Pirkule, kun taas selkä ja käsi kipeänä, kun lenkkeily koirani kanssa on ihan perseestä! Se vetää eikä opi millään keinolla kulkemaan kunnolla.
Olen kokeillut pysähtymistä joka kerta kun hihna kiristyy. Kahden viikon kuluttua olisin voinut vaikka itkeä, sillä ei mitään vaikutusta. Sitten yritin kääntyä vauhdilla vastakkaiseen suuntaa aina kun koira vetää. Taas kestin turhautumista kaksi viikkoa ja ois tehny mieli ulvoa täysillä, kun EI SE OPI!
Namupalat ei auta, se vaan hyppii ja yrittää purra sormia. Hihna lyhyellä, silti kiskoo. Kuonopanta, menee naama kenossa ja kovaa.
Mitä helvettiä sen kanssa enää voi tehdä?
Olen kokeillut pysähtymistä joka kerta kun hihna kiristyy. Kahden viikon kuluttua olisin voinut vaikka itkeä, sillä ei mitään vaikutusta. Sitten yritin kääntyä vauhdilla vastakkaiseen suuntaa aina kun koira vetää. Taas kestin turhautumista kaksi viikkoa ja ois tehny mieli ulvoa täysillä, kun EI SE OPI!
Namupalat ei auta, se vaan hyppii ja yrittää purra sormia. Hihna lyhyellä, silti kiskoo. Kuonopanta, menee naama kenossa ja kovaa.
Mitä helvettiä sen kanssa enää voi tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
pidät liian tiukalla ja kireällä. Vaihda viiden tai kahdeksan metrin fleksiin. Jälkimmäiseen jos muu koulutus kunnossa eli uskoo seis-, ei-käskyn ja maahan ym peruskäskyt, eikä epäröi niiden täyttämisessä kolmeatoista sekuntia kauempaa. Ennenkaikkea ei kulje missä sattuu vaan olet saanut edes reunassa kulkemisen toimimaan.
Mutta viismetrinen antaa jo mukavasti tilaa ja itsenäisyyttä, vaikka meidän jästipää tokeni vasta kasimetrisellä.
Kaks viikkoa on koiran mittakaavassa todella lyhyt aika. Koulutuksessa, myös hihnakäyttäytymisessä, yhtä keinoa kannattaa kokeilla vähintään kuukausi. Ei se kahdessa viikossa mitään ahaa -elämystä saa, varsinkin jos se tapa on kestänyt pitkään.
Fleksiä ei todellakaan kannata ottaa käytöön. Siinähän koira saa palkkaa vetämisestä -> vauhtia ja vetoa kun lisää saa enemmän narua jossa juosta.
Oman koiran kohdalla ollaan harjoiteltu hihnakäytös juurikin tuolla pysähtymistaktiikalla. Aluksi helpotin koiralle oppimista niin, että aina kun se pysäihtyi ja kääntyi katsomaan, kehuin sitä jolloin se tuli lähelle. Tällöin esittelin sille kädessäni olevan herkun ja lähdettiin kävelemään niin, että koira kulkin herkun voimalla vierellä. Sitten kun se siinä vieressä kulkee voi antaa palkkaa. Ja sitä namua voi pitää niin alhaalla ettei koiralla ole tarvetta hyppiä ja purra. Jos se puree, niin odota niin kauan kunnes se loppuu.
Täytyy vielä sen verran sanoa, ettei kaikki keinot toki kaikille toimi. Ja jos oma asenne on vähintään V**tuuntunut ei se sen koiran motivaatiota oppia ainakaan paranna. Eli ota rennosti, muista pysyä kärsivällisenä ja sinnikkäänä. Tsemppiä lenkkeilyyn!
