Erosin 10 kuukautta sitten avomiehestäni. Mies jätti minut ja suru oli valtava. Elin päivän kerrallaan ja nyt olen päässyt jo elämässä eteenpäin. Olen tapaillut joitakin miehiä, mutta erinäisistä syistä suhteet eivät ole edenneet pidemmälle.
Nyt mietin sitä, että miksi en ole löytänyt onnea uudelleen. Jotkut sanovat, että eron jälkeen pitäisi löytää onni yksin ennen kuin ottaa uuden miehen ja tätä onnea yritän nyt löytää.
Ylipäätään olen ollut onnellisempi aina parisuhteessa kuin yksin. Nyt olen tyytymätön elämääni. En voi sanoa, että olisin kuitenkaan ihan onneton.
Mistä löydän onnen? Käyn töissä ja teen vapaa-ajalla kaikkea kivaa. Liikun ja olen kavereiden kanssa, käyn hierojalla ja kauneushoitolassa toisinaan jne. Mutta onnea en vain löydä..
Nyt mietin sitä, että miksi en ole löytänyt onnea uudelleen. Jotkut sanovat, että eron jälkeen pitäisi löytää onni yksin ennen kuin ottaa uuden miehen ja tätä onnea yritän nyt löytää.
Ylipäätään olen ollut onnellisempi aina parisuhteessa kuin yksin. Nyt olen tyytymätön elämääni. En voi sanoa, että olisin kuitenkaan ihan onneton.
Mistä löydän onnen? Käyn töissä ja teen vapaa-ajalla kaikkea kivaa. Liikun ja olen kavereiden kanssa, käyn hierojalla ja kauneushoitolassa toisinaan jne. Mutta onnea en vain löydä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoa,että parista pitemmästä suhteestani en sitä onnea ole löytänyt(eka suhteessa seurustelin 3v.kunnes kyllästyin jo aiemmassa vaiheessa kun suhteessa minä olin se joka teki,ehdotti ym. eli olin suhteessa aika yksin) ja toisessa asuin avoliitossa 3v, suhdetta alusta asti hankaloittamassa avopuolison vanhemmat,suhteemme oli kuitenkin ihan onnellinen sen ajan mitä sitä kesti kun sai olla vain mahdollisimman kaukana avopuolison vanhemmista;) ) ja nyt olen taas sinkku. Ihan turhaa sanoa,että etsi onni jostain muusta(vapaa-aika,ystävät,työ,opiskelu,harrastukset) kuin suhteesta jos haaveena on oma perhe vaikkapa. Entä jos sitä ei saa? Toiset saa. Pitäisi TYYTYÄ vähempään? Kyllä mä olen yleensä ollut onnellinen ihan pienistä asioista, mutta vuosien kuluessa se vaatimustaso elämässä nousee ja on niitä haaveita ja toiveita, niin ihan mistään kauniista lumisateesta tai auringon paisteesta ei kukaan jaksa repiä elämäänsä onnellisuutta kaikenaikaa;)..Tiedän sen tyhjyyden sisällä, vaikkei tarvi olla ihan onneton. Mulla on se tyhjyys,en ole kuitenkaan onneton. Se tyhjyys on täyttymätön unelma.
löydy. Mutta kaiken kaikkiaan sulla kait on hyvin pullat uunissa kun ympärillä on kavereita :)
Itse olen eronnut jo 6v sitten (asunut siis suurimman osan elämästäni yksin) mutta olo ei ole vieläkään voittajan. Kuulun niihin jotka onnea ei saa, enkä sitä myöskään varasta joten revin ainoat iloni itseironiasta joka varmasti johtaa myös siihen ettei minulla ole niitä kavereitakaan.
Älä vain ainakaan päästä itseäsi tähän jamaan, täältä ei palata.