Vapaaehtoisesti lapsettomat!!

Grrrmiauuu

Hei!

Onko muita vapaaehtoisesti lapsettomia (eli vela) ihmisiä kuin minä?

Olen 26-vuotias nainen, jolle on hiljattain valjennut se tosiasia, etten tule luultavasti koskaan haluamaan omia lapsia.

Tämä on "tulenarka" aihe, sillä monia vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään itsekkäinä, luusereina ja jopa lasten vihaajina!

Itse en todellakaan vihaa lapsia, vaan nautin kyllä heidän seurastaan ajoittain, hoidan myös mielelläni kahta kummilastani, mutta en siltikään halua omia lapsia.

En ole luuseri, huono-osainen tai mitenkään syrjäytynyt. En ole alkoholisti, en huumeiden käyttäjä vaan aivan tavallinen työssäkäyvä, hoitoalalla oleva ihminen. En vain halua omia lapsia.

Itsekkyydestä, no, olen toki mukavuudenhaluinen, itsekäskin, mutta en koe sen olevan suurin syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. En vain koe mitään valtaisaa emoviettiä, en koe tarvetta synnyttää omaa jälkeläistä. En ole kiivaasti ylikansoittumista vastaan, mutta olen toki sitä mieltä että maailmassa on paljon orpoja lapsia jotka ovat vailla kotia. On paljon laiminlyötyjä lapsia, paljon vanhempia jotka eivät kykene huolehtimaan lapsistaan.

Eläimet ovat lähellä sydäntäni, ja tällä hetkellä meillä onkin kolme kissaa.

Mutta lapsia en vain halua. :)

Olisi kiva kuulla muiden tarinoita ja syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen.
Oletko törmännyt ikävään painostukseen ja arvosteluun?

78

4869

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • noh...

      arvostelua tai ei, niin mksi asiasta täytyy tulla tänne keskustelemaan? Kantaa en ota valintaasi, mielestäni jokainen taaplatkoon tyylillään... :)

      • Grrrmiauuu

        Mielestäni tämä on lapsettomuus palsta!
        Missä kohtaa on määritelty että täällä saa puhua vain tahattomasta lapsettomuudesta, eikä ihan tietoisesti päätetystä lapsettomuudesta???

      • aaaaarrrggghh
        Grrrmiauuu kirjoitti:

        Mielestäni tämä on lapsettomuus palsta!
        Missä kohtaa on määritelty että täällä saa puhua vain tahattomasta lapsettomuudesta, eikä ihan tietoisesti päätetystä lapsettomuudesta???

        jeeeee lapset on kaikin puolin muutenkin kuolaavia sinappikoneita.kuka niitä haluaa!!????? koko loppuelämä menee ihan ketuiksi,kun valvot vauvan kanssa.ukko lähtee ettii parempaa seuraa kun entinen villikissa on muuttunut rähjääntyneeks väsyneeks kiukkupussiksi.
        muutenkin,kannattaa olla tekemättä senkin takia että kroppa muuttuu.raskausarvet ,riippatissit,huono ryhti..plääh..onhan noita syitä miksi lapsia ei kannata tehdä.ennenkaikkea se oma vapaus!!!! miksei eläis lopun ikää vapaana ja tienpäällä????ja haku päällä??
        mulla on aika mieletön vastine noille kaikille väitteille.. ivf hoidoilla saatu maailman sulosin tyttö.
        eikä tää tosiaan ole palsta missä käy ilolinnut laulamassa...toivon ainakin

      • Grrrrmiauuuuu
        aaaaarrrggghh kirjoitti:

        jeeeee lapset on kaikin puolin muutenkin kuolaavia sinappikoneita.kuka niitä haluaa!!????? koko loppuelämä menee ihan ketuiksi,kun valvot vauvan kanssa.ukko lähtee ettii parempaa seuraa kun entinen villikissa on muuttunut rähjääntyneeks väsyneeks kiukkupussiksi.
        muutenkin,kannattaa olla tekemättä senkin takia että kroppa muuttuu.raskausarvet ,riippatissit,huono ryhti..plääh..onhan noita syitä miksi lapsia ei kannata tehdä.ennenkaikkea se oma vapaus!!!! miksei eläis lopun ikää vapaana ja tienpäällä????ja haku päällä??
        mulla on aika mieletön vastine noille kaikille väitteille.. ivf hoidoilla saatu maailman sulosin tyttö.
        eikä tää tosiaan ole palsta missä käy ilolinnut laulamassa...toivon ainakin

        tosi paljon onnea että olette saaneet tytön hoidoilla! :)

        kyllä se varmasti on sen vaivan väärtti, kun nyt saat kokea äitiyden onnea.

        Itse en vaan siltikään tarvitse äitiyttä ollakseni onnellinen ja kokonainen, mutten missään tapauksessa kiellä muita olemasta onnellisia äitejä! :)

        Tunnen itseni ja tarpeeni niin hyvin, ettei minun tarvitse ilkeillä toisille vaikka heillä olisikin erilainen elämäntapa kuin minulla!

        Onnea vielä kerran uudesta perheenjäsenestä! :)

      • voi ei
        aaaaarrrggghh kirjoitti:

        jeeeee lapset on kaikin puolin muutenkin kuolaavia sinappikoneita.kuka niitä haluaa!!????? koko loppuelämä menee ihan ketuiksi,kun valvot vauvan kanssa.ukko lähtee ettii parempaa seuraa kun entinen villikissa on muuttunut rähjääntyneeks väsyneeks kiukkupussiksi.
        muutenkin,kannattaa olla tekemättä senkin takia että kroppa muuttuu.raskausarvet ,riippatissit,huono ryhti..plääh..onhan noita syitä miksi lapsia ei kannata tehdä.ennenkaikkea se oma vapaus!!!! miksei eläis lopun ikää vapaana ja tienpäällä????ja haku päällä??
        mulla on aika mieletön vastine noille kaikille väitteille.. ivf hoidoilla saatu maailman sulosin tyttö.
        eikä tää tosiaan ole palsta missä käy ilolinnut laulamassa...toivon ainakin

        Voi elämä. Sinun olisi ehdottomasti kannattanut jäädä lisääntymättä. Geenit kun periytyvät ja sinun geenejäsi EI TODELLAKAAN olisi kannattanut tehdä tälle pallolle.

        Maailmassa käy ajan mittaan, kuten Idioluutio-leffassa. Tyhmyys lisääntyy.

        Lapsien tekemiselle pitäisi asettaa jonkinlainen ÄO-raja.

    • Hoitoja 6 vuotta tak

      Aika huvittava keskustelunaloitus palstalla jossa käy vastentahtoisesti lapsettomia.
      Meinasitko että saat meiltä tukea ajatuksillesi vai pitäisikö sinun mielipiteesi muuttaa meidän ajatuksiamme tyyliin; voi ei kun en tajunnut aikaisemmin että onkin muodikkaampaa ottaa jonkun hylkäämä lapsi kuin tehdä oma taapero. Hoh hoijaa. Luulen että symppistä ei paljon heru meiltä jotka riudumme lapsettomuushoitojen kourissa ja pidämme yllä pientä toivoa. Sinä ehkä haluat vääntää veistä haavassa ja kertoa että saisit lapsen ihan helposti jos vaan haluaisit...mutta etpäs halua.

      Jos olet oikeasti tuota mieltä en ymmärrä miksi toitotat sitä. Se on sinun elämäsi joka ei kiinnosta meitä tipan vertaa. Onnea vaan valitsemallesi yksinäiselle vanhuudelle. Oletko miettinyt sitä ettei sinusta jää kuoltuasi maailmaan mitään perintöä? Ehkä niin onkin parempi.

      • Grrmiauuuu

        että saan tuollaisen vastaanoton..
        mutta kertokaapas onko minun valitsemani lapseton elä jollain lailla pois sinulta? Eli vähennän kenties omalla valinnallani nyt sinun mahdollisuuttasi saada lasta?
        Mielestäni kuulostaa kurjemmalta että sinä jatkat noin idiootin ajatustavan kylvämistä tuleville sukupolville..

        En todellakaan tiedä olisinko kykenevä saamaan lasta, koska en ole kokeillut. Voihan olla että kärsisin lapsettomuudesta ihan ilman omaa valintaaikin, tai sitten en.

        Ja mikäli osaat lukea (ja jos et, niin kuinka olet kykenevä hyväksi vanhemmaksikaan) niin kyselin muilta VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMILTA heidän kuulumisiaan. käsittääkseni sinä et ole vapaaehtoisesti lapseton.

        Tämä palsta on nimenomaan lapsettomuutta käsittelvä palsta. lapsettomuuteen kuuluu tahaton lapsettomuus, eli ongelma hedelmöittymisessä tahi muussa, tai sitten ihan tietoinen lapsettomuus, valinta olla haluamatta omaa lasta, eli olla lapseton.

        Voitko kopioida alukuperäisestä tekstistäni kohdan jossa yritin käännyttää teitä lapsen haluavia olemaan haluamatta lapsia?

        Myöskään sinun elämäsi ei kiinnosta minua tipan vertaa. haluan keskustella niiden ihmisten kanssa jotka ovat VALINNEET ITSE VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMUUDEN.

      • 2:n äippä
        Grrmiauuuu kirjoitti:

        että saan tuollaisen vastaanoton..
        mutta kertokaapas onko minun valitsemani lapseton elä jollain lailla pois sinulta? Eli vähennän kenties omalla valinnallani nyt sinun mahdollisuuttasi saada lasta?
        Mielestäni kuulostaa kurjemmalta että sinä jatkat noin idiootin ajatustavan kylvämistä tuleville sukupolville..

        En todellakaan tiedä olisinko kykenevä saamaan lasta, koska en ole kokeillut. Voihan olla että kärsisin lapsettomuudesta ihan ilman omaa valintaaikin, tai sitten en.

        Ja mikäli osaat lukea (ja jos et, niin kuinka olet kykenevä hyväksi vanhemmaksikaan) niin kyselin muilta VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMILTA heidän kuulumisiaan. käsittääkseni sinä et ole vapaaehtoisesti lapseton.

        Tämä palsta on nimenomaan lapsettomuutta käsittelvä palsta. lapsettomuuteen kuuluu tahaton lapsettomuus, eli ongelma hedelmöittymisessä tahi muussa, tai sitten ihan tietoinen lapsettomuus, valinta olla haluamatta omaa lasta, eli olla lapseton.

        Voitko kopioida alukuperäisestä tekstistäni kohdan jossa yritin käännyttää teitä lapsen haluavia olemaan haluamatta lapsia?

        Myöskään sinun elämäsi ei kiinnosta minua tipan vertaa. haluan keskustella niiden ihmisten kanssa jotka ovat VALINNEET ITSE VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMUUDEN.

        osaa olla ilkeitä ihmisiä täällä. Ilmeisesti lapsettomuushoidot on pehmentäneet pään..
        Tottakai se on aivan jokaisen oma valinta olla haluamatta lapsia, tai haluta lapsia.
        Sinun valintasi, tai kenenkään muun valinta olla hankkimatta omaa lasta, ei kyllä vähennä muiden mahdollisuuksia yhtään. Ei sinun valinnallasi ole mitään tekemistä toisen ihmisen lapsettomuuden kanssa. Jokaisenhan se nyt pitäisi tajuta! Itselläni on muksuja, ja lapsettomuushoidotkin on tuttuja, mutten missään vaiheessa ole syyttänyt niistä sellaisia ihmisiä jotka eivät halua omia lapsia! Sehän olisi aivan järjen köyhyyttä.
        tsemppiä sinulle aloittaja, toivotaan että saat ihmismäistä kohtelua jatkossa. Sinun valintasi ei vaikuta muihin mitenkään! :)

      • baboon!
        Grrmiauuuu kirjoitti:

        että saan tuollaisen vastaanoton..
        mutta kertokaapas onko minun valitsemani lapseton elä jollain lailla pois sinulta? Eli vähennän kenties omalla valinnallani nyt sinun mahdollisuuttasi saada lasta?
        Mielestäni kuulostaa kurjemmalta että sinä jatkat noin idiootin ajatustavan kylvämistä tuleville sukupolville..

        En todellakaan tiedä olisinko kykenevä saamaan lasta, koska en ole kokeillut. Voihan olla että kärsisin lapsettomuudesta ihan ilman omaa valintaaikin, tai sitten en.

        Ja mikäli osaat lukea (ja jos et, niin kuinka olet kykenevä hyväksi vanhemmaksikaan) niin kyselin muilta VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMILTA heidän kuulumisiaan. käsittääkseni sinä et ole vapaaehtoisesti lapseton.

        Tämä palsta on nimenomaan lapsettomuutta käsittelvä palsta. lapsettomuuteen kuuluu tahaton lapsettomuus, eli ongelma hedelmöittymisessä tahi muussa, tai sitten ihan tietoinen lapsettomuus, valinta olla haluamatta omaa lasta, eli olla lapseton.

        Voitko kopioida alukuperäisestä tekstistäni kohdan jossa yritin käännyttää teitä lapsen haluavia olemaan haluamatta lapsia?

        Myöskään sinun elämäsi ei kiinnosta minua tipan vertaa. haluan keskustella niiden ihmisten kanssa jotka ovat VALINNEET ITSE VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMUUDEN.

        palstalle paviaani joka sinua KIIINNNNOOOSSSTAAAAA!!!!! vaikka sukupuolitaudit tai senssipalstat!

      • järkeee!

        Jos on 6 vuotta lapsettomuushoitoja takana niin eikö pitäisi hälytyskellojen jo soida. Kaikki eivät vain yksinkertaiseti sovi biologisesti vanhemmaksi. Pitääkö nykyään kaikilla olla oikeus lapseen. Väkisin vaan luontoa vastaan niin hyvä tulee vai ? Ei ihme että allergiat, sairaudet ym. ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

      • Väinömäinen

        Luojan kiitos, että evoluutio on kieltänyt sinulta lapset....

      • Lapsikin kuolevainen

        Sinulta jää tähän ilmastonmuutoskatastrofiin kärsivä pentu, joka tietenkin kasvaa, jos maailman ruokaresurssit ei sitä tapa.
        Etkö tajua, kuinka paljon normaalissa tapauksessa lapsi kärsii lopun elämäänsä vanhempiensa kuolemasta. On siinä äidin ja isän arkulla todella kovaa.
        Olet tyhmä kuin saapas. Naurettava ajatusrakennelma.

