joskus sossujen yhteistyökyvyttömyyttä. Ei edes koulutukseen pääsyn kelpoisuusehtojen tiukentaminen riitä silloin, kun kuntapoliitikoille ei ole paljoa väliä, miten ammattitaidoton henkilö on perheen asioita käsittelemässä. Hän nimittäin on se, joka asioi perheen kanssa, pätevää työntekijää tarvitaan vain huostaanottopäätöksen hyväksymiseen. Hyväksymiseen riittää se, että se on paperilla laadittu niin, että se menee läpi hallinto-oikeudessa.
Eräs rehellinen sossu kertoi, miten koulutusaikana jo näkyi osan tulevista työntekijöistä alalle sopimattomuus. Mutta eihän tämä tietysti poliitikkoja kiinnosta. Leimataan vain kaikki huostavanhemmat mediassa yhteistyökyvyttömiksi päihde- tai väkivaltavanhemmiksi, niin hyvä tulee. Kunta saa valtiolta rahaa tehtyjen huostaanottojen määrän mukaan, lapsista viis!
Löytyi tällainen:
Akuutin Arkisto
20.1.2009
Uusi lastensuojelulaki kangertelee
.......
http://yle.fi/akuutti/arkisto2009/200109_d.htm
olisi saatava myös kansaiväliseen tietoisuuteen.
Kaikkialla maailmalla kun tiedetään miten Stalin ja Hitleri näitä "kotoota pois" asioitaan ihmisten elämän suhteen hoitivat .....
Kukahan esimerkiksi veisi näitä suomalaisten Stalin kohtaloita EIT:lle tuomittaviksi?
Tutkinta pino lähetettävistä asiakirjoista on jo hyvin korkea
ja aina vain paisuu korkeammaksi maassamme
tämä h.hulluuden myötä koko ajan suuremmaksi.
vietykin jo, koska onhan Suomea huomautettu ulkomailta täällä tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista.
Se oli hyvä vertaus, että meidän viranomaisille pitäisi tulla myös opettamaan, että jotkut asiat ovat ihan oikeasti rikoksia, samoin kuin Haitin pääkaupungin gangstereille piti YK:n henkilökunnan opettaa, mikä on moraalisesti tuomittavaa ja rikollista.
""Minua järkytti se miten yhdellä puhelinsoitolla viedä voidaan ihmisiä kotoa kuten Stalinin ajan Neuvostoliitossa", mies kertoo. "Luottamus oikeusvaltioon meni." "
Eräs isä järkyttyi tuollaisesta simputuksesta niin, että hänen oli tosi vaikea toipua siitä vielä ennalleen.
Hyvä linkki, kertoo myös toimittajien näkemyksistä, eikä vain bio-vanhempien.