Koira nyt 1 ja puol ja pennusta asti normaaleilla menetelmillä olen yrittänyt. Minulla aiemminkin ollut koiria, joiden kanssa ei koskaan tällaisia ongelmia. Tai ehkä en vain muista, sillä edelliset koirani elivät 13- ja 15-vuotiaiksi, ehkä niidenkin pentu- ja nuoruusaika oli samanlaista kohellusta..
Selvää on, että koira reagoi ihmisen mielentilaan ja ärtynyt omistaja ei auta koiraa oppimaan. Olen kai epärealistisesti odottanut tuloksia liian nopeasti, täytynee jatkaa samaa metodia vaan kärsivällisesti pidempään. Kiitos neuvoista!
ota kotona ensin namupalaharjoituksia. Pyydä koira istumaan ja kun istuu, palkkaa. Älä anna palkkaa, jos riekkuu tai hyppii. Palkitse vasta, kun istuu rauhallisesti paikallaan. Sitten sama kuvio lenkillä. Pyydät koiraa aina välillä istumaan, palkkaa, kun istuu nätisti. Hyppimistä et huomioi, palkka tulee vain siitä, että on nätisti. Ja näitä toistoja tarvitaan useita. Jatka kuitenkin näitä pysähdyksiä joka kerta lenkillä: kun hihna kiristyy, pysähdyt. Älä itse löysää hihnaa. Odota, että koira kiinnittää sinuun huomiota, katsoo sinua. Silloin kehut ja kutsut luokse ja palkkaat. Muista, että matka jatkuu vasta, kun hihna on löysällä. Tsemppiä vaan teille harjoituksiin. Kärsivällisyyttä tarvitaan tooodella paljon ja niitä toistoja myös. Mutta ennen pitkään huomaat itsekin muutokset parempaan.
Kiitos myös sinulle, Calamity Jane. Pitkää pinnaa tämän tohelon kanssa kyllä vaaditaan. Täytyy nyt aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja alkaa alusta, kotona. Ehkä tästä vielä jotain tulee..Toivotaan.
ja joka ainoan perheenjäsenen on tehtävä ina samoin, muuten tulee heti takapakkia, älä hermoile koiralle, se ei ymmärrä hermoilevia käskyjä, silloin elekielesi on täysin erilainen, oppii kyllä mutta ei kukaan opi kahdessa vk:ssa.
Painiskelin itse 1v6kk ikäisen koiran vetämisen kanssa. Kokeilin kaikkia mahdollisia keinoja ja totesin, että koira ei tiennyt aikaisemmin mitä sen pitää tehdä. Pysähtelin, nykäisin, hihna lyhyellä, yritin kontaktia, ei mitään vaikutusta. Sitten aloin sisällä harjoitella, naksautin suullani, koira katsoi-herkku suuhun. Kolme viikkoa tahkosin ulkona samaa, naksautuksesta koira kääntyi luokseni, mutta vetäminen jatkui heti kun matka jatkui. Sitten yhtenä päivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta, koira tajusi, kun hihna kiristyi, se kääntyi ja tuli hakemaan herkun, lähti eteenpäin, kun hihna kiristyi, tuli hakemaan herkun. Nyt olemme siinä vaiheessa, että koira ei vedä, mutta tuijottaa minua, kyttää herkkua ja poukkoilee eteen, minun viereen, eteen. Parasta on, että ei anna hihnan kiristyä yhtään. Tämä poukkoilu loppuu ja olen sata varma, vetäminen jäi. Tästä tämä vain paranee, nautimme lenkkeilystä. Lopputuloksena se, että en osannut kertoa koiralle mitä haluan sen tekevän, viimein se oivallus vain tuli.
Ootko kuullut kolinapurkista? Kannattaa ottaa selvää, toimii kuulemani mukaan erittäin hyvin. Koiraneuvolan sivuilla on ohjeita sen käytöstä
No, en kyllä ala purkkeja heitteleen, se on varma. En halua pelotella koiraani, vaikka se välillä hermoille käykin. Eiköhän tästä selvitä ihan järkevillä konsteilla.