Nyt on kyllä pakko kysyä teiltä naisilla/miehillä jotka olette löytäneet uuden kumppanin, niin miten lapset ovat suhtautuneet asiaan? ja minkä ikäisiä ovat olleet? Ajattelen nyt lähinnä lähivanhemman uutta kumppania mutta toki etätkin voivat vastata :)
lapset ja uusi kumppani
äityli8777
6352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapseni on vasta vuoden ikäinen, mutta kuvioihin on ilmaantunut mies ketä lapseni näkee silloin tällöin (yleensä tapaan miestä ollessani v-loppu vapailla), mutta mies on myös käynyt luonamme ja lapseni ainakin on kaveria hänen kanssaan..en tiedä mihin asti suhteemme etenee, otamme päivän kerrallaan ja miten tulevaisuudessa lapseni tätä miestä kohtelisi..
uskoisin kuitenkin että jos lapset on sosiaalisia ni tutustuminen käy helposti,ja jos aikaa riittää kaikille ni tuskin mustasukkaisuuttakaan ilmaantuu..?=)
hyväksyvät naien lapset humattavasti paremmin, kuin taas naiset! Vertailuksi täällä, niin ei täällä montaakaan miestä kirjoittele vihaavansa naisen lapsia tai että ne haisee....!
Ne kirjoittelijat ovat naisia.
Joten kyllä mis hyväksyy hyvin naisen lapset. Riippuu tietenkin ihmisestä. Mutta vertasinkin täällä oleviin juttuihin.
Eipä taida montaakaan miestä muutenkaan kirjoitella. Jos 90 % täällä palstalla on naisia, valittajissakin on naisia noin 9/10.
Mä uskoisin että tähän vaikuttaa aika paljon se että "äitipuolen" oletetaan huolehtivan miehenkin lapsista kun taas "isäpuolelta" ei odoteta samaa.
Minulla lapset alkoi haaveilla äidille kaveria jonkin ajan päästä erosta. Isällä oli uusi ja lapsista tuntui että olisi kiva jos äidilläkin olisi oma rakas. Luettelivat jopa nimiä jotka olisi minulle sopivia. Kun sitten yksi nimi kolahti niin lapset olivat innoissaan. Asiaa helpotti paljon koska hän oli lapsille ennestään tuttu ihminen jonka kanssa olivat harrastaneet kaikenlaista. Joten lapset ottivat uuden suhteen todella sydämellisesti vastaan ja varsinkin nuorimmaiselle hänestä on tullut maailman tärkein ihminen. Lapset ala-asteikäisiä, nuorimmainen eskarissa.
Meillä ei tullut mitään uusperhehommasta.
Vaimoni tytöt terrorisoi kokoajan tehden kodin ilmapiirin kireäksi. Mitkään säännöt kodissa ei kosketa tyttöjä. Ei tarvinnut siivota, vaan vaimoni palveli heitä saadakseen heitä kavereita itselleen. Tytöt just pahasti murkkuikäisiä. Tilannetta ei helpottanut vaimoni alkoholiongelma. Nyt on hyvä, kun erottiin. On monenlaisia perheitä ja monenlaisia vaikeuksia voi tulla, mutta tuntuu vieläkin käsittämättömältä se, miten lapset saivat kaiken niin sekaisin, ettei parisuhdekaan kestänyt.
Vika oli minussa. En hyväksynyt tyttöjen huorittelua äidistään ja siitäkään en pitänyt, kun mitään rajoja ei heidän tarvinnut noudattaa - johtuen äitinsä välinpitämättömyydestä rajojen noudattamisen sanktioittamisesta. Kun rajojen pitämättömyys ei johtanut yhtään mihinkään, niin eihän niitä tarvinnut noudattaakaan. Parisuhteen kulmakivi on vanhempien yhteinen näkemys siitä, miten lapsia kasvatetaan - se ei voi jäädä vain toisen harteille.