On varmaan yleisesti tunnettua, ettei aina opiskelijan elämä ole yhtä luksusta.. eikä ainakaan allekirjoittaneen.
Mitä on loma? Valitettavasti itse en siihen enää vastausta tiedä. Lukion jälkeen olen ollut koko ajan menossa jonnekin aupairiksi, erasmusvaihtoon vuodeksi ja nyt tulevana keväänä työharjoitteluun ulkomaille. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuotta AMK:ssa lähes tulkoon silmät ummessa. Syksy oli erittäin rankka, olosuhteiden vuoksi jouduin opiskelemaan kahden vuoden kursseja samaan aikaan ja itse terveydenhoitaja näki silmistäni, että nyt on tyttö väsynyt. Juuri jaksoin sängystä nousta. Kämppiksenikin huomasi asian.
Opiskelujen lisäksi minulla on todettu olevan kilpirauhasen vajaatoiminta, joka aiheuttaa kylmän tunteita, liikahikoilua jne, jotka omalta osaltaan lisäävät murheita. Muutoinkin pahana tapanani on kantaa koko maailman murheet olkapäilläni ja myönnän olevani jonkinasteinen kontrollifriikki perfektionisti. Lähinnä siinä, että tekisin aina sataprosenttisen parhaani tentteissä ja muutoinkin asiat olisivat mahdollisimman järjestyksessä. En enää jaksaisi kaiken maailman sotkuja, kun muutenkin voimat ovat vähissä. En kuitenkaan ole päässyt helpolla kaikesta ja vaikka energiat ovat vähissä, taistella täytyy.
Kolmanneksi miesystäväni kanssa elelemme eri maissa ja siitä johtuva ikävän kanssa kamppailu raastaa välillä todella hermoja. Hänen työtilanne ja minun opinnot hankaloittavat suunnattomasti yhteisen loman suunnittelua.
Huhhuh, silmät ristissä sitä vaan vetää ja vetää eteenpäin, mitä muuta voisinkaan? Harrastan liikuntaa. Nyt kevätpuoliskolla yritän aloitella juoksuharrastusta ja käyn rennonletkeässä aerobicissa. Mielessäni kuitenkin alkaa vilistää, että nyt on pakko mennä ulos ja lenkille. Pakko. Eikö sitä osaa olla itselleen lainkaan armollinen?
Sitten kaiken tämän seurauksena pää on katkeamispisteessä ja elämä menee kuin sumussa. Heräät aamulla, menet koululle, teet tehtävät, riennät lenkille, skypetät illan. Saman uudestaan ja uudestaan. Onko tämä nyt sitä surullisen kuuluisaa Burn Out:a? Mutta lomaa ei ole luvassa ennen kuin vuoden päästä, kun opinnot ovat ohi ja tulevaisuuden portit ovat auki ilman tarkoin suunniteltua tulevaisuutta.
Kysymys kuuluu: MIkä avuksi ja neuvoksi?
Mitä on loma? Valitettavasti itse en siihen enää vastausta tiedä. Lukion jälkeen olen ollut koko ajan menossa jonnekin aupairiksi, erasmusvaihtoon vuodeksi ja nyt tulevana keväänä työharjoitteluun ulkomaille. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuotta AMK:ssa lähes tulkoon silmät ummessa. Syksy oli erittäin rankka, olosuhteiden vuoksi jouduin opiskelemaan kahden vuoden kursseja samaan aikaan ja itse terveydenhoitaja näki silmistäni, että nyt on tyttö väsynyt. Juuri jaksoin sängystä nousta. Kämppiksenikin huomasi asian.
Opiskelujen lisäksi minulla on todettu olevan kilpirauhasen vajaatoiminta, joka aiheuttaa kylmän tunteita, liikahikoilua jne, jotka omalta osaltaan lisäävät murheita. Muutoinkin pahana tapanani on kantaa koko maailman murheet olkapäilläni ja myönnän olevani jonkinasteinen kontrollifriikki perfektionisti. Lähinnä siinä, että tekisin aina sataprosenttisen parhaani tentteissä ja muutoinkin asiat olisivat mahdollisimman järjestyksessä. En enää jaksaisi kaiken maailman sotkuja, kun muutenkin voimat ovat vähissä. En kuitenkaan ole päässyt helpolla kaikesta ja vaikka energiat ovat vähissä, taistella täytyy.
Kolmanneksi miesystäväni kanssa elelemme eri maissa ja siitä johtuva ikävän kanssa kamppailu raastaa välillä todella hermoja. Hänen työtilanne ja minun opinnot hankaloittavat suunnattomasti yhteisen loman suunnittelua.
Huhhuh, silmät ristissä sitä vaan vetää ja vetää eteenpäin, mitä muuta voisinkaan? Harrastan liikuntaa. Nyt kevätpuoliskolla yritän aloitella juoksuharrastusta ja käyn rennonletkeässä aerobicissa. Mielessäni kuitenkin alkaa vilistää, että nyt on pakko mennä ulos ja lenkille. Pakko. Eikö sitä osaa olla itselleen lainkaan armollinen?
Sitten kaiken tämän seurauksena pää on katkeamispisteessä ja elämä menee kuin sumussa. Heräät aamulla, menet koululle, teet tehtävät, riennät lenkille, skypetät illan. Saman uudestaan ja uudestaan. Onko tämä nyt sitä surullisen kuuluisaa Burn Out:a? Mutta lomaa ei ole luvassa ennen kuin vuoden päästä, kun opinnot ovat ohi ja tulevaisuuden portit ovat auki ilman tarkoin suunniteltua tulevaisuutta.
Kysymys kuuluu: MIkä avuksi ja neuvoksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Apua tai neuvoja en osaa sulle antaa, kun itsellänikin samallainen tilanne. Itsellä AMK:ssa vajaa vuosi vielä jäljellä opiskeluja ja tuntuu, ettei enää jaksaisi pienintäkään koulutehtävää saati kotitöitä tehdä.... Kaikesta on tullut stressaavaa, jopa kavereiden näkemisestä. Haluiaisin vain aamulla nukkua, mutta silti en saa unta...
Liikunnankin osalta tunnistin itseni sun tekstistä... Mutta toisaalta liikunta on auttanutkin jaksamiseen, mutta toisaalta otan siitäkin stressiä, jos ei ole päässyt liikkumaan. Se on vähä monimutkainen juttu... Toisaalta keho tahtoo liikkua, mutta pää sanoo, ettei jaksa eikä kiinnosta xP
Itsekin odotan vaan sitä, että jaksan vielä tämän kevään opinnäytetöineen, kesän vielä kerätä rahaa töissä ja sitten pinnistää viimeisen syksyn... Ehkä se tästä... Joskus...