Voit että olis mukavaa lihottaa itsensä taas sata kiloiseksi tai vaikka vähän yli. Olisi hauskaa olla erilainen, koska minua ei haittaa ainakaan näiden tällekkin palstalle pesiytyneiden komeiden arvostelut. Mistä nauttisinkaan enemmän kuin voisin heitä ärsyttää lyllertämällä läskieni kanssa kadulla. Ainut ongelma on se, että pidän liikunnasta (terveydelliset pointit), joka estää tämän lihottamisen. Olen aina tykännyt erilaisena olosta, no olen vieläkin ylipainoinen, mutta enään en eroitu niin hyvin kuin satakiloisena kadulta.
On sinäänsä aika epäreilua, että lihavat huomataan heti, mutta ihmisen sisälle ei voi nähdä. Moni hoikkahan on sisältä erittäin ruma ja ajatuksissaan hoikkuus keskeinen. Onneksi näin ei ole kuitenkaan kaikkien hoikkien kohdalla.
On sinäänsä aika epäreilua, että lihavat huomataan heti, mutta ihmisen sisälle ei voi nähdä. Moni hoikkahan on sisältä erittäin ruma ja ajatuksissaan hoikkuus keskeinen. Onneksi näin ei ole kuitenkaan kaikkien hoikkien kohdalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lihavuusko tekee ihmisestä erilaisen ja kiinnostavan, hyvinvoivasta puhumattakaan?
Mutta en usko siihenkään, että rumissa kakuissa olisi paremmat täytteet. ;)
Justiinsa joo.No onnee lihotukselle!?
olin hoikka aina.. ja en oikeasti ymmärtänyt yhtään miltä lihavan olo tuntuu. no sairastuin ja lihoin ja sit hain sairaalla tavalla laihuutta, kuten olemalla pitkään syömättä ja sit nukahdin istaalleen.no onnekseni eräs ihminen huomautti ettei se ole terverttä ja kärsin jo anemiastakin.sit aloin syömään kevyemmin, mutten pitänyt itseäni nälässä ja liikun myös välineiden avulla, mikä on hauskempaa kuin kävely.ja jotain jo lähtee. mutta joskus tuntui turvalliseselta olla lihava ja näkymätön, koska oli ruma omasta mielestään. suhtaudun nuivasti niihin, jotka ovat selkäni takana tai minulle puhuneet painostani.en arvosta mitään neuvoja, vaan mittani on täysi ja haluasin huutaa kaikille.kukaan ei tunnu ymmärtävän, että paino johtui sairaudestani.ei siis mistään bulimiasta tai anorektiasta.muuten ihmiset reakoivat stresiinkin esim olemalla syömättä ja jotkut taas ahtaa lisää...mitäs sitten kun stressi jatkuu, iso menetys , sairaus tai kuolema...ne näkyy kehossa...psyyke ja ruumis ovat yhtä.aika moni sen ymmärtää joskus elämän poluilla.mutta oikeesti hävettää tää holhous yhteiskunta painonhallinnasta...en usko että monikaan joka siitä vaahtoaa olisi kokenut isoja menetyksiä omassa elämässään.ei ihminen aina tahallaan liho tai laohdu.ei aina huomaa sellaisia asioita...paino vaihtelee niin pienestä ihan oikeesti...itse olin surullinen kun olin sairas ja lihava.surullinen tästä yhtesikunnasta joka vaatii laihuutta kaikilta, vaikka hetkinä heikkoina paino voi heitää kuperkeikkaa...ja itse täällä suomessa suosta noustaan, myös painonhallinnassa. vasta kun itse uskaltaa taas olla laiha, ja kestää ympäristön kommentit että voi kun olet taas laiha", niin siitä se vasta lähtee...itselläni on jäänyt haavoja ihmisten tyhmyydestä lihavuutta kohtaan. en tiedä annanko ikinä anteeksi...risoo sen verran paljon-.
se on helppo juttu,varmasti onnistut.Viikossa huomaat miten tavoite lähestyy huimaa vauhtia.Kokemusta on.
Kyllä on kokemusta läskinä olosta, ja dieteistä myös niitäkin kaikkia kokeillu. Tämä paino on terveyden kannalta riski kaikki sairaudet tulee helpommin nyt olen tosin kovalla työllä hieman painoani pudottanut.ja näitä suuauki tuijottajia kaduilla riittää on semmonen tunne kuin lihavalla ei olis aivoja ollenkaan niin ainakin nää *heinäseipäät* käyttäytyy..on kokemusta myös normaalipainosena olosta ja sillon minulle juteltiin kuin aivotkin ois tallella.
http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,461881,00.html