    • Mollan

      ..."En ole luuseri, huono-osainen tai mitenkään syrjäytynyt. En ole alkoholisti, en huumeiden käyttäjä vaan aivan tavallinen työssäkäyvä, hoitoalalla oleva ihminen. En vain halua omia lapsia. ..."

      Useammin kai vapaaehtoislapsettomat ovat nimenomaan niitä koulutetumpia, "paremmissa töissä" olevia.
      Anyway, ihan sama mitä mieltä joku on mun valinnastani, ei kuulu kenellekään. Jotkut ei ymmärrä ja jopa arvostelee/haukkuu, mutta eipä sellaisten ihmisten kanssa ole mikään pakko olla tekemisissä.

      • Debbie_

        Hei vaan!
        Olet juuri oikealla palstalla, sillä lapsettomuutta on niin monenlaista. Jokainen ihminen tekee omat valintansa, ja vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan yhtä hyvä valinta kuin lasten hankintakin. kaikki eivät tosiaan tunne tarvetta lapsiin ollakseen jotenkin kokonainen nainen. Minulla on yksi lapsi, mutta ystävättäreni on vapaaehtoisesti lapseton, ja hyvin onnellinen. Hän ei myöskään vihaa lapsia (tuskimpa itseasiassa kukaan) ja tulee erinomaisesti toimeen tyttäreni kanssa. On myöskin tämän kummina. Hän on kertonut olevansa valmis ja kokonainen ihminen ilman että tarvitsee todistella sitä äitiyden kautta. ja ymmärrän ja uskon sen aivan vilpittömästi.
        Meitä äitejäkin kun on niin monenlaisia. Joskus tuntuu jopa hieman säälittävätä, että lasta yritetään väkisin ja vaikka millä konsteilla saada, jos niin on tarkoiettu että kaikki eivät voi saada lapsia. Jos itse olisin kärsinyt lapsettomuudesta, en olisi hoitoihin länhtenyt. Ei lapsi ole mikään meriitti jolloin ihminen on valmis.
        Onnea valitsemallasi tiellä ja kaikkea hyvää! :)

      • elämä heittelee
        Debbie_ kirjoitti:

        Hei vaan!
        Olet juuri oikealla palstalla, sillä lapsettomuutta on niin monenlaista. Jokainen ihminen tekee omat valintansa, ja vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan yhtä hyvä valinta kuin lasten hankintakin. kaikki eivät tosiaan tunne tarvetta lapsiin ollakseen jotenkin kokonainen nainen. Minulla on yksi lapsi, mutta ystävättäreni on vapaaehtoisesti lapseton, ja hyvin onnellinen. Hän ei myöskään vihaa lapsia (tuskimpa itseasiassa kukaan) ja tulee erinomaisesti toimeen tyttäreni kanssa. On myöskin tämän kummina. Hän on kertonut olevansa valmis ja kokonainen ihminen ilman että tarvitsee todistella sitä äitiyden kautta. ja ymmärrän ja uskon sen aivan vilpittömästi.
        Meitä äitejäkin kun on niin monenlaisia. Joskus tuntuu jopa hieman säälittävätä, että lasta yritetään väkisin ja vaikka millä konsteilla saada, jos niin on tarkoiettu että kaikki eivät voi saada lapsia. Jos itse olisin kärsinyt lapsettomuudesta, en olisi hoitoihin länhtenyt. Ei lapsi ole mikään meriitti jolloin ihminen on valmis.
        Onnea valitsemallasi tiellä ja kaikkea hyvää! :)

        Sorry, ei millään pahalla, mutta minä ajattelin täsmälleen samoin lapsettomuushoidoista ennen kuin kävi ilmi, että niihin joutuu itsekin. Mieli voi muuttua äkkiä tuon tilanteen edessä. Sinulla on käynyt onni ja olet saanut lapsen, joten et joudu tuota kysymystä koskaan kohtaamaan oikeasti. Eikö voisi koettaa olla yleisesti suvaitsevainen lapsellisia, veloja ja lapsettomuushoidoissa käyviä kohtaan?

    • Outolintu erilainen

      Olen 44-vuotias ns. vela-nainen, jolle asia oli selvä jo koulussa. Jossain vaiheessa siellä tuli puheeksi aikuisten asiat mm. lasten teko ja kun minä vastasin niin kuin vastasin, eivät muut sitä lainkaan käsittäneet.
      Olen huomannut sen asiaksi, josta kannattaa tarkkaan miettiä, kenelle avautuu. Joitakin vuosia sitten mm. vaihdoin kampaajaa, kun olin vahingossa tullut maininneeksi asiasta hänelle. Hän oli sitten alkanut suoraan sättiä minua - ne klassiset itsekkyyssyytökset jne. Harmikseni huomaan samaa täälläkin. On myös olemassa ihan vapaaehtoisesti lapsettomille tarkoitettu keskustelupalsta, mutta siellä perheelliset käyvät haastamassa riitaa toisen elämäntavan valinneiden ihmisten kanssa. Miten ihmiset ovatkaan suvaitsemattomia. Joku jo täällä sanoikin, ettei oma lapsettomuus ole keneltäkään toiselta pois. Kunpa olisi olemassa sellainen palsta, joka olisi tosiaan vain meidänlaisille ihmisille. Vaikka sitten rekisteröimällä rajoitettaisiin muiden pääsyä haukkumaan.

      • Grrrmiauuuu

        mennä minnekään suljetulla palstalle juttelemaan samanhenkisten kanssa, sillä mielestäni kaikkien olisi saatava puhua vapaaasti omista mielipiteistään ja valinnoistaan ilman että täytyisi kokea olevansa jotenkin huonompi, ja että täytyisi kestää kaikki se paska mikä kaadetaan niskaan "väärästä valinnasta".

        Peräänkuulutan suvaitsevaisuutta!

        Itse en ole koskaan missään tilanteessa tuominnut lasta haluavia ihmisiä! Se on heidän tapansa elää, he ovat onnellisia niin ja se on pääasia. Onnellisuus on minulle se avainsana! Ihmisen pitää elää niin että tuntee olevansa onnellinen ja kokonainen!

        Valitettavasti useat äidiksi haluavat eivät voi ajatella samoin meistä ketkä eivät halua lapsia. Enkä kyllä mitenkään jaksa ymmärtää miksi?! ikäänkuin minä omalla valinnallani olisin tehnyt heidät hedelmättömiksi!

      • Happy childfree

        Hei!

        Tosiaan kannattaa miettiä, kenelle kertoo, että ei halua tehdä omia lapsia. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä tässäkin asiassa. Itse olen hoitoalalla töissä ja kerroin siellä, että en halua tehdä koskaan omia lapsia. Sain sellaisen ryöpyn niskaani, että jouduin lähtemään työpaikasta pois. Sellainen ihminen, joka ei tee omia lapsia, niin ei ole sopiva hoitoalalle. Tällaista minulle toitotettiin. Kamalaa!!!!!!!!

    • Nag4

      "Onko muita vapaaehtoisesti lapsettomia (eli vela) ihmisiä kuin minä?"
      Kyllä on, suomalaisista noin 5 % on vapaaehtoisesti lapsettomia.

      "Kunpa olisi olemassa sellainen palsta, joka olisi tosiaan vain meidänlaisille ihmisille."
      Sellainen on, löytyy Googlesta jos laitat hakusanaksi "vapaaehtoiset lapsettomat".

    • ollaan suvaitsevaisi

      Itse olen 25-vuotias nainen ja olen "päätynyt" lapsettomuuteen. Minulla syitä on myös se etten halua lapsia, mutta myös oma terveydentila. Minulla on useampi vakava sairaus ja vaikka ne eivät aiheuta lapsettomuutta ja moni näillä sairauksilla hankkii lapsia, en näe tähän tilanteeseen lapsen hankkimisella mitään järkeä. Joten tavallaan olen lapseton omasta halustani, mutten kuitenkaan hanki lapsia vaikka mieli muuttuisikin. Uskon että vaikka kuinka lapsen haluaisin, niin näillä sairauksilla en pystyisi olemaan hyvä äiti. On todellakin lapsen parhaaksi että pidän jatkossakin ehkäisykapselia ja ehkä hankin sterilisaation.
      Jotenkin hämmentää se ettei täällä saisi puhua muusta kuin katkeruudesta ja hedelmöityshoidoista.:/ Kyllähän sekin on lapsettomuutta ettei koskaan hanki/saa lapsia, eikä niitä kaipaakaan. Jos ei kestä lukea näitä ns. erilaista lapsettomuutta koskevia juttuja, niin ei kannata lukea ollenkaan, kukaan ei pakota. Olen käynyt läpi todella pahan vauvakuumeen, itkenyt koska en voi ikinä hankkia lapsia (koska minulle omia haluamisia on tärkeämpää on ajatella LAPSEN parasta) ja nyt tuntuu etten edes halua lapsia, mutta koskaan en ole ollut katkera muille omasta epäonnesta. Mistä tämä katkeruus muiden onnesta oikein kumpuaa? Itse ajattelen asian niin, että kun ei ole omia lapsia, niin voin hoitaa muiden lapsia ja keskittyä elämässä muihin mukaviin asioihin. En voi hankkia lintujakaan, vaikka olen ihan hulluna lintuihin, mutta olen todella pahasti allerginen. Tänään vieraanani kävi ystäväni 3-vuotiaansa kanssa, hänellä on sekä lapsi, että lintuja, en ole katkera/kade kummastakaan asiasta. Ystäväni on myös perusterve, itse olen kaukana siitä, mutten ole siitäkään katkera. Joudun käymään hoidoissa ja syömään lääkkeitä koko loppuelämäni, enkä voi koskaan edes yrittää tulla raskaaksi (toisin kuin monet täällä). Ehkä se on joku asennekysymys, että pystyy katsomaan asioita laajemmin ja nauttii siitä mistä voi, eikä keskity yhteen asiaan (esim. nyt vaikka pakkoon saada oma lapsi) ja pilaa sillä itse omaa elämäänsä. Itse ainakin, jos minulla olisi jokin pakkomielle, kuten hillitön halua saada oma lapsi, joka pilaisi muuten hyvän elämäni, hakisin apua! Menkää ihmiset terapiaan käsittelemään asioita ja olkaa iloisia siitä että jollain toisella on lapsi ja auttakaa sen hoidossa jos voitte. Ihan turha itkeä semmoista mitä ei voi ehkä koskaan saada. Se kuuluu elämään että aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Tämän viestin ei ole tarkoitus suututtaa ketään, vaan tarkoitus on rohkaista ymmärtämään että aina voi kehittää itseään ajattelemaan asioita uudelta kantilta, voi iloita siitä mitä elämässä on, voi hakea ongelmiinsa apua ja voi ITSE "päättää" onko onnellinen vai ei. Se on ihan aikuisten oikeasti omista asenteista kiinni, jatkaako elämäänsä vai antaako elämänsä mennä piloille. Hyvää ystävänpäivää!:D

      • 2486

        Minulla aika paljon samanlainen tausta,terveydelliset syyt joiden takia olen katsonut viisaammaksi valita lapsettomuuden.Samoin kuin sinä,ajattelin juuri lasta ja lapsen hyvinvointia.Valintani vuoksi minua on nimitetty itsekkääksi ja epäkypsäksi.Eiväthän ihmiset näe toisen terveyttä päällepäin.Ulkoapäin he ovat nähneet vain tasapainoisen ,onnellisen näköisen parisuhteen,ehjän ja päihteettömän kodin.Ja ovat ihmetelleet että miksi ei lapsia.Eihän näistä henkilökohtaisista syistä ole millään tavoin selityksen velkaa ympäristölle.Itse ajattelen että olen ollut päinvastoin hyvin vastuullinen ihminen.
        Minä taas henkilökohtaisesti ihmettelen ihmisiä,jotka hankkivat lapsia hyvin epävakaisiin oloihin,on alkoholismia,pahoinvointia parisuhteessa,työelämään kosketus on ehkä ollut hyvin vähäistä.Mutta lapsia niitä hankitaan.Eikö lapsi tarvitsisi turvallisen kodin?
        Ihmiset ihmettelevät valintaani lapsettomuudesta ja nimittävät minua itsekkääksi.Minä ihmettelen katsellessani lapsiperheiden touhua ja kysyn puolestani että eikö se ole sitten itsekästä että lapsia hankitaan ja erotaan,mennään taas uuteen parisuhteeseen,hankitaan lapsi ja taas erotaan.Tuskinpa toisen vanhemman "menetys" on lapselle niin kevyt asia kuin nykyisin annetaan ymmärtää.Kai jokaisella lapsella on oikeus sekä äitiin että isään.Missä on vastuullinen vanhemmuus?
        Niitä ihmisiä on minusta hullunkurisen paljon,jotka ylpeilevät ja ikäänkuin mittaavat ihmisarvoa sillä onko lapsia ja kaltaiseni ihminen on jotenkin heille kummajainen.Niitä ihmisiä on tällä palstalla paljon,huomaa kommenteista.Käsittääkseni hyvin alkeellisillakin eliöillä on lisääntymiselimet,ei siihen lisääntymiseen niin hirveän suurta älyllistä kyvykkyyttä tarvita.Se on sitten eri asia kuinka viisas,tunnollinen,huolellinen ja vastuullinen ihminen on parisuhteessa ja lasten vanhempana.Suuret avioerotilastot ja yksinhuoltajaperheiden lukumäärä kertovat minusta surullista kieltään.Monet vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat ovat keskivertoa vastuullisempia yhteiskunnan jäseniä.

    • prätkämisu

      meitä, sinun kaltaisiasi, muitakin :).
      Olen 34-vuotias hoitoalan ihminen minäkin ja koko ikäni olen ollut sitä mieltä, etten halua lapsia. Toki minulla on kyllä todettu erittäin vaikea endometrioosi komplikaatioineen, joten en lapsia tod. näk. saisikaan. Maailmani ei siis siihen kaatunut, totesin vain, että sattuipas kerrankin oikealle ihmiselle.

      Eläimistä tykkään paljon ja minulla onkin kolme koiraa. Jo lapsena leikin eläinleluilla, en nukeilla. Kutsumuksenani on aina ollut työ eläinten hyväksi, mutta pahan allergiani vuoksi päädyin hoitamaan ihmisiä.

