Varpunen

Lumisateessa kävelen
- metsän hiljaisuus.
silloin kuulen sen.
Se on tuttu, silti uus.

Sen vaatimattoman sävelen
olen kuullut monesti ennen.
Vaan olen melkein unohtanut
kiireisten vuosien mennen.

Se oli pikemmin kujerrus
kuin laulu tai laulun säe.
Tai kärsimyksen vaikerrus.
kivusta jota ei näe.
4242
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Minusta kipua aika etäisellä tavalla, siinä mielessä että lukijalle jää vähän epäselväksi mistä kaikki kärsimys aiheutuu, mutta runojen ei tarvitse olla tarkkoja, ne voivat olla suurpiirteisiä. Ehkä kyse voi olla kaipauksesta tai kiireestä, mitä tahansa vaikeita asioita voi tapahtua menneisyydessä.

Minusta tämä oli ihan jännä, niminkin on vielä konkreettinen.

Äänestä
  • Teen pienen tunnustuksen. Runo olisi vaatinut ehkä neljännen, selittävän säkeistön, jota pyörittelin mielessäni. Mutta kun se ei ottanut syntyäkseen mitallisena, jollaisena runon alku tuli, jätin sen kokonaan pois. Ehkäpä runo jäi avoimeksi, mutta sellaista tämä on, virheetöntä tulee harvoin, jos koskaan.
    Mukava että poikkesit ja kommentoit!

    Äänestä

runosi on haikea kuvaus luonnosta,
linnun äänen analysoinnista ja ihmisestäkin.
Säkeissäsi kiertää kyllä sellainen herkkä
väreily ja minusta lopulta siinä on kuitenkin
osa omaa sisäistä yksinäisyyttäsi vaikka puetkin
sen melko hyvin varpusen elämään.

Eikä se mielestäni kaivannut mitään lisää,
siinä oli ihan kaikki kohdallaan. Ehkä on vain
hyvä, että jätät jotain ' ilmaan '

Äänestä
  • Hyvä jos runo sinulle kelpasi vähän vajaanakin. Mitä tulee siihen, että runo kuvaa omia tuntoja, niin niinhän se on aina, kirjoittaapa melkein mistä tahansa. Mutta kyllä tässä runossa esiintyvä varpunen on ihan oikea lintu.
    Kun se on kovasti harvinaistunut, ainakin näiltä nurkilta ja tiettävästi koko Suomesta, sen tapaaminen suorastaan ilahduttaa ja yllättää . Kun muistaa takavuosien varpusparvia melkein joka talon pihalla, on jopa vaikea ymmärtää tätä nopea katoamista. Mystistä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tee. kirjoitti:

Lumisateessa kävelen
- metsän hiljaisuus.
silloin kuulen sen.
Se on tuttu, silti uus.

Sen vaatimattoman sävelen
olen kuullut monesti ennen.
Vaan olen melkein unohtanut
kiireisten vuosien mennen.

Se oli pikemmin kujerrus
kuin laulu tai laulun säe.
Tai kärsimyksen vaikerrus.
kivusta jota ei näe.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu