ala-asteella minulla oli kavereita ja elämä oli kivaa. sitten vanhempani erosivat ja jouduin vaihtamaan koulua. vanhat kaverit jäi. uudessa koulussa minua kiusattiin monta vuotta ja se vaikutti erittäin paljon itsetuntooni. minusta tuli ujo ja hiljainen. sain koulusta vain pari kaveria ja näistäkin toinen ei panosta ystävyyteen mitenkään. itse saa aina ottaa yhteyttä ym.
lukion alkaessa ajattelin että nyt aloitan puhtaalta pöydältä ja saan paljon kavereita ym. mutta ei se niin helppoa ollutkaan. hiljaisena on vaikea tutustua ihmisiin. lukiosta sain yhden koulukaverin jonka kanssa ei paljon vapaa-ajalla olla oltu tekemisissä. ja lukiosta jäi myös yksi opettaja mieleen. minulla on jopa lukion jälkeen ollut tätä opettajaa ikävä ja olen toivonut näkeväni hänet. varmasti opetaja on kaikille muillekkin yhtä mukava, eikä hän varmaan enää edes muista minua ym. en tiedä mistä tämmöinen opettajan perään haikaileminen kertoo, huonosta itsetunnosta vai yksinäisyydestä vai jostain muusta.
viikonloput kuluu lähinnä yksin neljän seinän sisällä kun kukaan ei ole pyytänyt mihinkään. tietysti kai se pitäisi sitten vain yksin lähteä johonkin ihmisten ilmoille että tutustuisi ihmisiin. ei niihin neljän seinän sisällä ainakaan tutustu. mutta ujona se on vaan niin vaikea lähteä yksin mihinkään sillä perjaatteella että juttelenpa nyt tuntemattomille ja tutustun uusiin ihmisiin.
olisi vaan niin ihanaa, kun olsi ns normaali nuori. olisi poikaystävä ja kaveripiiri joka välittää ja kyselee viikonlopun menoihin ym.
mitenköhän asiat saisi muutettua?
lukion alkaessa ajattelin että nyt aloitan puhtaalta pöydältä ja saan paljon kavereita ym. mutta ei se niin helppoa ollutkaan. hiljaisena on vaikea tutustua ihmisiin. lukiosta sain yhden koulukaverin jonka kanssa ei paljon vapaa-ajalla olla oltu tekemisissä. ja lukiosta jäi myös yksi opettaja mieleen. minulla on jopa lukion jälkeen ollut tätä opettajaa ikävä ja olen toivonut näkeväni hänet. varmasti opetaja on kaikille muillekkin yhtä mukava, eikä hän varmaan enää edes muista minua ym. en tiedä mistä tämmöinen opettajan perään haikaileminen kertoo, huonosta itsetunnosta vai yksinäisyydestä vai jostain muusta.
viikonloput kuluu lähinnä yksin neljän seinän sisällä kun kukaan ei ole pyytänyt mihinkään. tietysti kai se pitäisi sitten vain yksin lähteä johonkin ihmisten ilmoille että tutustuisi ihmisiin. ei niihin neljän seinän sisällä ainakaan tutustu. mutta ujona se on vaan niin vaikea lähteä yksin mihinkään sillä perjaatteella että juttelenpa nyt tuntemattomille ja tutustun uusiin ihmisiin.
olisi vaan niin ihanaa, kun olsi ns normaali nuori. olisi poikaystävä ja kaveripiiri joka välittää ja kyselee viikonlopun menoihin ym.
mitenköhän asiat saisi muutettua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itsekkin aikoinaan ajattelin aina aloittaa puhtaalta pöydältä, lukio, amk, vuosi ulkomailla, uusi työpaikka. Aina se on ollut yhtä vaikeaa, ei muutosta. Harvemmin muakaan kukaan pyytää ulos viikonlopun viettoon Jos pyydän itse saan joskus kaverin, mutta useinmiten "kavereilla" on jo muita menoja, vaikka olisin ajoissa liikkeellä. Itselläni kalenteri ammottaa tyhjyyttä. Eikä ole sitä sitä poikaystävääkään, koskaan kunnollista ollutkaan.
En tiedä miten sinua nauvoisin, kun itse olen samassa tilanteessa.En osaa antaa kun sympatiaa, ymmärrystä ja voimia. Niin, ja elä välitä tuosta idioottimaisesta edellisesta vastauksesta jonka sait. Jostainhan noidenkin on huvinsa revittävä.
Melkeinpä sama tarina kuin minulla. :P
Olin luokan suosituin mutta sitten 10vuotiaana vanhemmat erosi ja muutin toiselle paikkakunnalle, jossa alkoi kiusaaminen yms. Yhtään kaveria en siellä saanut. :(
Itsekin kokeilin tuota puhtaalta pöydältä aloittamista joten muutin paikkakunnalle, jossa asuin lapsena ja aloitin ammattikoulun mutta eipä siitä mitään tullu ja jouduin keskeyttämään, koska siellä käyminen ahdisti niin paljon.(Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa.)
Muutaman vuoden oon vaan istunu kotona neljän sisällä ja pelannu tietokonepelejä mutta nyt, kun täytin 20v niin tulevaisuus alkoi pelottamaan minua ja minun oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää muuttaa tilannettani, koska kukaan muu ei siihen pysty, joten pari viikkoa sitten aloitin kuntosali harrastuksen ja autokoulun, että pääsen pikkuhiljaa ihmisten ilmoille ja opiskelun makuun.
Sitten syksyllä olis tavoitteena taas aloittaa opiskelut.
Itsevarmuus ja itsetuntoni ovat nousseet todella paljon siitä mitä ne oli silloin, kun viimeksi yritin opiskella niin uskon, että tällä kertaa pystyn opiskelemaan loppuun asti.
En tiedä pystynkö neuvomaan sinua, kun itse olen samassa tilanteessa. :D Mutta koita asettaa itsellesi jotain realistisia tavoitteita(Pieniä ja suuria.) yritä pikkuhiljaa päästä ihmistenilmoille.
Aloita uusi harrastus. Myös sellainen harrastus, jossa ei tarvii olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa voi parantaa mieltä, itsevarmuutta ja vähentää masennusta. Esim. valokuvaus, maalaaminen palapelit jne, ite aloitin pari tän tyyppistä harrastusta 1-2v sitten ja ne auttoi paljon.
Aloitin myös lenkkeilyn ja terveelliset elämäntavat vuosi sitten ja ne ovat parantantaneet oloa, mieltä ja kuntoa todella paljon ja näin myös itsetunto/itsevarmuus tullut paremmmaksi.
Sit treffipalstalta voi kans koittaa löytää kumppanin(tai kavereita), vaikka omalla kohdallani tämä ei oikeen toiminut, kun omalla alueella ei kauheesti ollut naisia ja ne jotka otti yhteyttä muhun oli joko liian kaukaa tai sit ei vaan ollu mun tyyppiä.(Tosin naisena sun kannattaa varoa kaiken maailman pervoja ja idiootteja.)
Oletko ajatellut jatkaa opiskeluja? Koulu kummiskin tuntuu olevan paras paikka nuorille saada kavereita ja ehkä jopa kumppanin.
Baaria en suosittele.
Muista, että kumppanin/kavereiden löytämiseen ei ole oikotietä ja kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.
Lopuks vielä, että jos oot masentunut tai pahimmassa tapauksessa epätoivoinen niin kannattaa ehdottomasti jotenkin päästä eroon näistä tuntemuksista ennen kuin alat poikaystävää etsimään.
Kaikki noi mun neuvot eivät välttämättä suoraan auta löytämään kavereita/kumppania mutta ne parantavat henkistä/fyysistä jaksamista sekä lisäävät itsevarmuutta/itsetuntoa ja näin kykenee sitten helpommin menemään ihmistenilmoille ja etsimään kavereita/kumppania. :-)
Missä päin asut? Netinkin kautta voi löytää kavereita, joten kannattaa yrittää. :)