Lopetin kaikki lääkkeet (bentsot, neuroleptit jne) keväällä 2008 ja sen jälkeen masennus ei ole enää uusiutunut. Olinko oikeasti koksaan masentunut vai tekikö lääkitys minut pahoinvoivaksi? Sitä ei voi tietää.. Pian sen lopetuksen jälkeen sain lapsen ja olen ollut onnellinen elämääni vaikka on tullut avioeroa ja taloudellisia ongelmia. Mikään ei ole saanut minua vajoamaan samaan synkkyyteen jossa elin yli kymmenen vuotta.
Kohta kaksi vuotta olen nähnyt kaiken kirkkaammin ja en ole kamppaillut unihäiriöiden ja tokkuraiduuden kanssa.
Kohta kaksi vuotta olen nähnyt kaiken kirkkaammin ja en ole kamppaillut unihäiriöiden ja tokkuraiduuden kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka kauan söit lääkkeitä? Söitkö myös masislääkettä? Veikkaan, et aika moni miettii tuota et palaako depis jos lopettaa lääkkeet!!!!
Mutta aivan upeaa!!
Oletko bipo, kun olet syönyt neuroleptejä?
Voipi olla todella petollista...
Minulle masennuslääkkeet eivät ole koskaan sopineet, eikä niistä ole ollut kuin sivuvaikutuksia.
Minun elämäni parani kuntoutuspsykoterapian avulla ja kun pääsin pysyvälle eläkkeelle, eikä tarvitse enää kusi sukassa pelätä työeläkeyhtiön päätöksiä. Teen osa-aikaisesti työtä ja jos hyvin käy voin ainakin yrittää työelämään paluuta.
diagnooseina on ollu muunmuassa kakssuuntanen, psykoottinen masennus, vaikea-asteinen masennus, paniikkihäiriö.. ja kaikki ovat olleet tipotiessään jo sen pari vuotta.. maanisuuttakaan ei ole ollut. lääkkeitä söin 10 vuotta, turhaan. muistelisin että noin 30 eri lääkettä on kokeiltu, zyprexa, tolvon, imovane, insomin, opamox, seroquel, remeron, mirtatsapiini, diapam jne vuosien aikana
Mitä luulet mikä on auttanut?
Ei kai se pelkkä lääkkeiden lopettaminen parantanut?
Oletko tarkkana ettei mania iske? Tunnistatko ja tunnustatko maniasi?
Tottakai kaksisuuntainen parantuu masennuksesta! Eri asia sitten, kuinka kauan olet tuossa suunnilleen tasapainoisessa vaiheessa.
ennen olin vaikea-asteisesti masentunut siis. maaninen kausi oli ainoastaan keväällä tai kesällä. Syksyn ja talven masentelin ankarasti. masennusta oli siis kestänyt yli kymmenen vuotta ja paniikkihäiriö oli myös paljon elämää rajoittava tekijä. kumma vaan että kaikki ahdistukset ja neuroottisuudet ja voimakas alavireisyys loppuivat noin kuukauden päästä lääkkeiden lopetuksesta.
maniani ei ole koskaan ollut selkeä vaan aina sekamuotoisena ahdistuneisuuden ja kaikkivaltiasajatusten sekoituksena.