Seurustelin joskus 15-vuotiaana erään pojan tai oikeastaan miehen kanssa. Olin aivan rakastunut. Sitten tuli kaikenlaista ja suhde päättyi noi vuoden jälkeen. Nyt välissä olen ollut avioliitossa, seurustellut, saanut lapsia ja taas sinkkuna, MUTTA nuoruuden rakkaus nousee vielä yli 10 vuoden jälkeen mieliini. Tuntuu, että olen ikuisesti ihastunut häneen. Mies tuskin haluaisi olla kanssani edes kaveri, koska aikanaan tapahtui kaikenlaista. En edes satu näkemään häntä kovin usein. Viimeksi joskus nelisen vuotta sitte, mutta tämä vainoaa mielessäni. Onko nuoruudestani jäänyt harhakuva, että hän olisi erityisen ainutkertainen? En juurikaan ole saanut miehiltä torjuntaa tai he jättäneet minua, mutta tämä mies aikanaan pisti välit poikki omien tekemisieni takia. Jossain takaraivossani on ajatus, että mies on luonteeltaan itsekäs ja hankala eikä muutenkaan muita erikoisempi, mutten silti voi ihastukselleni mitään. Miten tästä pääsee eroon? En halua loppuelämääni riutua tyhjässä rakkaudessa ja unelmoida saavuttamattomasta. Enkä erityisesti siksi, että saatan kuvitella hänestä mielessäni muuta kuin mitä hän on.
Asiaa auttaisi, jos voisin puhua hänelle, mutten voi. Yritin joskus useita vuosia sitten, mutta hän vain sanoi ettei kiinnosta. Tarkoitukseni oli vain kysyä kuulumisia, ei todellakaan iskeä!
Tuntuu, etten ole tuntenut näin vahvasti edes aviomiestäni kohtaan...
Asiaa auttaisi, jos voisin puhua hänelle, mutten voi. Yritin joskus useita vuosia sitten, mutta hän vain sanoi ettei kiinnosta. Tarkoitukseni oli vain kysyä kuulumisia, ei todellakaan iskeä!
Tuntuu, etten ole tuntenut näin vahvasti edes aviomiestäni kohtaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet niitä ihmisiä, jotka puolustuskeinona omassa päässään vähättelevät toisia. Tunteakseen itsensä paremmaksi tai päästäkseen eroon ihastumisesta.
oli tuo analysointisi. Siitä varmaan hyödyttiin. Alkuperäinen varmaan kiittää ;)
Minä taas veikkaisin kahta syytä:
1. Itsekin palaan nuoruuden rakkauteeni, ainakin joskus harvoin
unissani, ja ne unet ovat täynnä tunnetta ja "onnen täyttymystä".
Ehkäpä nuorena muistiin on poltettu kaikista pysyvimmät muistot
(vanha ihminen unohtaa kaiken uuden)
2. Itsellä ainakin tunteet roihunneet tulisimpina niitä miehiä koh-
taan, jotka ovat torjuneet minut. Tuleeko tästä ihmiselle sellainen
"käsitys", että torjuja on vahva ja vähintäänkin arvoisesi tai vieläkin
enemmän.