      Elämääni on mahtunut paljon kasvattavia tapahtumia ja tunnen olevani siltä osin täysin aikuinen. Aikuisuuteen en kaipaa vanhemmuutta. Mistä en tiedä, sitä en osaa kaivata. Haluan tehdä elämässäni vielä paljon asioita ja siihen ei lukeudu lasten tekeminen. Toisaalta en koe olevani äitityyppiäkään, joten "rakastan syntymättömiä lapsiani" niin paljon, että jätän heidät kokonaan hankkimatta. Kummilapsia minulla on kaksi.

      Näin on hyvä ja muiden mielipiteistä en välitä/loukkaannu. Olen valinnut muutenkin hyvin liberaalin tien kulkea, elän ihan omalla tavallani, ja se ei ole toisilta pois.

    • Ghanda

      ..eli vapaaehtoisesti lapseton, sitten kun mieli muuttui, niin lasta ei kuulunutkaan ja nyt olen raskaana, lapsen pitäisi syntyä tässä keväällä. Ei siis ihan vielä "lapsellinen", mutta toivottavasti kohtapuoliin.

      Jokaisessa vaiheessa olen kokenut vahvasti eläväni omannäköistä elämää omien ratkaisujen kera eli en ole matkan varrella juurikaan verrannut tseäni mihin, syyllistynyt tai syyllistänyt muiden valinnoista.
      Noin 30-32v. saakka en halunnut lasta. Kukaan ei ikinä kehdannut suoraan räyhätä ns. vapaaehtoisesti lapsettoman "itsekkyydestä" ja hyvä niin, koska minusta epäitsekkäämpi ajatus oli olla hankkimatta lasta silloiseen tilanteeseen. En myös kokenut olevani kypsä äidiksi, ei sillä ettenkö olisi jo aikuiselämään vakiintunut (opiskelut tehtyinä, työpaikka, vakiintunutta menoa muutenkin), mutta oma pääkoppa kaipasi järjestelyä monen asian suhteen. Vaikea lapsuuskin jätti käsiteltävää, pitkään (ehkä tiedostamattomasti) ajattelin että kun oma lapsuus oli monella tapaa kärsimystä, en tahdo saattaa ketään toista samaan liemeen. Tyhmä ajatus, voinhan järjestää lapseni asiat paremmin kuin itsellä oli....mutta mistä sitäkään tietää, kykeneekö tosipaikan tullen kuitenkaan siihen. Eli piti vahvistua senkin suhteen.

      No, sitten osui sopivan oloinen suhde kohdille ja parin vuoden aikana kypsyin ajatukseen lapsesta. Mies oli ollut samanhenkinen kuin minä, eli yhdessä punnitsimme tätä lisääntymisasiaa. Kun lasta ei yli kahden vuoden yrittämisen jälkeenkään kuulunut, totesimme että meidät on tod.näk. tarkoitettu elämään elämä toisin. Halusimme kuitenkin tutkituttaa tilanteen, josko tulokset varmistaisivat jotain suuntaan tai toiseen. Oli rankkaa odotella joka kuukausi alkaako kuukautiset vai ei - ja samalla mietti kaikkea sen kautta, tuleeko raskaaksi vai ei. Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat tuntuivat sisältävän sen varauksen, että "niin ja JOS se lapsi tulee, sitten..." Eli selkeämpää selvittää onko jokin niin iso syy tähän, ettei kannata ylläpitää toivoa...vai voiko tilanteen korjata jotenkin kevyillä toimenpiteillä. Varsinaisiin lapsettomuushoitoihin päätimme että emme lähde. Ehkä molempien taustalla oleva pitkä vapaaehtoinen lapsettomuus toi luonnollisena sen, että olisimme hyväksyneetkin lapsettomuuden ilman "kaikin keinoin yrittämistä". Adoptio ei ollut meille mahdollista, vaikka me molemmat olisimme voineet haluta lapsen niinkin.

      Sitten lapsi ilmoitti tulostaan närästys- ja pahoinvointiterveisin. Ja taas kerran piti kääntää korvienvälinsä uuteen asentoon, kun oli jo kohtalaisen pitkällä hyväksymässä tilanteensa. Mutta näin sitä mennään elämässä uusiin käänteisiin. Raskaus sujunut hyvin, pääkoppaa on tietenkin velloneet monet aiheet ja menneisyyttään on veivannut monelta kantilta. Myös käsitystä itsestä - minähän olin se lapseton ihminen, monen silmissä uranainen..mikä tämä maha on?! Onko se minulla? Onko tämä minun elämääni... jne. jne.
      Muutaman viikon päästä pidän lastani toivottaavsti sylissä ja pitkä, pitkä "odotus" päättyy. Hän on ollut kovin kärsivällinen äidilleen siellä syntymättömien lasten maaassa...

      Jokaiselle toivon omannäköisiä ratkaisuja...ja tilaa muuttaa niitä, jos ajatusmaailma kallistuukin toiselle laidalle!

    • 333444

      Hei!
      Itse olen tullut lapsettomuushoidoilla äidiksi ja erittäin onnellinen siitä! En kutenkaan voi käsittää, miten vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä voidaan kutsua itsekkäiksi. Mielestäni lasten hankkiminen se itsekästä on. Minä ainakin ajattelin ihan vaan itseäni kun halusin oman lapsen. En ajatellut, että olen yhteiskunnalle tai jollekin muulle velvollinen tekemään lapsen. En myöskään ajatellut, että haluan antaa jollekin lapselle elämän. Ei. Kyllä ajattelin ihan vain omaa itseäni ja haluani tulla vanhemmaksi. Ja kävin vielä läpi pitkät hoidot, koska MINÄ halusin lapsen. Minusta on erittäin hienoa jos joku "uskaltaa" jättää lapsen/lapset tekemättä, jos ei halua vanhemmaksi. Mielestäni lapsia ei tarvitse eikä saa tehdä vain siksi "kun kaikki muutkin tekevät".
      Arvostan sinua Grrrmiauuu kovasti!
      Aurinkoista kevättä!

      • Grrrmiauuuu

        ja onnea sinulle äitiydestä! :) Jokaisen pitää elää niin, että voi joka aamu herätessään huomata olevansa onnellinen!

      • Ei äiti

        333444

        Ihanan kauniisti kirjoitettu! Osoittaa kypsyyttä ja toisten kunnioittamista. Olet varmasti ihana äiti. Näkee että äitiys on sinun juttusi ja olet onnellinen. Et tuomitse kuitenkaan muita. Asiasi ovat hyvin. Ihanaa elämää ihanalle äidille ja lapsukaiselle

    • ,,,...........

      Lainalapset, siis kummilapset, hoitolapset jne. ovat tosi kivoja. Maapallolla on yli 6 000 000 000 ihmistä, miksi kaikkien pitäisi lisääntyä, varsinkaan jos ei välttämättä halua? Minusta on hienoa, että välillä on vaikkapa kavereiden lastenvahtina. Ei se biologinen kello kaikilla kuku!

      Oma lapsettomuus on vastentahtoista, mutta iän myötä nousee esiin ajatuksia, että ehkä en olisikaan valmis vastuuseen toisen ihmisen koko elämästä. Järki vs. biologinen vietti, toivottavasti minä ja puolisoni pääsemme asian kanssa tasapainoon ja hyväksymiseen, kävi miten kävi.

    • Santie<3*

      olen 24v nainen ja jo myös valinnut lapsettomuuden.
      minulle riittää sisareni lapset joita tapaan heidän synttärinä ja jouluna ja joskus silloin tällöin.

      miksikö valitsen lapsetomuuden.
      en pidä melusta ja hälinästä.
      en halua 20 vuoden vastuuta jostain toisesta ihmisestä.
      en halua lapsiperhearkea jossa näännyttäisin itseni ja muuttuisin "robotiksi".
      en pidä lapsista..vai sanottaisko näin:"lapset on kivoja niin kauan kun eivät ole omia".

      tulen lasten kanssa toimeen, mutta en halua omaa riesaksi.

      rakastan taas eläimiä ja minulla onkin kumppanini kanssa kissa ja koira=)

      ja olen myös mukavuudenhaluinen ja haluan elää elämääni ilman sen suurempia rajoitteita.
      minulla on myös aika paljon tavoitteita elämälleni ja työuralleni että ei sellaiseen elämään sovi edes lapsi.

      mutta kukin tyylillään.
      aurinkoista tulevaa kevättä

      • Musta Orkidea

        Ihanaa, että meitä vapaaehtoisesti lapsettomia on muitakin :)

        Olen 27-vuotias, enkä ole oikein koskaan pitänyt lapsista, eläimistä sitäkin enemmän.

        Syyt, miksi en halua lapsia on, että myös minulla on perinnöllisiä sairauksia, jotka eivät itsessään aiheuta lapsettomuutta, mutta luultavimminkin periytyisivät, esim. astma.
        Eli olen ajatellut myös sitä, että olisi julmaa jos joku saisi minun geenini ja joutuisi kärsimään kaikista näistä sairauksista. Tosin voihan olla että hyvällä tuurilla lapsi ei kaikkia sairauksia saisikaan.

        Toinen syy on juurikin se, etten pidä lapsista. Kaikki yrittävät jankuttaa, kuinka se oma lapsi on täysin eri asia, mutta saa olla, en silti aio tehdä omaa lasta. Jostain syystä se on aina ollut minulle aika selvää.
        Olen valinnut elämäni niin, ettei minun tarvitse juurikaan olla lasten kanssa missään tekemisissä, työni on ja asuinpaikkani suurimmaksi osaksi on "lapsivapaa".

        Eniten tällä hetkellä ahdistaa se, että kaverit lisääntyvät kuin kanit ja vähän väliä on jos jonkinnäköistä kutsua varpajaisiin ym.
        Ja aina kun kohteliaasti kieltäydyn kutsusta, saan osakseni ihme nyrpistelyä jne. eikä minua kutsuta sitten enää minnekään muuallekaan :(
        Eikö se vaan ole parempi, etten mene paikkaan, missä tiedän jo etukäteen olevan lapsia? Jos menisin, siitä seuraisi taas se, että kaikki yrittäisivät "tartuttaa" minulle jotain vauvakuumetta, jota minulle ei tule vaikka tekisi mitä. Minua lähinnä ällöttää kun joku työntää sen haisevan kasan syliin. Ja melkein vielä enemmän ällöttää se kaikkien lepertely ja lässytys sille vauvalle. Hermothan siinä vaan palaisi. Että ei minullakaan se biologinen käki kuku ja hyvä niin :)

        Ne jotka haluaa lapsia, tehköön niitä. Minusta on ihan yhtä hieno päätös elää ilman lapsia :)

        Rakkautta ja jaksamista kaikille velasisarille :)

      • kathy66
        Musta Orkidea kirjoitti:

        Ihanaa, että meitä vapaaehtoisesti lapsettomia on muitakin :)

        Olen 27-vuotias, enkä ole oikein koskaan pitänyt lapsista, eläimistä sitäkin enemmän.

        Syyt, miksi en halua lapsia on, että myös minulla on perinnöllisiä sairauksia, jotka eivät itsessään aiheuta lapsettomuutta, mutta luultavimminkin periytyisivät, esim. astma.
        Eli olen ajatellut myös sitä, että olisi julmaa jos joku saisi minun geenini ja joutuisi kärsimään kaikista näistä sairauksista. Tosin voihan olla että hyvällä tuurilla lapsi ei kaikkia sairauksia saisikaan.

        Toinen syy on juurikin se, etten pidä lapsista. Kaikki yrittävät jankuttaa, kuinka se oma lapsi on täysin eri asia, mutta saa olla, en silti aio tehdä omaa lasta. Jostain syystä se on aina ollut minulle aika selvää.
        Olen valinnut elämäni niin, ettei minun tarvitse juurikaan olla lasten kanssa missään tekemisissä, työni on ja asuinpaikkani suurimmaksi osaksi on "lapsivapaa".

        Eniten tällä hetkellä ahdistaa se, että kaverit lisääntyvät kuin kanit ja vähän väliä on jos jonkinnäköistä kutsua varpajaisiin ym.
        Ja aina kun kohteliaasti kieltäydyn kutsusta, saan osakseni ihme nyrpistelyä jne. eikä minua kutsuta sitten enää minnekään muuallekaan :(
        Eikö se vaan ole parempi, etten mene paikkaan, missä tiedän jo etukäteen olevan lapsia? Jos menisin, siitä seuraisi taas se, että kaikki yrittäisivät "tartuttaa" minulle jotain vauvakuumetta, jota minulle ei tule vaikka tekisi mitä. Minua lähinnä ällöttää kun joku työntää sen haisevan kasan syliin. Ja melkein vielä enemmän ällöttää se kaikkien lepertely ja lässytys sille vauvalle. Hermothan siinä vaan palaisi. Että ei minullakaan se biologinen käki kuku ja hyvä niin :)

        Ne jotka haluaa lapsia, tehköön niitä. Minusta on ihan yhtä hieno päätös elää ilman lapsia :)

        Rakkautta ja jaksamista kaikille velasisarille :)

        Joo on kyllä ihme juttu miten kaikissa keskustelupalstoilla tuomitaan niin rankasti heti vähäkin erilaiset valinnat, miten ihmiset eivät ymmärrä että kaikkien polut eivät mene samaa suuntaa.. ehkä osasyy on siinä että valtaväestö pelkää näitä "kummajaisia" eli sinkkuja, vapaaehtoisesti lapsettomia tai muuten vaan normiperhemallista poikkeavia.

        Itse olen koko aikuiselämäni viettänyt ihanaa sinkkuelämää jolloin minut ehdittiin sukulaisten ja kavereiden toimesta varmaankin leimata itsekkääksi nirsoksi vanhaksipiiaksi ja muuta sellaista mutta niin vaan elin elämääni niin kuin sydän sanoi. Ja nyt sydän on muuttanut suuntaa niin että olen kolme vuotta ollut pari suhteessa ja se ratkaisu tuntuu yhtä oikealta kuin sinkkuuskin. Minun mielestäni pointti on se että ihmisten pitää seisoa rohkeasti valintojensa takana ja ignoorata ahdasmieliset (ja ehkä kateelliset) tuomitsijat.

