kuinka monta pientä kuolemaa
käpertymistä
itkulla huuhdeltujen silmien öitä
olen kokenut ja halunnut unohtaa
kaivannut
että kipein kaikesta himmenee
käden liike pysähtyy
ja jättää iholle lämpimiä painanteita
unieni takaiset unelmat
kantakaa minut yli tämän päivän
kätkekää kyyneleet
ja kiinnittäkää säteitä, säteitä ikkunaani
käpertymistä
itkulla huuhdeltujen silmien öitä
olen kokenut ja halunnut unohtaa
kaivannut
että kipein kaikesta himmenee
käden liike pysähtyy
ja jättää iholle lämpimiä painanteita
unieni takaiset unelmat
kantakaa minut yli tämän päivän
kätkekää kyyneleet
ja kiinnittäkää säteitä, säteitä ikkunaani
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joskus ?
elämä on elämistä varten, kaikkine kipuineenkin.
Kiitos huomiostasi.
ei näy ?
suruisuudessaan
niin kohti käyvä
esiin tulee kaikki
puolet elämän
repaleisuudesta
kipuineen kaikkineen
aina ei jokainen päivä
riemua täynnä olla voi
mutta
joka päivälle ilon
pilkahduksen löytää
voi !!
Runosi puhutteleva
rujoudessaan..
voisi luulla, että olen maan syömä ja surujeni
murtama. Mutta ei se kuitenkaan ole niin,
vaikka runosta muodostuikin niin tumma. En
tiedä, miksi se halusi tulla sellaiseksi.
Tiedänhän minä, että joka päivään mahtuu
jokin ilonaihe, kunhan sen vain osaa löytää.
Yritän etsiä sen tänäänkin.
Kiitos pohdiskelevasta kommentistasi ja hyvää
mieltä myös Sinulle tämän viikon alkuun.
Epätoivon yötä,
kuinka paljon ?
Kosteita silmävesiä
onkaan huuhtoutunut
ripsieni läpi ennen unohdusta ?
Jos vieläkään ?
Kuinka olenkaan kaivannut
kosketusta, tunnetta,
hellää sanaa huuliltasi
joka tuikkisi kirkkaina säteinä
päiväni harmauteen.
Usko, toivo ja rakkaus
kolmen kovan pakkaus.
Kiitos linda. J.
mitä olen kokenut ja tuntenut mitä
koskettavimmin säkein.
' Usko, toivo ja rakkaus
kolmen kovan pakkaus '
hienosti oivallettu totuus.
Kiitos itsellesi J. ja positiivista viikkoa.
Lindalinda kuinka murheelliseksi
mieleni saitkaan kun oli
runosi sanoma niin surullinen
vaikka elämän kirjaan
mahtuu monenlaisia sivuja.
Ehkä seuraava sivu on iloisempi.
ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä
tekstilläni, se vain syntyi kuin tahtomattani.
Kaikki sivut kuuluu elämään, niin mustat kuin
valoisatkin ja tämä oli niitä tummimpia.
Haluan itsekin, että seuraavassa sivussa on valo.
Kiitos.
L ????
niin nimesihän alkaa L-kirjaimella,
lyhenne vain siitä.
Niinhän se alkaa en vain muistanut että tiedät sen.
itse kullakin prakaa toisinaan,
mutta ei välitetä =)
Kaunis ja niin murheellinen runo.Toivotaan että nyt alkaa onnen tuulet puhaltamaan.
niinpä, murheellinenhan se on ikävä kyllä.
Kuitenkin katson, että se tummuuskin on
kirjoitettava silloin kun siltä tuntuu.
Kiitos paljon, jään itsekin odottamaan onnekkaampien
tuulien huminaa.
Kun näen iltaisin katseesi alakuloisen
ja tunnen kivun sinun takaa, kun
näkymättömät kyyneleesi
tuntuu ja tahdon hiljaa
olla ja sinun luona..
Sanoa itselläni, että olet merkittävä,
kertoa sisältäni, kuinka paljon
olet. Hyväillä sinut uneen,
kertoa pehmein äänin,
minussa olet perillä..
Nuku siis hiljaa ja kulje uneen. Siellä
hymyile ja tumma taivaasi
vaalenee, Minä olen tässä
ja luonasi ja kun on aika
heräät sydämeni lyönteihin..
Olet tärkeä joka kohtaa sinä
pörröinen ja minulle Rakas.
Vaivu uneen ja liiku omiin
haaveisiin. Tee tilaa ja Rakkaus
saapuu, aina, kaikkiin pesiin..
..Unen hymysi sen todistaa,
elämän on jatkuttava..
http://www.youtube.com/watch?v=4ADh8Fs3YdU&feature=related
Kiitos Runostasi.
Jokainen kyynel kerran vuotaa ja
lopulta kuivuu..ikävä hetken elää,
kaipuu sisällä tuntuu..
Mitä olisi elämä vailla tunteita, meri
vailla maininkeja, laulu vailla sanoja..
Rakkaudesta, Rakkaudettomuudesta ja
tuskasta..
Elämää tämä kaikki..ja tämän kaiken
pitää jatkua, vaikka me emme enää jälkiä jätä.
Huikea Rakkausruno, joka kulki
syvällä ja kohosi lopulta
pinnalle..
Tekstisi oli raadollinen, ilmaiseva ja aito,
niin todellinen, että siinä oli koskettavaa kauneutta..
Nämä säkeet eivät jättäneet kylmäksi,
tuntuivat, koskettivat ja jälkiä jäi.
Puhdaspiirteinen, raju ja erittäin
hieno Runosi.
Voimia ja myötäelämistä Sinulle
koko talviseen päivääsi.
Qeenin muodossa ja raisua, näyttävää menoa.
Kuinka monesti teemme virheitä elämässä ja rakkaudessa,
katsomme vain vierestä toisen musertumista tekemättä
ainoatakaan auttavaa liikettä. Näemme kyyneleet, mutta
emme kuivaa niitä. Unohdamme, että rakkautta on edes
ollut. Käännämme selkämme vastakkain, olemme vaiti.
Kuinka haluaisinkaan tuntea sylin, kuulla kuiskauksia korva-
lehdelläni ja sen että olen tärkeä. Siitä kaikestahan runosi
puhuu, mutta kauniin pehmeästi vaikka aihe onkin hyvin
satuttava. Kun yö on ovella ja hämärä kietoo itseensä, silloin
jokainen nainen kaipaisi sitä lempeyttä jonka olet runoosi
kietonut. Omani taisi vain olla jäävuoren huippu viileydessään,
Sinä taioit omallasi siitä uuden ja kauniin kuvan.
Kiitos Runoilijalle, sormissasi on mystiikkaa.
on pudonnut myrkkykontti mereen. Näin tulkitsen tämän runosi.
Uskokaa tai älkää, mutta tämäkin kritiikki katoaa. Niin nämä aina. Yritän silti, koska en voi pitää tästäkään runostasi.
tulkintasi on varmaan SINULLE oikea, eikä minun runoistani
tarvitse pitääkään, vapaa valinta. En näe mitään syytä poistattaa
rehellistä mielipidettä, mutta itse en lähde kommentoimaan
sellaista runoa ollenkaan, mistä en pidä - ohitan sen.
Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Kiitos vain, äläkä unohda Rennietä - se helpottaa =)
( maksamaton mainos lääketehtaalle )
... monta iltaa itkin itseni uneen
kun tunsin ettei rakkaus tuntunut koskettavan minua
vaan häilyi ympärilläni kylmänä
unena ... toiveena kultaisena
mutta minä opin
ottamaan vähästäkin palkon
kaikesta penestäkin ammentamaan
täyden sydämellisen ...
surumielinen on unesi kuva
täynnä koskettavia elementtejä
sanojen taiturimaista käyttöä
ja lukuelämyksen jättävää
mestarin kynästä ...
huippu hyvin hyvä upea linda !!!
vaan kyynelten paino ja synty, siinä on paljon
enemmän kuin mitä sanoiksi pukea edes voi.
En tiedä, osaanko ottaa vähästäKÄÄN enää irti mitään.
Toisinaan tuntuu, että olen pelkkä varjo.
Surumielisyys asuu minussa Jouni, älä unohda sitä.
Kiitos hellivistä ja myötäelävistä sanoistasi.