Oon 18-vuotias, ihan hyvännäköinen ja mukavakin, hiukan ujo tyttö..Ikinä en ole tanssinut hitaita, suutelemisesta ja seurustelusta nyt puhumattakaan. Näistä kaikista haaveilen joka päivä, mutta tilaisuuden tullen kieltäydyn...Miehet pelottaa, ällöttää ja ahdistaa, tunnen itseni objektiksi.
Mistähän tämä johtuu ja mitä tälle vois tehdä?
Olenko vain tyyppi, joka osaa tutustua mieheen ainoastaan kaveruuden kautta? Entäs kun niitä miespuolisia kavereitakaan ei ole (muutakuin kavereiden poikaystäviä).
:( en voi toteuttaa haaveitani
Mistähän tämä johtuu ja mitä tälle vois tehdä?
Olenko vain tyyppi, joka osaa tutustua mieheen ainoastaan kaveruuden kautta? Entäs kun niitä miespuolisia kavereitakaan ei ole (muutakuin kavereiden poikaystäviä).
:( en voi toteuttaa haaveitani
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on miehenä sama ongelma.Naiset tulee jutteleen ihan kuisaksi asti.Menen lukkoon jos joudun tekemisiin mielestäni mukavan näköisen naisen kanssa.Ujous on ongelma suhteiden alulle.Pitäisi vaan rohkaistua mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.Monet miehet turvautuvat alkoholiin ennenkuin uskaltavat naisten seuraan.Itse en ole viinaan turvautunut enkä niin aio tehdä jatkossakaan.
Niin kuin jotkut saattavat luulla, ei pidä paikkaansa, että naiset aina kiinnostuisivat niihin äänekkäisiin ja itseään esille tuoviin miehiin. Paljon kiinnostavampi on mies, joka ei heti kerro kaikkia ajatuksiaan vaan jättää jotain selvitettäväksi myöhemmin. Sitä paitsi, puhuminen on yliarvostettua. Aina ei tarvita sanoja.
Kukalle:
Ota seuraavalla kerralla riski ja hae jotain miestä tanssimaan. Kun tulee joku sun mielestä hyvä kappale. Älä ajattele yhtään mitään, kun haet miestä. Varmasti lähtee sun kanssa. Ja sitten se eka paniikki on poissa IKUISESTI!
Eikä siihen mennyt kuin muutama minuutti.
Täällä olisi yksi kaveri tarjolla, jota ei varmasti tarvi pelätä. Missä vaikutat? Pitää vaan rohkeasti mennä juttelemaan kiinnostaville yksilöille. En kyllä panisi pahakseni jos joku kaunotar tulisi juttuseuraksi. Tsemppiä;)
joo, mulla on melkein sama tilanne.. en todellakaan oon tanssinu,suudellu,halannu.. en mitään! ja oon 18.. kauniiksikin kehuttu ja mukavaksi.. kyllä juttelen monille pojille kaveri mielessä, mutta en oo ikinä seurustellu.. ja punastun mielettömästi jos joku tulee pyytään tanssiin...=( ja sitten meen ihan lukkoon ja en saa sanaa suusta..
Moi!
Sanoit tuntevasi itsesi objektiksi. Ettet vaan olisi saanut väärää kuvaa kundeista johtuen niiden kovasta sanailusta, musavideoista, muodista jne...
No mä puhun nyt kundina (miehenä). Oikeesti pinta on aina pintaa. Pitää ola kova ja näyttää itselleen, kavereille, ehkä vähän ihastuksen kohteellekin. Siihen kuuluu myös kaikkien käyttäytymismallien käyttö, jota on TV:stä, koulusta ja muualta itseensä imenyt. Pitää olla seksikäs, kokenut, itsevarma jne.
Vaikka kuullostaa hirveeltä kliseeltä, niin sen pinnan alla on yleensä yhtä ihana, mutta epävarma ihminen kuin mitä sä itse olet. Ja meidän kundien mielessä on paljon muutakin kuin seksi. Oikeesti kundit kaipaa varmaan yhtä paljon paijaamista, halailua ja "rapsutusta" kuin tytötkin.
Ja eikä sun tartte olla "päällekäyvä", sä voit ihan omana itsenäs pyöriä mukana. Ja silloin tällöin heittää jokusen sanan, kun sanottavaa on. Ei tartte keksiä mitään typerää tai pelätä sanovansa typerää. Sähän voit aluksi olla se kuunteleva osapuoli, kun haluut tutustua johonkin - juttelussakin voi olla kuuntelevana osapuolena ja sanoo vasta sitten jotain, kun sanottavaa on. Jos ei tuu mitään sanottavaa, niin se kundihan on sitten tylsä - eikö?
Kaverit, kavereiden kaverit ja niiden kaverit on sitä paitsi mainio tapa totutella poikiin. Ekat oikeet kontaktit tyttöihin mäkin sain lukion kotibileissä. Siis ihan vaan mukavaa jutustelua ja hauskanpitoa...ei seurustelua, suutelua tai sekstailua.
Sitä paitsi mäkin olen tutustunut kavereiden kavereiden kavereiden kautta kaikkiin mun tyttö-/naisystäviini. Ja jos mä olen yrittänyt etsiä itselleni tyttöystävää, ei sitä löydy. Se löytyy yleensä nurkan takaa silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Ekaa oikeeta suudelmaa mäkin taisin odottaa 20 -vuotiaaksi asti. Ja mä uskon, että se tuntui paremmalta vasta silloin kuin mitä se olisi ollut jos olisin 13 -vuotiaana leikkinyt rakkautta.
Ensimmäinen kerta, kun "sain", oli mullakin vasta pitkälle yli kaksikymppisenä. Eikä haittaa mua enää patkääkään. Mutta kyllä mä sua kokemuksesta ymmärrän. Se jollain tavalla hävettää ja tekee tutustumisen entistä vaikeemmaksi, jos on kokematon - tuntee jäävänsä toisista niin kauas jälkeen...
Älä ota stressiä tosta asiasta. Sulla on paljon, mitä odottaa, mutta sä et voi sitä tosta noin vaan OTTAA. Odota - älä ota. Sitä paitsi mäkin tykkään ujoista naisista. Enkä mä ole ainoa, joka ujoista tykkää - niihin on vaan hirveen vaikee tutustua, jos itsekin on ujo...