        Ja joo itsellä ei ole kokemusta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta vaan kohtalon sanelemasta lapsettomuudesta mutta sillä ei ole väliä koska olen oman osani saanut tuosta ihmettelystä miksi emme mieheni kanssa hanki lapsia kun olemme kolmekymppinen "valmis" pariskunta. Arvostelijoita ei ole kiinnostanut miksi olemme lapsettomia...

      • ehkä joskus
        kathy66 kirjoitti:

        Joo on kyllä ihme juttu miten kaikissa keskustelupalstoilla tuomitaan niin rankasti heti vähäkin erilaiset valinnat, miten ihmiset eivät ymmärrä että kaikkien polut eivät mene samaa suuntaa.. ehkä osasyy on siinä että valtaväestö pelkää näitä "kummajaisia" eli sinkkuja, vapaaehtoisesti lapsettomia tai muuten vaan normiperhemallista poikkeavia.

        Itse olen koko aikuiselämäni viettänyt ihanaa sinkkuelämää jolloin minut ehdittiin sukulaisten ja kavereiden toimesta varmaankin leimata itsekkääksi nirsoksi vanhaksipiiaksi ja muuta sellaista mutta niin vaan elin elämääni niin kuin sydän sanoi. Ja nyt sydän on muuttanut suuntaa niin että olen kolme vuotta ollut pari suhteessa ja se ratkaisu tuntuu yhtä oikealta kuin sinkkuuskin. Minun mielestäni pointti on se että ihmisten pitää seisoa rohkeasti valintojensa takana ja ignoorata ahdasmieliset (ja ehkä kateelliset) tuomitsijat.

        Ja joo itsellä ei ole kokemusta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta vaan kohtalon sanelemasta lapsettomuudesta mutta sillä ei ole väliä koska olen oman osani saanut tuosta ihmettelystä miksi emme mieheni kanssa hanki lapsia kun olemme kolmekymppinen "valmis" pariskunta. Arvostelijoita ei ole kiinnostanut miksi olemme lapsettomia...

        Olen tahattoman lapsettomuuden alkutaipaleilla ja hämmästyksekseni huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat juuri niitä, jotka eivät saa karvojani nousemaan pystyyn. He ovat tehneet oman päätöksensä ja se mielestäni kertoo aikuisen vastuunkannosta, että ei hanki lapsia mikäli niitä ei oikeasti halua, oli ympäristön painostus kuinka kovaa tahansa. Enemmän minua raivostuttavat ne ihmiset, jotka ovat jo lapsensa saaneet, mutta valittavat koko ajan oman ajan puutteesta tms. ja ne jotka koko ajan ovat kyselemässä miksi minulla ei ole lapsia.

        Yllä olevissa kirjoituksissa minussa herätti ärtymystä kuitenkin se, että velat (jotkut) kritisoivat sitä miten heidät leimataan tai heitä arvostellaan päätöksensä takia, mutta muutamassa kirjoituksessa he myös itse leimaavat niitä, jotka yrittävät kaikkensa saadakseen lapsen ja kehottavat hakeutumaan pääkopan hoitoon ennemmin kuin lapsettomuushoitoihin. Kommentit tahattomasti lapsettomien katkeruudesta olivat mielestäni myös isku vyön alle sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole kokenut sitä tuskaa, jota lääkärin sanat "sinä et ehkä koskaan saa lapsia" aiheuttavat (siinä tapauksessa että lapsia haluaa, ei sairauden tms. johdosta). Itse olen ainakin jo katkeroitunut ja olen taistellut ajatuksien kanssa, miksi tuo saa lapsen jne. mutta tiedän pääseväni niistä ajan kanssa yli. Mutta koska itse en arvostele sinua vapaaehtoisesti lapseton päätöksestäsi älä sinäkään myös leimaa minua mieleltäni sairaaksi, kiitos!

      • 2486
        ehkä joskus kirjoitti:

        Olen tahattoman lapsettomuuden alkutaipaleilla ja hämmästyksekseni huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat juuri niitä, jotka eivät saa karvojani nousemaan pystyyn. He ovat tehneet oman päätöksensä ja se mielestäni kertoo aikuisen vastuunkannosta, että ei hanki lapsia mikäli niitä ei oikeasti halua, oli ympäristön painostus kuinka kovaa tahansa. Enemmän minua raivostuttavat ne ihmiset, jotka ovat jo lapsensa saaneet, mutta valittavat koko ajan oman ajan puutteesta tms. ja ne jotka koko ajan ovat kyselemässä miksi minulla ei ole lapsia.

        Yllä olevissa kirjoituksissa minussa herätti ärtymystä kuitenkin se, että velat (jotkut) kritisoivat sitä miten heidät leimataan tai heitä arvostellaan päätöksensä takia, mutta muutamassa kirjoituksessa he myös itse leimaavat niitä, jotka yrittävät kaikkensa saadakseen lapsen ja kehottavat hakeutumaan pääkopan hoitoon ennemmin kuin lapsettomuushoitoihin. Kommentit tahattomasti lapsettomien katkeruudesta olivat mielestäni myös isku vyön alle sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole kokenut sitä tuskaa, jota lääkärin sanat "sinä et ehkä koskaan saa lapsia" aiheuttavat (siinä tapauksessa että lapsia haluaa, ei sairauden tms. johdosta). Itse olen ainakin jo katkeroitunut ja olen taistellut ajatuksien kanssa, miksi tuo saa lapsen jne. mutta tiedän pääseväni niistä ajan kanssa yli. Mutta koska itse en arvostele sinua vapaaehtoisesti lapseton päätöksestäsi älä sinäkään myös leimaa minua mieleltäni sairaaksi, kiitos!

        Tuskaa aiheuttaa sekin kun tietyn sairauden vuoksi lääkäri ja hoitohenkilökunta kertoo että oman lapsen tekoa ei suositella koska sinulla on syy yksi ja tästä seuraava syy kaksi.
        Aivan sama tuska on käytävä läpi kuin terveen henkilön jolle lääkäri sanoo että et ehkä koskaan voi saada lapsia.Lisäksi on vailla jotain muutakin,sitä terveyttä.Kyllä katkeruutta tunsi ja neuvottomuutta.
        Silti olen sitä mieltä,koska olen joutunut sairauteni kanssa elämään että lapsettomuus ei ole elämän kriiseiseistä pahimpia.Paljon pahempaa on oman terveyden menetys ja sen miettiminen kykeneekö ylensä työelämään tai ollenkaan edes parisuhteeseen.Lapsettomuus ei itsessään invalidisoi,vakava sairaus kylläkin.
        Olen jostain lehdestä lukenut että lapsettomuus aiheuttaa yhtä vakavaa elämänlaadun huononemista kuin syöpä.Olen asiasta kuitenkin eri mieltä ja kokemustakin on.Aviomieheni sairasti avioliittomme aikana kolme erilaista syöpää raskaiden hoitojen kera.Viimeinen,haimasyöpä tappoi hänet.Lapsettomuus ei varmasti ole koskaan näin paha ongelma eikä aiheuta näin vakavaa elämänlaadun huononemista.
        Sanoisin mielipiteenäni että lapsetomuus aiheuttaa tuskaa,mutta kun tulee pahempia ongelmia elämään,se ongelma jää sivuun ja huomaa että elämä lapsettomana ei ollutkaan huonoa verrattuna näihin pulmiin.
        Lapsettomuus seuraa kuitenkin tietynlaisena hiljaisena suruna koko elämän.Olen hyväksynyt asian jo ajat sitten,mutta esim.leskeksi jääminen laukaisi tämänkin surun uudelleen.
        Milloin ihmiset oppivat olemaan niin fiksuja että oppisivat olemaan kyselemättä toisten ihmisten lapsettomuudesta ja lopettaisivat moralisoinnin ja lapsettomien leimaamisen itsekkääksi? Minä olen ainakin osani kaikenlaisesta tahdittomuudesta saanut ja nykyisin saatan sanoa aika suoraan kommentteja kun lapsettomuudestani huomautetaan.Yksinkertaisesti mitta on tullut sietokyvyn suhteen täyteen.

      • kaiken kärsinyt-72
        2486 kirjoitti:

        Tuskaa aiheuttaa sekin kun tietyn sairauden vuoksi lääkäri ja hoitohenkilökunta kertoo että oman lapsen tekoa ei suositella koska sinulla on syy yksi ja tästä seuraava syy kaksi.
        Aivan sama tuska on käytävä läpi kuin terveen henkilön jolle lääkäri sanoo että et ehkä koskaan voi saada lapsia.Lisäksi on vailla jotain muutakin,sitä terveyttä.Kyllä katkeruutta tunsi ja neuvottomuutta.
        Silti olen sitä mieltä,koska olen joutunut sairauteni kanssa elämään että lapsettomuus ei ole elämän kriiseiseistä pahimpia.Paljon pahempaa on oman terveyden menetys ja sen miettiminen kykeneekö ylensä työelämään tai ollenkaan edes parisuhteeseen.Lapsettomuus ei itsessään invalidisoi,vakava sairaus kylläkin.
        Olen jostain lehdestä lukenut että lapsettomuus aiheuttaa yhtä vakavaa elämänlaadun huononemista kuin syöpä.Olen asiasta kuitenkin eri mieltä ja kokemustakin on.Aviomieheni sairasti avioliittomme aikana kolme erilaista syöpää raskaiden hoitojen kera.Viimeinen,haimasyöpä tappoi hänet.Lapsettomuus ei varmasti ole koskaan näin paha ongelma eikä aiheuta näin vakavaa elämänlaadun huononemista.
        Sanoisin mielipiteenäni että lapsetomuus aiheuttaa tuskaa,mutta kun tulee pahempia ongelmia elämään,se ongelma jää sivuun ja huomaa että elämä lapsettomana ei ollutkaan huonoa verrattuna näihin pulmiin.
        Lapsettomuus seuraa kuitenkin tietynlaisena hiljaisena suruna koko elämän.Olen hyväksynyt asian jo ajat sitten,mutta esim.leskeksi jääminen laukaisi tämänkin surun uudelleen.
        Milloin ihmiset oppivat olemaan niin fiksuja että oppisivat olemaan kyselemättä toisten ihmisten lapsettomuudesta ja lopettaisivat moralisoinnin ja lapsettomien leimaamisen itsekkääksi? Minä olen ainakin osani kaikenlaisesta tahdittomuudesta saanut ja nykyisin saatan sanoa aika suoraan kommentteja kun lapsettomuudestani huomautetaan.Yksinkertaisesti mitta on tullut sietokyvyn suhteen täyteen.

        lapsettomuuessa pahinta onkin just se että jokainen meistä kokee sen eri tavalla,jokaisen oikeus on sada kokea se omalla tavallaan. ihan samalla tavalla lapsettomuus voi tappaa.ei sun mies ole ainoa esimerkki.eikä sun tapsus ole ainoa missä miehen kuolema olis pahempi.minusta sinä nostat oman ongelmasi muiden yläpuolelle. kaikilla meillä on omat juttumme,eikä kukaan tajua toisen tuskaa..usko pois.

      • 2486
        kaiken kärsinyt-72 kirjoitti:

        lapsettomuuessa pahinta onkin just se että jokainen meistä kokee sen eri tavalla,jokaisen oikeus on sada kokea se omalla tavallaan. ihan samalla tavalla lapsettomuus voi tappaa.ei sun mies ole ainoa esimerkki.eikä sun tapsus ole ainoa missä miehen kuolema olis pahempi.minusta sinä nostat oman ongelmasi muiden yläpuolelle. kaikilla meillä on omat juttumme,eikä kukaan tajua toisen tuskaa..usko pois.

        Saanko kysyä millä tavoin lapsettomuus voi tappaa ihmisen?
        En tunne ainuttakaan tapausta.

      • ehkä joskus
        2486 kirjoitti:

        Tuskaa aiheuttaa sekin kun tietyn sairauden vuoksi lääkäri ja hoitohenkilökunta kertoo että oman lapsen tekoa ei suositella koska sinulla on syy yksi ja tästä seuraava syy kaksi.
        Aivan sama tuska on käytävä läpi kuin terveen henkilön jolle lääkäri sanoo että et ehkä koskaan voi saada lapsia.Lisäksi on vailla jotain muutakin,sitä terveyttä.Kyllä katkeruutta tunsi ja neuvottomuutta.
        Silti olen sitä mieltä,koska olen joutunut sairauteni kanssa elämään että lapsettomuus ei ole elämän kriiseiseistä pahimpia.Paljon pahempaa on oman terveyden menetys ja sen miettiminen kykeneekö ylensä työelämään tai ollenkaan edes parisuhteeseen.Lapsettomuus ei itsessään invalidisoi,vakava sairaus kylläkin.
        Olen jostain lehdestä lukenut että lapsettomuus aiheuttaa yhtä vakavaa elämänlaadun huononemista kuin syöpä.Olen asiasta kuitenkin eri mieltä ja kokemustakin on.Aviomieheni sairasti avioliittomme aikana kolme erilaista syöpää raskaiden hoitojen kera.Viimeinen,haimasyöpä tappoi hänet.Lapsettomuus ei varmasti ole koskaan näin paha ongelma eikä aiheuta näin vakavaa elämänlaadun huononemista.
        Sanoisin mielipiteenäni että lapsetomuus aiheuttaa tuskaa,mutta kun tulee pahempia ongelmia elämään,se ongelma jää sivuun ja huomaa että elämä lapsettomana ei ollutkaan huonoa verrattuna näihin pulmiin.
        Lapsettomuus seuraa kuitenkin tietynlaisena hiljaisena suruna koko elämän.Olen hyväksynyt asian jo ajat sitten,mutta esim.leskeksi jääminen laukaisi tämänkin surun uudelleen.
        Milloin ihmiset oppivat olemaan niin fiksuja että oppisivat olemaan kyselemättä toisten ihmisten lapsettomuudesta ja lopettaisivat moralisoinnin ja lapsettomien leimaamisen itsekkääksi? Minä olen ainakin osani kaikenlaisesta tahdittomuudesta saanut ja nykyisin saatan sanoa aika suoraan kommentteja kun lapsettomuudestani huomautetaan.Yksinkertaisesti mitta on tullut sietokyvyn suhteen täyteen.

        2486: Tarkoitukseni ei ollut vähätellä sitä tuskaa, jota varmasti olet kokenut lääkärin sanoista, sain vain aiemmasta viestistäsi käsityksen, että lapsettomuus olisi ollut valintasi myös ilman sairauttasi. Sain virheellisen käsityksen ja pyydän sitä anteeksi. Enkä tarkoittanut omassa viestissäni myöskään vähätellä kenenkään muun sairauden takia lapsettomaksi jäävän tuskaa, kuten sanoitkin, niin siinä on vielä oma terveyden menettämisen tuskakin käsiteltävänä.
        En kuitenkaan vieläkään allekirjoittaisi kommenttiasi siitä, että kannattaisi hakeutua terapiaan ennen kuin yrittää väkisin hankkia omaa lasta. Miksi lapsettomuushoitoja sitten on olemassa, mikäli minulla ja muilla ei olisi niihin oikeutta, koska haluamme oman lapsen. Itse ainakin olen valmis hoitoihin, vaikka maailmassa on jo niin paljon lapsia joita voisi adoptoida. Ehkä adoptointi tulee itsellenikin joskus ajankohtaiseksi, mutta mielestäni olen oikeutettu nykytieteen keinoin yrittämään myös omaa lasta. Moni lapsettomuushoidoissa oleva adoptoi lapsen ulkomailta, vaikka hoitojen tuloksena saisi myös biologisen lapsen. Hoidot ja adoptointi eivät sulje toisiaan pois.

        Samasta typerien ihmisten tahdittomuudesta olen myös minä saanut osani. Toivottavasti pystyisin itsekin joskus lataamaan takaisin jotain yhtä typerää ja vain silkasta ilosta tiputtaa nämä typerykset maan pinnalle omasta pikku kuplastaan... Neuvoja satelee joka suunnasta ja yleisin onkin, että älä stressaa kyllä se sieltä sitten onnistuu... just, odotapa vähän yritetään!
        Tämä siis on ainakin yhteistä meillä lapsettomilla, oli syy mikä tahansa. Kanssaeläjien typerä tahdittomuus, typerät neuvot, typerä leimaaminen ja typerä "minä tiedän kaiken ja ilman lapsia ei ole elämää-asenne" satuttavat.

      • 2486
        ehkä joskus kirjoitti:

        2486: Tarkoitukseni ei ollut vähätellä sitä tuskaa, jota varmasti olet kokenut lääkärin sanoista, sain vain aiemmasta viestistäsi käsityksen, että lapsettomuus olisi ollut valintasi myös ilman sairauttasi. Sain virheellisen käsityksen ja pyydän sitä anteeksi. Enkä tarkoittanut omassa viestissäni myöskään vähätellä kenenkään muun sairauden takia lapsettomaksi jäävän tuskaa, kuten sanoitkin, niin siinä on vielä oma terveyden menettämisen tuskakin käsiteltävänä.
        En kuitenkaan vieläkään allekirjoittaisi kommenttiasi siitä, että kannattaisi hakeutua terapiaan ennen kuin yrittää väkisin hankkia omaa lasta. Miksi lapsettomuushoitoja sitten on olemassa, mikäli minulla ja muilla ei olisi niihin oikeutta, koska haluamme oman lapsen. Itse ainakin olen valmis hoitoihin, vaikka maailmassa on jo niin paljon lapsia joita voisi adoptoida. Ehkä adoptointi tulee itsellenikin joskus ajankohtaiseksi, mutta mielestäni olen oikeutettu nykytieteen keinoin yrittämään myös omaa lasta. Moni lapsettomuushoidoissa oleva adoptoi lapsen ulkomailta, vaikka hoitojen tuloksena saisi myös biologisen lapsen. Hoidot ja adoptointi eivät sulje toisiaan pois.

        Samasta typerien ihmisten tahdittomuudesta olen myös minä saanut osani. Toivottavasti pystyisin itsekin joskus lataamaan takaisin jotain yhtä typerää ja vain silkasta ilosta tiputtaa nämä typerykset maan pinnalle omasta pikku kuplastaan... Neuvoja satelee joka suunnasta ja yleisin onkin, että älä stressaa kyllä se sieltä sitten onnistuu... just, odotapa vähän yritetään!
        Tämä siis on ainakin yhteistä meillä lapsettomilla, oli syy mikä tahansa. Kanssaeläjien typerä tahdittomuus, typerät neuvot, typerä leimaaminen ja typerä "minä tiedän kaiken ja ilman lapsia ei ole elämää-asenne" satuttavat.

        En kirjoittanut sitä viestiä jossa kehotettiin menemään terapiaan,sen kirjoitti toinen henkilö,mutta ymmärrän kyllä mitä hän tarkoitti.Katsos,lapsettomuuden voi joutua hyväksymään,oli syy mikä tahansa.Ja jos sitä on vaikea hyväksyä,se voi pilata ja katkeroittaa koko elämän.Jotkut saa apua keskustelusta ammattiauttajan kanssa.
        Kun minulle tuli tämä lapsettomuus asia kipeäksi,olin 27 vuotias.Minä tilasin kylmästi ajan mielenterveystoimistoon ja sanoin että halusin keskustella.Ajattelin että käyn töissä,maksan veroni ja nämä ovat julkisia palveluja ja niitä voi halutessaan käyttää.Keskustelin siellä ainoastaan yhden kerran henkilön kanssa joka osasi ammattinsa.Sairauteni ja ongelmani kartoitettiin,minua kuunneltiin ja sain jonkinlaista rauhaa koska se jotenkin vahvisti minua että olin tehnyt oikean päätöksen vaikka se tuntuikin kipeältä.Tajusin,että minä en olisi selvinnyt äitiydestä,joka muuten vaatii hyvää terveyttä yövalvomisineen kaikkineen.Myöskin lääkkeet joita jouduin jatkuvasti syömään,olisivat haitallisia sikiön kehitukselle.Muistan tästä keskustelusta sen että me ihmiset emme muutenkaan mene minkään saman muotin läpi.Kotona sitten keskustelin mieheni kanssa kaikessa hiljaisuudessa ja tämäkin asia meitä lähensi toisiimme.
        Sitten oivalsin että ihminen voi kukoistaa huolimatta siitä oliko hän täysin terve ja oliko hänellä lapsia vai ei.Avioliitossani oli paljon rakkautta ja se kukoisti.Sairauteni saatiin paremmin hallintaan sopivien lääkkeiden avulla ja työelämä toi minulle uusia haasteita,ammatti taito karttui ja nautin siitä.Löysin liikunnan parista harrastuksia jotka tukivat terveyttäni.Elämänlaatu oli hyvää kaikesta huolimatta.
        Sinäkin tulet kukoistamaan vielä,oli sinulla sitten lapsia tai ei,oma paikka ja oma rooli löytyy.
        Oivalsin myöskin jotain tärkeää.Lapsi SAADAAN aina,sitä ei tehdä,se saadaan.Oli syy lapsettomuuteen mikä hyvänsä,hedelmättömyys,sairaus,tai oma valinta.Lapsi on aina lahja joka annetaan,siitä ei tarvitse olla kade kenellekään.Se rooli vanhempana annetaan toisille,toisille ei.Lapsettomuus ei ole merkki kyvyttömyydestä tai huonoudesta ihmisenä tai naisena.Rooli vanhempana on lahja,ei siitä ole myöskään aihetta ylpeillä ja verrata niihin tuhkimuksiin joilla ei tätä lahjaa ole.Näin on myöskin parisuhteen laita.Se annetaan ja siitä voi iloita ja nauttia,mutta se voidaan ottaa pois.
        Edellenkään minä en ymmärrä ihmisiä jotka hankkivat lapsia mutta eivät välitä huolehtia perheestään ja parisuhteestaan.Sitä minä en ymmärrä.Lisääntyminen ei ole mikään merkki ihmisen kyvykkyydestä,mutta se miten kukin kotinsa ja perheensä hoitaa kertoo jotain ihmisestä.
        Olen myöskin ärtynyt ja vihainen ihmisten tölväisyistä.Ikäänkuin kuin he yrittäisivät kaikin tavoin osoittaa että en ole oikein ymmärtänyt paikkaani naisena ja olen siis jotenkin vajaa ja älyllisesti kehitysvammainen.Ja niitä saarnoja riittää,edes leskeytyminen ei niitä lopettanut."ilman lapsia ei ole elämää" ,kuten kirjoitit.
        Elämänkokemuksesta voin kertoa että elämää on ilman lapsiakin,onnellista täysipainoista elämää.Siinä vain olisi haastetta kasvattajille ja vanhemmille että lapset pitäisi opettaa ymmärtämään lapsettomuutta yhtenä normaalin parisuhteen muotona.Perhe on perhe vaikka siinä ei olisi lapsia ja se voi olla onnellisempi perhe kuin naapurin lapsiperhe jossa vanhemmat riitelevät koko ajan.Jos kasvatus olisi jo sellaista että tämä asia tuotaisiin paremmin esiin,ei lapsettomuus ehkä omalle kohdalle sattuessa tuntuisi niin pahalta.
        Onnea ja voimia sinulle niihin hoitoihin.Tervehdi lapsiasi minunkin puolestani jos niitä sinulle lahjaksi annetaan!

    • ullaingeri

      Hei sinä ketjun aloittanut! Valitettavaa että sait paljon törkyviestejä asialliseen kantaasi. Et tietenkään ole itsekäs lapsettomuus-päätöksesi suhteen. Jos ihmiset keskustelisivat aiheesta kasvokkain, tuskin uskaltaisivat päätään aukoa. Helppohan se on nimimerkin takaa huudella! Asioilla on puolensa ja paljon riippuu miltä kantilta asiaa lähestyy.

      Oma tarinani on surullinen. Ainut lapseni kuoli auto-onnettomuudessa ja kun selvisi etten toista voi saada yritän saada adoptiolapsen. Mielestäni adoptio on omalla kohdalla hyvin eettinen. Maailmassa on niin paljon lapsia, joista kukaan ei ole pitämässä huolta. Oma elämäntilanteeni sopii juuri siihen että hoitaisin toisen lasta. En kuitenkaan sano, että se on ainoa oikea päätös ja kaikkien pitää tehdä samoin... muuten olet olet sukupuolitauteja levittävä portto (huh huh!!!! mitä älynväläyksiä jotku päästää). Osaan suhtautua avarakatseisesti ihmisiä kohtaan ja ymmärtää erilaisia valintoja, etenkin sellaisia mistä ei kenellekkään ole haittaa. Ei naisen arvo perustu pelkkään äitiyteen. Se olisi aika rasistinen ja vanhanaikainen väite.

      Ja miksi rakkauden pitää kohdistua aina vain OMAAN JA OMAAN JA OMAAN lapseen. Jos olet sydämellinen ihminen sinulla on varmaan paljon ystäviä ja tuttavien lapsia, joista saat iloa elämääsi.
      Varmaan sinullakin on hoivavietti, koska olet hoito-alalla!? Omalta osaltasi annat yhteiskunnalle arvokkaan panoksesi mm. työsi kautta.

      On paljon vanhuksia jotka unohdetaan sairaaloihin ja vanhainkoteihin oli niitä lapsia sitten kuinka pitkä liuta tahansa. Kannattaako lapsia hankkia vain omaksi hyödykkeeksi? Että sitten ei jääkkään yksin vaan on joku hoitamassa kun on vanha. Sehän se vasta itsekästä onkin! Käyttäkää aivojanne.

      • 2486

        Maailmassa on lapsia paljon ja myöskin ympäristössä.Kun surin aikoinaan suruni mieheni kanssa siitä ettemme voi saada lapsia huomasin että ympärilläni on muilla ihmisillä lapsia joista voi iloita.Yksinhuoltaja ystäväni ei pannut lainkaan pahakseen kun tulin lapsenvahdiksi ja hän läksi sillä aikaa ulos lenkille.Vanhemmat eivät yleensä myöskään pahastu että heidän lapsiaan ihastellaan ja niiden kanssa leikitään.Tulin myöskin siihen tulokseen että koska en voi omaa lasta hankkia,miksi pilata elämää märehtimällä sitä mitä ei voi saada.On mietittävä asioita josta voi iloita ja keskityttävä niihin asioihin joissa voi kehittyä ja jotka antavat voimaa.
        Sinulta Ullaingeri kysyisin kuinka selviydyit lapsesi menetyksestä?Minusta tuntuu että se vasta kauheaa onkin.Oman rakastavan puolison kärsimys ja kuolema on jotain kauheaa ja tiedän että tulen kaipaamaan ja ikävöimään häntä koko loppuelämäni.Luulen kuitenkuin että lapsen menetys on vähintään yhtä paha kokemus,todennäköisesti pahempikin.Kirjoitit viisaan ja kypsän tekstin ja ihailen että kokemasi jälkeen pystyt ajattelemaan ja toimimaan noin kypsästi.Tällaiset kokemukset voivat vammauttaa henkisesti.

      • onnellisestilapseton
        2486 kirjoitti:

        Maailmassa on lapsia paljon ja myöskin ympäristössä.Kun surin aikoinaan suruni mieheni kanssa siitä ettemme voi saada lapsia huomasin että ympärilläni on muilla ihmisillä lapsia joista voi iloita.Yksinhuoltaja ystäväni ei pannut lainkaan pahakseen kun tulin lapsenvahdiksi ja hän läksi sillä aikaa ulos lenkille.Vanhemmat eivät yleensä myöskään pahastu että heidän lapsiaan ihastellaan ja niiden kanssa leikitään.Tulin myöskin siihen tulokseen että koska en voi omaa lasta hankkia,miksi pilata elämää märehtimällä sitä mitä ei voi saada.On mietittävä asioita josta voi iloita ja keskityttävä niihin asioihin joissa voi kehittyä ja jotka antavat voimaa.
        Sinulta Ullaingeri kysyisin kuinka selviydyit lapsesi menetyksestä?Minusta tuntuu että se vasta kauheaa onkin.Oman rakastavan puolison kärsimys ja kuolema on jotain kauheaa ja tiedän että tulen kaipaamaan ja ikävöimään häntä koko loppuelämäni.Luulen kuitenkuin että lapsen menetys on vähintään yhtä paha kokemus,todennäköisesti pahempikin.Kirjoitit viisaan ja kypsän tekstin ja ihailen että kokemasi jälkeen pystyt ajattelemaan ja toimimaan noin kypsästi.Tällaiset kokemukset voivat vammauttaa henkisesti.

        itse olen 26-vuotias lapseton ja toivottavasti sellaisena pysynkin. ajatukseni äitiyttä kohtaan on muuttunut vuosi vuodelta vastahakoisemmaksi, syitä siihen on mm. vapaudenkaipuu, rauhanrakastaminen, ekologisuus ja se, ettei tarvitse olla vastuussa kenestäkään.

        ympärilläni on useita lapsiperheitä, enkä ole nähnyt kenenkään tuttavani muuttuvan vanhemmuuden myötä yhtään onnellisemmaksi, melkeinpä päinvastoin. - varmasti joillekin äitiys tai isyys on huippujuttu, mutta osa ihmisistä olisi varmasti tyytyväisempiä ilman lapsia. - harva vain miettii etukäteen perusteellisesti syitä lasten hankkimiselle. joidenkin elämässä on ehkä alkanut olla tylsää ja päättävät hankkia lapsen sen sijaan, että aloittaisivat uuden harrastuksen. osa taas tuntuu tekevän lapsen pelkästään omia vanhempiaan miellyttääkseen. osa saa alkunsa vahingossa. jotkut suostuvat lapsen hankintaan kumppanin painostamina. ja joillekin puolestaan oma lapsi on keino aloittaa elämänsä uudelleen, kun omiin valintoihin ja elämään on ehkä petytty jne. monelle lapsettomuudesta kärsivälle sen sijaan ajatus omasta lapsesta on muodostunut sellaiseksi pakkomielteeksi etteivät näe metsää puilta.. silloin ehkä kannattaisi pysähtyä miettimään asiaa uudelleen.

      • lapsen omaava
        onnellisestilapseton kirjoitti:

        itse olen 26-vuotias lapseton ja toivottavasti sellaisena pysynkin. ajatukseni äitiyttä kohtaan on muuttunut vuosi vuodelta vastahakoisemmaksi, syitä siihen on mm. vapaudenkaipuu, rauhanrakastaminen, ekologisuus ja se, ettei tarvitse olla vastuussa kenestäkään.

        ympärilläni on useita lapsiperheitä, enkä ole nähnyt kenenkään tuttavani muuttuvan vanhemmuuden myötä yhtään onnellisemmaksi, melkeinpä päinvastoin. - varmasti joillekin äitiys tai isyys on huippujuttu, mutta osa ihmisistä olisi varmasti tyytyväisempiä ilman lapsia. - harva vain miettii etukäteen perusteellisesti syitä lasten hankkimiselle. joidenkin elämässä on ehkä alkanut olla tylsää ja päättävät hankkia lapsen sen sijaan, että aloittaisivat uuden harrastuksen. osa taas tuntuu tekevän lapsen pelkästään omia vanhempiaan miellyttääkseen. osa saa alkunsa vahingossa. jotkut suostuvat lapsen hankintaan kumppanin painostamina. ja joillekin puolestaan oma lapsi on keino aloittaa elämänsä uudelleen, kun omiin valintoihin ja elämään on ehkä petytty jne. monelle lapsettomuudesta kärsivälle sen sijaan ajatus omasta lapsesta on muodostunut sellaiseksi pakkomielteeksi etteivät näe metsää puilta.. silloin ehkä kannattaisi pysähtyä miettimään asiaa uudelleen.

        Haluan kannustaa kaikkia vapaaehtoisesti lapsettomia pitämään valintansa. Lapsista voi olla myös elinikäinen murhe eikä välttämättä juurikaan iloa. Minulla on ainakin ollut enemmän murhetta ja itkua ja huolta. No toinen lapsi sitten kokikin väkivaltaisen lopun monen vuoden helvetin jälkeen. Toisen puolesta saa vielä murehtia saako ammattikoulutuksen loppuun ja pääseekö töihin, löytääkö kunnon kumppanin ym. Näihin asioihin ei välttämättä voi vanhempi vaikuttaa vaikka kaikkensa yrittää lapsen eteen. Liian paljon annetaan ruusuista kuvaa lapsista ja niiden kanssa elämisestä. Nykyään on huume-ja rikollismaailma yhä lähempänä myös "parempiosaisten" ja ihan tavisten lapsia. Minun mielestäni tähän maailman tilanteeseen on pikemminkin itsekästä hommata jälkeläinen kuin olla hommaamatta.

        Sitten on nämä vanhempien erot joista lapset pääsääntöisesti kärsivät paljon vaikka vanhemmat toista itselleen ja muille uskottelisivat. Tämä kohtaa kuitenkin hyvin monen lapsen vanhempia. Uusperhe ym. kuviot voivat olla hyvin hankalia. Ainakin minun lasten kohdalla on näin koettu.

    • VELA_83

      Itselläni samanlaiset mietteet. Olen useasti sanonutkin etten halua omia lapsia, mikä on aiheuttanut kummastusta ja paheksuntaa sukulaisten ja tuttavien suunnasta, olen kuulemma itsekäs ja typerä ja sitä rataa... En ole valmis panostamaan aikaani ja energiaani omiin lapsiin, sitähän ne vaativat hyvin paljon, siinä jää oma aika nimittäin tosi vähälle. Kaikkein eniten harmittaa että monta seurustelusuhdettani on tuohon lapsikysymykseen kaatunut. Naisystäväni olisivat halunneet lapsia, minä taas en. Noo, ehkä joskus löytyy joku jolla olisi kanssani samanlainen ajatusmaailma! :) Jaksamisia kaikille!

    • ________

      Olen lähemmäs 34-vuotias, lapseton nainen. Itselläni on ollut aika nuoresta sellainen tunne, ettei elämäni tule kulkemaan niitä normaaleja latuja. Että hankitaan poikaystävä, seurustellaan, muutetaan yhteen. Mennään naimisiin, ostetaan asunto ja pyöräytetään ne 1,8 lasta. Olen kyllä päätynyt naimisiin, mutta siinä vaiheessa kun aika olisi ollut tehdä lapsia, palasinkin takaisin koulun penkille - ja tällä hetkellä opintoni tulevat viemään nuo muutamat kriitiset vuodet, jolloin raskautuminen olisi vielä helpompaa. Tai mistäs sitä tietää, missä kunnossa munasoluni tai mieheni sperma ovat... Voihan olla, ettei lapsia tulisi, vaikka miten yrittäisi.

      Valintojani ei kyllä ole oikein kommentoitu - ainakaan suoraan vasten kasvojani. Anoppi on kyllä vihjaillut, että olen hyvä lasten kanssa - ja että niitä pitäisi tehdä, että olisi sitten vanhuuden turvaa. Yleensä annan tuollaiset mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos erittäin liukasta tuulitunnelia pitkin. Kun olen katsonut anopin huolta aikuisesta pojastaan, joka on muuten ihan kunnon, työssäkäyvä mies, niin olen kyllä ihmetellyt, että missäs ne ilon hetket niistä lapsista oikein on, kun ainakin anopilla on aina sydän syrjällä huolesta- ja suurimmaksi osaksi ihan suotta. Oma äitini puolestaan on taas sen luokan marttyyri, että kaikenlaiset itsenäisyys pyrkimykset on otettu lähes pyhäinhäväistyksinä ja petturuuden osotuksina, joten oma äitisuhteeni on tällä hetkellä tauolla. Ehkäpä valitsin jatko-opiskelut äitiyden sijaan siitä syystä, että lähipiirini äidit eivät ole antaneet ihan kauhean positiivista kuvaa äityidestä.
      Mutta onneksi, olen saanut tavata myös äitejä, jotka ovat muuttaneet kovastikkin käsityksiäni siitä, mitä äiteys voi olla.

      Haluaisin ajatella, että vähäiset negatiiviset kommentit ovat seurausta siitä, etten itse yleensä kommentoi negatiivisesti toisten lapsiasioita. Kun tuttuni kertoi olevansa raskana kolmatta kertaa, onnittelin tietenkin iloisesti, koska onhan se nyt hienoa - saada lisää lapsia. Ja tuttuni oli otettu, koska hän oli saanut kuulla komenttia, että miksi sitä pitää nyt noin montaa lasta tehdä. Lisäksi jos kuulen, että joku on lapseton - mitä en edes yleensä kehtaa vähän vieraammilta kysyä - niin jätän utelut siihen. Ei ole minun asia - varsinkin kun se saattaa olla toiselle hyvinkin kipeä asia.

      Tosin- voihan olla, että minulla on ollut vain tuuria ihmisten kanssa ja olen onnistunut välttämään nuo suurimmat moukat.

    • Jansuppa

      En ole koskaan tuntenut halua tai tarvetta olla äiti. En ole ikinä kokenut vauvakuumetta. Olen kyllä pikkutyttönä leikkinyt nukeilla ja barbeilla, mutta olen myös leikkinyt autoilla ja pyssyillä. En tunne tarvetta hoivata tai hellitellä lapsia. En ihastele pieniä töppösiä tai vaatteita. En näe unia vauvoista, raskaana olemisesta tai äidiksi tulemisesta. Tulen toimeen lasten kanssa, mutta ne eivät mielestäni ole mitenkään ihmeellisiä tai ihasteltavia olentoja, olivat sitten vauvoja tai vanhempia. En tarvitse lapsia taputtelemaan kättäni kun olen vanhainkodissa tai viettämään kanssani laatuaikaa kerran viikossa. En tarvitse lapsia tunteaksi oloni kokonaiseksi, hyväksi juuri tällaisena kuin olen tai ollakseni tyytyväinen elämääni. En tunne, että minulta puuttuu jotain koska minulla ei ole lapsia. En ajattele, että lapsien tekemättä jättäminen olisi jotenkin ekologinen teko, vaikka tiedostan tämän olevan ainakin osittain totta. En myöskään ajattele olevani yhteiskunnallisesti puutteellinen, kun en synnytä lisää veronmaksajia.

      En halua lapsia, enkä ole koskaan halunnut.

      Miksi tämä ei riitä syyksi olla hankkimatta lapsia? Miksi nimenomaan minun elämäni mittainen valintani kyseenalaistetaan ja halvennetaan? Miksi minun päätöstäni ei kunnioiteta, kunnioitanhan minäkin muiden päätöstä ryhtyä äidiksi ja isäksi? Miksi muut ihmiset kuvittelevat pystyvänsä näkemään minun pääni sisään, minun menneisyyteeni ja tulevaisuuteeni ja tietämään miten minä tulen elämäni elämään. "Kyllä se mieli muuttuu!" Ai sinäkö sen tiedät, oletko meedio? Miten voidaan edes olettaa, että minun tulisi hankkia lapsia ihan vain kokeilun vuoksi, jos sitten huomaankin haluavani niitä, kun olen aina ajatellut etten halua.

      En ole koskaan "havahtunut" olevani vapaaehtoisesti lapseton. Lapset eivät koskaan ole kuuluneet elämäntilanteeseeni, suunnitelmiini tai haaveisiini. Olen aina ollut tällainen kuin olen, enkä ole koskaan halunnut lapsia. Odotan mielenkiinnolla tätä "kaikkien" naisten kokemaa ikäkriisiä, jossa viimeistään jokainen nainen joutuu lisääntymisviettinsä orjaksi, heittää järjen ja tunteet romukoppaan ja hankkii lapsia - keinolla millä hyvänsä.

    • lapsia,ei kiitos

      Minä myös kuulun tähän jengiin,olen myös laittanut pyynnön,että saisimme oman palstan.

      • vela täälläkin

        kiva kun olet esittänyt pyynnön :)

    • Sukupuoli

      Vapaaehtoisesti lapsettomia olemme mieheni kanssa.

      Ikinä ei ole kukaan päin naamaa alkanut haukkua tämän valinnan takia. Lähinnä olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät vaan usko sitä etten halua lapsia. "Joo, no kyllä se mieli vielä muuttuu." "Sitten kun saat omia lapsia niin ymmärrät sinäkin tämän ja tuon asian." Jos olen kerran sanonut, etten muksuja lähde hankkimaan, en jaksa sitä enää toistaa, ihmiset saavat elää omissa tiedän-paremmin-ku-sinä - maailmoissaan. Pidän lapsista paljonkin ja se mielikuvitusmaailma johon heidän kanssaan leikkimällä pääsee on huikea. Sitten kun tulee känkkäränkkä, on helpottavaa, kun voi ojentaa muksun vanhemmilleen.

      Ainut asia mikä harmittaa, on se etten voi taata vanhemmilleni isovanhemmuuden iloa. Tunnen siitä ajoittain omantunnontuskia, vaikka tiedän, ettei se ole velvollisuuteni. Olisihan se hullua tuoda tähän maailmaan lapsi vain sen takia, että olen itse syntynyt.

      Olen vilpittömän iloinen aina, kun tuttuni ilmoittavat olevansa raskaana. Hälyttävän usein on kuitenkin kuulunut viime aikoina näitä "Jaa, oon sit paksuna. Noh, pidetään se nyt näin kokeeks" - uutisia tutun tutuilta.

      Lapset ovat joidenkin tärkein elämänsisältö, siitä vain. Minulla se on jotain muuta.

    • rofion

      Minä olen 22v nuori mies ja minäkin olen sen päätöksen tehnyt, etten omia lapsia halua. Minä haluaisin nyt kysyä ihan tätä mieltä olevilta naisilta neuvoa:

      1. Mikä auttaa siihen paineeseen kun ihmiset jatkuvasti hössötää ”Mieli voi Muuttua, mieli voi muuttua"? Olen myös löytänyt paljon kertomuksia siitä kuinka naiset yrittävät kilpaa käännyttää haluamaan lapsia. Kuinka te toimitte niissä tilanteissa kun toinen ei usko?
      2. Tässä ketjussa aikaisemmin oli joku jolla oli hetkellisesti vauvakuume, mutta millä se lähti ja kuin kauan se kesti? Lähteekö semmonen yleensä ihan puhumalla vaikka se tytön kello tikittäis viime sekuntejaan?

      Pelkään on että löydän tytön joka ei tarvitse lapsia mutta sitten äkkiä muuttuukin ja minä olenkin sitten huono mies hänestä jos en muutu perässä.
      3. On niitäkin naisia jotka ennen eivät halunneet lapsia ja sitten muuttuvat ihan täysin ja koittavat tartuttaa vauvakuumeen kaikille muillekin naisille. - Siis saahan se ihminen muuttua, mutta kun mikä aiheuttaa sen että siitä äitiydestä tulee joillekin kauhee vöyhkä - uskonto?
      ---
      En minäkään haluasi tästä tehdä mitään show’ta , mutta tuntuu niin siltä että nykyään Suomessa ei voi oikeasti olla rauhassa tämän mielipiteen kanssa, kun niin paljon politiikassa puhutaan väestön vanhenemisesta = (

      On todella inhottavaa, että kun olet 22 ja sanot ettet halua lapsia niin sitten et olekaan aikuinen vaan jotain kasvuvaihetta elävä kakara. Eihän ne ihmiset aina pahaa tarkoita, mutta minusta on todella väsyttävää aina selitellä että miksi näin. Kovin usein pitää vääntää kättä asiasta ennen kuin toinen hyväksyy. Vaikuttaa välillä niin siltä että niitä on oikeasti PAKKO haluta joko nyt tai tulevaisuudessa.

      Minäkin olen liikuntavammainen ihminen ja minulla on aspergerin oireyhtymä (olen vähän hajamielinen ja sellaisten vivahde-erojen ja isojen kokonaisuuksien hahmottaaminen on joskus hankalaa) ja elämä on minua kolhinut tosi pahasti. vähällä on ollut etten ole päätynyt hautaan. Siinä on kestettävä se että sille lapselle voi oikeasti sattua vaikka mitä! Tuskinpa minunkaan äitini tätä toivoi

      Lapsesta voi olla paljon iloa, mutta sinä et oikeasti voi päättää minkälainen lapsi sieltä tulee tai mihin elämä sitä lasta vie. Elämä lasten kanssa on oikeasti arvaamatonta.

      Ei se lapsikaan ole ikuisesti pieni taapero joka elää vain sinua varten. siitä pitää kasvattaa ihminen joka osaa toimia oikein ja itsenäisesti. ja se lapsi tosiaan kasvaa ja muuttuu koko ajan ja sen perässä täytyy pysyä.

      Sääliksi käy eritoten niitä naisia jotka tän asian kanssa kampailee. minulla nyt ehkä on selkeästi rajoittava syy tähän, vaikkei sekään aina riitä vakuuttamaan ihmisiä.

      Tulipas pitkä teksti, mutta kiva että löytyi nyt samanhenkistä juttuseuraa. kirjoittelemisiin!

      • ....

        Tämä mielen muuttuminen tosiaan voi tapahtua, nimittäin siten, että ihminen saa lopulta yliotteen eläimellisestä lisääntymisvieetistään ja ymmärtää olla sikiämättä omaksi parhaakseen.

        Vaimoni olisi halunnut lapsia, mutta sain venytettyä asiaa niin pitkään, että vaimollakin järki palasi hormonien täyttämään päähän ja nyt elämme onnellisesti ilman penikoita lopun elämäämme. Mieli tosiaan voi muuttua, siksi ne penikat kannattaa jättää tekemättä kun tekemättömäksi niitä ei saa.

      • Ode801

        Hyvä Rofion! Että tiedostat omat terveydelliset ongelmat ja otat vastuun siitä ettet hanki lapsia kun itse tiedostaa ettei siihen ole mahdollisuuksia!
        Omituista etteivät ihmiset jotka sinuakin asiasta höykyttävät, ymmärrä ettei se kuulu tosiaan heille!

        Itse olen 34-vuotias nainen, sairastan peinnöllisiä sairauksia, 2-tyypin diabetesta, mikroalbuminuriaa ja olen syntynyt hyvin pienikokoisena keskosena. Äidin istukka ei toiminut kunnolla kun odotti minua ja veljeäni.Joten kun kysyin synnytyslääkäriltä raskauden mahdollisuuksista oli hän selkeästi sitä mieltä että terveydellisistä syistä voisin adoptoida, eikä siis kannattaisi yrittää ollenkaan tulla raskaaksi itse!
        Enkä halua ottaa edes sitä riskiä että lapsi perisi minun sairauteni, ja saattaisi syntyä muutenkin todella pieni kokoisena. Henkisesti en myöskään kestäisi sitä jos lapsi olisi vammainen. Koskaan en ole tuntenut vauvakuumetta ja jos jollekin sen asian on yrittänyt selittää, saattaa sieltä tosiaan tulla mitä vain...esim. "kun on lapsia niin et jouda omia murheitasi niin paljoa miettimään" juu..ja tämähän auttaakin siinä terveys asioiden kanssa painiessa....toisaalta on ollut useitakin vanhempia ihmisiä jotka ymmärtävät hyvinkin nämä minun perustelut ja ovat sitä mieltä että hyvä kun tiedostaa nämä terveysasiat eikä ota riskiä että menee sekä lapsen että minun terveys!
        Vaatii kyllä tiettyä sisukkuutta ettei anna muiden ihmisten kyselyiden ja kommenttien loukata!

        Kertomukseni kylläkään ei vastaa kysymyksiisi, ja on pari vuotta myöhässä!

        Hyvää kevättä kaikille palstan lukijoille!

    • rofion

      Edellisestä viestistä unohtui pari sanaa: Minun piti täsmentää että jos joku nainen ei halua lapsia niin hirvein usein lapsihuumassa olevat toiset naiset tunkevat vauvojaan syliin ja yrittävät tartuttaa vauvakuumetta väkisin. Aina tietyin väliajoin koitetaan että jos sen Ellin sais taivutettua.

      luin tätä aihetta käsittelevältä sivulta jopa että kun joku lapsia haluamaton halusi sterilisoida itsensä niin tohtori ihan pokkana sanoi että meneppäs haistamaan vauvoja tuonne vauva-osastolle.
      (Vauvoistahan lähtee sellaista feromonia)


      Niinpä, kokeillaan tieten tahtoen saada edes hormonaalisesti sekaisin vauvoista. Kas kun ei se lääkäri olisi vielä jotain ruusunpunaista vauvahuume -kaasua pössäyttänyt naamalle kun nainen ei luovu suunnitelmistaan :DD

      On kyllä tää Suomi muuttunut joksikin Neuvostoliitoksi tän lapsi-asian kanssa!

      Edes koiranpentua ei voi ottaa vain siksi että kun se on niin suloinen ja tekee mieli viedä kotiin! Pitää myös kestää se että se koirakaan ei ole joka päivä niin ihana. Se voi pitää meteliä, se saattaa rikkoa esineitä ja aiheuttaa sotkua, ja olla tottelemaron silloinkin kun sitä vähiten jaksais. Kuinkakohan monta lemmikki-eläintäkin on tuossa alkuhurmassa hankittu ja sitten kun on alkuhuuma laantunut niin se on jätetty heitteille.

      Murkku-ikäisetkin luonnostaan haluavat seksiä mutta eivät hekään voi seksiä harrastaa kun nyt vain tekee niin kauheen mieli ja hormoonit pyörii päässä

      Mutta ihmiset pitää saada hankimaan vauvoja hyvällä tai pahalla. ja odotetaan että ne taika-iskusta itsestään muuttuvat isä- ja äiti-kelpoisiksi.

      Kieltämättä ne vauvat tuoksuu kyllä hyvältä, minä joskus nuorempana luulin että se johtuu jostakin pesuaineesta jolla niiden vaatteet pestään :DD

      • ....

        Kuulostaa hyvin kyseenalaiselta, nämä uskislääkärit pitäisi pystyä kitkemään terveydenhuollosta pois.

        Syitä lasten hankkimiselle ei oikein ole olemassakaan, kysehän on vain tuosta eläimellisestä lisääntymisvieetistä joka vaivaa erityisesti naisia. Ihmisellä ei lajina ole mitään hyvää edessään, koulutetut ja valveutuneet ihmiset lakkaavat lisääntymästä ja lapsia tekevät vain mielitekojaan primitiivisesti toteuttavat yksilöt. Hirvittävintä on se että luonnostaan lisääntymiskyvyttömät yksilöt haluavat lisääntyä, vaikka sitten keinotekoisesti. Ehkäpä näiden yksilöiden keinotekoiset jälkeläiset tulevat olemaan jo niin laaduttomia, ettei niitä saada enää laboratoriotekniikan keinoin lisääntymään edelleen. Luonnossa kaikella on tarkoitus.

        Miksiköhän jusupetterillä on allergia kaikkea mahdollista kohtaan, miksiköhän jusupetteri on jatkuvasti sairaana - sisäilmaongelmathan tämän kaiken selittää, vai miten se nyt oli?

    • plpå

      Kannattaa käydä steriloinnissa heti, kun on ikää tarpeeksi. Siinä ei paljon hormoonit auta, jos vauvakuume sattuisikin joskus iskemään.
      Itse olen vammainen ja raskaus saattaisi olla minulle vaarallinen, varmaa tietoa ei ole, mutta eipä huvita lähteä leikkimään hengellä. Hyvä puoli asiassa on se, etten koskaan ole halunnut lapsia, ja tuskin tulen koskaan haluamaankaan. Oma henkeni on arvokas( kuten varmasti muillekin), enkä sitä vaarantaisi lapsen takia. Ja yhteinen aika aviomieheni kanssa on arvokkaampaa minulle, kuin jälkeläisten pukkaaminen.

      Sukulaiset ja lähimmät ystävät eivät ole koskaan olleet meitä kohtaan töykeitä, mutta puolitutut kylläkin.

    • vela 34

      Nostetaan, etta saataisiin oma palsta

    • laalaa79

      Minä olen 33 vuotias nainen, enkä halua omia lapsia.Viime vuonna tulin vahingossa raskaaksi, ehkäisyn petettyä ja sain tietää odottavani kaksosia.Halusin abortin heti.Myös mieheni oli samaa mieltä.
      Meillä on kissalapsia, joita rakastamme koko sydämestä.
      En halua missään nimessä ottaa kenestäkään toisesta ihmisestä vastuuta loppuelämäkseni.Kummilapsiani hoidan mielelläni, mutta on ihanaa kun he sitten menevät takaisin omaan kotiin.
      Jo pienenä leikin vain eläinleluilla ja suorastaan vihasin nukkeja.
      Olemme mieheni kanssa molemmat taiteellisella alalla, eikä meille mikään lapsiperhe"helvetti" todellakaan sopisi.
      Lapset ja koirat ovat kivoja niin kauan kun eivät ole omia :)

      • hemardofiitti

        Teit ihan oikein hankkiessasi abortin. Tuollaisia rajatilakissaihmisiä valitettavan usein päätyy myös ihan oikeasti vanhemmiksi - pelottavaa.

        Nostan hattua sinulle ja miehellesi.

    • voikukkataivas

      Olen pian 25-vuotias nainen enkä ole koskaan ajatellut tulevani äidiksi. Olen ollut jonkin aikaa päiväkodeissa töissä sijaisena ja siellä ollessa tunne on vain vahvistunut. On ollut ihanaa lähteä päivän jälkeen omaan rauhalliseen kotiin avomieheni ja rakkaiden kissojeni luokse. Lapsia en ympärilleni kaipaa, mutta en heitä missään tapauksessa vihaakaan.
      Mielestäni on outoa, kun monet sanovat rakastavansa lapsia, tykkäävänsä lapsista ja tulevansa heidän kanssaan hyvin toimeen. Eivät lapset ole mikään yksi yhtenäinen joukko, vaan erilaisia persoonia siinä missä vanhemmatkin ihmiset. Joistain lapsista tykkään kovasti ja viihdyn heidän kanssaan, kun taas toisista en pidä ollenkaan. En pidä kenestäkään aikuisestakaan ihmisestä, joka on ilkeä minulle niin miksi pitäisin ilkeästä lapsestakaan vain siksi että hän on lapsi?
      Olemme avomieheni kanssa olleet jo vuosia yhdessä ja asumme omassa omakotitalossa, mutta onneksi olemme säästyneet lapsiuteluilta tähän saakka. Ystäväpiirissä vain yhdellä parilla on lapsia ja yhteydenpito on nykyään aika vähäistä, kun elämäntilanteet ovat niin erilaiset.
      Nautin nykyisestä elämäntilanteesta kovasti. Minulle jo pelkkä ajatus raskaudesta on kammottava enkä varmasti selviäisi siitä sekoamatta. Pelkään pahaa oloa ja oksentamista ja muutenkin olen aina ollut herkkä oman kehoni suhteen. Olen täysin varma, että en olisi tippaakaan onnellinen jos lapsi ilmoittaisi tulostaan, vaan masentuisin syvästi.
      Eläimet ovat sydäntäni lähellä ja rakastan kissojani kovasti. Eläinlapset ovat maailman hellyyttävin asia, pikkuvauvat eivät ole ikinä herättäneet samankaltaisia tunteita.
      Onneksi ihmisellä on nykyään vara valita tekeekö lapsia vai ei. Minua ja miestäni asia ei tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään. Eihän sitä tiedä jos mieli vielä joskus muuttuu,mutta tällä hetkellä on aivan mahtavaa olla lapseton.

    • JJ

      EN OLE TÖRMÄNYT PAINOSTUKSEEN JA ARVOSTELUUN

    • miksi

      Vaikea kyllä ymmärtää koko touhua. Miksi joku haluaa kersan? Hirveä vaiva ja vähti. Maailma hukkuu ihmispaljouteen.

      Järjettömyyden huipentuma on tietysti nämä lapsettumuushoidot. Luonnon tapa säädellä kenestä on vanhemmaksi ja kenestä ei. Ei sellasista pitäisi ihmisen mennä sorkkimaan.

      • Hohhoihkkdfg

        "Järjettömyyden huipentuma on tietysti nämä lapsettumuushoidot. Luonnon tapa säädellä kenestä on vanhemmaksi ja kenestä ei. Ei sellasista pitäisi ihmisen mennä sorkkimaan."

        Onko myös ehkäisy mielestäsi "luonnon tavan" sorkkimista?

