Itseluottamus kateissa

Koita saada aika neuropsykologille ja päästä neuropsykologiseen kuntoutukseen. Muistia voi kuntouttaa oikeasti. Oma muistini oli aivoverenvuodon jälkeen aika heikko mutta neuropsykologisen kuntoutuksen ja edelleen jatkuvan harjoittelun myötä olen oppinut elämään sen kanssa ja käyttämään metodeja jotka helpottavat heikkoa lyhytmuistiani. Tälläisiä ovat erilaiset muisti- ja oppimistekniikat joita käytetään siinä kuntoutuksessa sekä erilaisten kalenterien ja päivyiren käyttö. On asioita joille ei vaan voi mitään ja niiden kanssa on opittava elämään. Minun muistini huonontui jonkinverran jo ennen epilepsiaa eikä se jatkuvan lääkityksen johdosta ole parantunut. Tosin muistini nyt enää ei ole huonontunutkaan ja testien mukaan se on ihan normaalitasoa. Valitettavasti tiputus aikaan ennen aivoverenvuotoa ja epiä on niin suuri, että se tuntuu. Itse en katso ett' huono muisti olisi millään lailla nöyryyttävää. Sitä voi opetella toimimaan niin järjestelmällisesti että se huonontunut muisti ei haittaa elämää. Terveisin MLL

Samat ongelmat oli minullakin, mutta valmistuin alle kuukausi sitten tradenomiksi, joten ei mikään mahdotonta ole :) Saan edelleen poissaolokohtauksia 1-2 päivänä kuussa useamman per päivä, eli eroon en ole niistä päässyt. Aloin opiskelemaan 2004 syksyllä muistiongelmien kanssa, ja opiskelu laski itsetuntoni huipulta nollaan. Koulun puolivälissä olin niin kyllästynyt joka toisen kokeen uusimiseen (aiheuttaen itselleni tunteen että muut oppilaat ja opettajat pitävät minua äärimmäisen tyhmänä), että olin valmis lopettamaan koulun kesken. MInulla oli kuitenkin hyviä ja kannustavia kavereita koulussa jotka saivat minuun uskoa siitä että voin onnistua. Monestikaan en uskonut koko ajatusta ja sain kotona itkuraivareita yrittäessäni tehdä koulutehtäviä tai lukiessani kokeeseen juuri kun olin saanut kohtauksen ja unohtanut kaiken lukemani viimeiseltä viikolta. Muutamille opettajille jossain tietyssä tilanteessa kerroin asiasta, ja olin yllättynyt siitä miten myötätuntoisia ja auttavaisia he olivat. He todistivat sillä olevansa aivan normaaleja ihmisiä :)
Kerran kävin keskustelemassa koulun psykologin kanssa, ja hän ohjasi minut suoraan opinto-ohjaajan luokse. Kolmistaan istuimme alas ja teimme yhdessä minulle opintosuunnitelman, sekä sain vuoden lisä-aikaa opinnoilleni. Lopputyön tekemisestä nautin, sillä ei ollut kyse muistin kanssa pelaamisesta ja kokeeseen lukemisesta, ja arvosana oli myös sen mukainen.

Jos sinulla vain on mahdollisuus koulu-psykologiin tai opinto-ohjaaja vaikuttaa sellaiselta kenelle puhua asiasta, suosittelen.

Töiden kanssa ongelmia ei ole ollut, sillä pystyin varmistamaan muistini lippusilla ja lappusilla sekä erilaisilla excel-taulukoilla. Siinä oli kyse vain omasta vaivannäöstä, joten tunsin olevani hyvä työssäni.

..ttä olet ennenkin käynyt psykiatrin vastaanotolla. Nuo oireesi kuulostivat ihan tutuilta, siis itsetunnon ja itseluottamuksen menetys, väsymys, huono muisti ja huono keskittymiskyky. Itselläni on lääkityksenä Keppra, Lamictal ja Topimax. Neuropsykologisessa todettiin muistin heikentyneen ja psykiatri totesi varsinaisen kansantaudin - masennuksen. Hoitona lääkettä ja terapiaa. Tidäthän että jotkut epilääkkeet aiheuttaa masennusta? Mulla lähti pitkän sairasloman jälkeen taas elämä jos ei hymyileen ni vähän vinuileen.

Tämä on hirvittävän tuttua. Mitä lääkkeitä syötte, te muut joille myös on?

Samanlaista elämää myös täällä. Itselläni lääkkeenä enää vain Keppra 500/6 tabl. päivässä. Joudun päivittäin nukkumaan päikkärit. Jos en nuku niin aivot lyövät tyhjää illalla. Tällä hetkellä olen kuntoutustuella. Neurologini sanoi ettei kannata kertoa työtä hakiessa et sairastaa epiä. Itselläni kohtaukset tulevat kouristus/tajuttomuus kohtauksina. Olen todella pettynyt Peijaksen neurologeihin. Heiltä ei ainakaan apua saa. Yli viisi vuotta jo yrittänyt.