        (Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton)

    • santtuliini

      Itsekkin 27-vuotias nainen, joka ei ole oikeastaan ikinä halunnut lapsia. Ei ole ollut sellaista tunnetta, että jotain omasta elämästä puuttuisi. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 10- vuotta ja molemmilla se mielipide,että ei lapsia tarvita. Odottelenkin innolla,että täytän 30 niin saisin mennä tappelemaan lääkäriin kanssa piuhojen solmimisesta. Mieheni olisi kyllä sen ikäinen, että saisi omat piuhat poikki, mutta häntä kauhistuttaa ajatuskin, että joko tekee toimenpiteen "sinne". Eli ei auta kuin odotella, että itse pääsee lääkärin pöydälle :)

      Nautin elämästäni. Rahaa saan käyttää pakollisten menojen jälkeen mihin ikinä haluan ja saan luoda uraani. Tietenkin mielelläni pallottelen sisarusteni lapsia, mutta olen onnellinen kun ne saa palauttaa vanhemmilleen :)

    • Puh-Huijaa!

      Nykyisessä maailman menossa ei kyllä millään ehdi hankkimaan lapsia. Aina on kiire ja saa mennä jaksamisensa rajoilla. Mihin hemmetin väliin ne kersat mahtuisi, kysyn vaan? Koirassakin on ihan liikaa riesaa, niin entäs sitten lapsissa?

    • nainen 24v

      En tajua miksi nuo jotkut valittaa että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei saisi puhua?

      tse olen 24v ja ei-vapaaehtoisesti lapseton, miehen kanssa yritystä 2v takana ja hoidoissa ollaan. Silti en pidä vapaaehtoista lapsettomuutta mitenkään huonompana asiana, se on jokaisen oma valinta. Tässä maailmassa on tarpeeksi jo lapsia, jolla ei ole äitiä eikä isää. Saatikka sitten muuten asiat huonosti.

      Minusta on typerää että tässä yhteiskunnassa ihannoidaan sitä että tottakai ihminen haluaa (ja saa) lapsia, lapsettomien ääni (oli sitten vapaaehtoinen tai ei-vapaaehtoinen) vaiennetaan, eihän sellaisista puhuta koska totta helvetissä jokainen haluaa ja saa lapsia. Kyselyt "Milloin teille tulee vauva" tai "Eikö ole yhtään vauvakuume" voi olla ihan yhtä kiusallisia vapaaehtoisesti lapsettomallekin.

      Itse olen tämän lapsettomuutemme ilmenemisen myötä alkanut tuntemaan myös inhoa kaikenlaisia vauvajuhlia kohtaan. Voin hyvin kuvitella että tukalaa niissä on vapaaehtoisesti lapsettomillakin. Sitten jos joskus jollain ihmeellä sen biologisen lapsen saan, en aio hehkuttaa ja tehdä numeroa väen vängällä ihmisille yms. Suurinpiirtein tiedän kaveri ja tuttavapiiristä henkilöt, jotka eivät lapsia saa tai eivät halua. Ei tulisi mieleenkään tyrkyttää heille vauvajuttuja jatkuvalla soitolla.

      Ajattelen myös että vapaaehtoisesti lapsettomalle sanominen "Ethän sinä voi vielä tietää, olet niin nuori, kyllä mieli vielä muuttuu" on yhtä loukkaavaa kun sanoisi henkilölle joka ei voi saada lapsia että "Milloinkas niitä lapsia teet?"

    • leeroykincaid1978

      Vastaus alkuperäiseen kirjoitukseen: Ymmärrän sinua. Itse olen 39v mies ja jo nuorena tein päätöksen etten halua lapsia. Syynikin ovat sen verran raskaat että mieli ei varmasti tule muuttumaan. Olen syntymästäni lähtien sairastanut kahta sairautta joista toinen on periytyvä. Eli 16 vuotiaaksi astin sairastin jossain määrin epilepsiaa ja tuolloin diagnoosista luovuttiin ja lääkitys lopetettiin mutta edelleen sairastan suomessa harvinaista insuliinin liikaeritys-sairautta joka siis periytyy. em syystä olen myös työtön joten raha on tiukassa ja lisäksi en ole kovassa huudossa naisten keskuudessa. Elämä ei ole helppoa mutta pärjäilen jotenkuten ja välillä on sairaudesta johtuen sellaisia huonompia päivia mutta oikeastaan suurin ongelma on yksinäisyys. Deittipalstoilla tulee säännöllisesti vastaan samat asiat mitä jokainen naine haluaa: työssäkäyvän ja tekniikasta ymmärtävän/korjaustaitoisen miehen joka haluaa myös lapsia.

      Pidän jossain määrin kyllä lapsista ja myös eläimistä mutta kummankaan hankkiminen ei tule kysymykseen. Silti jaksan yhä uskoa että löydän ihmisen joka ei vaadi minulta näitä asioita. Jos luet tätä ja ymmärrät mistä kirjoitan niin kirjoita ja kerro itsestäsi ja omasta tilanteestasi, uskon että en ole ainoa.

    • nainen22_

      Itse olen nuori nainen 22 v ja en koskaan ole halunnut lapsia enkä halua tulevaisuudessa, vaikka tykkään olla lasten seurassa olen töissä päiväkodissa mutta en koskaan voisi kuvitella olevani äiti. Jotenkin vain se ei sovi minulle ja mitä juttuja olen kuullut synnyttämisestä niin jätän suosiolla tuon välistä, jo pienenä tyttönä sanoin että "minusta ei koskaan tule äiti" se päätös on pitänyt tähän asti ja varmasti myös tulevaisuudessa.

    • nainen 27 vuotta

      Ongelma on siinä, että en tiedä haluanko lapsia? Mieheni olisi halunnut jo heti naimisiin mentyämme, noin kaksi vuotta sitten. Sanoin vaan siihen että, vielähän me ehditään. Nyt kun aikaa on kulunut, kaikki kyselevät että milloinkas sinä niitä pikkuisia teet? Mieheni vanhemmat nyt eivät vielä ole kyselleet, mutta huomaan että anoppini odottelee jo mahani kasvamista, ja mummoksi pääsemistä.

      Suurimmalla osalla mieheni opiskelutoverista on jo lapsi/ lapsia. He ovat myös kymmenen vuotta nuorempia kuin mieheni. Se harmittaa miestäni, huomaan sen aina kun tapaamme jonkun hänen tuttavaperheensä.

      Itse olen ollut ja olen vieläkin niin lapsellinen, että eihän minusta voi olla äidiksi, toisaalta en edes tiedä saanko lapsia. Kuitenkin olen kerännyt vaatehuoneeseen vauvan vaatteita ja kaikki vanhat lelut olen pessyt ikään kuin valmiiksi lasta varten. Mieheni tietysti innostuu tästä ja sanoo, että nythän ei enää puutu kuin se tärkein, kaikki muu on jo valmiina.

      Mitä enemmän ajattelen lasten hankintaa ja äidiksi tulemista, ajatus jotenkin ahdistaa. Olen jo suututtanut mieheni, vaikka en ole hänelle suoraan sanonut että en haluisia lapsia ollenkaan. Puhun lapsista hänelle joskus yleisellä tasolla, niin hän jo tokaisee siihen että meille ei koskaan niitä tule.

      En tiedä mitä teen, antaa nyt ajan kulua ja toivottavasti joskus edes tiedän mitä haluan.

      • roikuttaja olet

        Eli olet tällainen klassinen toista suhteessa pienen toivon varassa roikuttaja. Olisi reilua päästää mies vapaille markkinoille etsimään itselleen kumppania, joka tietää että haluaa lapsia. Tuolla menolla hänestä tulee sinulle suuttuneen lisäksi vielä katkera. Sitäkö haluat? Sinä annat ajan kulua ehkä maailman tappiin asti yrittäessäsi selvittää itsellesi, pystytkö joskus haluamaan hänen kanssaan lapsen ahdistumatta jo ajatuksesta. Samalla hukkaat miehen aikaa.

        Ette te pääse noin erilaisista näkökannoista käsin kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun. Tuohon kun ei ole olemassa mitään kovin toimivaa kompromissia. Teistä kumpikin voisi vielä löytää itselleen sopivamman kumppanin. Miehesi sellaisen joka tekee hänen kanssaan lapsia ja sinä sellaisen, joka on myös vela.

        Jos minun tyttöystäväni tekisi noin ja päättäisi vain antaa ajan kulua edelleen ja ahdistuisi tuosta, itselläni kun on jo ikääkin yli 35 vuotta, niin lähtisin kävelemään jo itse.

    • k1o2

      Jo pelkästään historia todistaa sen tosiasian, että IHMINEN ON pahin peto maailmassa... Joten ei lisää petoja maailmaan.

    • LauraK1

      Laitanpa vielä tännekin kirjoituspyyntöni:

      Oletko vapaaehtoisesti lapseton?

      Olen sosiologian opiskelija Jyväskylän yliopistosta ja teen pro gradu -työtäni vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kerään aineistoa tutkimukseeni ja toivoisin kirjoitelmia miehiltä ja naisilta, jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan. Jokainen kirjoitelma on tärkeä ja ne käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti.

      Voit kirjoittaa kokemuksistasi esimerkiksi seuraavien teemojen kautta:
      - Millaisia syitä näet olevan vapaaehtoisen lapsettomuutesi taustalla?
      - Joudutko selittelemään valintaasi muille? Vaikuttaako valintasi sosiaaliseen elämääsi?
      - Miten vapaaehtoinen lapsettomuutesi vaikuttaa mahdollisessa parisuhteessa elämiseen?
      - Miten suhtaudut vanhemmuuteen, äitiyteen/isyyteen?
      - Kerrothan myös itsestäsi seuraavat asiat: Sukupuoli, ikä, koulutustausta, paikkakunta?

      Kirjoituksesi voit lähettää 15.2.2013 mennessä sähköpostiin:
      [email protected]

      tai kirjepostina osoitteeseen:
      Laura Kuivalainen
      c/o Terhi-Anna Wilska
      Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
      PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto

      (Kaipailisin kirjoituksia erityisesti miehiltä, jotka ovat tällä hetkellä aineistossani aliedustettuina, mutta toki myös naiset voivat kirjoittaa)

      Kiitokset jo etukäteen!
      Laura Kuivalainen

    • Vapaaehtoisesti
      • hedelmät

        Mitä enemmän tulee ikää lisää, sitä varmemmaksi tulen, etten halua lapsia. Mielestäni on itsekästä hankkia lapsia. Vanhemmat tuskin ajattelee lasten tulevaisuutta. He ajattelevat vain sitä kuinka kivaa on lasten kanssa. Tiedän tyyppejä jotka ovat hankkineet lapsia vauvakuumeessa. Taloudellista puolta eivät ole ajatelleet.
        Minulle riittää lemmikki. Kiinnitän huomion söpöihin eläimiin, en lapsiin. Lapset voi olla ärsyttäviä ja isona niistä kasvaa yhteiskunnan orjia. Voisin elää ilman puolisoa ja seksiä. Ainostaan ihmisen seuraa jää kaipaamaan mutta sen tarpeen saa ystävillä ja harrastuksilla.

      • clareyfan
    • Skidu

      Minua ei ole kukaan "ahdistellut" kuin satunnaisesti kysymyksillä lapsista.

      Ensinnäkin, EI TARVITSE sanoa että olen valinnut lapsettomuuden. Eipä se kenellekään varsinaisesti kuulu, enkä halua kommentillani aiheuttaa myrskyä vesilasissa. Kysymyksiin ja kommentteihin ei ole vastannut mitään suoraa, kunhan miihailen, ei siitä keskustelua synny ja aihe vaihtuu sujuvasti omia aikojaan.

      En ole äiti koska en koe tarvetta olla. Minulla on ollut mielenterveyden ongelmia ja väsymystä, joten olen iloinen ettei mulla olekaan tarvetta äitiyteen, koska sitten mun pitäisi oikeasti miettiä jaksaisinko olla äiti.

      Myönnettäköön että ikää myöten on alkanut tulla hiukan tyhjä olo, mutta ei sitä ulkoisilla tekijöillä voi parantaa, minun on tehtävä töitä oman psyykeni kanssa että löytäisin elämään merkityksen. Ei elämisen merkitystä saa ulkoistaa lapsiinsa, lapset kasvavat ja alkavat elää omaa elämäänsä, ja sinulle jää se omasi.

      Parhaiten todellakin saa olla sitä mitä on, kun ei huutele kaikille. Miksi pitäisi? En halua provosoida ketään, eikä minulle ole mitenkään tärkeää tietääkö lähipiirini fiiliksistäni vai ei. Kunhan nyt oman miehen kanssa ollaan samoilla linjoilla :)

    • 7+12

      Minä en myöskään haluaisi lapsia. Oma sukuni on täynnä sydän- ja verisuonitauteja, skitsofreniaa, astmaa, kaljuuntumista ja mielenterveysongelmia että ei tuntuisi reilulta jakaa tätä geenicocktailia eteenpäin. Maailmassa on ihan liikaa pieniä lapsia jotka tarvitsevat sijaisperhettä, joten miksen minä omien lapsien sijaan adoptoisi jos joskus muuttaisin mieleni? Omien lasten saanti tuntuu omalle kohdalle jotenkin liian itsekkäältä teolta. En edes halua lapsia, pidän lapsista pieninä annoksina ja olen mitä mainioin kummi, mutta en jaksaisi omaa lasta 24/7. En ole kohdannut mitään vastustusta, päinvastoin. Ei tämä maailma tarvi uutta lasta minun jalkojeni välistä :)

    • TutkitustiOnnellinen
    • pedro paramo

      Olen pari vuotta sinua vanhempi mies ja ajattelen samalla tavalla.

    • Anonyymi

      Olen vapaaehtoisesti myös antiseksuaalinen...en täysin, mutta sen verran että pärjään ilman ihmisnaista. 30 vuotta on runkattu heterona (n 10-vuotiaasta lähtien kenties) ja viimeset 24 vuotta aika pitkin hampain, koska lukiossa luin kirjan joka muistutti runkkauksen syntisyydestä ja rankaistavuudesta. Se on aina taistojen tulosta että pystyy oleen runkkaamati koska siintä odottava rankku, vetelyys ja morkkis esifakittavat jo aika sättänästi, mutta joskus ei vaan kinosta taistella enää kiusaa vastaan koska tarvii kertakaikkiaan vain päästä ajattelemasta panemista edes viikoksi tai kahdeksi

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      121
      3869

    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      310
      2008

    3. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      248
      1781

    4. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      105
      1707

    5. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      439
      1651

    6. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      2
      1620

    7. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      432
      1474

    8. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      44
      1256

    9. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      51
      1199

    10. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      408
      1150
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt